keskiviikko 31. elokuuta 2011

Viikonlopun menovinkki: Suomenratsujen Kuninkaalliset 1.-4.9.

On taas se aika vuodesta, kun jokainen kykenevä ratsuputteintoilija suuntaa kohti Ypäjän hevosopistoa. Suosittelenpa myös kykeneville ei-ratsuputteintoilijoille. Voitte yllättyä siitä, miten mahtavia suomenhevosratsuja meillä onkaan! Tapahtumainfoa löytyy Hevosopiston sivuilta sekä Kipasta.

Valon Viola Samuli Puissancessa 2010
Itse korjaan viimevuotisen vain yksipäiväisen visiitin vahingon lähtemällä matkaan jo perjantaiaamuna ja olen Ypäjällä sunnuntaihin asti. Yhdessä päivässä ei kyllä ehdi kuin juosta paniikissa paikasta toiseen, kun on oriparaatia, ja tiukka minuuttiaikataulu siitä millä kentällä milloinkin on mielenkiintoisia hevosia. Siis jos reissun ottaa siltä kannalta, että tietyt hevoset on nähtävä, kuten minä ;) Eikä tämä koko viikonlopun aikataulu kyllä sen helpommalta näytä, nyt kun olen tulostanut kymmeniä sivuja aikatauluja ja lähtölistoja..

Perjantaina mittelevät laatuarvostelun finaaliin karsiutuneet kolmevuotiaat, ja silloin todennäköisesti istun tiiviisti Ypäjä-hallin katsomossa koko päivän. Jaapelivarsojahan minä ensisijaisesti kyttään, ja Harju-Vetopeli on listattu 13:45 alkavan ryhmän toiseksi, ja heti sen perään tulee vielä entisen opiskelukaverin hieno Palon Totemi. Samaan aikaan toisaalla kilpaillaan Tapiola Suomenratsujen 6-v kasvattajakilpailun ensimmäistä kouluosakilpailua, joissa aikataulu on tietysti suunniteltu niin, että upea Aarre Arvokkain on radalla n. klo 13:30. Täytyy siis jättää sen näkeminen kouluradalla lauantaille, toivon mukaan. Joten klo 10 alkaen päivän loppuun asti on tiedossa kolmevuotiaita, saapa itse henkisesti valmistautua ensi vuoteen, jos vaikka finaalipaikka Minillekin irtoaisi ;)

Oriparaatissa mukana tietysti Hermeli
Lauantai onkin sitten hankalampi päivä. 5-vuotiaiden laatuarvostelussa on lauantaina estekoe vuorossa, ja sieltä kyttäämme tietysti ensisijaisesti jaapelilaisia Pikku-Seikkaa ja Pikku-Epeliä. Seikka on radalla noin yhdeksän aikoihin, Epeli esiintyy n. puoli yhden tienoilla. Estekentän laitamille saa varmaan suunnata aamulla heti kahdeksaksi, koska siellä on mm. mielenkiintoinen sph-ori A.T. Musta Ritari. Kasvattajakilpailun toisen kouluosakilpailun lähtöluetteloa tai alkamisaikaa ei ole vielä ilmoitettu.. Kasvattajakilpailun esteiden ensimmäinen osakilpailu sen sijaan on ennen Oriparaatia derbykentällä, jos tulkitsen kilpailijatiedotetta oikein. Aarre Arvokkain kilpailee sekä esteillä että koulussa, joten jossain se täytyy ehtiä näkemään. Oriparaati on aikaavievä numero, klo 11:30-13, joten toivottavasti paikan päällä jaetaan viimevuotiseen tapaan tarkkaa aikataulua siitä, mitä oreja siinä nähdään ja millä kellonlyömällä, jotta "turhat" voi jättää pois. Tosin, kun ilman ensi kesän varsaa jääneenä noita oreja tulee kovasti mietittyä jo Minillekin, voi olla että katsomoon liimaantuu aika tiukasti.. Suomenhevosten avointa Helppoa A:ta tahkotaan aamuyhdeksästä pitkälle iltapäivään joten sitä voi käydä kurkkimassa silloin jos muulta liikenee aikaa, mutta Sumiainen pitää ehtiä nähdä - 10:25. Melko aamupainotteinen siis on tämä pakollisten nähtävien aikataulu osaltani, iltapäivästä ehtinee vähän hengähtääkin jo :) Jossain välissä kisataan tietysti estemestaruuden ensimmäinen osakilpailukin.

Sunnuntaina 5-vuotiaiden laatuarvostelussa on vuorossa kouluosuus, aikataulu on sama kuin esteilläkin eli heti aamusta Hiekkalaatikolle. 6-vuotiaiden kasvattajakilpailussa jäljellä on enää toinen esteosakilpailu. Estemestaruuksissa kilpaillaan ratkaiseva finaali. Päivän ehdottomasti mielenkiintoisin osuus itselleni on nyt toista kertaa kilpailtava Kelmin muistokilpailu -kür, joka on innoittanut lähtölistalle peräti 22 ratsukkoa ja näin klo 10 alkava luokka tulee kestämään yli neljä tuntia. Ihan koko aikaa ei ehkä raaski "tuhlata" yhden kentän laidalla, joten pitää sitten tarkemmin miettiä paikan päällä, mitä tapahtuu, missä ja milloin. Kenties niitä nelivuotiaitakin voisi jossain välissä yrittää katsastaa, niillä on vuorossa sunnuntaina esteet.

Ja sitten se on vain todettava, että häh, joko se on kaikki ohi, ja suunnattava kotiin kaikkien exposta tarttuneiden ostosten ja kuvia pullistelevan kameran kanssa..

Äkkivilkaisulla tämä voi vaikuttaa olevan hyvin kaukana rentouttavasta viikonlopusta :D Mutta tämä on koko vuoden kohokohta, pääsee näkemään tuttuja, ja hienoja hevosia. Ja, mikäli hyvin käy, tämä saattaa olla viimeinen vuosi Kuninkaallisissa pelkkänä turistina..

lauantai 27. elokuuta 2011

Kisatunnelmia

Espooseen asti siis lähdin Mimmua koulukisoihin viemään - jos ratsastaja ei tule ratsun luo, ratsu tulee ratsastajan luo ;) Kisojen kolmas ja viimeinen luokka eli B-merkin kouluohjelma oli merkattu alkavaksi vasta noin klo 14:30, joten aamulla ei kerrankin ollut mikään kiire. Olin edellisenä iltana pessyt Mimmun viime hetken viritysratsastuksen jälkeen, joten aamulla se sai vielä mennä hetkeksi ulos (loimitettuna :P) pakatessani kamoja kaikessa rauhassa. Sitten vain lettiä vääntämään, mikä oli aika epätoivoinen operaatio, kun ei oikein tiedä mikä ylipäänsä olisi edustava letti tuollaiseen risukasaan.. Koska verkkokaan ei oikein toimi, päätin yrittää löysää ranskalaisentyyppistä. Siitä pääsee vähiten jouhia karkaamaan. Lopulta lähdimme matkaan yhdentoista pintaan.

Letti levisi loppuvaiheilta jo Mimmun puistellessa päätään kun valmistelin sitä kuljetukseen, joten siinä on pieni epäesteettinen patenttiviritys korjauksena. Kilo lakkaa päälle ja lookki ihme kyllä piti päivän loppuun asti.
Loppumetreillä tuli pieniä navigointivirheitä (ostan sen navigaattorin vielä.. joku päivä), mutta suhteellisen ajallaan pääsimme perillekin. Heppa kuntoon ja verryttelyyn mars, jotta ratsastaja pääsee vuoden tauon jälkeen ottamaan tuntumaa hevoseen. Avataanpa tässä yhteydessä siis tätä edellä mainittua yhtälöä. Kyllä, olimme ihan kokeiluhengessä liikenteessä, jotta nähdään ratsukon tämänhetkinen yhteistyö ja taso, ja tiedetään mitä jatkossa suunnitellaan Mimmun pään menoksi. Laihdutuskuurin ja yleisen kunnonkohotuksen lisäksi.

Verryttely sujui hyvin ja menimme reiluksi puoleksi tunniksi autolle huilaamaan ennen lähtövuoroa. Ennen starttia pääsisi vielä kentänpäätyyn verryttelemään kahden ratsukon ajaksi.

Progroomi eli autokuski eli sponsori eli valokuvaaja eli minä itte vauhdissa
Viimeiset puleeraukset vain ja kohti kisakenttää.


Prosentteja esityksestä tuli 57,609 ja Mimmu oli luokassa 6/8. Meni niin kuin odotettiinkin, pisteet tasaisesti 5-6 (paitsi yhdestä laukkakeskiympyrästä 7), Mimmu oli vähän nuutunut jo eikä lainkaan syttynyt radalla, jos se nyt sitä koulukisoissa harrastaakaan.. En tarkemmin ajatellen muuten edes ole koskaan nähnyt sitä kouluradalla, paitsi kantakirjauksessa :D "Melko tasainen kokonaisuus, hevonen saisi liikkua aktiivisemmin eteen ja säilyttää tasaisemman muodon" kommentteina.

Sittenpä vain kotia kohti. Nyt suunnittelemaan Mimmulle ankaraa treeniohjelmaa, katsotaan mitä vielä syksyn mittaan keksitään.. :) Ensi viikonlopun se saa kyllä huilia (ainakin minun toimestani), kun oman "kesäloman" avaukseni kunniaksi vietän perjantaista sunnuntaihin Ypäjällä kuninkaallisten merkeissä! Sitä seuraava viikonloppu sujuukin taas omien kanssa reissailessa - perjantaina kouluvalmennus, lauantaina estekisat ja sunnuntaina Minin kanssa match show..

torstai 25. elokuuta 2011

Siitä se ajatus sitten lähti..

Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Jotta kuski saa pitkän tauon jälkeen tuntumaa hevoseen, tehdään näin että Mimmu esiintyy valkoisten aitojen merkeissä Espoossa lauantaina. Ei sellaisten, mitä hypitään, vaan sellaisten joiden sisällä pylperretään B-merkin kouluohjelmaa 2010. Iik! Mimmu saa todennäköisesti hjärtslaagin kun se innosta puhkuen saapuu kilpailupaikalle ja havaitsee, että missään ei ole esteen estettä..

Kilpailukutsu
Lähtölistat

Koska minulla edelleenkään ei ole kuvia Mimmusta kouluradalla, piti somistaa kirjoitusta muilla pylperryshenkisillä otoksilla.. :P Ainakin tämän puutteen pääsemme korjaamaan!

tiistai 23. elokuuta 2011

Ne varasuunnitelmat

Kesän viimeinen eläinlääkärilasku kolahti postiluukkuun, ja sen kunniaksi ynnäsin mitä varsa-jota-ei-ole tuli kaikkiaan maksamaan. Tulos oli mieltälämmittävä 736 euroa. Aina ei voi voittaa, jne.

On vain löydettävä positiiviset puolet tästäkin. Mimmu nyt pääsee ainakin jossain mittakaavassa kilpailemaan syys- ja kevätkaudella, seuratasolla hoitajansa kanssa, ja aluetasolla (ehkä jopa kansallisella?) ystäväni Annikan kanssa. Tai itse asiassa kenen tahansa kiinnostuneen kanssa ;D Nyt joka tapauksessa selataan ahkerasti kilpailukalenteria ja etsitään kohtuullisen matkan päästä mielellään lauantaisin (koska sunnuntai on minulla työpäivä) järjestettäviä kisoja. Mimmu saattaa jopa tehdä aluevaltauksen kouluratsastuksen pariin, kun 17.9. kisataan Suokit Stadissa -tapahtuman yhteydessä kansallisissa kilpailemattomille suomenhevosille avoin helppo B. Tässä Prix de Agrimarket -luokassa on huikea 250 euron ykköspalkinto.. No ehkä voittoon ei olisi mahdollisuuksia, mutta ainahan voi haaveilla! Myös kantakirjapalkinnon korotus muistui mieleen "ehkä joskus piti" -listalta. Mimmuhan on kirjattu vain III palkinnolla, mutta siinä kyllä olisi potentiaalia saada paremmatkin pisteet koulukokeesta ja liikkeistä. Kirjatessa syksyllä 2008 se oli jo onnellisesti 4 kk tiineenä, joten sekin rasitti tammaa eikä siitä viitsitty väkisin ottaa enempää irti..

Mitä ensi kesänä tapahtuu, onkin sitten asia aivan erikseen. Ajatus siitä, että Mimmua yrittäisi vielä täysipainoisesti esteradoille, tuntuu houkuttelevalta. Hevosessa olisi kykyä vaikka mestaruuksiin asti, mutta mistä rahaa tähän kaikkeen? Vai pitäisikö sille etsiä ratsastaja joka voisi ottaa sen ylläpitoon, löytyisiköhän sellaista? Toisaalta, ei houkuta uusi kesä kiimanmetsästystä epävarmoin tuloksin, ainakaan omaan laskuun. Minjan kun aion ensi kesänä astuttaa ja mielelläni keskittäisin voima- ja rahavarani siihen. Olisihan se myös lähetettävä ratsuoppiin joksikin aikaa vieraalle, ja laatuarvostelukarsintoihin täytyy harjoitella, joten rahanmenoa ei voi estää. Jos Mimmua ei astuteta eikä minulla ole mahdollisuutta sen kilpauraan sataprosenttisesti panostaa, olisi sen vuokralle antaminen ehkä fiksuinta..

Loppuun vielä kuvapläjäys sunnuntailta. Mini kävi pienellä irtohypytyssessiolla ja Mimmuakin piti pitkästä aikaa kuvata, kun se laitumella söpöili.
Mininkään näyttelykausi ei vielä Joensuuhun loppunut, varsa on ilmoitettu kaksiin mätsäreihin syyskuussa. Pääsemme ihan tosissaan leikittelemään sen showhuiskan kanssa, sillä nyt otetaan varsasta kaikki kierrokset irti ;)

sunnuntai 21. elokuuta 2011

100. postaus! (SuoRan valtakunnallinen)

Kuten otsikko kertoo, tästä tulikin blogin sadas postaus :) Ei erityisen hyvä saavutus 2,5 vuotta olemassaolleelta blogilta, tosin..

Erityisen hyvä saavutus sen sijaan oli eilinen retkemme Joensuuhun, valtakunnalliseen suomenratsujen ja -pienhevosten näyttelyyn. Herätys 5:00 ja lähtöaika oli 6:00, kaikki oli jo edellisenä iltana valmisteltu siihen malliin että ei muuta kuin poni ja tavarat kyytiin ja menoksi. Matka-ajaksi arvioitiin 5 tuntia ja aika hyvin se piti, kun suunnitellun huoltopaussin ja ei-suunnitellun Joensuu-sightseeingin kera olimme ajallaan paikalla. Varsaluokkaa vietiin rivakasti arvioiden eteenpäin, joten ilmoittautumisen jälkeen vain annettiin Minille viime hetken puunaus, otettiin muutama verryttelyravipätkä ja ei muuta kuin kehän läheisyyteen vuoroa odottamaan. Olin lopultakin tuunannut itselleni sen mukavasti rapisevan muovipussihuiskaraipan, ja tehoa kyllä oli! Olin pelännyt että viiden tunnin ajomatka veisi mehut varsasta jo valmiiksi, joten valmistauduin herättelemään sitä kunnolla. No, eloa siinä riitti, tuulisella raviradalla se äityi jopa vähän kyttäilemään.

Kehässä Mini suoriutui ihan hyvin, ravi lähti hyvällä mallilla, mutta käynti oli ehkä turhan jännittynyt kun vireystila oli niin korkealla.

Otan arabihevosia näyttelyvalmennukseen.. Eikun Mini pörhisteli edessä olleen palkintopöydän liehuvia ruusukkeita.
Arvostelu kuului:
Tyyppi: Erittäin hyvä, ryhdikäs 9
Runko: Sopusuhtainen syvä pyöreä runko, pitkä kaula, loiva lapa, piirteetön säkä, pyöreä lautanen, hieman ulkolonkkainen 8
Jalat: Ej hieman suppuvarpaiset, yhdensuuntaissiirtymää, hieman sapelissa, tj hieman pihdissä 6
Käynti: Ej ahtaanlaiset, tj ahtaanlaiset, terävä askel 7
Ravi: Ej suorat väljät, tj kapeat, melko joustava 8


Pisteitä siis 38 ja tällä irtosi II palkinto. Palasimme realistisiin arvioihin ja tulostasoon, tässä nyt on taas sellainen arvostelu josta itselle ei jää mitvit-fiilis (oli se sitten "liian hyvästä" tai omituisen huonosta arvostelusta johtuvaa) vaan tällaista osasi odottaakin. Kehuja siitä mistä pitää ja noottia niistä polvista ;) Rennommalla käynnillä olisi tietysti voinut irrota se kasi mikä Sipoon näyttelyssäkin, mutta toisaalta kyntöruunaesiintymisellä siitä ei saa ravia irti.

Parhaan varsan valintaan kutsuttiin kaikki yli 37 pistettä saaneet, joista yksi oli kai jo lähtenyt kotiin joten lopulta meitä oli rinkiä kiertämässä 5 hevosta kai? Neljälle luvassa rahaa. Eep. Mini rankattiin varsaluokan kakkoseksi, voittaja oli I palkittu Kukan Pirske, joka oli silloin Lappeen näyttelyssä paras vuotias ja nyt kehittynyt vielä hienompaan suuntaan. Se oli myös ollut BIS I.

No sitten vain kamat kasaan ja kotia kohti oikein hyvillä mielin. Etenkin ne 118 euroa bensarahaa lämmittivät tässä melkein 700 kilometrin ajelussa. Kotimatka sujui ongelmitta ja saavuimme Ratsumäelle kuuden aikaan. Kahdentoista tunnin reissu siis, mutta kannatti se!

perjantai 19. elokuuta 2011

Horzen Blogikilpailu: Pohjalta on vain yksi suunta - ylöspäin

Usein varsinkin ei-hevosihmisille joutuu selittämään, miksi minulla oikein on hevosia. Niin, miksipä tosiaan.. Ravi- tai ratsastuskilpailut olisivat se helposti ymmärrettävä vastaus. Pitkäksi venähtävä ja varsinaista kysymystä kiertelevä "no minä vähän yritän kasvattaa, näyttelyissäkin käydään välillä ja tietysti harrastan ratsastusta siinä sivussa, ei mutta en minä kilpaile.." -mutina herättää aina vähän hämmentyneitä katseita, etenkin kun hevosteni pitäminen kotitallissa tarkoittaa että minulla kuluu valtavasti sekä aikaa että rahaa tähän "no minä vähän yritän" -puuhasteluuni. Hevosten kasvatusta on vaikea mieltää harrastukseksi, tai ylipäänsä järkeväksi ajanvietteeksi. Ja minun on vaikea pokerinaamalla edes nimittää itseäni kasvattajaksi, kun varsoja on syntynyt vasta tasan se yksi, ja seuraavaa voi Mimmun nyt valitettavasti jäätyä tyhjäksi odotella aikaisintaan 2013, joten tulevaisuudennäkymiäni tällä saralla ei voi erityisen valoisiksi kuvata juuri nyt.. Kasvattajan "urasta" olen kuitenkin aina haaveillut, ja sitä silmällä pitäen myös opiskellut hevoskasvatusta.

Oli laji tai tavoite mikä hyvänsä, hevosten kanssa kaikki tapahtuu aina pitkällä tähtäimellä, ja unelmat ovat vaarassa sälähtää rikki pienimmästäkin vastoinkäymisestä. Hevosihmiset ovat myös aika raadollista kansaa. Haaveistaan ja unelmistaan on mieluummin hiljaa, koska vähättelijöitä kyllä riittää, ja ne vastoinkäymiset ovat ennemmin sääntö kuin poikkeus. On mukamas parempi suhtautua menestymisiinkin asenteella "kyllä tämä tästä vielä suruksi muuttuu" kuin antaa itsensä nauttia kerrankin työnsä hedelmistä. Mutta juuri niistä pienistäkin onnistumista syntyy motivaatio tähän, palo jatkaa vaikka kuinka ulkopuolisen silmään touhu näyttäisi epätoivoiselta :)

Unelman tavoittaminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Suunnitelmia, varasuunnitelmia, ja varasuunnitelman varasuunnitelmia. Välietappeja, joiden kautta kärsivällisesti kavutaan kohti sitä suurta unelmaa. Joskus kovasta yrityksestä huolimatta mätkähtää pohjalle ennalta-arvaamatta, eikä enää tiedä mihin sieltä jatkaa. Joskus se voi olla hyväksi. Silloin ehtii tarkistaa tavoitteensa. Onko se realistinen? Haluaako sitä itse todella, vai onko kyse ollut vain muiden odotuksiin vastaamisesta? "Varo mitä toivot, sillä se voi toteutua" on sanonta, jonka ymmärtää vasta kun sen on elänyt. Mutta jos se unelma on oma ja se on taistelemisen arvoinen, siihen taisteluun varmasti löytää voiman ja keinot.

No, mistä minä siis unelmoin? Nyt on lupa antaa näppäimistön laulaa! Minun unelmani on kasvattaa mahdollisimman hyvä suomenhevosratsu. Ikäluokkakilpailumenestyjä, kansallisen tason kilpahevonen. Se, jonka nimen kaikki tuntevat vielä vuosien kuluttua. Hyvärakenteinen, laadukas ja lahjakas. Minun unelmani on joskus seistä innosta hihkuen Ypäjän derbykentän laidalla, kun se minun kasvattamani hevonen laukkaa siellä ruusuke suitsissaan, voittajan loimea kantaen. Näettekö te? Tuo on minun tammani varsa. Ehkä jopa minun tammani varsan varsa, minun kasvatustani jo useammassa sukupolvessa. Minä valitsin sille parhaan mahdollisen isäoriin. Minä näin lopputuloksen, minulla oli tavoite. Minä jännitin, minä odotin, minä kestin ne vastoinkäymiset ja pettymykset, mutta lopulta minä silitin tuon hevosen silkinpehmeää varsakarvaa kun se oli muutaman minuutin vanha. Minä uskoin siihen hevoseen silloinkin, kun muut ehkä eivät. Minä olen uhrannut aikaa, rahaa, verta, hikeä ja kyyneliä sen eteen. Kaikki nämä vuodet. Mutta unelmastani en luopunut. Ja lopulta se voi olla totta.

Tämän blogitekstin avulla osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, www.horze.fi.

tiistai 16. elokuuta 2011

Tyhjä

Nyt kävi sitten näin.

Vaan eteenpäin, sanoi mummo lumessa. Maksoinpa sitten Mimmulle kisaluvan tälle kaudelle, jos se vaikka pääsisi toteuttamaan itseään.. Nyt ei muuta kun treeni päälle kesän kevyehkön liikutuksen jälkeen.

lauantai 6. elokuuta 2011

Turpiin vaan ja onnea

Nyt kyllä tuli sitä kaivattua kylmää kyytiä! Pessimisti ei pety, enkä kyllä voi edes sanoa olevani pettynyt. Olisiko sitten shokkia ilmassa, mutta lähinnä naurattaa tämän päivän Kausalan show'n näyttelymenestys.

Hyvinpuunattu varsa käyttäytyi, lastautui ja matkusti kuin unelma. Oli iilimadoksi jopa mukavan virittynyt verrytellessä ja yritti kovasti liikkua kehässäkin vielä. Lausunto luettiin heti arvostelun jälkeen, ja oli oikein asiallinen.
© Niina Pilli
Hyvin kehittynyt, lihaksikas ja ryhdikäs
Hyvänmuotoinen kaula, hyväas. lapa, hyvä syvyys, lyhyehkö lautanen
Vinot ja painuneet etupolvet
Tahdikkaat lavoista irtonaiset mutta takaa jäykät liikkeet

(näyttelyssä arvostelu oli vain sanallinen, ei pisteitä siis)

Siinähän sitä sitten ihmeteltiin, kun luokkamme loppuarvostelussa ruusuketta kiikutettiin nenän edestä yhdelle sun toiselle. Olimme kaksivuotiaiden viimeisiä, ja saimme III palkinnon. Tuolla lausunnolla. Perusteena että, vaikka varsa muuten on oikein korrekti, on varsalla niin kurjat polvet että tämä ei käyttöäkään ehkä kestä, joten ei sitä paremmin voi palkita. Miten nyt tuohon sitten suhtautuisi. Kaksi kertaa on tälle vuodelle jo arvosteltu ja toki tiedän että asennot ovat huonot, mutta että noin huonot..

Ei siis muuta kuin leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, Joensuu kutsuu kahden viikon päästä.. :)

tiistai 2. elokuuta 2011

Töihin vaan

Näyttelyiden vääjäämätön lähestyminen muistutti, että pitäisi sen varsan kanssa jotain varmasti tehdäkin. Tänään siis rakensin vaihteeksi esteet ja kujan kentälle, ja menimme Minin kanssa vähän irtohypyttämään. Aluksi se sai verrytellä irti, sitten otettiin pari pientä verkkahyppyä ja kun meno oli niin kevyttä ja helppoa, nostettiin estettä lopulta aika korkealle. Taisi muuten olla ensimmäinen kerta kun hypytettiin okseria. Kun varsa juoksi kujaan niin innolla, sain lopuksi jonkinlaisen kuvankin napattua :)

Nyt pitää ryhdistäytyä vaihteeksi ja muistaa hypyttää varsaa ihan säännöllisesti. Jos saisi vähän lihaksia pintaan ja laidunmahaa pois ennen valtakunnallista näyttelyä..

Varsaa suitsiessa muuten huomasin, että kuolaimet alkavat jäädä hitusen pieniksi.. Krhm, onkohan niin ettei sillä ole ollut suitsia päässä Lappeenrannan jälkeen? No, huomenna siis ostoksille suunnattava. Kouvolan Hevostarvikkeessa sopivasti oli jotain tarjouksiakin meneillään..