torstai 30. elokuuta 2012

Stockholm calling

Toinen ja viimeinen lomaviikko on ollut hiljainen heppailuviikko, mutta muuta ohjelmaa on piisannut senkin edestä. Parhaillaan istun Viking Linen terminaalissa laivaan pääsyä odottaen, suuntana Tukholma. Matkalla pitää toki heppatarvikkeitakin katsastaa, niinpä ajattelin kysäistä teiltä lukijoilta, onko jakoon shoppailuvinkkejä keskustan tuntumassa?

Ainakin Hästbiten-liike on pakko ratsata, ja toivottavasti saan lopultakin keväästä asti himoitsemani GlenGordon Ariel -suitset haltuuni :)

perjantai 24. elokuuta 2012

Kameran ulkoilutusta

Harjun Kakkonen
Kävin siis vaihteeksi kameralle näyttämässä kouluaitoja Harjun kansallisissa koulukisoissa. Kuvasin lähinnä suomenhevosia, mikä sekin vaihtelevan auringonpaisteen vuoksi oli vähän työlästä. Laiskana kun en jaksanut jättää katsomopaikkaa siirtyäkseni kentän toiselle laidalle vastavaloa välttelemään.. ;) Muistakin luokista tuli napsittua pari kuvaa, mutta varsinkin ykkösradalla takaa porottava aurinko sai kerrankin keskittymään ihan "omin silmin" katseluun eikä linssin läpi tiiraamiseen. Linkki Picasaan alla. Tai mihin Google+:an se nyt meneekään, ei tuosta ota selvää.
Harju 24.08.12

Samalla tulin tietysti ulkoiluttaneeksi myös lompakkoani, kun riemukseni huomasin että paikalla oli jopa kaksi varustemyyjää: Hevosväylä sekä kaukaa Pohjanmaalta Foto-Björndahl. Jälkimmäisen teltasta löysin jotain etsimääni.. Kingslandin repun. Kuninkaallisissa Ypäjällä vuosi tai kaksi takaperin sitä hypistelin ja juupaseipästelin varmaan puoli tuntia Ratsuriihessä, mutta realismin leka muistutti napakasti takaraivoani siitä, että minulla on ihan hyvä Horzen reppu joka saa kelvata. Horzen paljon nähneen reissurepun nyt lähennellessä reppujen hautuumaata, olin jo tehnyt periaatepäätöksen, että saisin KL:n repun sen tilalle nyt ostaa.

Kotiuduttuani katselin kaunista auringonvaloa laitumella ja tuumasin, että kun kamera kerran on jo messissä, otanpa lopultakin ne kunnon edustuskuvat Minin näyttelysuitsista. Ihan hyvä idea, vai..?

 Mini spurttaili ensin vähän pitkin laidunta, mutta kun tuli lähikuvien aika, jouduimme molemmat suoranaisen mäkäräpilven saartamiksi.

"En halua!"
"Okei, okei, mä tsemppaan vähän"
"Kiitti, mulle riitti!"
Mukavia tietysti nämä viimeiset lämpimät päivät, mutta ötököistä voisi jo hankkiutua lopullisesti eroon :D

torstai 23. elokuuta 2012

Lomalla viimeinkin..

Kurjet ja syksyiset maisemat. Siis ne kurjet on siellä. Oikeasti. Tuolla kaukana.
Pahoittelen heti otsikkoa, olen itsekin jo saanut allergisia reaktioita tänä kesänä jo hyvin kuluneesta ja paljon väärinkäytetystä lausahduksesta.. ;) Iisisti ottamisesta ei kyllä tällä lomalla ole juuri pelkoa, reissaamista riittää niin hevosaiheisesti kuin muutenkin. Heti loman alkuun oli sunnuntaina suunta Vermon poninäyttelyyn, mistä Team Qxon hevosille lähtikin mukaan aimo kasa palkintoja, molempien sph-varsojen ollessa luokkavoittajia. Itse nappasin expon puolelta Ukkostuulen taulun tallia koristamaan - sattuipa teksti osumaan meidän elämänfilosofiaan just eikä melkein!


Jos huomenna keli vain sallii, olisi tarkoitus lähteä Harjuun kansallisia koulukisoja katsomaan ja kuvaamaan. Suomenhevosluokassa on mukana monta mielenkiintoista ratsukkoa, joiden "päivän kuntoa" tarkastella ennen Ypäjän kuninkaallisia. Perjantain pääluokkana kisataan Prix St Georges.

Näyttelypuuhat jatkuvat lauantaina Kouvolassa, kun vuorossa on vuotiaiden suomenhevosten valtakunnallinen varsanäyttely, missä käyn esittämässä Kuukson Josefinan. Näyttelyn kanssa samaan aikaan Kouvolan raviradalla ovat käynnissä myös ponikuninkuusravit ja Meidän Maaseutu -festivaali, eli tekemistä ja näkemistä riittää. Vuotiaita varsojakin näyttelyyn on ilmoitettu peräti 47 kappaletta.

Ensi viikolla onkin luvassa sitä ei-hevosaiheista ohjelmaa, ja hieman auki on edelleen, lähdenkö edes Ypäjälle. Jos lähden, niin todennäköisesti vain yhden päivän reissuna lauantaina tai sunnuntaina - no, tähän aikaan olisi tietysti vaikeaa saada majoitustakaan. Pitää vähän katsella listojenkin mukaan, mitä siellä on sitten tarjolla. Tähän hetkeen näyttää esimerkiksi uhkaavasti siltä, että Samuli Puissancea ei järjestetä lainkaan, kun ilmoittautumisaika päättyy tänään ja osallistujia on pyöreä 0. Harmi, sillä se oli todella hieno kilpailu toissavuonna.

Suhe-Emma puissancen muurilla 2010

perjantai 17. elokuuta 2012

Jalustimilla on eroa


Otsikon lausuhdusta en olisi koskaan uskonut suusta päästäväni. Minulle jalustin on aina ollut vain jalustin, yksinkertainen perusvaruste, jonka funktionaalisuus pääasiallisesti ylittää ulkonäkökysymykset. Esimerkiksi Jinit eivät ole koskaan omaa silmääni miellyttäneet, ja hinta on hirvittänyt minut kauas pois myös muunmuassa kaiken maailman Prestige-jalustimien luota. Sehän on vain jalustin. Ei sen kuulu näyttää miltään.

Kaikki muuttui kun ensimmäisen kerran näin FreeJumpit. Persoonallinen ulkonäkökin puhutteli, mutta näissä oli myös ihan oikeasti ideaa. Innovatiivinen muotoilu tekee sen, että näihin jalustimiin pitäisi olla käytännössä mahdotonta jäädä tippumistilanteessa kiinni. Ulkosivu on joustavaa materiaalia ja taittuu jos siihen jää roikkumaan (lisäksi, kun näitä käyttää tavallisten jalustinhihnojen kanssa, jos jalustin pääsee kääntymään, se irtoaa helposti jalustinhihnasta). Nuoren hevosen kanssa ei yhtään hullumpi investointi siis, kun ovat todelliset turvajalustimet. Se investointipuoli sai minut vielä puoleksi vuodeksi empimään ostoa - hintaahan näillä on karvan alle 300 euroa..

No eilenhän sitten repäisin ja pari musta-sinisiä Soft'Up Pro -jalustimia muutti minunkin varustekokoelmaani täydentämään, kun ne 249 euron (minua vieläkin pyörryttää kun ajattelen asiaa..) "huikeaan alehintaan" sai Heppatarvikkeesta. Synttärilahja itselleni, perustelin. Ne ovat turvalliset, perustelin. Viekää minut hoitoon, en perustellut. Tänään sitten ratsastamaan hieman skeptisin aattein. Voivatko ne nyt niin erikoiset olla?

Todellakin voivat. Jalka liimautui niihin kiinni, leveä, pienin "nastoin" varustettu jalkalaatta piti siitä huolen. Ne olivat tukevat, ne olivat ihanat, jalka lepäsi niissä ja löysi vaivatta hyvän asennon. Vau. Onko tuo elämys 249 euron väärti, sitä en osaa sanoa, en osaa enkä halua nyt käsitellä sitä puolta miten älytön ostos nuo olivat - mutta sen voin sanoa, että jalustimilla on eroa. Ja jos näitä saisi vähän sirompana mallina, varmasti ostaisin koulusatulaan omansa.

Edit: Koska tähän postaukseen puskee spammirobottiviestejä jostain syystä ihan jatkuvalla syötöllä, kommentointi on poistettu käytöstä koska en jaksa niitä koko ajan poistaa..

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Uusia kavereita

 Hypnotoad ja sen hämähäkkiystävä
Aamulla tallissa minua vastassa oli ihan uusia naamoja: sammakko otti vesiletkun omakseen ja teki aamustani hyvin haastavan.. Lopulta se loikki tiehensä.

Minä puolestani loikin Kotkan Heppatarvikkeeseen tutkailemaan Facebookissa mainostettuja "penko-koreja". Olihan siellä kaikenlaista kivaa, itsellekin tarttui Equipagen t-paita ja ehkä pari satulahuopaa: tummansininen Equilinen Yearling-kouluhuopa ja tummansininen Bucas Max-yleishuopa. Siis ehkä. Oho.

Ja toinen, vähän isompi oho. Happy birthday to me, happy birthday to me.. Synttärit ovat kyllä vasta huomenna, mutta pahasti pelkäsin että en Heppiksestä tänään poistu ilman seuraavaa artikkelia. FreeJumpin turvajalustimia kun olen jo tovin himoinnut, ja nyt ne olivat turvatuotekampanjan myötä alennuksessa.. Musta-siniset ihanuudet siellä minua odottivat ja lähtivät kanssani kotiin.


Viedessäni ostoksia talliin, oli vesiletkun vartija palannut taas asemapaikalleen. Hienoa. Aikaisemmin minulla on ollut puolivakituisina tallivuokralaisina mm. siili ja lepakkoja, mutta sammakot sentään ovat yleensä vain ohikulkumatkalla!

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Kuvia ja kuulumisia

Mini nähdessään Annikan viimeksi.. :)
 Oli vähän semmoisia "ympyrä sulkeutuu" -fiiliksiä, kun ystäväni Annikan kävin eilen kidnappaamassa lähiseudulle suuntautuneelta mökkireissultaan. Annikahan koulutti ja kilpailutti Minin emää Mimmua, ja oli aikanaan mukanani sitä toisella koeratsastuksellakin arvioimassa. Ostopäätöksen olin kyllä silloin jo tehnyt ;) Nyt hän pääsi ensimmäistä kertaa viimeksi pikkuvarsana näkemänsä kakaran selkään! Niin ne vuodet vierivät aivan huomaamatta ohitse. Mini sai kovasti kehuja ja tuntui oikein laadukkaalta ratsunalulta. Eiköhän Mini lähde tässä syksyn mittaan Annikalle vähäksi aikaa työstettäväksi, jos tilanteet sattuvat kohdalleen.

Poni on joutunut laihikselle, kyllä
 Muuten Minin viikko oli myöskin kentällä työskentelyyn painottuva, kun työvuorojeni vuoksi pääsin ratsastamaan vasta illemmalla. Maanantaina ratsastettiinkin aivan täydessä kaatosateessa: töistä tullessa arvoin aikani, yltyyköhän sade pienestä ripottelusta kunnon monsuuniksi, mutta otin kuitenkin "riskin". Tulihan sitä vettä niskaan aivan saavista kaatamalla, mutta Mini oli todella reipas ja miellyttävä ratsastaa. Tiistaina selvittiin kuivina ratsastuksesta, mitä nyt Mini porhalsi siihen malliin että hiki taisi tulla vähän molemmille. Kyllä se eteenpäinpyrkimys on löydetty! Ensi viikolla taidetaankin taas ottaa rennosti maastoillen, ja vähän takaraivossani muhii ajatus, että jonain päivänä tehtäisiin jotain repäisevää, ja harjoiteltaisiin lähettämällä traileriin menoa. "Perinteisin metodein" Mini menee oikein hyvin koppiin ja muutaman kerran olen lastannut sen yksinkin, mutta lähettämisen opettelu helpottaisi niitä tilanteita, joihin apukäsiä ei ole saatavilla. Tuskin tuossa mitään probleemaa tulee, mutta hyvä kuitenkin harjoitella sitä etukäteen, niin on taas yksi taito lisää takataskussa.

Loppuun vielä sneak peek: Minin uudet näyttelysuitset ja -ohjat! Taisin mainitakin jonkin aikaa takaperin, että nämä laitoin tilaukseen entisten hieman kärsittyä. Pyöreillä hopeasoljilla ei tällaisia saa mistään, joten piti sitten entisten suitsien solkiin ihan uniikkikappaleet teettää. Otan näistä kyllä vähän edustavammat kuvat kunhan ehdin sinne asti, piti vain suoraan postilaatikolta juosta laitumelle näitä sovittamaan kun ne saapuivat :)

lauantai 4. elokuuta 2012

Maastossa löytyi moottori

Minin ainoa "ongelma" ratsastaessa on tähän mennessä ollut pieni tahmeus. Se kyllä liikkuu (enimmäkseen) omilla jaloillaan, ja tekee pyydetyt asiat, mutta sillä sen tyypillisellä "mitä tässä turhia stressaamaan" -asenteella, jolla se on oppinut ottamaan jo kaikki reissaamiset, näyttelyt sun muut. Viisas pääsee vähemmällä, nääs. Tästä en ole itsekään ottanut turhia paineita enkä ole vaatinut liikoja, väkipakolla sitä intoa ei kuitenkaan lisää saa, vain happaman ja kyllästyneen varsan. Oletin että se kyllä tulee ne kierroksensa löytämään ajan kanssa, ja maastoilulla saattaa olla tähän suurikin vaikutus, kun löytyy elämästä muitakin ulottuvuuksia kuin kentän kierto ötököiden syötävänä. Nyt muutaman maastolenkin jälkeen voin sanoa, että todellakin!

Torstaina teimme vähän tiistain lenkkiä pidemmän kierroksen samoissa maisemissa, ja tällä kertaa myös laukattiin pari kunnon vetoa pikkupyrähdysten sijaan. Mini syttyi silminnähden ja hokasi että hei, tästähän elämässä on koko ajan ollut kyse! Nyt löytyi sitä makeaa, voimakasta ja matkaavoittavaa kenttähevosen laukkaa, mitä se on pikkuvarsasta asti väläytellyt :) Aivan huikean hieno lenkki, ja Minilläkin oli todella hauskaa.

Tämänpäiväinen aiottu maastoilu ei sitten ihan suunnitelmien mukaan mennytkään, kun jo asfalttitietä tallaillessa kaikui metsästä ammuskelua. Juu, eipäs mennä sinne, joten käännyttiin kotiinpäin. Mini oli hieman levoton pamahdusten takia, mutta siinä vaiheessa varsalla meni kuppi nurin, kun meidät ohitti pari prätkää aivan kylkeä nuollen. Hienoa. Loppumatka kotiin menikin sitten tanssahdellen ja säpsähdellen. Vein varsan kentälle, missä virittyneisyys näkyi ja tuntui, mutta ihan positiivisesti. Ensimmäistä kertaa Mini kulki ihan rehellisesti omalla moottorilla, reippaasti ja tarmolla, ja sen pystyi pitämään hyvällä tuntumalla ilman vauhdin hiipumista. Etenkin laukassa ero siihen laiskanpulskeaan taaperrukseen oli huikea! Kun varsa alkoi rentoutua, suuntasimme vielä takaisin tielle loppukäynneille, varmistelemaan ettei mieleen jäänyt mitään mörköjä.

Katsotaan sitten, oliko tämänpäiväinen vireystila vain hetkellinen mielenhäiriö, vai pitääkö tässä jatkossa ihan oikeasti ryhtyä itsekin ratsastamaan matkustamisen ja "ratsastajaan totuttamisen" sijaan. Onhan tuo ollut aivan yliluonnollisen helppo ja rauhallinen kolmevuotias.. Tähän asti ;) Ehkä minulla ei olekaan totaalisen umpitylsän rauhallista tätiratsutossukkaa..

Toivepostaus: Harjat

Taisi olla toukokuuta kun joku anonyymi lukija toivoi postausta harjoista, kun niistä pesun jälkeen tulin kuvan laittaneeksi. Harjoista postausta varten otetut kuvatkin ovat jo tovin lojuneet puhelimessa, joten olisikohan korkea aika kirjoittaakin tämä :D Hyvää kannatti odottaa, eiku..?

Minin harjapakki on harmaa Horzen Smart-pakki, jonka tilasin viime syksyn blogikisan voittolahjakortilla (joka siis oli 500 euroa - sisältyi siihen pakettiin vähän muutakin). Aiemmin Minillä oli Curverin hopeanharmaa "ompelupakki", joka aikojen saatossa jäi vähän ahtaaksi. Varsan ollessa ihan pikkuinen, ajattelin että harmaa olisi keräiltäväksi siitä hyvä väri, että harjoja ei pääse aivan valtavia määriä kertymään. Ai  niinkö..

Pakki avattuna
Harrastan erityisesti luonnonmateriaaleista tehtyjä harjoja, jotka esiintyvät tässä kuvassa. Vasemmalta ylhäältä alkaen, karkea juuriharja on Equerryn, pehmeä pölyharja Horzen, Haasin harjoja ovat tuo mustakantinen Cavalier jossa kahta eri harjaspituutta, sekä tiheä, ehkä vähän karkeampi Junior. Alarivissä Haasin kookosmateriaalista tehty "kimoharja" Schimmel, William Leistnerin pääharja sekä Equerryn pehmeä harja. Luonnonmateriaalit puhdistavat hyvin, saavat karvan kiiltämään eivätkä sähköistä.

Pakista löytyy jostain syystä kaksin kappalein sekä piikki- että kumisukia.. Toinen piikkisuka sentään on harmaa. Lampaankarvalapasia minulla on nykyään kaksi, joista tämä vaaleansininen asuu harjapakissa, toinen Eskadronin kisakassissa. Harjat ylhäältä alaspäin ovat joku random pölyharja joka ostettu täysin värin takia, Haasin pölärimäinen, pitkäharjaksinen Brenig Madoc, Tallipoika-merkkinen kovaharja ja Equerryn tuollainen.. tavallinen harja? :D Nämä kaikki siis keinokuituisia. Mitä likaisempi tai kuraisempi hevonen, sitä enemmän käytän näitä, luonnonharjoilla enemmän sitten viimeistellään kun pahimmat on saatu pois. (Toim. huom. Googlen kuva-arkisto on ystävällisesti alkanut sattumanvaraisesti kääntää vanhoja kuvia postauksista, kuva siis on selostukseen nähden ylösalaisin..)

Harjapakin ylätasolla majailee letityskuminauhoja, kavioharja (Tallipoika), muutama harjakampa ja ylemmässä lokerossa tässä kuvassa vähän piilossa sakset, kaviokoukku ja harjakivi. Harjakiveä olen oppinut käyttämään vasta viime talvena, aiemmin olen pitänyt sitä aika turhana kapineena, mutta tuli sekin todettua ihan tarpeelliseksi. Oppia ikä kaikki.

Käytävän hoitopaikalla roikkuvat naulassa kätevästi aina käden ulottuvilla sakset, jouhiharja, hikiviila ja kaviokoukku. Hikiviilan funktio ei ole niinkään se hien viilaus, vaan karvanlähtöaikaan irtokarvojen raastaminen. Pitkän räntä- tai vesisateen jälkeen sillä on myös hyvä raapaista hevonen vähän kuivemmaksi illalla talliin otettaessa, jotta viileässä tallissa ehtii yön aikana kuivaa.

Harjapakin vakituinen asuinpaikka on käytävän sivussa pienen kaapin päällä. Sen vierellä on esillä valikoima hoitotuotteita (Helosania ja muita rasvoja, Vetrolin Shinea, ötökkämyrkyiksi Tri-Teciä ja Porcivetiä). Näitä kun melkein päivittäin tarvitsee, ne on kätevä pitää saatavilla. Tuolla Equerryn sata vuotta (todellisuudessa ainakin 15) vanhalla juuriharjalla on minulla aina aamuisin pikaharjata Ministä turpeet ja muut pois jotta on siistimpi ulkoilla, eikä sateen sattuessa hevonen ole sitten ihan turvemössön peitossa.

Olkaat hyvä, mahtoi olla kiinnostava pläjäys ;) Sitten takaisin olympiaesteratsastuksen pariin, yrittänyt sitä tässä tiirailla mutta netti pätkii niin että streamista ei meinaa tulla mitään. Justnyt 13:25 alkaa kuitenkin Ylen lähetys Femmalla, joten se on suunnattava tv:n ääreen.

P.S. Pitää vielä kehua kun Hööks taas ylitti itsensä! Olen vuosien varrella tottunut siihen, että pakettteja saa odotella tovin, osa tuotteista on aina loppu tai niitä tulee uusi erä joskus ikuisuuksien päästä, aina kaikki kestää, kestää ja kestää. Nyt tuli kuitenkin sekä alennusmyynnistä tilatut tuotteet sekä uuden katalogin tilaus todella nopeasti. Uutuustuotteitahan tilasin viime perjantai-iltana, eli tilaus on käsitelty maanantaina. Eilen jo sain hakea paketin postista! Se turkoosi huopa on livenäkin just niin ihana kuin miltä kuvissa näyttää, ja erityisesti ilahduin siitä, että se on tismalleen samansävyinen kuin edellisen kuvaston turkoosit pintelit.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Taas on aika töppösten?

Tämänpäiväisen, ensimmäisen vähän pidemmän maastoköpöttelyn jälkimainingeissa tulin taas miettineeksi kavioasioita. Itse lenkki meni hienosti, vajaan 5 kilometrin tallustelulla kuljimme ensin asfalttitien laitaa vähän matkan päässä sijaitsevalle metsätielle. Autoja kohdattiin mennen tullen, mutta Mini ei niille korvaansa kääntänyt :) Hiekkatielle päästessä ravailtiin vähäsen ja otettiin pätkät laukkaakin sekä pois- että kotiinpäin. Kyllä sitä vähän pitää olla ylpeä kolmevuotiaasta kakarasta, joka on (yksin!) maastossa fiksumpi kuin moni aikuinen hevonen..

Random kesäkuva
Mutta niihin kavioihin. Minihän on toistaiseksi ollut kengättä, eikä tähän astinen pehmeällä hiekkakentällä työskentely ole antanut aihetta ajatella asiaa sen enempää. Nyt kun tarkoituksena on keskittää liikutusta maastoon, missä meilläpäin pohjat ovat kovia ja kivisiä, pitää ruveta kiinnittämään huomiota kavioidenkin kestävyyteen. Näennäisesti helpointa olisi tietysti lyödä varsalle kengät jalkaan, ja sillä hyvä. Minun tekisi kuitenkin mieli jatkaa kengättömyyden kanssa. Minin emän kanssahan kokeilimme kengättömyyttä reilun vuoden verran erittäin positiivisin kokemuksin. Bootseja käytettiin talvella nastojen kanssa ja kesäaikaan pidemmillä maastolenkeillä. Muuten tamma sai olla paljain varpain - ja miten helppoa se olikaan, huoletonta yhteistarhausta, ei hokinpolkemia, ei irtokenkiä. En ole himouskovainen minkään ideologian suhteen eikä kengättömyys tee tässä poikkeusta (tarkemmin ajatuksia asiasta voi lukea tästä postauksesta), mutta olen aina ollut avoin uusille ajatuksille ja vaihtoehtoisille tavoille tehdä asioita. Kavio voi paremmin kengättä, jos kaviolle se mahdollisuus annetaan. Eli olosuhteet kohdilleen, ja tarvittaessa suojaa liiallista kulumista vastaan.

Nyt sitten seuraillaan, tarvitaanko sitä suojaa. Jos kengättä jatketaan, tarvitaan bootsit kuitenkin viimeistään talveksi, jotta saadaan nastat alle. Minillä on hyvin erimalliset ja myös vähän pienemmät kaviot kuin emällään, joten sen vanhat bootsit sille tuskin sopivat. Pitänyt jo pidemmän aikaa nuo Cavallo Sportit laittaa myyntiin, mutta jos nyt aktivoituisi sen suhteen.. Minin töppösiksi haaveilen Easycaren Gloveja. Pyöreisiin etukavioihin sopisi ehkä Wide-malli ja suipompiin takasiin tavallinen. Taidampa joku päivä mitata kaviot ja tarkistaa täsmäisivätkö mitat, jos sitä vaikka.. ;)