lauantai 23. maaliskuuta 2019

Hyvin suunniteltu on puoliksi messuiltu (HHF2019)

*Messuilla käyty Messukeskuksen myöntämällä blogipassilla*

Hyvän hevosmessuviikonlopun a ja o on suunnittelu. Jo hyvissä ajoin katsastin tämän vuoden Helsinki Horse Fairin ohjelmat ja tuumasin, että perjantai on ehdottomasti mielenkiintoisin päivä, esimerkiksi kengitysaiheista tietoiskua ja muuta oli tarjolla huimasti, samoin kiinnosti Ben Simonsénin valjakkoajoklinikka. Perjantaina tietysti messuille on vaikea mennä, kun työt haittaavat harrastuksia - joten meninpä talvilomankin sitten ottamaan ihan sitä silmälläpitäen, että messuperjantai on mahdollinen. Kun kavereille parempi päivä oli lauantai, ja erityisesti suomenhevosten esteluokka kiinnosti itseänikin, tarkoitus oli lähteä messuille myös silloin.

Suunnitelma: Perjantaina innokasta kuvaamista, ahkeraa somettamista, tietoiskujen ja ohjelmien aktiivista seuraamista omin päin. Lauantaina vapaamuotoista hengailua kavereiden kanssa fiiliksen mukaan.

Toteutus: no...

Lähdin perjantaina jo hyvissä ajoin liikkeelle, koska Kuva&Kameran ammattiaamussa (johon bloggaajatkin pääsevät mukaan) oli mielenkiintoista filmikameraohjelmaa. Corsa tulille ja keula kohti Helsinkiä! ..Paitsi että jonkun matkaa ajeltuani autosta hävisi ohjaustehostin. Eikä se tullut takaisin. Maantieajo vielä käy traktorin urasta haikailevallakin ajopelillä, mutta pääkaupungin pääty ja kaistaseikkailu ei tuntunut houkuttavalta vaihtoehdolta, joten kun tilanne ei pienen tuumaustauonkaan jälkeen lauennut, ei auttanut kuin lähteä kotia kohti. Corsa tietysti koki ihmeparantumisen soitettuani sille ajan seuraavalle viikolle valohoitoon, mutta kun siinä vaiheessa olin jo melkein kotona ja pienessä paniikkitilassa miettiessäni että nytkö se hajosi lopullisesti, tyydyin kohtalooni enkä lähtenyt enää uudelleen yrittämään. Että sellainen messuperjantai sitten.

Launtaina uusi yritys eri autolla, ja päästiinhän sitä murheitta ihan Messukeskukselle asti. Messupäivä meni alkuperäisen suunnitelman mukaan, kierrellen ja katsellen niitä näitä, kuten ratsastusjousiammuntaa, valjakkoajoa ja sitä suokkien estekisaa. Päivän päätteeksi tajusin sen tarkoittaneen sitä, että vaikka repussa raahasin mukana koko kamera-arsenaalia, en ollut ottanut yhtään kuvaa. Enkä tehnyt yhtään somepäivitystä. Mutta eikö se ole hyvän päivän ja hyvän seuran merkki?

Itse messuista jäi tänä vuonna oikein hyvä fiilis. Expon puolelta löytyi taas kampetta joka lähtöön ja hintaluokkaan, ja vähän erikoisempia artikkeleita, kuten kovaäänisesti pörisevä hevosten kuivauspuku :D Omat ostokset jäivät tällä kertaa kuivia käsiä hellivään hunajarasvaan ja, kunnon kissatätinä, uuteen harjaan karvapalloille. Hyvää omaatuntoa tuli kuitenkin kartutettua maallisen omaisuuden sijaan - GoExpon puolella WWF:n ständillä minut saatiin liittymään Norppakummiksi. Yleiskummi olenkin jo ollut varmaan  15 vuotta, mutta laitetaan nyt pari ropoa sitten norpillekin kuussa.

Tietoiskut edustivat lauantain osalta pitkälti joka vuodelta tuttua kaavaa, joten silloin ei tullut Hevoslehti RIDE!-lavan penkkejä kulutettua, mutta perjantainahan siellä olisi viettänyt tunnin jos toisenkin, mikä edelleen kaivertaa. Näytöspuoli jäi vähän väljäksi kun koulukisat eivät toteutuneet suunnitellulla tavalla, mutta ylimääräinen ratsastusjousiammuntanäytös paikkasi vajetta. Pääareenan uusista alakatsomoista pitää muuten antaa erityismaininta, kiva että istumapaikkoja on tullut lisää ja lähemmäs areenaa. Ihmisiä HHF:ssa (ja GoExpossa muutenkin) tuntui tänä vuonna olevan oikein runsaasti, ja katsomoissa oli näytösten aikana suht täyttä, joten ilman alakatsomoita kentän laidalla olisi ollut melkoinen tungos.

Uusien kuvien puutteessa kierrätetään viimevuotisia. Tämä Lokson Taikautun kuva nähtiin myös Hevoslehti RIDE!:n messunumeron kannessa!

lauantai 9. maaliskuuta 2019

Pojat vuoden takaa - suomenhevosten superviikonloppu 2018

Tämänkin vuoden suomenhevosratsujen (ja toki T- ja P-suunnankin) orinäyttely lähestyy jo kovaa vauhtia ja onkin melkoinen spektaakkeli - osittain samaan aikaan on käynnissä myös Ratsuoripäivät, ja viikonloppu pitää sisällään kaksi Terhi Stegarsin klinikkaa, joista sunnuntain klinikka on nimenomaan suomenhevosaiheinen. Ypäjälle siis kannattaa suunnata 30.-31.3., jos suomenhevoset ja niiden kasvatus kiinnostaa!

Leiskan Valto
..Mutta sitä ennen käännetään kalenteria viime vuoden vastaavaan tapahtumaan. Silloin "suomenhevosten superviikonloppuun" oli yhdistetty niin orinäyttely, Orisuora kuin suomenhevoskasvatuksen seminaari. Vuotta aiemmin olin ensimmäistä kertaa paikalla orinäyttelyssä kun Kuukson Kaipausta kirjattiin, ja sen mielenkiintoiseksi koin tapahtuman, että yritys on varmasti olla jatkossakin uutta oritarjontaa tuoreeltaan katsastamassa. Talviloman ajankohtaa ei siis tarvinnut kahta kertaa miettiä, jotta sain näyttelyperjantain vapaaksi.

Siinä missä vuoden 2017 näyttelyn orikattaus oli täynnä suvullisesti ja muutenkin toinen toistaan kiinnostavampia yksilöitä, ei vuoden 2018 osallistujista mikään noussut etukäteen ylitse muiden, vaikka kattaus ei nytkään toki huono paperilla ollut. Lakeus Kingi on kyllä sellainen ori että jonain laatarivuotena sen ensimmäistä kertaa livenä nähdessäni sain keräillä loksahtanutta leukaani keskikentän laitamilta, mutta orinäyttelystä se jäi viime hetkellä pois..

Haavislainen
Koska aivan kukonlaulun aikaan ei huvittanut lähteä ajamaan, mallasin aikataulun niin, että ehtisin nähdä ratsusuunnan oriit rakennearvostelussa, aamu kun alkoi P- ja T-oreilla. Lakeus Kingin poisjäänti, yhden P-oriin jääminen ell-tarkastukseen ja T-suunnan oriin paljon puhuttanut hylkäys rakennearvostelun jälkeen sotkivat hieman päivän aikataulua, ja kovasti odottamani T-suunnan vetokoekin tietysti peruuntui sen ainoan osallistujan tullessa hylätyksi. Perjantain käyttökokeina oli lopulta sitten pienhevosorien ajettavuuskoe, ja ratsuorien irtohypytys- tai estekokeet.

Merimaan Ruhtinas
Piensuunnan oriit, Merimaan Ruhtinas ja Siru-Ukko, olivat vasta nelivuotiaita ja suorittivat oikein mallikkaasti ajettavuuskokeensa. Molemmat palkittiin II palkinnolla, jotka viikonlopun korkeimmiksi palkinnoiksi lopulta jäivätkin.

Viikonlopun symppispisteet keräsi Pyrypolun Ruletti
Estekokeesta jäi vähän kuvia ja vieläkin vähemmän muistikuvia, mutta helpolla ei ketään päästetty, ja taisi katsojaakin välillä vähän hirvittää..

Edellisenä vuonna superviikonlopun perjantai-illassa nähtiin este- ja kouluratsastuksen kutsukilpailut oreille, mutta tällä kertaa homma oli supistunut "pelkkiin" Anna Kärkkäisen este- ja kouluvalmennuksiin. Vaikka kyseessä ei ollut varsinaisesti klinikka, Anna kuitenkin avasi tehtäviä yleisölle. HHF:ssa nähdyn Kärkkäisen suomenhevosklinikan jälkeen nämä valmennukset olivatkin se viimeinen innoittaja siihen että Ypäjälle tuli lähdettyä yön yli reissulle, muuten olisi voinut jäädä pelkän lauantain varaan nämä orihulinat.

Vähän katkerana muistelin edellisen vuoden kello 7:30 aloituksia Kuukson Kaipauksen kanssa, kun tällä kertaa orien jo muutenkin pienempi ja poisjääntien/hylkyjen myötä entisestään supistunut määrä tarkoitti monta tuntia myöhäisempää alkamisaikaa lauantain askellaji- ja ratsastettavuuskokeille. No, saipa ainakin nukkua kunnon yöunet pitkän perjantaipäivän jälkeen. Koeratsastajana toimi tällä kertaa Tuija Rosenqvist.

(Pieni toim.huom. tähän väliin: tämän postauksen kuvien editointi pomppii laidasta laitaan koska osa on editoitu vuosi sitten ja osa myöhemmin ja osa lennossa tätä postausta varten vaihtelevalla ajatuksen ja vaivan asteella. Tästä eteenpäin luovutan kokonaan ja pyöräytän ne vain nopeasti Picasassa rajattavana. Anteeksi.)

Kaitaisten Veijari
Haavislainen
Pyrypolun Ruletti
Leiskan Valto
Kaitaisten Onni
Kokeiden jälkeen vuorossa olivat palkitsemiset joissa ei tällä kertaa voittajia ollut - nimittäin näyttelyn parasta ei tästä valikoimasta tason ja tulosten johdosta huomioitu ollenkaan. III palkinnon saivat Haavislainen ja Leiskan Valto, ei-palkittuina hyväksyttiin Kaitaisten Onni ja Pyrypolun Ruletti, ja kokonaan hyväksymättä jäi tiukkaa nelivuotisarvostelua suorittanut laatuarvosteluvoittaja Kaitaisten Veijari.

Jälkipyykkiähän näistä riitti ja jotkut ihmetykset nousevat edelleen säännöllisesti puheenaiheeksi htnetissä, kuten esimerkiksi Pyrypolun Ruletin luonnepiste, jota en itsekään jaksa ymmärtää. Kaikki osakokeet yritteliäästi suorittanut ja arvosteluissa moitteetta käyttäytynyt ori sai hyvästä sanallisesta lausunnosta huolimatta luonnepisteeksi kutosen, kun lihavuus söi sen suorituskykyä. Ja tähän luonnekeskiarvoon pitäisi olla tasapuolisesti mukaan laskettu myös mittauksen ja rakennearvostelun luonnepisteet! Minä kun luulin, että luonnepisteen uudistuksella haluttiin nimenomaan eroon siitä vanhasta yksipuolisesta luonnepisteestä, joka oli käytännössä yhtä kuin ratsastettavuuspiste, kun molemmat antoi koeratsastaja..

Pörnä-Poika
Näyttelyn jälkeen vuorossa oli jalostusoriiden näytös OriSuora, joka toimi mukavana päätöksenä hieman antiklimaattiselle viikonlopulle. Jälleen kerran nähtiin mielikuvituksellisesti puettuja oreja ja hienoja suorituksia, niin säväyttäviä kouluratsastusliikkeitä kuin vähän teatraalisempaakin esitystä.

Säämies
Maranello
Pilven Pyhimys
Jalopeno
Kuukson Kaipaus
Jämpti näytti monipuolisuuttaan ratsastusjousiammunnassa
Lakeuden Ihme kävi mukaan miekkataistoon
Harjulan Simson
Silvolan Hemminki
Salmiakki Poika
Ypäjä Huttunen
Hessin Leevi
Lavilan Viljo oli ainoa joka esitteli hyppyjään
Tänä vuonna OriSuora nähdään Ratsastuskeskus Ainossa 23.3. Tapahtuma palaa juurilleen sikäli, että oriiden mukana voi esiintyä myös niiden jälkikasvua. Sinne siis!