sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Hevoset 2018


Niinhän ne taas perinteiset Hevoset-messut Tampereella 7.-8.4. kutsuivat pientä kulkijaa. Siinä missä viime vuonna olin suunnitellut itselleni viimeisen päälle minuuttiaikataulun, nyt oli vuoro vetää vaihteeksi ihan lonkalta - ohjelmaa olin ennakkoon lähinnä silmäillyt Hippoksen messuoppaasta, mutta tarkempia tavoitteita en listannut ylös. Lauantaina paikan päälle olisi päässyt myös ratsastusseuran messubussilla, mutta kun pyydettiin hevosten kanssa apukäsiksi, tuli tästä koko viikonloppu Tampesterissa (no, tuntimääräisesti aika iso osa tien päällä).

Lauantaina kello herätteli kolmelta muutaman tunnin nukkumisen jälkeen (mikä siinä on, että pakkaamista pitää aina itsepintaisesti vältellä viimeiseen asti, vaikka yöuniaan syöden?) ja lähtöä tehdessäni vedin lipat kotipihassa kolhaisten oikein kunnolla polven ja takaraivon (vaati jonkun todella akrobaattisen kierreliikkeen, että tämä ylipäätään oli mahdollista). Onneksi autossa on aina ea-laukussa pikakylmäpakkauksia, joten polvi ainakin sai ensiapua kunhan olin ensimmäiseen kohtauspaikkaan päässyt. Kohta sitä jo maakuntamatkailtiin poimimassa hevosia ja ihmisiä kyytiin kunnes kurssi otettiin kohti Tamperetta. Hevoset tipautettiin majoituspaikkaansa ennen siirtymistä messuille.

Kultaako aika muistot, vai onko se vain se orastavan varhaiskeski-iän dementia? Etenkin ensimmäinen Hevoset-messureissuni oli todella kaaoottinen kokemus (se taisi olla viimeinen vuosi ennen laajennusta E-halliin), mutta jotenkin siihen ihmismäärään on sitten tottunut eikä sen asteittainen kasvukaan ole tuntunut niin pahalta. Nyt väenpaljous iski jo ovelta vastaan, eikä oikeasti tiennyt mihin suuntaan sitä yrittäisi itseään edes puskea.

Päivä kului ympäriinsä haahuillessa ja tungoksesta ahdistuessa, vain Dr. David Marlinin luennon olin pistänyt ohjelmistoon ja sitä menin seuraamaan. Olen aiemminkin ollut Hevoset-messuilla tohtori Marlinia kuuntelemassa ja sen verran tiukkaa asiaa ja hyvä luennoitsija oli kyseessä, että katsomoon piti hankkiutua nytkin. Siinä muistiinpanoja kirjaillessani rupesin miettimään kun homma kuulosti niin perin tutulta, ja luentovihkoa taaksepäin selaillessani löysinkin parin vuoden takaa ihan identtiset muistiinpanot. No, kertaus on opintojen äiti ja hyvää asiaa se oli tälläkin kertaa!

Luennolta kipaisin areenan laitaan varmistamaan hyvää kuvausapajaa, sillä alkamassa oli Suomenratsujen orinäytös, jota ennen ehdin viritellä kameraa myös Hevosopiston katrillin parissa. Orinäytöksessä esillä oli tuttuja konkareitta ja myös nuorempia tulokkaita siitosorimarkkinoilla, kuten Kuukson Kaipaus ja Päällikkö. (Ja tässä kohtaa oreista puhuttaessa huomiona, jos ei muuten niin lisäpaineen luomiseksi itselleni, että Suomenhevosten superviikonlopustakin on joskus tulossa postaus. Joskus. Se viipyilee ihan samasta syystä kuin tämä Tampere on viipyillyt: vanhasta kunnon rästihommakierteestä jossa on paljon asioita jotka ovat paljon tärkeämpiä kuin blogi jota kukaan ei lue, tai liikaa keskittymistä vaativa iso kasa kuvia joilla en oikeasti tee mitään. Ajattelin nyt kuitenkin tämän postauksen runnoa ulos aloituksen muhittua luonnoksissa toista kuukautta, vaikka sitten ilman kuvia jos Photoshopin avaaminen ahdistaa liikaa.)

Messupäivä numero yksi oli saatu päätökseen ja hevosten hoidon jälkeen oli aika majoittua hotellille. Hotellin ravintolassa ruokailu "pitkän kaavan mukaan" tarkoitti tällä kertaa reilun tunnin odottelua ennen kuin ateria oli nenän edessä, ja rättiväsyneenä kelpasi lopulta kaatua sänkyyn.

Sunnuntain herätyskin oli aikainen vaikkei ihan lauantaille vertoja vetänytkään, sillä toisen matkassa olleen hevosen vuoro 3-vuotiaiden valtakunnallisessa näyttelyssä Teivossa oli jo ensimmäisten joukossa. Itse olin mukana vain auttelemassa ja välttyisin tällä kertaa juoksuhommilta, ja olin siitä hyvin kiitollinen sillä hetkellä kun aamulla silmäni avasin ja totesin että a) kurkku on niin tukossa että henki tuskin kulkee ja kaikki verbaalinen kommunikointi tapahtuu pihisten ja piipaten, ja b) jossain niska-hartiaseudulla on jumi jonka johdosta pää ei käänny eikä kädetkään oikein ota toimiakseen. (Kun tätä jumia podin hammasta purren noin viikon verran, myöhemmin päättelin että saattoi olla siitä lähtöaamun kaatumisesta johtuva niksahdus.) Voin sanoa, että se vaivalloinen hengittäminen ja siitä seuraava yskiminen tuntui aika vinkeältä, kun oli kuin lapaluiden välissä väännettäisiin puukkoa..

No, Teivossa siis pyörähdettiin aamusella ja sieltä tie vei aamupalan kautta vielä takaisin messuille sunnuntaipäiväksi. Siinä hitaasti kituen kuolemaa tehdessäni tuli katsottua lähinnä esteluokkia, ennen hevosten noutoa ja kotimatkaa.

sh-o. Päällikkö
Vaikka aika etenkin lauantaina kului pitkälti expoa kierrellen, ei tarjonnasta jäänyt nyt melkein kahta kuukautta myöhemmin muistellessa juuri muuta mieleen kuin se tungos. Laajalla skaalalla mukana oli niin hevostarvikemyyjiä kuin muita hevosalan yrityksiä ja yhdistyksiä, ja tutkailinkin tarkemmin mm. muutamia slowfeeding-ratkaisuja ja hevosten geenitestejä (askellajigeeni DMRT3:n testaaminen Miniltä kiinnostaisi, mutta toisaalta veikkaan aika vahvasti sen olevan tyyppiä CC, ja oreista noita testituloksia on olemassa vielä niin vähän, että testaus ei ehkä ole hintansa väärti hyödyllisenä työkaluna jalostussuunnitelmia tehdessä, vaan lähinnä kolmen-neljänsadan kuriositeetti). Mukaan tarttuneet ostokset olivat lähinnä pieniä, mm. Absorbinen minisettejä ja Detangleria Hevosväylältä 5 eurolla ja neiti pattipolvelle Hevarilta keraamiset polvenlämmittimet reippaalla tarjouksella 25 euroa/pari. Esimerkiksi Manskilla näkyi olevan totutusti oikein hyviä tarjouksia, mutta millään ohikulkukierroksella ei ollut pääsyä lähellekään myyntirekkejä, kun kauhean aggressiivisesti ei jaksanut tunkea.

Mikä sitten ratkaisuksi tungokseen? Yleisötulvaa ei voi hillitä ja se on vain positiivinen ongelma, mutta pari ihan konkreettista muutoskohdetta tulee mieleen. E-hallissa ainakin melkoisen ruuhkan aiheutti keppariareenan siirto keskemmälle hallia, vuoroaan odottavat ja kisoja seuraavat keppariharrastajat kun tukkivat kaikki käytävät ympäriltä. Sen toivoisi palaavan ensi vuonna hallin laidoille niin, että ympärille jää sopivasti tilaa ja avoimet kulkuväylät. Kaikkien infolavojen katsomot näkyivät monen esityksen kohdalla pullistelevan väkeä (ja ne, jotka eivät mahtuneet katsomoihin asti, tukkivat puolestaan käytäviä niiden ympäriltä), joten ehkä seminaaritiloja voisi hyödyntää tietoiskujen paikkana laajemminkin?

No, kitinästä huolimatta Hevoset on jo sen verran vakiintunut ohjelma omaan kevääseen, että eiköhän sinne ensi vuonnakin tule lähdettyä.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Helsinki Horse Fair 2018

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa vietettiin Helsinki Horse Fair -messuja jo kahdeksannen kerran. Itse lähdin matkaan sunnuntaina, kuten suunnittelinkin. Aivan aamusta ei paikalle rynnätty, mutta pelipaikoille ehdin parahiksi (blogipassin noutamisen ja pikaisen expokierroksen jälkeen) seuraamaan mielenkiintoista karjankäsittelynäytöstä Ajalin Areenalle.

Toiminta ei välttämättä vastaa niitä mielikuvia joita karjanajo hevosilla ensimmäisenä herättää: mitään lännenratsastuksen ropingiahan tämä ei ole, missä villisti laukaten lassotaan karkuun pinkovia pikkulemmuja. Karjaa käsitellessä tarkoituksena on mahdollisimman rauhallisesti ja vähäeleisesti, karjaa ahdistelematta ja stressaamatta ohjata niitä liikkumaan paikasta a paikkaan b. Hiehot olivat ainakin nyt kolmentena messupäivänä jo oikein lunkeja ja niiden ohjailu sujui kitkoitta, silloinkin kun porukasta poimittiin tiettyjä yksilöitä erilleen. Hevosten työskentelyä oli erityisen kiehtovaa katsoa, ja etenkin toisen ratsun ilmeistä ja eleistä tuli hyvin selväksi, mitä se luontainen karjavaisto hevosella on. Harmi että omassa tammalinjassani ilmeisesti kulkee hyvin vahva synnynnäinen lehmäpelko, karjatyö voisi muuten olla hauska harrastus :D Tulin areenan laitaan sen verran myöhässä että en kehdannut raivata itselleni paikkaa aidan viereen, joten kuvat jäivät tästä näytöksestä ottamatta.

Anna Kärkkäisen pitämää nuorten suomenhevosten esteklinikkaa jäinkin sitten hyvissä ajoin odottamaan areenan laidalle ja virittelin kameran valmiiksi. ("Oonkohan ikinä testannut millaista jälkeä tämä tekee ihan tapissa olevilla ISO-arvoilla? En varmaan? No katsotaan!" eli hauskaa raepuuroa tiedossa.)


Klinikka oli ehdottomasti odotetuin ohjelmanumero tämän vuoden messuilla, eikä pettänyt odotuksia tippaakaan. Vaikka nämä nuoret luonnollisesti tekivät hyvin simpppeleitä harjoituksia puomeilla ja esteillä, tähdäten 4- ja 5-vuotiaiden laatuarvosteluratoihin, jäi mieleen paljon tärppejä ja ajatuksia. Kunnioitan Kärkkäistä valtavasti ratsastajana (se lienee jokaisen Jaapeli-fanin automaattinen ominaisuus), mutta aiemmin en ole päässyt valmennuksia seuraamaan. HHF-messujen klinikka viimeistään vahvistikin sen, että Suomenhevosten superviikonloppuun on lähdettävä Ypäjälle jo perjantaina, jolloin päivän päätteeksi on luvassa Annan koulu- ja estevalmennukset.






Haven oli paikalla kuvaamassa messuja, ja klinikka (kuten messujen muukin ohjelma kaikilta kolmelta päivältä) on katsottavissa YouTubesta jälkikäteen, joten en sen sisältöä ala sen suuremmin referoimaan. Ja suosittelen ehdottomasti katsomaan, itsekin olen sen videolta tiiraillut jo useampaan kertaan painaakseni mieleen tärkeitä oppeja. Katsotaas, onnistuinko jakamaan sen oikeasta kohdasta..



(Jep, sen yleisökysymyksen esittäjä olen minä.)

Juuri tällaista vähän kokeneemmalle kävijälle suunnattua sisältöä messuilta toivoisi enemmänkin. Uskon, että se söpöjä heppoja katsomaan lähtenyt maallikkokatsoja saa elämyksen irti jo siitä hevosen näkemisestä, nytkin katsomosta kuului ihastuneita huokailuja hevosten tehdessä ravipuomeja ja hypätessä maahankaivettua ristikkoa. Jos koko tällainen klinikka on selitetty auki tyyliin "nyt hevonen ravaa, ravi on kaksitahtinen askellaji jossa blaablaablaa", informaatiotulva on maallikolle joka tapauksessa niin valtava, että siitä ei jää oikein mitään käteen, mutta se vesittää kokemuksen myös lajiin vihkiytyneeltä. Kärkkäinen puhui klinikassaan selkeästi ja asiantuntevasti, niin että kokonaisuudesta sai paljon irti. Tätä lisää! Ainoa pieni moite klinikasta oli, että hevoset ja ratsastajat olisi voinut esitellä ihan koko nimillään ja vaikka sukutiedoillaankin (hevoset, ei ratsastajat, heh heh).

Klinikan jälkeen vuorossa oli tarkempaa expoalueen kiertämistä. Edellisistä vuosista kutistunut näytteilleasettajalista konkretisoitui vasta kun huomasi expon pinta-alan pienentyneen tilaa jakamalla. Se, että myyjiä oli vähemmän, ei itseäni niinkään haitannut, mutta tilanahtaus kyllä. En tiedä, yritettiinkö tilaa rajaamalla luoda illuusio siitä että expo on yhtä täynnä kuin ennenkin, mutta nyt tietyt osiot expoalueesta olivat hyvin ahtaita, eikä käytävillä aina kunnolla mahtunut liikkumaan väkijoukkojen parveillessa myyntikojujen ympärillä. Väljempi asettelu toisi tilaa hengittää, ja myös tilaa tehdä ostoksia! Samasta asiasta noottia myös joillekin näytteilleasettajille - jos se koko mansikoita maksanut muutaman neliön palsta on tungettu aivan ääriään myöten, katosta lattiaan täyteen tavaraa, en minä ainakaan jaksa sinne sekamelskaan mennä penkomaan mitään..


Expo-ostokseni jäivät tällä kertaa heti messuille saapuessani mukaan tarttuneeseen kuorinta- ja rasvasettiin, siis ihan itselleni.. Kaverin pysähtyessä viereiselle kojulle seisoin liian joutilaana käytävällä ja tulin tempaistuksi käsien suolakuorintaa testaamaan. Sen verran kuivat ja karheat nämä näpit talvisin ovat, että noin vain minut ylipuhuttiin ostamaan tuo setti hurjaan messutarjoushintaan, yhteensä vain 65 euroa, jotain ylihienoa luonnonkosmetiikkaa ja kuolleenmerensuolaa ja ties ja mitä. Ostokset jo maksettuani minulta käytiin vielä kyselemään että mitä käytän kasvoihini, en kehdannut vastata että suurinpiirtein vettä ja Helosania, joten juoksin vain paikalta pois. Kuvan GG Orion -huopaa, jonka perään jo messuennakossani haikailin, pyörittelin pitkään Reunoksen ständillä.. Mutta lopulta järkeilin, että ei se ihan hintansa väärtin tuntuinen ollut laadultaan (vaikka ovh 55 e olikin nyt nipistetty messutarjouksena 49 euroon), kun siinä ei ulkonäönkään puolesta nyt mitään niin erikoista kuitenkaan ollut. Mustan olisin ehkä voinut ostaa, yhtään mustaa kouluhuopaa kun minulla ei ennestään ole, mutta onneksi yhtään mustaa fullia ei ollut tarjolla.

Hyvin huteran aasinsillan kautta pääsemme mustaan Salmiakki Poikaan, joka oli seuraava ohjelmanumero jota tiirailin areenan laidalta. Orilla oli mukanaan "ystävä", hienosti pas de deux'na samat liikkeet esittänyt keppariratsukko. Vaikka sapelihakuiset etuset rankkaavatkin "Mikin" pois Minin oriehdokkaiden listalta, on se vaan komea!

Heli Hyytiäisen sairastuminen johti jo edellisen viikonlopun Lahden luennon peruuntumiseen, ja myös Helsinki Horse Fairissa hänen hevosfysioterapia-tietoiskunsa tilalle oli tullut vaihtoehtoista ohjelmaa. Marja Raekallion hevosen kipu -luennon pidemmän version olin kuullut jo muutama vuosi takaperin SRL:n hyvinvointifoorumissa, mutta aina yhtä ajankohtainen oli tämä tiiviimpikin kertaus siitä, mitä tieteellisen tutkimuksen saralla hevosen kivun tunnistamisesta on selvitetty.

Päivän päätteeksi piti hortoilla vielä GoExpon puolella, tsekaten Varustelekan ja Back on Trackin ständit. Back on Trackin uudehko +physio-mallisto oli edelleen minulta näkemättä ja kokematta, joten piti päästä niitä kerrankin ihan livenä hipistelemään. Rannetuki oli pettymys vanhaan perinteiseen malliin nähden - vähemmän tukea ja saumat ikävissä paikoissa, mutta nilkkatuki taas pesi vanhan ihan 6-0 muotoilunsa puolesta. Tukea se ei kyllä taida juuri tarjota ollessaan hyvin ohut ja lähinnä sukkamainen rakenteeltaan, mutta poissa olivat vanhan tuen ikävä kantapääaukko ja saumat, jotka ainakin omassa jalassa käyvät äkkiä hiertämään etenkin jos sen laittaa suoraan ihoa vasten, jolloin keraamisen kankaan vaikutus on tietysti paras. Täytyy tuo nilkkatuki jossain vaiheessa lisätä bottiperheeseeni jos sattuu hyvä tarjous kohdalle, mutta nyt se jäi vielä hyllyyn.

Kaiken kaikkiaan messut olivat tänä vuonna "ihan kivat", suomenhevosklinikka kuitenkin niin iso plussa, että se käänsi kokonaisuuden selvästi voiton puolelle. Ostoshysteriaan HHF tarjosi tällä kertaa ehkä entistä pienemmät mahdollisuudet, mutta muuten tuntuma oli pääpiirteittäkin aika tuttu ja turvallinen. Jos Horse Fairia tahtoo verrata Tampereen messuihin, kuten ainakin ht.netin kriittinen raati hanakasti tekee, on Hevoset näistä jo lähtökohtaisesti aika selvä voittaja - kaikkea on vain niin paljon enemmän, ja erityisesti ohjelmatarjontaa harrastajan ja ammattilaisenkin näkökulmasta.

Horse Fairissa on aina vahvasti osana se "kaupunkilaisperheet pääsevät katsomaan heppoja" -fiilis, ja mikä siinä, jos hevoskärpänen pääsee uusia potentiaalisia harrastajia puraisemaan, sehän on vain hienoa lajin kannalta. Toivotaan kuitenkin, että HHF ei niitä (meitä) pitkän linjan harrastajia unohda kävijöidensä joukosta, ja ottaa huomioon hevosharrastuslajien koko kirjon. Mielenkiintoiset klinikat ja niitä puolen tunnin tietoiskuja pidemmät luennot ovat siihen hyvä keino. Jos yksikin ohjelmanumero on aivan erinomainen, kaikki muu tulee vain kaupanpäällisenä siinä mukana!

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Lippuarvonta Helsinki Horse Fairiin


Bloggaajapassi siis Helsinki Horse Fair -messuille tänäkin vuonna myönnettiin. Omat ennakkotunnelmat ja odotukset löytyvät tästä postauksesta, mutta nyt on lippuarvonnan vuoro.

Arvottavana on voittajalle kahden lipun paketti. Yksi lippu oikeuttaa yhteen kertakäyntiin messuilla ja sillä pääsee kaikkiin samanaikaisin tapahtumiin, eli GoExpoon, Horse Fairiin ja Kuva & Kamera -messuille. Ota siis kaveri mukaan, tai käy vaikka useampana päivänä.

Arvonnan säännöt ovat simppelit - laita alle kommenttina sähköpostiosoitteesi 25.2.2018 mennessä. Sähköpostiosoitteen tulee olla toimiva, jotta voittajaan voidaan ottaa yhteyttä. Sinun ei tarvitse olla blogin rekisteröitynyt lukija, ja myös anonyymit kommentit osallistuvat arvontaan. Liput arvotaan 26.2. ja toimitetaan voittajalle sähköisesti.

GoExpo, Helsinki Horse Fair sekä Kuva & Kamera Helsingin Messukeskuksessa 2.-4.3.
http://goexpo.messukeskus.com/


Arvonta on suoritettu! Yhdeksästä osallistujasta arvontakone nosti ensimmäisenä voittajaksi Anonyymin (kommentoinut 19. helmikuuta 2018 klo 16.21). Voittajalle on lähetetty liput sähköpostitse. Arvontaan osallistuneet kommentit on poistettu, jotta sähköpostiosoitteet eivät jää spämmibottien armoille.

lauantai 17. helmikuuta 2018

HHF kutsuu taas: jotain vanhaa, jotain uutta, jotain sinistä ostoskassiin..

Helsingin Messukeskuksessa järjestettävä Helsinki Horse Fair (2.-4.2.2018) on vakiintunut jokakeväiseksi ohjelmanumeroksi niin kauan kun se on järjestetty, eli tänä vuonna jo kahdeksannen kerran. GoExpon monipuolinen urheilutarjonta ja Kuva & Kameran ostos- ja tietoparatiisi tarjoavat yhdessä HHF:n näytösten, luentojen ja expoalueen kanssa sellaisen kattauksen, että messuilla vierähtää helposti päivä, joskus toinenkin.

Pari vuotta sitten rohkaistuin ensimmäistä kertaa hakemaan bloggaajapassia messuille, ja tänäkin vuonna minulle sellainen myönnettiin.

© Messukeskus . Aina iskee laiskuus HHF:ssa kuvaamisen suhteen, mutta tänä vuonna ajattelin korjata vahingon ja kulkea tunnollisesti kamera kaulassa ja kuvata niin ohjelmia kuin muitakin messutunnelmia..
Messuille näillä näkymin suuntaan sunnuntaina, ja harmittelen sitä että työt haittaavat harrastuksia - perjantai kun pitäisi sisällään muutaman todella mielenkiintoisen ohjelman, kuten hevoskuvaamisen tietoiskun (infolavalla klo 12-12:20), Ben Simonsénin valjakkotreenisession (Ajalin Arena, 16:20-17:20) ja Kouluratsastuksen portaat, jossa valmentaja Marko Björs käy maajoukkueratsukoiden kanssa liikkeitä läpi helpolta tasolta vaikealle (Ajalin Arena, 17:30-18:30, sama esitys myös lauantaina 12:40-13:40).

Sunnuntain vetovoimaisin ohjelmanumero tapahtuu Ajalin Arenalla klo 12:50-13:40. Olen joskus harmitellut messujen vähäistä suomenhevosohjelmaa ja nyt tulee sitten paikkausta! Biofarm: Nuorten 4-vuotiaiden ja 5-vuotiaiden suomenhevosten klinikka marssittaa areenalle lahjakkaita nuoria suomenhevosratsuja ja näiden tirehtöörinä valmentaja ja ratsuttaja Anna Kärkkäisen, jonka kultainen kosketus on vienyt laatuarvostelujen palkintosijoille lukemattomia nuoria. Luvassa on tiukkaa asiaa hevosen koulutuksesta, edistymisestä, laatuarvostelusta ja valmistautumisesta. (Jos nyt harmittelit, että itse olet menossa messuille lauantaina ja nämä suomenhevoset jäävät siten näkemättä, huoli pois! Voit lohduttautua 12 suomenhevosratsukon Prix de Biofarm 100 cm kutsuestekilpailua seuraamalla, Ajalin Arenalla klo 15:15-17).

Sunnuntaikaan ei ole vain yhden tärpin varassa, vaan ylös olen napsinut myös seuraavat esitykset ja tietoiskut:

  • 11:10 Uusi tallijärjestelmä, Infolava. Vaikka seuratoiminnassa olenkin aktiivisesti mukana, SRL:n vanhakin tallijärjestelmä oli itselleni seuramaailmaa vieraampi, kun ei siihen ole tarvinnut perehtyä. Uusi tallijärjestelmä, joka ymmärtää joustavammin nykyaikaisia talleja joilla on monenlaista ja jatkuvasti uudistuvaa ratsastus- ja hevostoimintaa, vaikuttaa mielenkiintoiselta ja olisi kiva kuulla siitä tiivistys ihan suoraan alkulähteiltä.
  • 11:55 Kuivikkeet ja hyvä ilmanlaatu talleissa, Infolava. Kuivike- ja lantahuoltomarkkinoilla on tapahtunut valtava muutos näinä vuosina kun oma talli on ollut tyhjillään, joten on hyvä pitää itseään ajan tasalla.
  • 12:00 Karjakäsittelyä hevosilla, Ajalin Arena. Karjahommat kiinnostavat ehdottomasti kun niitä ei ole ennen ollut livenä mahdollisuus nähdä, joten joudun ehkä uhraamaan tuon kuivikepläjäyksen..
  • 12:30 Luonnollinen hevostaito, Infolava. Tämän ja edeltävän lännenratsastusesityksen päällekkäisyydestä pieni miinus, koska varmasti kiinnostavat samaa kohdeyleisöä. Itse olen Apple Tree Ranchin Kati Riesenin puheita ollut kuulemassa jo monilla muillakin messuilla, joten tämä saa ehkä jäädä väliin tällä kertaa suomenhevosklinikankin puskiessa päälle, mutta mainitsemisen arvoinen joka tapauksessa.
  • 13:55 Ratsastuksen turvallisuus, Infolava. Aina tärkeä ja ajankohtainen aihe, josta saadaan kuulla TUKES:n ylitarkastaja Kielo Kestinmäen mietteitä.
  • 14:15 Kouluratsastusesitys: Suomenhevoshurmuri Salmiakki Poika ja ystävä, Ajalin Arena. Salmiakki Poika on todellinen hurmuri, uljas musta suomenhevosori joka on aina ilo silmälle.
  • 14:30 Hevosen fysioterapia, vaikutus hevoseen, Infolava. Tuo musta hurmuri joutuu kuitenkin kilpasille biomekaniikkaguru Heli Hyytiäisen kanssa. Puolen tunnin tietoisku on vain pintaraapaisu aiheeseen, mutta ammattilaisia on aina kiva kuulla puhumassa. (Ensi sunnuntaina tosin on Jokimaalla OpeRan järjestämä Hyytiäisen luento ratsastajan ja satulan vaikutuksesta hevoseen, jos ja kun sinne jaksaa lähteä, se tarjoaa ehkä hetkeksi sulateltavaa niin että messuilla voi keskittyä nauttimaan komeasta kouluratsusta.)
  • 15 Alpakkatalutus, Talutusareena. Hei oikeesti. Alpakkatalutusta. Pakko kokeilla!
  • 15:50 Hevosbloggaajat: Blogiunelmia, Infolava. Messuilla on tänä vuonna erityistä hevosblogiohjelmaa, jonka kruununa tietysti Blogiexpon palkintojenjako lauantaina. Parhaiden äänestys on nostattanut tunteita ja keskustelua, täällä voit sitäkin heittää arpasi kuun loppuun asti. Sunnuntaina on jo pystit jaettu ja jälkipyykki käynnissä, kun Infolavalle nousee haastateltavaksi kolme nuorta bloggaajaa.
Messujen hevossisältöä on ollut tänä vuonna järjestämässä uusi yritys ja suurin uudistus tuntuu olevan se, että (minusta tylsän puuduttavat ja jo liikaa alaa vallanneet) estekilpailut loistavat muutamia näytösluontoisia luokkia lukuunottamatta poissaolollaan. Toinen muutos on erilaisten työnäytösten puuttuminen ja yleensäkin se, että tänä vuonna ei ole ns. pääarenaa ja pienempää areenaa, vaan muutamaa Talutusareenan ohjelmanumeroa lukuunottamatta kaikki keskittyy Ajalin Arenalle. Kun päällekkäisyyksiä omassa messuohjelmassa riittää jo näinkin, tiiviimpi kattaus ei sinänsä itseäni haittaa. Kaiken kaikkiaan paketti on aika tuttu ja turvallinen, mutta myönnettäköön että aina sykähdyttäviä poliisihevosia on jo nyt pieni ikävä..

Messuohjelmaan voi tutustua Messukeskuksen sivuilla, mutta suosittelen erityisesti hyväksi havaitsemaani Messukeskus-sovellusta, johon saa tallennettua lempiohjelmanumeronsa (joista tulee puhelimeen hälytys ohjelman alkamisajan lähestyessä) ja vaikka expopisteet, joilla ehdottomasti haluaa vierailla. Sovelluksesta löytyy myös Messukeskuksen kartta ja esimerkiksi ruokailupaikat, joten jos Messari ei ennestään ole tuttu paikka, helpottaa sovellus suunnistamista halleissa. Valitsemiensa messujen infon saa esiladattua puhelimeen, jolloin ruuhkaantuneet datayhteydet eivät haittaa paikan päällä.

Näytteilleasettajien joukkio näyttää pikavilkaisulla tutunlaiselta: hevosvarustemyyjiä niin koti- kuin ulkomailtakin (ennen vain Horse Show'ssa hurjine tarjouksineen vieraillut Reitsport Manski on parina viime vuotena vakiinnuttanut myös messukevään kohteekseen - eikä unohdeta virolaista HobuLovea, jonka irtokarkkikaupasta moni kotona odottava nelijalkainen saa mieluisat tuliaiset), rotuyhdistyksiä messuhevosineen ja monia muita hevosalan toimijoita, yrityksiä ja järjestöjä. Himoshoppailija pääsee varmasti rahoistaan (mutta löytää toivottavasti hyviä messutarjouksia, ja jos halvalla saa, kannattaa silloin tietysti ostaa paljon), ja kassin täytteeksi saa keräillä myös vinon pinon esitteitä ja muuta härpäkettä.

Oma ostoslista ammottaa tyhjyyttään, mutta muutama heräteostos mukaan aina väkisinkin tarttuu. Uudenvuodenlupaukseni oli, etten tänä vuonna osta yhtään satulahuopaa, siis yhtä ainutta, koko vuoden aikana. Mutta jos en kerro kenellekään, niin mitä jos yksi pieni Glen Gordon Orion? Reunos lisäsi nämä kevään uutuudet juuri verkkokauppaan, joten ehkä olisivat messuillakin mukana..

Lippuarvontakin tulossa, stay tuned!

perjantai 16. helmikuuta 2018

Antaa kuvien kertoa

Niin että mihinkäs me jäimmekään? Kun olen saanut rästilistasta hetkellisen niskaotteen (tai lähinnä saanut loppuun ison ahdistavan projektin, ja haluan elää hetken siinä välitilassa jossa leikin että rästilistaa ei ole, vaikka se on pitkä kuin nälkävuosi), on korkea aika palata bloginkin pariin, palauttaa lukijat ajan tasalle ja antaa vähän tekohengitystä tälle (tänään yhdeksän vuotta täyttävälle!) vanhukselle. Jokakeväinen messu- ja muu tapahtumaputki on taas edessä, joten postattavaakin toivottavasti riittää ja uutta nostetta löytyy ihan luonnostaan.

Koska tuosta kesäkuusta on jo kulunut sen verran aikaa, hoidetaan tämä kahdeksan kuukauden kiinni kiriminen pääpainotteisesti kuvakavalkadin muodossa. Mikäpä talven keskellä lämmittäisikään paremmin kuin muistot kesästä - no, ainakin jos totuus usean kuvan takana ei olisi noin 10 asteen lämpötila ja jatkuvat sateet.

Kesä!





Tämä nyt vähän vesittää postauksen otsikkoa (kuten myös se että havaitsin että en ole näitäkään kuvia koskaan käsitellyt, joten en nytkään niitä jaksa kovin suurta määrää julkaisukuntoon prosessoida), mutta muutamia saatesanoja kuitenkin, jotta voi sitten vanhana muistella tätäkin kesää. Toukokuisen Niinisalon sh-helpon (hyl) jälkeen Miniponin kenttäkisakausi jatkui ja samalla myös päättyi heinäkuun Niinisalossa hyvin sujuneeseen itseluottamuksenpalauttelu-harrasteeseen. Kisoihin en päässyt paikalle, mutta kesäkuussa olin kameran kanssa katsomassa muutamat treenit Hattulassa ja Niinisalossa. Takana oli onnistuneet hypyt Ypäjällä helponkin esteitä kokeillen, mutta Hattulassa Mini otti vähän henkistä (ja syksyllä paljastui että fyysistäkin) kolhua eikä tuntunut hyvältä enää kotiradallakaan Keuruulla, joten kenttäkisojen osalta kausi oli sitten siinä.

Omaan kesään mahtui sitten muita groomireissuja, näyttelyitä ja sekalaista seurahommaa, mutta Minin kanssa polut kohtasivat vasta Suomenratsujen Kuninkaallisissa. Viimevuotiseen tapaan ratsukko kilpaili Helppo A -tasoista Kelmi-Cuppia saaden ensimmäisestä osakilpailusta (FEI Kenttäkilpailuohjelma 1*A 2015) 63.913 % ja toisesta (Helppo A:10) 61.300 %. Sunnuntaina vuorossa oli 85 cm esteluokka, josta Mini ensimmäistä kertaa kielsi pihalle rataesteillä..



Poni saikin siihen pienen tuumaustauon ja vähän kevyemmän palauttelusyksyn, ja kun töihinpaluu tapahtui toista takajalkaa oireillen, oli edessä perusteellinen klinikkareissu. Kesän "epämääräisyys" laittoi jo epäilemään etupolvien rasittumista (mikä ei noilla asennoilla olisi yllätys), mutta priimaa oli sillä osastolla. Takajalan säärestä löytyi luuliika ja ärtynyt luukalvo, jonka aiheuttaneeksi tälliksi vahvasti arveltiin Hattulassa sattunutta esteen yli könyämistä. Sitä sitten hoidettiin ja samalla testattiin myös LähiTapiolan tiukentuneet vakuutusehdot kun ei nuo jalkavaivojen korvaamiset ihan yksiselitteisiä enää ole, mutta suorakorvauspäätös tuli saman tien ja päälle rapsutusterveiset potilaalle. Enää en voi marmattaa, että kaikki nämä vuodet olen maksanut turhasta! (Vaikka korvaussumma ei yhden vuoden maksuja edes kattanut, mutta keskitytään positiivisiin puoliin.)

Kaiken tämän odottelun jälkeen siis aika antiklimaattinen postaus - ja siksi tämä on niin kauan odotellutkin motivaatiota sen työstämiseen. Mutta mitä 2018 tuo tullessaan? Kuten tarkoitus oli jo ennen näitä tällejäkin, tämän vuoden päätähtäin ei ole kisakentillä, vaan vuorossa olisi varsantekohommia.. :)

Koska varsat on elämän tarkoitus!

tiistai 26. joulukuuta 2017

Rauhallista joulunaikaa


Vaikka blogi on kuinka säästöliekillä pyörinyt, aina on edes jouluntoivotukset muistettu laittaa. Tänä vuonna pari päivää myöhässä, mutta ajatushan se on tärkein. (Mikä ei ehkä ole vedenpitävin argumentti, kun unohduksesta puhutaan. No, joka tapauksessa.)

Rauhallista joulunaikaa lukijoille, jotka vielä matkassa mukana roikkuvat :)

Talliblogikaan ei ole virallisesti tauolla, ei kadonnut eikä millään muotoa uhan allakaan, se vain on ja odottaa. Kuvia olisi paljon, sanoja ehkä vähemmän - rästihommia ja niiden alle hautautumista kuitenkin kaikkein eniten. Vanha virsi: kun ei saa aikaiseksi sellaisiakaan asioita joista olet tilivelvollinen muille, omat turhanpäiväiset projektit kuten blogit tulevat tärkeysjärjestyksessä aina viimeisenä.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kun kesä ja kenttäratsastus vievät mennessään.. (NR 20.-21.5.)

Luonnoksissa on jo pitkään roikkunut pari sanaa sisältänyt Niinisalo-postauksen aloitus, olihan kenttäkilpailukauden avaus koko kevään kohokohta. Tässä vain on ollut olevinaan niin kiirettä, ettei sitä ole kerennyt viimeistelemään! Silloin elämä oli vielä hidasta kitumista arjen harmaudessa kohti kesälomaa, mutta ajellessani tuona toukokuisena perjantaina kohti Kankaanpäätä, aurinko maalasi lopultakin kasvuun ja kevääseen heränneen maiseman niin epätodellisen värikkääksi, että oli kuin verho olisi vetäisty silmien edestä. Tästä se taas alkaisi. Todellinen hevoskesä.

Niinisalossa Mini juhli 8-vuotissyntymäpäiväänsä ja starttasi ensimmäisen kerran 3-tason entistä sh-helppoa, eli mikä suomenhevosten 95 cm tuo nyt nykysäännöissä onkaan. Suomenhevosluokassa oli yhteensä 4 ratsukkoa. Koulukokeen (kenttäkutonen) tulos mahtui kaikilla ratsukoilla vähän reilun prosenttiyksikön sisään, Mini ja Linda olivat 64,48 prosentin suorituksella siinä vaiheessa kolmantena (toinen tuomari oli sijoittanut jopa ykköseksi).





Estekokeen kolme pudotusta ja pieni yliaika kerryttivätkin pistesaldoa 15 virhepisteellä, eli tulos kahden osakokeen jälkeen oli 68,3, jolla sijoitus tipahti 4/4. Koko kilpailujen vähäisen osallistujamäärän vuoksi kisapäivä oli aika lyhyt, ja maastoradan näytön jälkeen päästiin loppuillaksi rentoutumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.



Maastoon poni pinkaisi reippaasti matkaan, mutta ensimmäinen kielto tuli tukille joka odotteli jyrkän mäen päällä rannasta noustessa. Uudella yrityksellä yli ja matka jatkui. Kipaisin itse tien toiselle puolelle, ja ehdin nähdä kiellon uuteen paikkaan muuttaneelle "rantabaarille". Damn. Uudet vauhdit siivittävät yli ja vielä parista seuraavastakin esteestä, ratsukon kadotessa metsään kohti radan viimeistä.




Kamalan orpo olo muuten, kun on tottunut sellaiseen luksukseen kuin Equipe Online, ja se yhtäkkiä ei olekaan käytössä! :D Ei auttanut kuin odottaa ratsukkoa loppuverryttelyn jäljeen trailerin luokse saapuvaksi, mutta niinhän siinä sitten oli käynyt, että kolmas kielto tuli viimeiselle esteelle ja tuloksena hylky. Kaikesta huolimatta radasta ja ponista oli jäänyt hyvä fiilis, vaikka luokkanosto ei hyväksyttyä suoritusta tuonutkaan.

Kun kerran kenttäkausi oli polkaistu käyntiin, tässä onkin paineltu tasaista tahtia kisoista ja valmennuksista toiseen. Harjun kilpailut olivat vuorossa Niinisalon jälkeisenä viikonloppuna, ja olin mukana hevosenhoitajana molempina päivinä. Erittäin sujuvat kisat, toimivat puitteet ja kivat, uudistetut radat - toivottavasti kisaajatkin jatkossa löytävät Harjun paremmin :)



Jätettäköön kesäkuun (kenttä)hevostelut omaan postaukseensa.. :)

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kirjavinkki: Hevosen ruokinta ja hoito

ProAgrian Hevosen ruokinta ja hoito ei ole ehkä koskaan saavuttanut sellaista kulttistatusta kuin monet muut perinteikkäät hevosalan oppaat, vaikka olisi sen kenties ansainnut. Ensimmäinen painos on ilmestynyt jo 1994 (nimellä Hevosen kasvatus, ruokinta ja hoito) ja saanut ainakin muutaman uudistetun version vuosien varrella, viimeisen (ennen tätä kaikkein uusinta, tietenkin) vuonna 2007 jolloin "kasvatus" jo tipahti nimestä, joskaan ei vielä sisällöstä pois. Itse olen omistanut kirjasta vuoden 2003 ja vuoden 2007 painokset, aiempi oli meillä hevosalan opinnoissakin oppikirjana.

Kirja on aina ollut asiantunteva, perusteellinen ja kattava, kaikentasoisille hevosharrastajille ja -ammattilaisille sopiva teos, jonka sisällön voit luottaa olevan ajantasaista, tutkittua ja kotimaisiin oloihin sovellettua.


Kymmenessä vuodessa tuo ajantasaisuus ehtii monessa asiassa vanhentua ja hevostalouden tuulet vaihtaa suuntaa, ja niinpä ProAgria on tänä vuonna julkaissut kirjasta uudistetun painoksen, jota ovat olleet työstämässä hevosten ravitsemuksen ja jalostuksen erikoistutkija, MMT, Markku Saastamoinen, eläinlääketieteen tohtori Seppo Hyyppä, sekä yrityspalveluasiantuntija Auli Teppinen. Kirjan on toimittanut Elina Nihtilä.

Uudistus ei ole ollut pelkästään ulkoinen kasvojenkohotus, vaikka myös kirjan visuaalista ilmettä saa kiitellä (pehmeäkantisuudesta kuitenkin pieni miinus). Kirjan alaotsikoksi lisätty Hyvinvoiva hevonen - tyytyväinen omistaja lupailee jo uudistuneesta sisällöstä, ja kirjan avaava luku hevosen hyvinvoinnista on lyhyt "puolustuspuhe", jossa korostetaan hevostaitojen merkitystä, hevosen lajinmukaisia tarpeita ja sitä, että hevosen hyvinvointi on muutakin kuin fyysistä terveyttä. (Sisällöltään se tosin on monilta osin sama kuin aiemman painoksen hevosen käyttäytymistä koskeva luku, joka tästä versiosta on näin tipahtanut kokonaan pois.) Hyvinvointi on kuuma aihe, ja sen esiin nostaminen on tältäkin kirjalta tärkeä teko, mutta laajemminkin asiaa olisi voinut käsitellä.

Ruokintaa koskeva osio on kirjan pisin ja perusteellisin, jakautuen ruoansulatukseen ja rehuihin sekä ruokinnan suunnitteluun ja toteutukseen. Saastamoisen asiantuntijuutta ei voi monikaan kyseenalaistaa, ja tässä kirjassa ladellaan vain raakaa, ajantasaista, tutkittua faktaa. Ruokintasuositukset, rehutaulukot sun muut ovat uusimman saatavilla olevan tiedon mukaisia, ja kantavat eteenpäin taas joitakin vuosia. Tärkeää tietoa, jota ei kannata sivuuttaa vaikka aiheen mielestään jo tuntisikin - kertaus on opintojen äiti, ja mukana on tottakai niitä uusiakin tiedonmurusia, jotka saattavat suorastaan kumota vanhan osaamisen.

Kiitellä täytyy myös Hyypän terveydenhoitoa koskevaa lukua, sekä tallioloja ja -säädöksiä käsittelevää Elinympäristö ja olosuhteet -osiota, jotka tosin ovat pieniä päivityksiä ja ajantasaistamista lukuunottamatta sisällöltään ja rakenteeltaan hyvin entisen kaltaiset.

Kokonaan uutta sisältöä kirjassa on alaotsikkoonkin päätynyt Tyytyväinen omistaja -osuus. Nimike ei onnistu kuvaamaan lukua oikeastaan lainkaan, sillä se käsittelee hevosalan yrittämistä, vaan ei nimi miestä pahenna, eikä myöskään tätä tiiviydestään huolimatta monipuolista katsausta yrittäjyyteen eri kanteilta. Vanhan kirjan yrittäjyyttä koskeva kappale käsitteli käytännnössä vain kannattavuuslaskelmia, jotka esitellään nyt tiivistetyssä muodossa ProAgrian nettisivuilla (kirjassa on osoite ja QR-koodi).

Kaikkiaan kirjasta jää positiivinen kuva, teksti on asiantuntevaa mutta helppolukuista, kirjan taitto tekee siitä entistä mielenkiintoisemman ja kuvitus tukee hyvin sisältöä. Pyörää ei ole keksitty uudelleen, mutta ajankohtaisiin (tai ainakin tämän viimeisen 10 vuoden aikana yleistyneisiin) ilmiöihin on tartuttu, mistä kertovat mm. lisäykset aineenvaihduntahäiriöistä, hevosten liikalihavuudesta ja hiekkaähkyistä. Pikanttina lisänä myös kengättömyyttä käsitellään, eikä edes täystyrmäävästä näkökulmasta. Kirjan käsittelemät aiheet käydään läpi riittävän perusteellisesti, mutta edelleen kaiken tasoisia lukijoita miellyttävällä, asiallisella muttei liian raskaalla tyylillä.

Sisältöä täydentämään on myös tehty muutamia, ProAgrian nettisivuilta löytyviä videoita, jotka kirjaa lukiessa voi näppärästi avata QR-koodin avulla (osoite löytyy myös tekstimuodossa kirjasta). Hauska idea, joka toivottavasti myös kestää aikaa (eli osoitteita ei muuteta tai videoita poisteta). Videoita on kaikkiaan kolmesta aiheesta, ja pisin niistä on hevosen terveystarkastusta käsittelevä, melkein puolituntinen.


Kuulostaa melko täydelliseltä, eikö? Luin kuitenkin uudistunutta kirjaa rinta rinnan vuoden 2007 painoksen kanssa, ja tuoreen teoksen ollessa omillaan varsin pätevä pakkaus, vertailussa löytyy myös moitittavaa roimasti supistuneesta sisällöstä.

Vaikka kymmenen vuoden takaisessakaan kirjassa kasvatus ei enää mahtunut kirjan nimeen, sisältöön sitä sentään mahtui muutaman sivun verran. Koska ajantasaista tietoa kasvatusasioista on joskus vaikea saada, olisin mielelläni nähnyt myös tässä kirjassa tiiviin katsauksen aiheeseen. Siitoshevosten ruokinnan seasta löytyy kuitenkin taas ProAgrian sivuille vievä osoite ja QR-koodi, jonka takaa löytyi suppeasti tietoa astutuksesta ja varsomisesta. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta koska näiden tietojen toivoisi kuuluvan myös jokaisen hevosharrastajan yleissivistykseen, niiden toivoisi olevan itse kirjassakin mukana. Linkkien klikkailu kesken kirjan lukemisen tuntuu vähän hankalalta, ja ainakin itse koen painetun sanan lukemisen helpommaksi kuin näytöltä tapahtuvan.

Astutus ja varsominen eivät kuitenkaan ole ainoat aiheet joita leikkuri on kaltoin kohdellut, vaan uusimmasta kirjasta kokonaan uupuvat (eikä niitä ole millään nettisisällöllä korvattu) hevosen hoitoa, hevosjalostusta ja hevosen valmennusta koskevat luvut. Toki, hevosen harjaukseen ja perushoitoon saa tietoa muualtakin, mutta kun tehdään kattavaa, miksei tehdä sitten oikeasti kattavaa? Kokonaisvaltaisen hyvä hoito on kuitenkin sitä parasta hyvinvoinnin ylläpitoa. Myös jalostuksen perusteet ovat tärkeää perustietoa kenelle tahansa hevostelijalle, mutta erityisesti suren menetettyä valmennuslukua.

Karusti yleistäen voi sanoa, että ratsupuolella hevosen valmentaminen on valitettavan suuresti hämärän peitossa oleva asia, ja raviharrastajissakin löytyy niitä, jotka toimivat pitkälti vanhentuneiden käsitysten ja käytäntöjen pohjalta.  Tätä tietoutta pitäisi pyrkiä aktiivisesti lisäämään, ei vähentämään! Vuoden 2007 painoksen takakansi vielä erikseen kehaisee, että silloisessa uudistuksessa valmennusosiota on entisestään laajennettu, ja sitten se tipautetaan kokonaan pois!

Kun hevosen hyvinvointi on kirjassa pyritty nostamaan entistä suuremmalle jalustalle, puutteeksi on laskettava myös, ettei hevosen kouluttamista ja sitä, miten hevonen oppii, käsitellä lainkaan. Nämä, jos mitkä, ovat sellaiset aiheet joista suomenkielistä kirjatietoa on tietyissä piireissä kammoksuttua Kaimion kirjaa lukuunottamatta nihkeästi saatavilla, ja joiden tuominen ihan joka lajin harrastajien ja ammattilaisten ulottuville helposti lähestyttävässä ja omaksuttavassa muodossa, niin sanotusti virallisen, luotettavan tahon allekirjoittamana, olisi tärkeää.

Vaikka asiantuntevaa sisältöä on päivitetty parhaan nykytiedon mukaan, ja kääritty se kauniiseen pakettiin, ei uusi Hevosen ruokinta ja hoito näin rajujen leikkausten jälkeen voi pelkkää varauksetonta ylistystä saada. Uuden kirjan odottaisi luonnollisesti olevan entistä parempi, ei huonompi. Sillä huonompihan se tässä vertailussa selvästi on, ja eniten kiukuttaa kun niin paljon "valmista", korkeintaan pientä ajantasaisuuden tarkastusta vailla olevaa sisältöä on jätetty pois.

Lopuksi on pakko myös huomauttaa, että kirjan lähdeluettelo on hämmentävän suppea. Vielä v. 2007 painoksessa oli lähteet lueteltu hyvin yksityiskohtaisesti jokaisen luvun päätteeksi. Vaikka uudistunut kirja kierrättääkin monelta osin samaa sisältöä edeltäjänsä kanssa, kirjan viimeiseltä sivulta löytyvä lähdeluettelo käsittää vain pari hassua kirjaa sekä vinon pinon erilaisia lakeja ja säädöksiä, lähinnä tallirakennus- ja lannankäsittelyasioihin viitaten. Selvä puute tämäkin, sillä kun "teos pohjautuu uusimpaan tutkittuun tietoon", ovat lähteet mielestäni ensiarvoisen tärkeät.

Kirjan voi hankkia ProAgrian verkkokaupasta, hintaan 33,90 € sekä fyysisenä että e-kirjana.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Horros päättyy huhtikuussa

Huhtikuu on aina aktiivisen hevoskesän käyntiinpolkaisu (vaikka kelit eivät paljon kesää ole muistuttaneetkaan) - henkeä on vedetty talven yli ja tästä ne melkein jokaviikkoiset riennot ympäri Suomea aina alkavat, eletään viikonlopusta viikonloppuun eikä meno hiljene ennen syyskuuta..

Hevosmessuista tulikin jo omassa postauksessaan kirjoitettua, mutta menokauden nousukiito alkoi jo aprillipäivänä Ratsastuskeskus Ainosta, missä osallistuin muiden seuramme nuorisovastaavien kanssa SRL:n Buustia nuorisotoimintaan -koulutukseen. Tuon koulutuksen takia jäi jo perinteeksi muodostunut Mini-kauden avauskin eli Keski-Suomen esteratsastuksen aluehallimestaruudet tänä vuonna väliin ja jouduin tyytymään Equipen kautta etäseurantaan. Itse koulutuspäivä oli mielenkiintoinen (jopa tällainen epäsosiaalinen ryhmätehtävistä ahdistuja heittäytyi ja osallistui) ja oli hienoa tutustua ensimmäistä kertaa Ainon huikeisiin puitteisiin. Samaan aikaan toisaalla Mini jäi täpärästi mitaleilta neljänneksi, mutta oli tehnyt hyvän oloiset suoritukset.

Seuraavana viikonloppuna siis messuiltiin lauantaina, mutta sunnuntai kului puolestaan kisahoitsun ja -kuvaajan (sekä vannoutuneen sumiaisenjälkikasvufanaatikon) hommissa. Aikainen herätys ja pitkä päivä palkittiin parista muuttujasta huolimatta ruusukkeella herra Kekkosen 2-tason debyytistä.


Sitten päästiinkin jo pääsiäiseen, joka oli lopulta ennakko-odotuksia hiljaisempi, "pahimmillaan" kun menoja oli kaavailtu jopa kolmeksi päiväksi (lauantaina maastoestetreenit Ypäjällä, sunnuntaina seuran match show Iitissä, maanantaina Keski-Suomen hallimestaruudet tällä kertaa kouluratsastuksessa). Kun Ypäjä kaatui keleihin eikä Mini lähtenyt aluehallimestaruuksiin mittelemään, riitti yksi tapahtumapäivä sille viikonlopulle. Seuramme nuorten järjestämä match show oli Iitissä Stable Usvalaaksossa, ja järjestelyissä auttamisen ohella (Ratsumäen talliblogi myös sponsoroi mätsäriin shinepullon, jolla lopulta palkittiin tuuheimman tukan haltija) vedettiin kenraaliharjoitukset russponi Jupiterin kanssa. Seuraavana viikonloppuna nimittäin..

No, itse asiassa ensin perjantaina oli kyllä vuorossa Nostalgia-ravit Kouvolan raviradalla, ja kun töistä sain lipun (tai oikeastaan koko nipullisen, eli riitti kavereillekin jaettavaksi), pitihän sinne tänä vuonnakin lähteä. Koko aamupäivän vielä satoi räntää ja sää näytti siltä että ravireissu sai jäädä väliin, mutta illaksi sateet kaikkosivat ja aurinko paistoi lopulta pilvettömältä taivaalta. Valokuvausta ajatellen se ei Kouvolassa ole ihan ideaalein tilanne, mutta tulipa räpsittyä mielenkiintoisia vastavalopelleilyjä jos ei muuta :D





..Mutta se viikonlopun varsinainen ohjelma, ja yksi kevään kohokohdista muutenkin, oli ponioripäivät! Ensimmäistä kertaa ylipäätään mukana näissä kinkereissä, ja tietysti vaatimattomasti heti ponin kanssa, vaikka turistiksi on niin ratsu- kuin ponioripäivillekin pitänyt jo monena vuonna lähteä. Team Qxon jalostusarvostelukevät jatkui Kuukson Kaipauksen jälkeen 3-vuotiaan gotlanninrussori Ai.Ka. Jupiterin Ypäjän-reissulla. Lauantai meni näyttelyohjeita päntätessä ja shettisten arvosteluja Uudet Hevoskasvattajat -livestriimin kautta seuratessa, ja sunnuntaina lähdimme halkomaan lumista maisemaa kohti Ypäjää. Paikan päällä pyydettiin esittämään vielä toinenkin russi, ihana herrasmies Piktor, joten kehässä tuli juostua sitten kahden ponin kanssa. "Jupi" palkittiin II palkinnolla ja päivän parhaana russina, Piktorin pisteet valitettavasti jäivät alle hyväksymisrajan.


Poni on myynnissä jalostuksesta kiinnostuneeseen kotiin!
Ponioripäivistä jäi kyllä sellainen kipinä, että oikeasti täytyy ottaa ensi vuoden turistireissu vakavaan harkintaan, eivätkä ne ratsuoripäivätkään pahaa tekisi (niitäkin tuli sentään tänä vuonna seurattua Uudet hevoskavattajat -streamin kautta). Joskus vuosia sitten tuli ahkerasti seurattua niin poni- kuin ratsuhevosjalostuksenkin suuntauksia, mutta nyt on myönnettävä, että into on kohdistunut niin vahvasti suomenhevosiin, että on ihan pihalla siitä, mitä ratsujen ja ponien saralla tapahtuu. Itsensä sivistäminen myös muiden kuin oman rodun/lajin parissa tuo kuitenkin lisää näkemystä myös siihen omaan tekemiseen.

Vappuviikonloppukaan ei lepoa (tai suurempia pippaloita) suonut, sillä Kymijoen Ratsastajat järjesti 1-tason este- ja kouluratsastuskilpailut lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina kuvailin kisoja portinavauksen ohessa, sateisena sunnuntaina linnoittauduin kansliatelttaan kameran kanssa zoomailemaan. Estekisojen kuvat pungersin jo kisaviikonloppuna julkaisukuntoon (käsite on suhteellinen) ja nettiin asti, koulukuvat odottavat vielä oikeaa hetkeä ja innostusta. Pientä ruostetta havaittavissa kuvaajan otteissa talven jälkeen, mutta ensimmäiset kunnon kuvailut "uuden" (onhan se jo puolisen vuotta minulla ollut, mutta kuvattua on talvikaudella tullut loppujen lopuksi vähän) putken kanssa jättivät hyvän fiiliksen. Parikiloisen möhkön kannattelu tuntui kyllä käsissä väkivaltaisena puutumisena kisojen jälkeisinä aamuina, miksei niitä ranne-botteja muista käyttää ennaltaehkäisevästi, ja missä ne kaikki ylipäänsä ovat aina silloin kun niitä tarvitsee.. ;)



Siinähän se huhtikuun kertaus sitten olikin pääpiirteissään. Toukokuussa tahti tuntuu vain kiihtyvän, eilen oli jo Rabbelugnin Ratsastajien järjestämä Tiina Tuunasen ja Anni Timosen luento kilpahevosten hoidosta (tästä en kirjoittele sen enempää vaikka mielenkiintoinen ilta olikin ja omia muistiinpanoja on monta sivua, sillä Ellikiltä on tulossa tekstiä tapahtumasta). Yhdelle viikonlopulle on mieltäylentävä neloisbuukkaus, katsotaanpa minne silloin on suunta.. :D Saatan ehkä ruksia bucket listiltäni eversti Carden klinikan (ellei jopa samana viikonloppuna myös Kyran, jos Ypäjälle asti lähtisi), mutta ykköstavoite kuitenkin lienee päästä omaa poniakin näkemään. Syyskuun kuninkaallisista on jo kulunut pitkä aika..

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hevoset 2017

Messukevät jatkui perinteiseen tapaan Helsingin jälkeen Tampereella, vaikka melko hilkulla olikin tämän vuoden jääminen kokonaan väliin. Lippu tuli kuitenkin taas viime tingassa arvonnasta voitettua, joten piti myös pummia kimppakyyti, ja niin Hevoset-messut kutsuivat minua lauantaina.

Keppareita, silmänkantamattomiin keppareita
Jos moitin jo Horse Fairin sekavaksi uudistunutta ohjelmasivustoa, oli Hevoset lähtenyt ensivilkaisulta yhtä hankalalle linjalle taulukoineen - ne tosin saa yhdellä klikkauksella kätevästi aikajärjestykseen, minkä huomasin itse vasta nyt, kun omaa messupäivää suunnitellessa totesin vain "nope", suljin sivut ja kaivoin messuoppaan virkaa toimittavan Hippoksen ja korostustussin esiin. Old school! Ohjelmatärpit sentään tallensin taulukkona Google Driveen kätevästi puhelimella selattavaksi. Jos HHF meni tänä vuonna vähän lonkalta vetäistynä, oli vuorostaan Tampereen reissu tupaten täynnä ohjelmaa ja sen verran päällekkäisyyksiä, että jostain oli aina tingittävä.

Itse olin eniten kiinnostunut Hyvinvoiva hevonen -seminaarista, mutta beggars can't be choosers ja tämä pätee myös kyydinkinuajiin, lähtöaikataulu oli sellainen että ei ehtinyt. ProAgrian uudistuneen Hevosen ruokinta ja hoito -kirjan kävin kuitenkin lohdutukseksi kotiuttamassa expon puolelta, messutarjoushintaan 30 eurolla. Katsotaas, saisiko tuosta jonkun kirja-arvostelunkin aikaiseksi, mutta ensivaikutelma on ennestään pätevän kirjan päivitetystä versiosta hyvin vaikuttunut!


Saavuttiin paikalle hieman yhdentoista jälkeen, ja kahlattuani tiiviin ihmismassan läpi A-hallista E:n puolelle oli ensimmäinen ohjelmanumero satulaseppä Lina Lagströmin esitys satulan rakenteesta, runkovioista ja erilaisista toppausmateriaaleista Racing-areenalla. Tuli paljon uuttakin asiaa tässä puolen tunnin sessiossa. Sen päätyttyä ihan suoraan sanoen unohdin että perässä klo 12 alkaen olisi seurannut satulansovitusta, ja kun expoa hetken silmäiltyäni tajusin erheeni, oli katsomo jo sen verran täynnä etten enää viitsinyt änkeä sen ääreen. Playssonin blogimiitissäkin olin miettinyt pyörähtäväni, mutta etäisyys koko messualueen täysin vastakkaiselta laidalta katsoen tuntui liian pitkältä :P Expon puolella ehti vaihtaa kuulumisia tuttavien kanssa, ja lähdin sitten puskemaan tietäni takaisin A-halliin seuraavan ohjelmanumeron ääreen.

Jaana Tainio ja Niina Kirjorinne. Kirjorinteen blogi on jo pitkäaikainen suosikkini. Vanha ratsu Capital on siirtynyt toisenlaiseen opetuskäyttöön.
Helmikuussa harmitti aivan suunnattomasti kun Ääneseudun Ratsastajien Polleparkissa järjestämä biomekaniikka- ja satulaklinikka meni sivu suun, mutta messuilla pientä lohtua tarjosi Niina Kirjorinne omalla ständillään, kun tuolla klinikalla yhdessä Kirjorinteen kanssa esiintynyt eläinlääkäri ja eläinkiropraktikko Jaana Tainio avasi tunnin verran hevosen anatomian ja biomekaniikan perusteita. Tunti on toki vain pintaraapaisu, mutta hyvin antoisa sellainen! (Ja muistin huokailla myös maaliskuussa Kaustisella järjestetyn Tainion hevosenavauskurssin perään..) Livelähetyksen videot löytyvät parissa pätkässä FB:sta F:ma Niina Kirjorinne. Kun pari viikkoa sitten olin Heli Hyytiäisenkin biomekaniikkaluennolla, tässä alkaa taas kurssikuume uhkaavasti nousta..


Onnellinen hevonen -osaston ohjelmaa olisi tehnyt mieli seurata vaikka koko päivä, mutta kun tuota päällekkäistä kiinnostavaa oli niin paljon, suuntasin sinne vasta kuulemaan Tuija Rosenqvistin haastattelua hevosen oma-aloitteisuudesta ja ratkaisukyvystä esteillä. Hevosen oikeus valita on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina, joten oli mielenkiintoista kuulla ratsastusalan ammattilaisen mielipide asiaan. Kenttähevosista tulikin oivallettua tuossa tuokiossa paljon uusia näkökulmia, siitä miten tiukka kontrolli ja orjallinen kuri ei olekaan tuon lajin hevosten kanssa niin toivottu asia, vaan hevosen oma ratkaisukyky on tärkeä turvallisuustekijä maastoesteillä eikä sitä voi esimerkiksi liialla kouluratsastuksen hinkkaamisella tappaa, ja siksi huipputason hevosilla se kouluratsastuksellinen taso ei ole niin korkea. Kun hevonen saa kehittää itseluottamustaan ja harjoitella omien ratkaisujen tekemistä, se osaa niitä tiukassa paikassa tehdäkin. Tähän hyvänä harjoituksena Rosenqvist mainitsi esimerkiksi jumppasarjojen hyppäämisen pitkin ohjin, näin etäisyyksien ja ponnistuspaikkojen arvioinnista oma-aloitteisesti tulee hevoselle tuttua. Jos ja kun joudutaan tilanteeseen jossa hevonen joutuu tekemään omia ratkaisujaan, ratkaisukykyään treenanneella hevosella on paremmat valmiudet toimia järkevästi ja turvallisesti kuin hevosella, joka aina säntillisesti noudattaa ratsastajan jokaista komentoa ja on tottunut siihen, että se aina tuodaan täydellisiin paikkoihin eikä sen tarvitse (eikä se edes saa) käyttää omaa päätään. Mielenkiintoista!


Seuraavaksi Onnellinen hevonen -lavalle luennoimaan astui Minna Tallberg, joka piti tiiviin paketin kivun vaikutuksesta hevosen käyttäytymiseen, ilmeisiin ja eleisiin. Jos pää pursusi asiaa ja oivalluksia jo ennestään, ei Tallbergin luentokaan helpolla päästänyt, vaan oli jopa päivän kohokohta. Eikä se kurssikuume ainakaan helpottanut, kun jo ennestään olin haaveillut Tallbergin pidemmän ja laajemman hevostuntemus-luennon järjestämisestä täällä Kouvolan seudulla.

Loppupäiväksi sentään vaihdoin viihteelle, kun Hankkija-areenalla esiintyivät suomenhevosoriit..

Lavilan Viljo
Säämies
Lakeuden Ihme

Vaihdoissa oli kaikilla astetta enemmän nostetta!
Nämä Pohjanmaan pienet punaiset menevät minulla aina sekaisin eikä asiaa ainakaan helpota kun ne laitetaan samaan esitykseen, mutta kuvassa pomppuvaihtojaan esittämässä Romeon Poju
Ja tässä vauhdikas Pikku-Jätkä
Valon Veikka
Pientä messuväsymystä jo kokien kiertelin oriesitysten jälkeen vielä expoa. Päästyäni juuri kehumaan joukosta bongatulle tutulle etten ollut ostanut kuin sen yhden kirjan, kävelin Hankkijan osaston ohi ja satuin vilkaisemaan koria jossa oli EQCoden tummanharmaita, hopeakanttisia villavilttejä 35 eurolla. Kun värit olivat niin just minua ja materiaalikin tuntui hyvältä, olihan se pakko sitten kaapata kainaloon ja kassalle. Eipä noilla näköjään normaalistikaan ole hintaa kuin 39,90 että ei tuo alennus nyt niin huima ollutkaan, mutta joka tapauksessa tosi hyvän oloinen viltti tuohon hintaan. Onneksi olin sopinut perjantaina kahden varastossa hillotun Equiline-huovan kaupoista, ostomorkkis oli hieman pienempi.

Painavan viltin kanssa siirryin sitten katsomoon ja istahdin alas ensimmäistä kertaa sitten satulaesityksen. Katselin Hevosopiston suomenhevosesitystä ja ponien Eliittinäyttelyn, ja sitten kyytimme lähti kohti kotia.


Pakollinen vastakkainasettelu Helsingin ja Tampereen messujen välillä kallistuu kyllä tänä vuonna Tampereen kirkkaaseen voittoon - HHF supistuu ja pyörii (imho) liikaa estekisojen ympärillä, Hevoset pullistelee liitoksistaan kävijäennätyksiä lyöden ja sisällöllä, jonka parissa viettäisi helposti kaksi päivää. Moittia ei voi kuin sitä, että valinnanvaikeus iski kun puoliakaan kiinnostavista ohjelmanumeroista ja tietoiskuista ei ehtinyt näkemään, vaikka messuilla vierähti melkein koko päivä. Nytkään en ihan oikeasti ehtinyt edes syömään :D

Jos sattuu seuraamaan minua Instagramissa, on ehkä huomannut että bucket listini kohokohta, "joskus vielä Equitanaan" on vaihtunut muotoon "2019 Equitanaan!" ja siksi verestän saksan "taitojani" ala-asteelta (ei vaan, luinhan minä lukiossakin muuten uudelleen kurssin tai pari alkeita). Duolingon kieltenopiskelusovelluksen jokapäiväinen naputtelu on helppoa, riittävän matkakassan kartuttaminen voi olla toinen juttu, mutta onhan tässä kaksi vuotta aikaa.. ;)

P.S. Kenen kuningasidea oli tehdä talvinen ulkoasu? Ehkä minä tämän vielä johonkin päivitän.
Edit: Nyt vallalla joku hätävaraquickfix ilman lumihiutaleita. Eli tätä varmaan käytetään seuraavat viisi vuotta.