sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kymmenen


Kymmenen vuotta sitten katseltiin näissä maisemissa tuollaista mahaa, ja tämä blogi sai alkunsa. Varsablogina, odotus- ja varsa-ajan seurantaan. Siitä kasvoi sitten jotain muuta. (mitä?)

Numerot ovat samoja kymmenen vuotta myöhemminkin: kymmenvuotias tamma odottaa ensimmäistä varsaansa. Mutta maisemat eivät ole samat, eikä tuleva varsakaan oma. Tamma sentään on.

Sen pitäisi ehkä tuntua haikealta, mutta ei se edes tunnu. Vuodet ovat vierineet huomaamatta ja Minin mahtavaa ylläpitokotia on kiittäminen siitä, että olen saanut näin paljon jatkoaikaa omalle jumitukselleni. Ja nyt se tekee varsan. Ihanan pienen varsan, ja jatkaa eteenpäin emänsä perintöä roolissa, joka on ainoa syy siihen että sen ylipäänsä enää omistan. Joskus se vielä tekee niitä Ratsumäen varsoja.

Sitä odotellessa.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Vuoden kuvat

Historiallisen hiljainen blogivuosi 2018 oli ja meni. Tapahtuiko mitään kertomisen arvoista? Uhkailin vielä tekeväni jonkun postauksen orinäyttelyn ja OriSuoran annista, mutta tässä kohtaa se jo tuntuu vähän epätodennäköiseltä. No, onhan se joku vuosikatsaus kuitenkin tehtävä, jotta puoleksi vuodeksi unohtunut blogi saa pientä tekohengitystä taas kymmenvuotissynttäreitä kohti kulkiessa.. (Ikuisena optimisina, jätetään niille oreille edelleen optio auki omaan postaukseensa.)


Mini palasi kisakentille toukokuisissa Niinisalon kenttäkisoissa, 80 cm luokassa (koska näihin uusiin nimiin tottuu vai tottuuko ikinä?). Koulusta 68,9 % eli uuden virhepistelaskun mukaisesti tulos 31,1. Uudistuneen koulupisteytyksen ei ennakoitu oikein palvelevan helposti puomeja poimivaa Miniponia, mutta tammapa päätti olla oikein terävä ja yllättää virhepisteettömällä rataestesuorituksella, joten samalla tuloksella ja kolmannelta sijalta oli sunnuntaina lähtö maastoon.


Jos ensimmäisen kisapäivän jälkeen vähän haikeasti huokailtiin (toivottavasti) edessä olevaa mammalomaa, kun hevonen tuntui niin hyvältä, Mini kertoi oman mielipiteensä asiaan ottamalla hyvän verryttelyn jälkeen nihkeän startin maastoradalle. Ei ollut draivia lähteä muiden hevosten luota, ja matka katkesi kolmanteen kieltoon.

Oriin luo vei siis tie, kuten sovittu jo olikin - Mini tekee ylläpitäjälleen varsan ja isäoriiksi oli valikoitunut Taranis. Kerrasta tärppäsi ja tamma on edelleen tukevasti tiineenä, joten peukut pystyyn että kaikki menee loppuun asti hyvin :)



Minin suhteen kisakausi oli siis kerralla pulkassa, mutta muuten kenttäkisoja tuli reissattua milloin hoitohevosen ja milloin vain kameran kanssa. Näiden lisäksi kamera ei sitten juuri ulkoillutkaan kuin oman seuran kisoissa (ja kerran Kotkassa estekisoissa, minkä meinasin jo unohtaa). Ja kaikki kuvathan on edelleen visusti kovalevyn suojissa odottamassa sitä kaunista päivää kun jaksan niitä editoida. Samaan aikaan kuitenkin haaveilen uuden kameran ostosta, mutta jos nyt tekisi kaikilla entisillä kuvilla jotain ensin.

Harjussa kisailtiin heti Niinisalon jälkeisenä viikonloppuna. Aktiivisen lauantain jälkeen (aamusta Harjuun kisahoitsuna, ja samaa kyytiä oman seuran koulukisoihin talkoilemaan) sunnuntai meinasi mennä aamun groomailun jälkeen turistina, kun kuvausintoa ei ollut, mutta sentään vaativan eli mikälieyksitähteä (joka ei tänä vuonna ole enää sekään..) ajaksi virittäydyin alapellolle kameran kanssa. Harjussa on niin kuvaukselliset maisemat, että kelpaahan siellä.




Ypäjä olisi kutsunut jo kesäkuussa Finnderby-viikonloppuna kenttäratsastuksen SM:ien merkeissä, mutta lopulta laiskotus vei voiton ja Corsa jäi kotipihaan, kun Havenkin mukavasti videoi tapahtuman. PM-kilpailuja sen sijaan en jättänyt välistä ja niinpä elokuussa kaikki tiet veivät taas Ypäjälle. Kuvauksen kannalta en tosin tätäkään reissua ottanut vaan katselin kisoja enimmäkseen mukavasti vesiesteen katsomosta, joka ei aivan ideaali kuvauspaikka ollut. Toki siinä tuli räpsittyä kameran kanssa kuitenkin, mutta eniten kuvia kertyi lopulta palkintojenjaosta.




Kenttäkisat kutsuivat kameraa ja sen käyttäjää vielä syyskuun alussa Harjuun, joskin sateinen päivä meinasi mennä turistihommiksi ennen kuin tavoitteeksi muodostuivat mahdollisimman näyttävät roiskeet vedellä.






Mutta mahtuu maailmaan muutakin kuin kenttäratsastus. Nimittäin jokaisen alkusyksyn kohokohta, Suomenratsujen Kuninkaalliset Ypäjällä. Minin keskittyäessä vatsansa kasvatteluun oli tämä vuosi pitkästä aikaa lähes hevoseton. Matkapäivien piti alkujaan olla perjantai ja lauantai, mutta koulupuolen Kasvattajakilpailun tuloslista näytti sellaiselta ensimmäisen osakilpailun jälkeen, että tuli paikan päällä järjesteltyä ex tempore vielä yhdeksi yöksi majapaikka, ja paluukyyti eri seurueessa.. Kun Kekkosen edesottamuksia olen saanut sivusta seurailla varsasta asti, jo valmiiksi harmitti ankarasti että sunnuntain huipennus jäisi näkemättä, mutta kun finaaliin lähdettiin noin hyvistä asetelmista (neljäs sija, mikä ei toki varsinaisesti yllättänyt), tiesin että tulisin katumaan lopun ikääni jos sunnuntai menisi kotona kärvistellen ja Equipea päivitellen.


Eikä tuo jatkoaika turhaksi jäänyt. Harvoin on Equipe käynyt niin kuumana, kuin viimeisten ratsukoiden yhteistuloksia ynnätessä! Helkky Ylösen luotsaama Kekkonen otti suorituksellaan ykköstilan luokassa, ja tulos riitti piikkipaikkaan myös kokonaiskilpailussa. Ihan kisan loppuun asti. Kyllä oli taas herkät paikat vanhalla sumiaisfanilla!


SRK:ssa kameran eteen eksyneet hevoset on laskettavissa suurin piirtein kahden käden sormilla, kansiossa on kuitenkin pitkälti toistatuhatta kuvaa joista valtaosassa esiintyy itsevaltiaan elkein Kekkonen. Heitetään nyt yksi Lakeus Kingi kuitenkin mukaan.
Herra presidentin ykköstilaa piti tietysti kotipuolessa juhlistaa asianmukaisin menoin, ja voittokuvin. Enpä minä kuin vasta reilut viisitoista vuotta ole haaveillut tummataustaisten "studiokuvien" ottamisesta, joten vedettiin samalla sekin raksi ruutuun.

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Hevoset 2018


Niinhän ne taas perinteiset Hevoset-messut Tampereella 7.-8.4. kutsuivat pientä kulkijaa. Siinä missä viime vuonna olin suunnitellut itselleni viimeisen päälle minuuttiaikataulun, nyt oli vuoro vetää vaihteeksi ihan lonkalta - ohjelmaa olin ennakkoon lähinnä silmäillyt Hippoksen messuoppaasta, mutta tarkempia tavoitteita en listannut ylös. Lauantaina paikan päälle olisi päässyt myös ratsastusseuran messubussilla, mutta kun pyydettiin hevosten kanssa apukäsiksi, tuli tästä koko viikonloppu Tampesterissa (no, tuntimääräisesti aika iso osa tien päällä).

Lauantaina kello herätteli kolmelta muutaman tunnin nukkumisen jälkeen (mikä siinä on, että pakkaamista pitää aina itsepintaisesti vältellä viimeiseen asti, vaikka yöuniaan syöden?) ja lähtöä tehdessäni vedin lipat kotipihassa kolhaisten oikein kunnolla polven ja takaraivon (vaati jonkun todella akrobaattisen kierreliikkeen, että tämä ylipäätään oli mahdollista). Onneksi autossa on aina ea-laukussa pikakylmäpakkauksia, joten polvi ainakin sai ensiapua kunhan olin ensimmäiseen kohtauspaikkaan päässyt. Kohta sitä jo maakuntamatkailtiin poimimassa hevosia ja ihmisiä kyytiin kunnes kurssi otettiin kohti Tamperetta. Hevoset tipautettiin majoituspaikkaansa ennen siirtymistä messuille.

Kultaako aika muistot, vai onko se vain se orastavan varhaiskeski-iän dementia? Etenkin ensimmäinen Hevoset-messureissuni oli todella kaaoottinen kokemus (se taisi olla viimeinen vuosi ennen laajennusta E-halliin), mutta jotenkin siihen ihmismäärään on sitten tottunut eikä sen asteittainen kasvukaan ole tuntunut niin pahalta. Nyt väenpaljous iski jo ovelta vastaan, eikä oikeasti tiennyt mihin suuntaan sitä yrittäisi itseään edes puskea.

Päivä kului ympäriinsä haahuillessa ja tungoksesta ahdistuessa, vain Dr. David Marlinin luennon olin pistänyt ohjelmistoon ja sitä menin seuraamaan. Olen aiemminkin ollut Hevoset-messuilla tohtori Marlinia kuuntelemassa ja sen verran tiukkaa asiaa ja hyvä luennoitsija oli kyseessä, että katsomoon piti hankkiutua nytkin. Siinä muistiinpanoja kirjaillessani rupesin miettimään kun homma kuulosti niin perin tutulta, ja luentovihkoa taaksepäin selaillessani löysinkin parin vuoden takaa ihan identtiset muistiinpanot. No, kertaus on opintojen äiti ja hyvää asiaa se oli tälläkin kertaa!

Luennolta kipaisin areenan laitaan varmistamaan hyvää kuvausapajaa, sillä alkamassa oli Suomenratsujen orinäytös, jota ennen ehdin viritellä kameraa myös Hevosopiston katrillin parissa. Orinäytöksessä esillä oli tuttuja konkareitta ja myös nuorempia tulokkaita siitosorimarkkinoilla, kuten Kuukson Kaipaus ja Päällikkö. (Ja tässä kohtaa oreista puhuttaessa huomiona, jos ei muuten niin lisäpaineen luomiseksi itselleni, että Suomenhevosten superviikonlopustakin on joskus tulossa postaus. Joskus. Se viipyilee ihan samasta syystä kuin tämä Tampere on viipyillyt: vanhasta kunnon rästihommakierteestä jossa on paljon asioita jotka ovat paljon tärkeämpiä kuin blogi jota kukaan ei lue, tai liikaa keskittymistä vaativa iso kasa kuvia joilla en oikeasti tee mitään. Ajattelin nyt kuitenkin tämän postauksen runnoa ulos aloituksen muhittua luonnoksissa toista kuukautta, vaikka sitten ilman kuvia jos Photoshopin avaaminen ahdistaa liikaa.)

Messupäivä numero yksi oli saatu päätökseen ja hevosten hoidon jälkeen oli aika majoittua hotellille. Hotellin ravintolassa ruokailu "pitkän kaavan mukaan" tarkoitti tällä kertaa reilun tunnin odottelua ennen kuin ateria oli nenän edessä, ja rättiväsyneenä kelpasi lopulta kaatua sänkyyn.

Sunnuntain herätyskin oli aikainen vaikkei ihan lauantaille vertoja vetänytkään, sillä toisen matkassa olleen hevosen vuoro 3-vuotiaiden valtakunnallisessa näyttelyssä Teivossa oli jo ensimmäisten joukossa. Itse olin mukana vain auttelemassa ja välttyisin tällä kertaa juoksuhommilta, ja olin siitä hyvin kiitollinen sillä hetkellä kun aamulla silmäni avasin ja totesin että a) kurkku on niin tukossa että henki tuskin kulkee ja kaikki verbaalinen kommunikointi tapahtuu pihisten ja piipaten, ja b) jossain niska-hartiaseudulla on jumi jonka johdosta pää ei käänny eikä kädetkään oikein ota toimiakseen. (Kun tätä jumia podin hammasta purren noin viikon verran, myöhemmin päättelin että saattoi olla siitä lähtöaamun kaatumisesta johtuva niksahdus.) Voin sanoa, että se vaivalloinen hengittäminen ja siitä seuraava yskiminen tuntui aika vinkeältä, kun oli kuin lapaluiden välissä väännettäisiin puukkoa..

No, Teivossa siis pyörähdettiin aamusella ja sieltä tie vei aamupalan kautta vielä takaisin messuille sunnuntaipäiväksi. Siinä hitaasti kituen kuolemaa tehdessäni tuli katsottua lähinnä esteluokkia, ennen hevosten noutoa ja kotimatkaa.

sh-o. Päällikkö
Vaikka aika etenkin lauantaina kului pitkälti expoa kierrellen, ei tarjonnasta jäänyt nyt melkein kahta kuukautta myöhemmin muistellessa juuri muuta mieleen kuin se tungos. Laajalla skaalalla mukana oli niin hevostarvikemyyjiä kuin muita hevosalan yrityksiä ja yhdistyksiä, ja tutkailinkin tarkemmin mm. muutamia slowfeeding-ratkaisuja ja hevosten geenitestejä (askellajigeeni DMRT3:n testaaminen Miniltä kiinnostaisi, mutta toisaalta veikkaan aika vahvasti sen olevan tyyppiä CC, ja oreista noita testituloksia on olemassa vielä niin vähän, että testaus ei ehkä ole hintansa väärti hyödyllisenä työkaluna jalostussuunnitelmia tehdessä, vaan lähinnä kolmen-neljänsadan kuriositeetti). Mukaan tarttuneet ostokset olivat lähinnä pieniä, mm. Absorbinen minisettejä ja Detangleria Hevosväylältä 5 eurolla ja neiti pattipolvelle Hevarilta keraamiset polvenlämmittimet reippaalla tarjouksella 25 euroa/pari. Esimerkiksi Manskilla näkyi olevan totutusti oikein hyviä tarjouksia, mutta millään ohikulkukierroksella ei ollut pääsyä lähellekään myyntirekkejä, kun kauhean aggressiivisesti ei jaksanut tunkea.

Mikä sitten ratkaisuksi tungokseen? Yleisötulvaa ei voi hillitä ja se on vain positiivinen ongelma, mutta pari ihan konkreettista muutoskohdetta tulee mieleen. E-hallissa ainakin melkoisen ruuhkan aiheutti keppariareenan siirto keskemmälle hallia, vuoroaan odottavat ja kisoja seuraavat keppariharrastajat kun tukkivat kaikki käytävät ympäriltä. Sen toivoisi palaavan ensi vuonna hallin laidoille niin, että ympärille jää sopivasti tilaa ja avoimet kulkuväylät. Kaikkien infolavojen katsomot näkyivät monen esityksen kohdalla pullistelevan väkeä (ja ne, jotka eivät mahtuneet katsomoihin asti, tukkivat puolestaan käytäviä niiden ympäriltä), joten ehkä seminaaritiloja voisi hyödyntää tietoiskujen paikkana laajemminkin?

No, kitinästä huolimatta Hevoset on jo sen verran vakiintunut ohjelma omaan kevääseen, että eiköhän sinne ensi vuonnakin tule lähdettyä.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Helsinki Horse Fair 2018

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa vietettiin Helsinki Horse Fair -messuja jo kahdeksannen kerran. Itse lähdin matkaan sunnuntaina, kuten suunnittelinkin. Aivan aamusta ei paikalle rynnätty, mutta pelipaikoille ehdin parahiksi (blogipassin noutamisen ja pikaisen expokierroksen jälkeen) seuraamaan mielenkiintoista karjankäsittelynäytöstä Ajalin Areenalle.

Toiminta ei välttämättä vastaa niitä mielikuvia joita karjanajo hevosilla ensimmäisenä herättää: mitään lännenratsastuksen ropingiahan tämä ei ole, missä villisti laukaten lassotaan karkuun pinkovia pikkulemmuja. Karjaa käsitellessä tarkoituksena on mahdollisimman rauhallisesti ja vähäeleisesti, karjaa ahdistelematta ja stressaamatta ohjata niitä liikkumaan paikasta a paikkaan b. Hiehot olivat ainakin nyt kolmentena messupäivänä jo oikein lunkeja ja niiden ohjailu sujui kitkoitta, silloinkin kun porukasta poimittiin tiettyjä yksilöitä erilleen. Hevosten työskentelyä oli erityisen kiehtovaa katsoa, ja etenkin toisen ratsun ilmeistä ja eleistä tuli hyvin selväksi, mitä se luontainen karjavaisto hevosella on. Harmi että omassa tammalinjassani ilmeisesti kulkee hyvin vahva synnynnäinen lehmäpelko, karjatyö voisi muuten olla hauska harrastus :D Tulin areenan laitaan sen verran myöhässä että en kehdannut raivata itselleni paikkaa aidan viereen, joten kuvat jäivät tästä näytöksestä ottamatta.

Anna Kärkkäisen pitämää nuorten suomenhevosten esteklinikkaa jäinkin sitten hyvissä ajoin odottamaan areenan laidalle ja virittelin kameran valmiiksi. ("Oonkohan ikinä testannut millaista jälkeä tämä tekee ihan tapissa olevilla ISO-arvoilla? En varmaan? No katsotaan!" eli hauskaa raepuuroa tiedossa.)


Klinikka oli ehdottomasti odotetuin ohjelmanumero tämän vuoden messuilla, eikä pettänyt odotuksia tippaakaan. Vaikka nämä nuoret luonnollisesti tekivät hyvin simpppeleitä harjoituksia puomeilla ja esteillä, tähdäten 4- ja 5-vuotiaiden laatuarvosteluratoihin, jäi mieleen paljon tärppejä ja ajatuksia. Kunnioitan Kärkkäistä valtavasti ratsastajana (se lienee jokaisen Jaapeli-fanin automaattinen ominaisuus), mutta aiemmin en ole päässyt valmennuksia seuraamaan. HHF-messujen klinikka viimeistään vahvistikin sen, että Suomenhevosten superviikonloppuun on lähdettävä Ypäjälle jo perjantaina, jolloin päivän päätteeksi on luvassa Annan koulu- ja estevalmennukset.






Haven oli paikalla kuvaamassa messuja, ja klinikka (kuten messujen muukin ohjelma kaikilta kolmelta päivältä) on katsottavissa YouTubesta jälkikäteen, joten en sen sisältöä ala sen suuremmin referoimaan. Ja suosittelen ehdottomasti katsomaan, itsekin olen sen videolta tiiraillut jo useampaan kertaan painaakseni mieleen tärkeitä oppeja. Katsotaas, onnistuinko jakamaan sen oikeasta kohdasta..



(Jep, sen yleisökysymyksen esittäjä olen minä.)

Juuri tällaista vähän kokeneemmalle kävijälle suunnattua sisältöä messuilta toivoisi enemmänkin. Uskon, että se söpöjä heppoja katsomaan lähtenyt maallikkokatsoja saa elämyksen irti jo siitä hevosen näkemisestä, nytkin katsomosta kuului ihastuneita huokailuja hevosten tehdessä ravipuomeja ja hypätessä maahankaivettua ristikkoa. Jos koko tällainen klinikka on selitetty auki tyyliin "nyt hevonen ravaa, ravi on kaksitahtinen askellaji jossa blaablaablaa", informaatiotulva on maallikolle joka tapauksessa niin valtava, että siitä ei jää oikein mitään käteen, mutta se vesittää kokemuksen myös lajiin vihkiytyneeltä. Kärkkäinen puhui klinikassaan selkeästi ja asiantuntevasti, niin että kokonaisuudesta sai paljon irti. Tätä lisää! Ainoa pieni moite klinikasta oli, että hevoset ja ratsastajat olisi voinut esitellä ihan koko nimillään ja vaikka sukutiedoillaankin (hevoset, ei ratsastajat, heh heh).

Klinikan jälkeen vuorossa oli tarkempaa expoalueen kiertämistä. Edellisistä vuosista kutistunut näytteilleasettajalista konkretisoitui vasta kun huomasi expon pinta-alan pienentyneen tilaa jakamalla. Se, että myyjiä oli vähemmän, ei itseäni niinkään haitannut, mutta tilanahtaus kyllä. En tiedä, yritettiinkö tilaa rajaamalla luoda illuusio siitä että expo on yhtä täynnä kuin ennenkin, mutta nyt tietyt osiot expoalueesta olivat hyvin ahtaita, eikä käytävillä aina kunnolla mahtunut liikkumaan väkijoukkojen parveillessa myyntikojujen ympärillä. Väljempi asettelu toisi tilaa hengittää, ja myös tilaa tehdä ostoksia! Samasta asiasta noottia myös joillekin näytteilleasettajille - jos se koko mansikoita maksanut muutaman neliön palsta on tungettu aivan ääriään myöten, katosta lattiaan täyteen tavaraa, en minä ainakaan jaksa sinne sekamelskaan mennä penkomaan mitään..


Expo-ostokseni jäivät tällä kertaa heti messuille saapuessani mukaan tarttuneeseen kuorinta- ja rasvasettiin, siis ihan itselleni.. Kaverin pysähtyessä viereiselle kojulle seisoin liian joutilaana käytävällä ja tulin tempaistuksi käsien suolakuorintaa testaamaan. Sen verran kuivat ja karheat nämä näpit talvisin ovat, että noin vain minut ylipuhuttiin ostamaan tuo setti hurjaan messutarjoushintaan, yhteensä vain 65 euroa, jotain ylihienoa luonnonkosmetiikkaa ja kuolleenmerensuolaa ja ties ja mitä. Ostokset jo maksettuani minulta käytiin vielä kyselemään että mitä käytän kasvoihini, en kehdannut vastata että suurinpiirtein vettä ja Helosania, joten juoksin vain paikalta pois. Kuvan GG Orion -huopaa, jonka perään jo messuennakossani haikailin, pyörittelin pitkään Reunoksen ständillä.. Mutta lopulta järkeilin, että ei se ihan hintansa väärtin tuntuinen ollut laadultaan (vaikka ovh 55 e olikin nyt nipistetty messutarjouksena 49 euroon), kun siinä ei ulkonäönkään puolesta nyt mitään niin erikoista kuitenkaan ollut. Mustan olisin ehkä voinut ostaa, yhtään mustaa kouluhuopaa kun minulla ei ennestään ole, mutta onneksi yhtään mustaa fullia ei ollut tarjolla.

Hyvin huteran aasinsillan kautta pääsemme mustaan Salmiakki Poikaan, joka oli seuraava ohjelmanumero jota tiirailin areenan laidalta. Orilla oli mukanaan "ystävä", hienosti pas de deux'na samat liikkeet esittänyt keppariratsukko. Vaikka sapelihakuiset etuset rankkaavatkin "Mikin" pois Minin oriehdokkaiden listalta, on se vaan komea!

Heli Hyytiäisen sairastuminen johti jo edellisen viikonlopun Lahden luennon peruuntumiseen, ja myös Helsinki Horse Fairissa hänen hevosfysioterapia-tietoiskunsa tilalle oli tullut vaihtoehtoista ohjelmaa. Marja Raekallion hevosen kipu -luennon pidemmän version olin kuullut jo muutama vuosi takaperin SRL:n hyvinvointifoorumissa, mutta aina yhtä ajankohtainen oli tämä tiiviimpikin kertaus siitä, mitä tieteellisen tutkimuksen saralla hevosen kivun tunnistamisesta on selvitetty.

Päivän päätteeksi piti hortoilla vielä GoExpon puolella, tsekaten Varustelekan ja Back on Trackin ständit. Back on Trackin uudehko +physio-mallisto oli edelleen minulta näkemättä ja kokematta, joten piti päästä niitä kerrankin ihan livenä hipistelemään. Rannetuki oli pettymys vanhaan perinteiseen malliin nähden - vähemmän tukea ja saumat ikävissä paikoissa, mutta nilkkatuki taas pesi vanhan ihan 6-0 muotoilunsa puolesta. Tukea se ei kyllä taida juuri tarjota ollessaan hyvin ohut ja lähinnä sukkamainen rakenteeltaan, mutta poissa olivat vanhan tuen ikävä kantapääaukko ja saumat, jotka ainakin omassa jalassa käyvät äkkiä hiertämään etenkin jos sen laittaa suoraan ihoa vasten, jolloin keraamisen kankaan vaikutus on tietysti paras. Täytyy tuo nilkkatuki jossain vaiheessa lisätä bottiperheeseeni jos sattuu hyvä tarjous kohdalle, mutta nyt se jäi vielä hyllyyn.

Kaiken kaikkiaan messut olivat tänä vuonna "ihan kivat", suomenhevosklinikka kuitenkin niin iso plussa, että se käänsi kokonaisuuden selvästi voiton puolelle. Ostoshysteriaan HHF tarjosi tällä kertaa ehkä entistä pienemmät mahdollisuudet, mutta muuten tuntuma oli pääpiirteittäkin aika tuttu ja turvallinen. Jos Horse Fairia tahtoo verrata Tampereen messuihin, kuten ainakin ht.netin kriittinen raati hanakasti tekee, on Hevoset näistä jo lähtökohtaisesti aika selvä voittaja - kaikkea on vain niin paljon enemmän, ja erityisesti ohjelmatarjontaa harrastajan ja ammattilaisenkin näkökulmasta.

Horse Fairissa on aina vahvasti osana se "kaupunkilaisperheet pääsevät katsomaan heppoja" -fiilis, ja mikä siinä, jos hevoskärpänen pääsee uusia potentiaalisia harrastajia puraisemaan, sehän on vain hienoa lajin kannalta. Toivotaan kuitenkin, että HHF ei niitä (meitä) pitkän linjan harrastajia unohda kävijöidensä joukosta, ja ottaa huomioon hevosharrastuslajien koko kirjon. Mielenkiintoiset klinikat ja niitä puolen tunnin tietoiskuja pidemmät luennot ovat siihen hyvä keino. Jos yksikin ohjelmanumero on aivan erinomainen, kaikki muu tulee vain kaupanpäällisenä siinä mukana!

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Lippuarvonta Helsinki Horse Fairiin


Bloggaajapassi siis Helsinki Horse Fair -messuille tänäkin vuonna myönnettiin. Omat ennakkotunnelmat ja odotukset löytyvät tästä postauksesta, mutta nyt on lippuarvonnan vuoro.

Arvottavana on voittajalle kahden lipun paketti. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin messuilla ja sillä pääsee kaikkiin samanaikaisin tapahtumiin, eli GoExpoon, Horse Fairiin ja Kuva & Kamera -messuille. Ota siis kaveri mukaan, tai käy vaikka useampana päivänä.

Arvonnan säännöt ovat simppelit - laita alle kommenttina sähköpostiosoitteesi 25.2.2018 mennessä. Sähköpostiosoitteen tulee olla toimiva, jotta voittajaan voidaan ottaa yhteyttä. Sinun ei tarvitse olla blogin rekisteröitynyt lukija, ja myös anonyymit kommentit osallistuvat arvontaan. Liput arvotaan 26.2. ja toimitetaan voittajalle sähköisesti.

GoExpo, Helsinki Horse Fair sekä Kuva & Kamera Helsingin Messukeskuksessa 2.-4.3.
http://goexpo.messukeskus.com/


Arvonta on suoritettu! Yhdeksästä osallistujasta arvontakone nosti ensimmäisenä voittajaksi Anonyymin (kommentoinut 19. helmikuuta 2018 klo 16.21). Voittajalle on lähetetty liput sähköpostitse. Arvontaan osallistuneet kommentit on poistettu, jotta sähköpostiosoitteet eivät jää spämmibottien armoille.

lauantai 17. helmikuuta 2018

HHF kutsuu taas: jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä ostoskassiin..

Helsingin Messukeskuksessa järjestettävä Helsinki Horse Fair (2.-4.2.2018) on vakiintunut jokakeväiseksi ohjelmanumeroksi niin kauan kun se on järjestetty, eli tänä vuonna jo kahdeksannen kerran. GoExpon monipuolinen urheilutarjonta ja Kuva & Kameran ostos- ja tietoparatiisi tarjoavat yhdessä HHF:n näytösten, luentojen ja expoalueen kanssa sellaisen kattauksen, että messuilla vierähtää helposti päivä, joskus toinenkin.

Pari vuotta sitten rohkaistuin ensimmäistä kertaa hakemaan bloggaajapassia messuille, ja tänäkin vuonna minulle sellainen myönnettiin.

© Messukeskus . Aina iskee laiskuus HHF:ssa kuvaamisen suhteen, mutta tänä vuonna ajattelin korjata vahingon ja kulkea tunnollisesti kamera kaulassa ja kuvata niin ohjelmia kuin muitakin messutunnelmia..
Messuille näillä näkymin suuntaan sunnuntaina, ja harmittelen sitä että työt haittaavat harrastuksia - perjantai kun pitäisi sisällään muutaman todella mielenkiintoisen ohjelman, kuten hevoskuvaamisen tietoiskun (infolavalla klo 12-12:20), Ben Simonsénin valjakkotreenisession (Ajalin Arena, 16:20-17:20) ja Kouluratsastuksen portaat, jossa valmentaja Marko Björs käy maajoukkueratsukoiden kanssa liikkeitä läpi helpolta tasolta vaikealle (Ajalin Arena, 17:30-18:30, sama esitys myös lauantaina 12:40-13:40).

Sunnuntain vetovoimaisin ohjelmanumero tapahtuu Ajalin Arenalla klo 12:50-13:40. Olen joskus harmitellut messujen vähäistä suomenhevosohjelmaa ja nyt tulee sitten paikkausta! Biofarm: Nuorten 4-vuotiaiden ja 5-vuotiaiden suomenhevosten klinikka marssittaa areenalle lahjakkaita nuoria suomenhevosratsuja ja näiden tirehtöörinä valmentaja ja ratsuttaja Anna Kärkkäisen, jonka kultainen kosketus on vienyt laatuarvostelujen palkintosijoille lukemattomia nuoria. Luvassa on tiukkaa asiaa hevosen koulutuksesta, edistymisestä, laatuarvostelusta ja valmistautumisesta. (Jos nyt harmittelit, että itse olet menossa messuille lauantaina ja nämä suomenhevoset jäävät siten näkemättä, huoli pois! Voit lohduttautua 12 suomenhevosratsukon Prix de Biofarm 100 cm kutsuestekilpailua seuraamalla, Ajalin Arenalla klo 15:15-17).

Sunnuntaikaan ei ole vain yhden tärpin varassa, vaan ylös olen napsinut myös seuraavat esitykset ja tietoiskut:

  • 11:10 Uusi tallijärjestelmä, Infolava. Vaikka seuratoiminnassa olenkin aktiivisesti mukana, SRL:n vanhakin tallijärjestelmä oli itselleni seuramaailmaa vieraampi, kun ei siihen ole tarvinnut perehtyä. Uusi tallijärjestelmä, joka ymmärtää joustavammin nykyaikaisia talleja joilla on monenlaista ja jatkuvasti uudistuvaa ratsastus- ja hevostoimintaa, vaikuttaa mielenkiintoiselta ja olisi kiva kuulla siitä tiivistys ihan suoraan alkulähteiltä.
  • 11:55 Kuivikkeet ja hyvä ilmanlaatu talleissa, Infolava. Kuivike- ja lantahuoltomarkkinoilla on tapahtunut valtava muutos näinä vuosina kun oma talli on ollut tyhjillään, joten on hyvä pitää itseään ajan tasalla.
  • 12:00 Karjakäsittelyä hevosilla, Ajalin Arena. Karjahommat kiinnostavat ehdottomasti kun niitä ei ole ennen ollut livenä mahdollisuus nähdä, joten joudun ehkä uhraamaan tuon kuivikepläjäyksen..
  • 12:30 Luonnollinen hevostaito, Infolava. Tämän ja edeltävän lännenratsastusesityksen päällekkäisyydestä pieni miinus, koska varmasti kiinnostavat samaa kohdeyleisöä. Itse olen Apple Tree Ranchin Kati Riesenin puheita ollut kuulemassa jo monilla muillakin messuilla, joten tämä saa ehkä jäädä väliin tällä kertaa suomenhevosklinikankin puskiessa päälle, mutta mainitsemisen arvoinen joka tapauksessa.
  • 13:55 Ratsastuksen turvallisuus, Infolava. Aina tärkeä ja ajankohtainen aihe, josta saadaan kuulla TUKES:n ylitarkastaja Kielo Kestinmäen mietteitä.
  • 14:15 Kouluratsastusesitys: Suomenhevoshurmuri Salmiakki Poika ja ystävä, Ajalin Arena. Salmiakki Poika on todellinen hurmuri, uljas musta suomenhevosori joka on aina ilo silmälle.
  • 14:30 Hevosen fysioterapia, vaikutus hevoseen, Infolava. Tuo musta hurmuri joutuu kuitenkin kilpasille biomekaniikkaguru Heli Hyytiäisen kanssa. Puolen tunnin tietoisku on vain pintaraapaisu aiheeseen, mutta ammattilaisia on aina kiva kuulla puhumassa. (Ensi sunnuntaina tosin on Jokimaalla OpeRan järjestämä Hyytiäisen luento ratsastajan ja satulan vaikutuksesta hevoseen, jos ja kun sinne jaksaa lähteä, se tarjoaa ehkä hetkeksi sulateltavaa niin että messuilla voi keskittyä nauttimaan komeasta kouluratsusta.)
  • 15 Alpakkatalutus, Talutusareena. Hei oikeesti. Alpakkatalutusta. Pakko kokeilla!
  • 15:50 Hevosbloggaajat: Blogiunelmia, Infolava. Messuilla on tänä vuonna erityistä hevosblogiohjelmaa, jonka kruununa tietysti Blogiexpon palkintojenjako lauantaina. Parhaiden äänestys on nostattanut tunteita ja keskustelua, täällä voit sitäkin heittää arpasi kuun loppuun asti. Sunnuntaina on jo pystit jaettu ja jälkipyykki käynnissä, kun Infolavalle nousee haastateltavaksi kolme nuorta bloggaajaa.
Messujen hevossisältöä on ollut tänä vuonna järjestämässä uusi yritys ja suurin uudistus tuntuu olevan se, että (minusta tylsän puuduttavat ja jo liikaa alaa vallanneet) estekilpailut loistavat muutamia näytösluontoisia luokkia lukuunottamatta poissaolollaan. Toinen muutos on erilaisten työnäytösten puuttuminen ja yleensäkin se, että tänä vuonna ei ole ns. pääarenaa ja pienempää areenaa, vaan muutamaa Talutusareenan ohjelmanumeroa lukuunottamatta kaikki keskittyy Ajalin Arenalle. Kun päällekkäisyyksiä omassa messuohjelmassa riittää jo näinkin, tiiviimpi kattaus ei sinänsä itseäni haittaa. Kaiken kaikkiaan paketti on aika tuttu ja turvallinen, mutta myönnettäköön että aina sykähdyttäviä poliisihevosia on jo nyt pieni ikävä..

Messuohjelmaan voi tutustua Messukeskuksen sivuilla, mutta suosittelen erityisesti hyväksi havaitsemaani Messukeskus-sovellusta, johon saa tallennettua lempiohjelmanumeronsa (joista tulee puhelimeen hälytys ohjelman alkamisajan lähestyessä) ja vaikka expopisteet, joilla ehdottomasti haluaa vierailla. Sovelluksesta löytyy myös Messukeskuksen kartta ja esimerkiksi ruokailupaikat, joten jos Messari ei ennestään ole tuttu paikka, helpottaa sovellus suunnistamista halleissa. Valitsemiensa messujen infon saa esiladattua puhelimeen, jolloin ruuhkaantuneet datayhteydet eivät haittaa paikan päällä.

Näytteilleasettajien joukkio näyttää pikavilkaisulla tutunlaiselta: hevosvarustemyyjiä niin koti- kuin ulkomailtakin (ennen vain Horse Show'ssa hurjine tarjouksineen vieraillut Reitsport Manski on parina viime vuotena vakiinnuttanut myös messukevään kohteekseen - eikä unohdeta virolaista HobuLovea, jonka irtokarkkikaupasta moni kotona odottava nelijalkainen saa mieluisat tuliaiset), rotuyhdistyksiä messuhevosineen ja monia muita hevosalan toimijoita, yrityksiä ja järjestöjä. Himoshoppailija pääsee varmasti rahoistaan (mutta löytää toivottavasti hyviä messutarjouksia, ja jos halvalla saa, kannattaa silloin tietysti ostaa paljon), ja kassin täytteeksi saa keräillä myös vinon pinon esitteitä ja muuta härpäkettä.

Oma ostoslista ammottaa tyhjyyttään, mutta muutama heräteostos mukaan aina väkisinkin tarttuu. Uudenvuodenlupaukseni oli, etten tänä vuonna osta yhtään satulahuopaa, siis yhtä ainutta, koko vuoden aikana. Mutta jos en kerro kenellekään, niin mitä jos yksi pieni Glen Gordon Orion? Reunos lisäsi nämä kevään uutuudet juuri verkkokauppaan, joten ehkä olisivat messuillakin mukana..

Lippuarvontakin tulossa, stay tuned!

perjantai 16. helmikuuta 2018

Antaa kuvien kertoa

Niin että mihinkäs me jäimmekään? Kun olen saanut rästilistasta hetkellisen niskaotteen (tai lähinnä saanut loppuun ison ahdistavan projektin, ja haluan elää hetken siinä välitilassa jossa leikin että rästilistaa ei ole, vaikka se on pitkä kuin nälkävuosi), on korkea aika palata bloginkin pariin, palauttaa lukijat ajan tasalle ja antaa vähän tekohengitystä tälle (tänään yhdeksän vuotta täyttävälle!) vanhukselle. Jokakeväinen messu- ja muu tapahtumaputki on taas edessä, joten postattavaakin toivottavasti riittää ja uutta nostetta löytyy ihan luonnostaan.

Koska tuosta kesäkuusta on jo kulunut sen verran aikaa, hoidetaan tämä kahdeksan kuukauden kiinni kiriminen pääpainotteisesti kuvakavalkadin muodossa. Mikäpä talven keskellä lämmittäisikään paremmin kuin muistot kesästä - no, ainakin jos totuus usean kuvan takana ei olisi noin 10 asteen lämpötila ja jatkuvat sateet.

Kesä!





Tämä nyt vähän vesittää postauksen otsikkoa (kuten myös se että havaitsin että en ole näitäkään kuvia koskaan käsitellyt, joten en nytkään niitä jaksa kovin suurta määrää julkaisukuntoon prosessoida), mutta muutamia saatesanoja kuitenkin, jotta voi sitten vanhana muistella tätäkin kesää. Toukokuisen Niinisalon sh-helpon (hyl) jälkeen Miniponin kenttäkisakausi jatkui ja samalla myös päättyi heinäkuun Niinisalossa hyvin sujuneeseen itseluottamuksenpalauttelu-harrasteeseen. Kisoihin en päässyt paikalle, mutta kesäkuussa olin kameran kanssa katsomassa muutamat treenit Hattulassa ja Niinisalossa. Takana oli onnistuneet hypyt Ypäjällä helponkin esteitä kokeillen, mutta Hattulassa Mini otti vähän henkistä (ja syksyllä paljastui että fyysistäkin) kolhua eikä tuntunut hyvältä enää kotiradallakaan Keuruulla, joten kenttäkisojen osalta kausi oli sitten siinä.

Omaan kesään mahtui sitten muita groomireissuja, näyttelyitä ja sekalaista seurahommaa, mutta Minin kanssa polut kohtasivat vasta Suomenratsujen Kuninkaallisissa. Viimevuotiseen tapaan ratsukko kilpaili Helppo A -tasoista Kelmi-Cuppia saaden ensimmäisestä osakilpailusta (FEI Kenttäkilpailuohjelma 1*A 2015) 63.913 % ja toisesta (Helppo A:10) 61.300 %. Sunnuntaina vuorossa oli 85 cm esteluokka, josta Mini ensimmäistä kertaa kielsi pihalle rataesteillä..



Poni saikin siihen pienen tuumaustauon ja vähän kevyemmän palauttelusyksyn, ja kun töihinpaluu tapahtui toista takajalkaa oireillen, oli edessä perusteellinen klinikkareissu. Kesän "epämääräisyys" laittoi jo epäilemään etupolvien rasittumista (mikä ei noilla asennoilla olisi yllätys), mutta priimaa oli sillä osastolla. Takajalan säärestä löytyi luuliika ja ärtynyt luukalvo, jonka aiheuttaneeksi tälliksi vahvasti arveltiin Hattulassa sattunutta esteen yli könyämistä. Sitä sitten hoidettiin ja samalla testattiin myös LähiTapiolan tiukentuneet vakuutusehdot kun ei nuo jalkavaivojen korvaamiset ihan yksiselitteisiä enää ole, mutta suorakorvauspäätös tuli saman tien ja päälle rapsutusterveiset potilaalle. Enää en voi marmattaa, että kaikki nämä vuodet olen maksanut turhasta! (Vaikka korvaussumma ei yhden vuoden maksuja edes kattanut, mutta keskitytään positiivisiin puoliin.)

Kaiken tämän odottelun jälkeen siis aika antiklimaattinen postaus - ja siksi tämä on niin kauan odotellutkin motivaatiota sen työstämiseen. Mutta mitä 2018 tuo tullessaan? Kuten tarkoitus oli jo ennen näitä tällejäkin, tämän vuoden päätähtäin ei ole kisakentillä, vaan vuorossa olisi varsantekohommia.. :)

Koska varsat on elämän tarkoitus!

tiistai 26. joulukuuta 2017

Rauhallista joulunaikaa


Vaikka blogi on kuinka säästöliekillä pyörinyt, aina on edes jouluntoivotukset muistettu laittaa. Tänä vuonna pari päivää myöhässä, mutta ajatushan se on tärkein. (Mikä ei ehkä ole vedenpitävin argumentti, kun unohduksesta puhutaan. No, joka tapauksessa.)

Rauhallista joulunaikaa lukijoille, jotka vielä matkassa mukana roikkuvat :)

Talliblogikaan ei ole virallisesti tauolla, ei kadonnut eikä millään muotoa uhan allakaan, se vain on ja odottaa. Kuvia olisi paljon, sanoja ehkä vähemmän - rästihommia ja niiden alle hautautumista kuitenkin kaikkein eniten. Vanha virsi: kun ei saa aikaiseksi sellaisiakaan asioita joista olet tilivelvollinen muille, omat turhanpäiväiset projektit kuten blogit tulevat tärkeysjärjestyksessä aina viimeisenä.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kun kesä ja kenttäratsastus vievät mennessään.. (NR 20.-21.5.)

Luonnoksissa on jo pitkään roikkunut pari sanaa sisältänyt Niinisalo-postauksen aloitus, olihan kenttäkilpailukauden avaus koko kevään kohokohta. Tässä vain on ollut olevinaan niin kiirettä, ettei sitä ole kerennyt viimeistelemään! Silloin elämä oli vielä hidasta kitumista arjen harmaudessa kohti kesälomaa, mutta ajellessani tuona toukokuisena perjantaina kohti Kankaanpäätä, aurinko maalasi lopultakin kasvuun ja kevääseen heränneen maiseman niin epätodellisen värikkääksi, että oli kuin verho olisi vetäisty silmien edestä. Tästä se taas alkaisi. Todellinen hevoskesä.

Niinisalossa Mini juhli 8-vuotissyntymäpäiväänsä ja starttasi ensimmäisen kerran 3-tason entistä sh-helppoa, eli mikä suomenhevosten 95 cm tuo nyt nykysäännöissä onkaan. Suomenhevosluokassa oli yhteensä 4 ratsukkoa. Koulukokeen (kenttäkutonen) tulos mahtui kaikilla ratsukoilla vähän reilun prosenttiyksikön sisään, Mini ja Linda olivat 64,48 prosentin suorituksella siinä vaiheessa kolmantena (toinen tuomari oli sijoittanut jopa ykköseksi).





Estekokeen kolme pudotusta ja pieni yliaika kerryttivätkin pistesaldoa 15 virhepisteellä, eli tulos kahden osakokeen jälkeen oli 68,3, jolla sijoitus tipahti 4/4. Koko kilpailujen vähäisen osallistujamäärän vuoksi kisapäivä oli aika lyhyt, ja maastoradan näytön jälkeen päästiin loppuillaksi rentoutumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.



Maastoon poni pinkaisi reippaasti matkaan, mutta ensimmäinen kielto tuli tukille joka odotteli jyrkän mäen päällä rannasta noustessa. Uudella yrityksellä yli ja matka jatkui. Kipaisin itse tien toiselle puolelle, ja ehdin nähdä kiellon uuteen paikkaan muuttaneelle "rantabaarille". Damn. Uudet vauhdit siivittävät yli ja vielä parista seuraavastakin esteestä, ratsukon kadotessa metsään kohti radan viimeistä.




Kamalan orpo olo muuten, kun on tottunut sellaiseen luksukseen kuin Equipe Online, ja se yhtäkkiä ei olekaan käytössä! :D Ei auttanut kuin odottaa ratsukkoa loppuverryttelyn jäljeen trailerin luokse saapuvaksi, mutta niinhän siinä sitten oli käynyt, että kolmas kielto tuli viimeiselle esteelle ja tuloksena hylky. Kaikesta huolimatta radasta ja ponista oli jäänyt hyvä fiilis, vaikka luokkanosto ei hyväksyttyä suoritusta tuonutkaan.

Kun kerran kenttäkausi oli polkaistu käyntiin, tässä onkin paineltu tasaista tahtia kisoista ja valmennuksista toiseen. Harjun kilpailut olivat vuorossa Niinisalon jälkeisenä viikonloppuna, ja olin mukana hevosenhoitajana molempina päivinä. Erittäin sujuvat kisat, toimivat puitteet ja kivat, uudistetut radat - toivottavasti kisaajatkin jatkossa löytävät Harjun paremmin :)



Jätettäköön kesäkuun (kenttä)hevostelut omaan postaukseensa.. :)