sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kirjavinkki: Hevosen ruokinta ja hoito

ProAgrian Hevosen ruokinta ja hoito ei ole ehkä koskaan saavuttanut sellaista kulttistatusta kuin monet muut perinteikkäät hevosalan oppaat, vaikka olisi sen kenties ansainnut. Ensimmäinen painos on ilmestynyt jo 1994 (nimellä Hevosen kasvatus, ruokinta ja hoito) ja saanut ainakin muutaman uudistetun version vuosien varrella, viimeisen (ennen tätä kaikkein uusinta, tietenkin) vuonna 2007 jolloin "kasvatus" jo tipahti nimestä, joskaan ei vielä sisällöstä pois. Itse olen omistanut kirjasta vuoden 2003 ja vuoden 2007 painokset, aiempi oli meillä hevosalan opinnoissakin oppikirjana.

Kirja on aina ollut asiantunteva, perusteellinen ja kattava, kaikentasoisille hevosharrastajille ja -ammattilaisille sopiva teos, jonka sisällön voit luottaa olevan ajantasaista, tutkittua ja kotimaisiin oloihin sovellettua.


Kymmenessä vuodessa tuo ajantasaisuus ehtii monessa asiassa vanhentua ja hevostalouden tuulet vaihtaa suuntaa, ja niinpä ProAgria on tänä vuonna julkaissut kirjasta uudistetun painoksen, jota ovat olleet työstämässä hevosten ravitsemuksen ja jalostuksen erikoistutkija, MMT, Markku Saastamoinen, eläinlääketieteen tohtori Seppo Hyyppä, sekä yrityspalveluasiantuntija Auli Teppinen. Kirjan on toimittanut Elina Nihtilä.

Uudistus ei ole ollut pelkästään ulkoinen kasvojenkohotus, vaikka myös kirjan visuaalista ilmettä saa kiitellä (pehmeäkantisuudesta kuitenkin pieni miinus). Kirjan alaotsikoksi lisätty Hyvinvoiva hevonen - tyytyväinen omistaja lupailee jo uudistuneesta sisällöstä, ja kirjan avaava luku hevosen hyvinvoinnista on lyhyt "puolustuspuhe", jossa korostetaan hevostaitojen merkitystä, hevosen lajinmukaisia tarpeita ja sitä, että hevosen hyvinvointi on muutakin kuin fyysistä terveyttä. (Sisällöltään se tosin on monilta osin sama kuin aiemman painoksen hevosen käyttäytymistä koskeva luku, joka tästä versiosta on näin tipahtanut kokonaan pois.) Hyvinvointi on kuuma aihe, ja sen esiin nostaminen on tältäkin kirjalta tärkeä teko, mutta laajemminkin asiaa olisi voinut käsitellä.

Ruokintaa koskeva osio on kirjan pisin ja perusteellisin, jakautuen ruoansulatukseen ja rehuihin sekä ruokinnan suunnitteluun ja toteutukseen. Saastamoisen asiantuntijuutta ei voi monikaan kyseenalaistaa, ja tässä kirjassa ladellaan vain raakaa, ajantasaista, tutkittua faktaa. Ruokintasuositukset, rehutaulukot sun muut ovat uusimman saatavilla olevan tiedon mukaisia, ja kantavat eteenpäin taas joitakin vuosia. Tärkeää tietoa, jota ei kannata sivuuttaa vaikka aiheen mielestään jo tuntisikin - kertaus on opintojen äiti, ja mukana on tottakai niitä uusiakin tiedonmurusia, jotka saattavat suorastaan kumota vanhan osaamisen.

Kiitellä täytyy myös Hyypän terveydenhoitoa koskevaa lukua, sekä tallioloja ja -säädöksiä käsittelevää Elinympäristö ja olosuhteet -osiota, jotka tosin ovat pieniä päivityksiä ja ajantasaistamista lukuunottamatta sisällöltään ja rakenteeltaan hyvin entisen kaltaiset.

Kokonaan uutta sisältöä kirjassa on alaotsikkoonkin päätynyt Tyytyväinen omistaja -osuus. Nimike ei onnistu kuvaamaan lukua oikeastaan lainkaan, sillä se käsittelee hevosalan yrittämistä, vaan ei nimi miestä pahenna, eikä myöskään tätä tiiviydestään huolimatta monipuolista katsausta yrittäjyyteen eri kanteilta. Vanhan kirjan yrittäjyyttä koskeva kappale käsitteli käytännnössä vain kannattavuuslaskelmia, jotka esitellään nyt tiivistetyssä muodossa ProAgrian nettisivuilla (kirjassa on osoite ja QR-koodi).

Kaikkiaan kirjasta jää positiivinen kuva, teksti on asiantuntevaa mutta helppolukuista, kirjan taitto tekee siitä entistä mielenkiintoisemman ja kuvitus tukee hyvin sisältöä. Pyörää ei ole keksitty uudelleen, mutta ajankohtaisiin (tai ainakin tämän viimeisen 10 vuoden aikana yleistyneisiin) ilmiöihin on tartuttu, mistä kertovat mm. lisäykset aineenvaihduntahäiriöistä, hevosten liikalihavuudesta ja hiekkaähkyistä. Pikanttina lisänä myös kengättömyyttä käsitellään, eikä edes täystyrmäävästä näkökulmasta. Kirjan käsittelemät aiheet käydään läpi riittävän perusteellisesti, mutta edelleen kaiken tasoisia lukijoita miellyttävällä, asiallisella muttei liian raskaalla tyylillä.

Sisältöä täydentämään on myös tehty muutamia, ProAgrian nettisivuilta löytyviä videoita, jotka kirjaa lukiessa voi näppärästi avata QR-koodin avulla (osoite löytyy myös tekstimuodossa kirjasta). Hauska idea, joka toivottavasti myös kestää aikaa (eli osoitteita ei muuteta tai videoita poisteta). Videoita on kaikkiaan kolmesta aiheesta, ja pisin niistä on hevosen terveystarkastusta käsittelevä, melkein puolituntinen.


Kuulostaa melko täydelliseltä, eikö? Luin kuitenkin uudistunutta kirjaa rinta rinnan vuoden 2007 painoksen kanssa, ja tuoreen teoksen ollessa omillaan varsin pätevä pakkaus, vertailussa löytyy myös moitittavaa roimasti supistuneesta sisällöstä.

Vaikka kymmenen vuoden takaisessakaan kirjassa kasvatus ei enää mahtunut kirjan nimeen, sisältöön sitä sentään mahtui muutaman sivun verran. Koska ajantasaista tietoa kasvatusasioista on joskus vaikea saada, olisin mielelläni nähnyt myös tässä kirjassa tiiviin katsauksen aiheeseen. Siitoshevosten ruokinnan seasta löytyy kuitenkin taas ProAgrian sivuille vievä osoite ja QR-koodi, jonka takaa löytyi suppeasti tietoa astutuksesta ja varsomisesta. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta koska näiden tietojen toivoisi kuuluvan myös jokaisen hevosharrastajan yleissivistykseen, niiden toivoisi olevan itse kirjassakin mukana. Linkkien klikkailu kesken kirjan lukemisen tuntuu vähän hankalalta, ja ainakin itse koen painetun sanan lukemisen helpommaksi kuin näytöltä tapahtuvan.

Astutus ja varsominen eivät kuitenkaan ole ainoat aiheet joita leikkuri on kaltoin kohdellut, vaan uusimmasta kirjasta kokonaan uupuvat (eikä niitä ole millään nettisisällöllä korvattu) hevosen hoitoa, hevosjalostusta ja hevosen valmennusta koskevat luvut. Toki, hevosen harjaukseen ja perushoitoon saa tietoa muualtakin, mutta kun tehdään kattavaa, miksei tehdä sitten oikeasti kattavaa? Kokonaisvaltaisen hyvä hoito on kuitenkin sitä parasta hyvinvoinnin ylläpitoa. Myös jalostuksen perusteet ovat tärkeää perustietoa kenelle tahansa hevostelijalle, mutta erityisesti suren menetettyä valmennuslukua.

Karusti yleistäen voi sanoa, että ratsupuolella hevosen valmentaminen on valitettavan suuresti hämärän peitossa oleva asia, ja raviharrastajissakin löytyy niitä, jotka toimivat pitkälti vanhentuneiden käsitysten ja käytäntöjen pohjalta.  Tätä tietoutta pitäisi pyrkiä aktiivisesti lisäämään, ei vähentämään! Vuoden 2007 painoksen takakansi vielä erikseen kehaisee, että silloisessa uudistuksessa valmennusosiota on entisestään laajennettu, ja sitten se tipautetaan kokonaan pois!

Kun hevosen hyvinvointi on kirjassa pyritty nostamaan entistä suuremmalle jalustalle, puutteeksi on laskettava myös, ettei hevosen kouluttamista ja sitä, miten hevonen oppii, käsitellä lainkaan. Nämä, jos mitkä, ovat sellaiset aiheet joista suomenkielistä kirjatietoa on tietyissä piireissä kammoksuttua Kaimion kirjaa lukuunottamatta nihkeästi saatavilla, ja joiden tuominen ihan joka lajin harrastajien ja ammattilaisten ulottuville helposti lähestyttävässä ja omaksuttavassa muodossa, niin sanotusti virallisen, luotettavan tahon allekirjoittamana, olisi tärkeää.

Vaikka asiantuntevaa sisältöä on päivitetty parhaan nykytiedon mukaan, ja kääritty se kauniiseen pakettiin, ei uusi Hevosen ruokinta ja hoito näin rajujen leikkausten jälkeen voi pelkkää varauksetonta ylistystä saada. Uuden kirjan odottaisi luonnollisesti olevan entistä parempi, ei huonompi. Sillä huonompihan se tässä vertailussa selvästi on, ja eniten kiukuttaa kun niin paljon "valmista", korkeintaan pientä ajantasaisuuden tarkastusta vailla olevaa sisältöä on jätetty pois.

Lopuksi on pakko myös huomauttaa, että kirjan lähdeluettelo on hämmentävän suppea. Vielä v. 2007 painoksessa oli lähteet lueteltu hyvin yksityiskohtaisesti jokaisen luvun päätteeksi. Vaikka uudistunut kirja kierrättääkin monelta osin samaa sisältöä edeltäjänsä kanssa, kirjan viimeiseltä sivulta löytyvä lähdeluettelo käsittää vain pari hassua kirjaa sekä vinon pinon erilaisia lakeja ja säädöksiä, lähinnä tallirakennus- ja lannankäsittelyasioihin viitaten. Selvä puute tämäkin, sillä kun "teos pohjautuu uusimpaan tutkittuun tietoon", ovat lähteet mielestäni ensiarvoisen tärkeät.

Kirjan voi hankkia ProAgrian verkkokaupasta, hintaan 33,90 € sekä fyysisenä että e-kirjana.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti