sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Hevoset 2018


Niinhän ne taas perinteiset Hevoset-messut Tampereella 7.-8.4. kutsuivat pientä kulkijaa. Siinä missä viime vuonna olin suunnitellut itselleni viimeisen päälle minuuttiaikataulun, nyt oli vuoro vetää vaihteeksi ihan lonkalta - ohjelmaa olin ennakkoon lähinnä silmäillyt Hippoksen messuoppaasta, mutta tarkempia tavoitteita en listannut ylös. Lauantaina paikan päälle olisi päässyt myös ratsastusseuran messubussilla, mutta kun pyydettiin hevosten kanssa apukäsiksi, tuli tästä koko viikonloppu Tampesterissa (no, tuntimääräisesti aika iso osa tien päällä).

Lauantaina kello herätteli kolmelta muutaman tunnin nukkumisen jälkeen (mikä siinä on, että pakkaamista pitää aina itsepintaisesti vältellä viimeiseen asti, vaikka yöuniaan syöden?) ja lähtöä tehdessäni vedin lipat kotipihassa kolhaisten oikein kunnolla polven ja takaraivon (vaati jonkun todella akrobaattisen kierreliikkeen, että tämä ylipäätään oli mahdollista). Onneksi autossa on aina ea-laukussa pikakylmäpakkauksia, joten polvi ainakin sai ensiapua kunhan olin ensimmäiseen kohtauspaikkaan päässyt. Kohta sitä jo maakuntamatkailtiin poimimassa hevosia ja ihmisiä kyytiin kunnes kurssi otettiin kohti Tamperetta. Hevoset tipautettiin majoituspaikkaansa ennen siirtymistä messuille.

Kultaako aika muistot, vai onko se vain se orastavan varhaiskeski-iän dementia? Etenkin ensimmäinen Hevoset-messureissuni oli todella kaaoottinen kokemus (se taisi olla viimeinen vuosi ennen laajennusta E-halliin), mutta jotenkin siihen ihmismäärään on sitten tottunut eikä sen asteittainen kasvukaan ole tuntunut niin pahalta. Nyt väenpaljous iski jo ovelta vastaan, eikä oikeasti tiennyt mihin suuntaan sitä yrittäisi itseään edes puskea.

Päivä kului ympäriinsä haahuillessa ja tungoksesta ahdistuessa, vain Dr. David Marlinin luennon olin pistänyt ohjelmistoon ja sitä menin seuraamaan. Olen aiemminkin ollut Hevoset-messuilla tohtori Marlinia kuuntelemassa ja sen verran tiukkaa asiaa ja hyvä luennoitsija oli kyseessä, että katsomoon piti hankkiutua nytkin. Siinä muistiinpanoja kirjaillessani rupesin miettimään kun homma kuulosti niin perin tutulta, ja luentovihkoa taaksepäin selaillessani löysinkin parin vuoden takaa ihan identtiset muistiinpanot. No, kertaus on opintojen äiti ja hyvää asiaa se oli tälläkin kertaa!

Luennolta kipaisin areenan laitaan varmistamaan hyvää kuvausapajaa, sillä alkamassa oli Suomenratsujen orinäytös, jota ennen ehdin viritellä kameraa myös Hevosopiston katrillin parissa. Orinäytöksessä esillä oli tuttuja konkareitta ja myös nuorempia tulokkaita siitosorimarkkinoilla, kuten Kuukson Kaipaus ja Päällikkö. (Ja tässä kohtaa oreista puhuttaessa huomiona, jos ei muuten niin lisäpaineen luomiseksi itselleni, että Suomenhevosten superviikonlopustakin on joskus tulossa postaus. Joskus. Se viipyilee ihan samasta syystä kuin tämä Tampere on viipyillyt: vanhasta kunnon rästihommakierteestä jossa on paljon asioita jotka ovat paljon tärkeämpiä kuin blogi jota kukaan ei lue, tai liikaa keskittymistä vaativa iso kasa kuvia joilla en oikeasti tee mitään. Ajattelin nyt kuitenkin tämän postauksen runnoa ulos aloituksen muhittua luonnoksissa toista kuukautta, vaikka sitten ilman kuvia jos Photoshopin avaaminen ahdistaa liikaa.)

Messupäivä numero yksi oli saatu päätökseen ja hevosten hoidon jälkeen oli aika majoittua hotellille. Hotellin ravintolassa ruokailu "pitkän kaavan mukaan" tarkoitti tällä kertaa reilun tunnin odottelua ennen kuin ateria oli nenän edessä, ja rättiväsyneenä kelpasi lopulta kaatua sänkyyn.

Sunnuntain herätyskin oli aikainen vaikkei ihan lauantaille vertoja vetänytkään, sillä toisen matkassa olleen hevosen vuoro 3-vuotiaiden valtakunnallisessa näyttelyssä Teivossa oli jo ensimmäisten joukossa. Itse olin mukana vain auttelemassa ja välttyisin tällä kertaa juoksuhommilta, ja olin siitä hyvin kiitollinen sillä hetkellä kun aamulla silmäni avasin ja totesin että a) kurkku on niin tukossa että henki tuskin kulkee ja kaikki verbaalinen kommunikointi tapahtuu pihisten ja piipaten, ja b) jossain niska-hartiaseudulla on jumi jonka johdosta pää ei käänny eikä kädetkään oikein ota toimiakseen. (Kun tätä jumia podin hammasta purren noin viikon verran, myöhemmin päättelin että saattoi olla siitä lähtöaamun kaatumisesta johtuva niksahdus.) Voin sanoa, että se vaivalloinen hengittäminen ja siitä seuraava yskiminen tuntui aika vinkeältä, kun oli kuin lapaluiden välissä väännettäisiin puukkoa..

No, Teivossa siis pyörähdettiin aamusella ja sieltä tie vei aamupalan kautta vielä takaisin messuille sunnuntaipäiväksi. Siinä hitaasti kituen kuolemaa tehdessäni tuli katsottua lähinnä esteluokkia, ennen hevosten noutoa ja kotimatkaa.

sh-o. Päällikkö
Vaikka aika etenkin lauantaina kului pitkälti expoa kierrellen, ei tarjonnasta jäänyt nyt melkein kahta kuukautta myöhemmin muistellessa juuri muuta mieleen kuin se tungos. Laajalla skaalalla mukana oli niin hevostarvikemyyjiä kuin muita hevosalan yrityksiä ja yhdistyksiä, ja tutkailinkin tarkemmin mm. muutamia slowfeeding-ratkaisuja ja hevosten geenitestejä (askellajigeeni DMRT3:n testaaminen Miniltä kiinnostaisi, mutta toisaalta veikkaan aika vahvasti sen olevan tyyppiä CC, ja oreista noita testituloksia on olemassa vielä niin vähän, että testaus ei ehkä ole hintansa väärti hyödyllisenä työkaluna jalostussuunnitelmia tehdessä, vaan lähinnä kolmen-neljänsadan kuriositeetti). Mukaan tarttuneet ostokset olivat lähinnä pieniä, mm. Absorbinen minisettejä ja Detangleria Hevosväylältä 5 eurolla ja neiti pattipolvelle Hevarilta keraamiset polvenlämmittimet reippaalla tarjouksella 25 euroa/pari. Esimerkiksi Manskilla näkyi olevan totutusti oikein hyviä tarjouksia, mutta millään ohikulkukierroksella ei ollut pääsyä lähellekään myyntirekkejä, kun kauhean aggressiivisesti ei jaksanut tunkea.

Mikä sitten ratkaisuksi tungokseen? Yleisötulvaa ei voi hillitä ja se on vain positiivinen ongelma, mutta pari ihan konkreettista muutoskohdetta tulee mieleen. E-hallissa ainakin melkoisen ruuhkan aiheutti keppariareenan siirto keskemmälle hallia, vuoroaan odottavat ja kisoja seuraavat keppariharrastajat kun tukkivat kaikki käytävät ympäriltä. Sen toivoisi palaavan ensi vuonna hallin laidoille niin, että ympärille jää sopivasti tilaa ja avoimet kulkuväylät. Kaikkien infolavojen katsomot näkyivät monen esityksen kohdalla pullistelevan väkeä (ja ne, jotka eivät mahtuneet katsomoihin asti, tukkivat puolestaan käytäviä niiden ympäriltä), joten ehkä seminaaritiloja voisi hyödyntää tietoiskujen paikkana laajemminkin?

No, kitinästä huolimatta Hevoset on jo sen verran vakiintunut ohjelma omaan kevääseen, että eiköhän sinne ensi vuonnakin tule lähdettyä.