maanantai 31. lokakuuta 2011

Jos maastoon haluat mennä nyt..

Paranormaalien ilmiöiden asiantuntijamme Mimmu haluaa Halloweenin jälkitunnelmissa muistuttaa lukijoitamme jokaponia vaanivista paholaisista.
Sarvipäinen paholainen nro 1 vaanii sinua.. kaiken aikaa
Lehmä on demoniroduista ehdottomasti vaarallisin. Se on etäisesti vähän niin kuin hevonen, mutta ei kuitenkaan ollenkaan niin kuin hevonen - kuin olisi huonoon naamiaisasuun pukeutunut hämätäkseen varomattomia jokaponeja. Ne liikkuvat ja äännehtivät tavalla joka huokuu sielutonta pahuutta.

Tänään lenkillä kohtasimme..



Lammas on lehmää pienempi ja pörröisempi. Tuo suloinen ulkonäkö on kuitenkin ANSA! Pienen kokonsa vuoksi sen pahuus ja demoniset voimat ilmenevät voimakkaampina kuin lehmän. Lammaslaumalla on kollektiivinen ajattelu ja ne voivat tiivistyä yhdeksi jättilampaaksi. Näin sanotaan, mutta kukaan tapahtuman todistanut ei ole jäänyt henkiin siitä kertomaan. Erikseen on syytä mainita myös onneksi harvoin tavattu vuohi, joka on käytännössä ninjademoni. Ne ovat äärimmäisen ketteriä ja nopeita. Ja tietysti pahoja.

Siinä missä edellämainitut demonilajikkeet onneksi vetäytyvät piakkoin talvilevolle nauttimaan kesän aikana keräämäänsä runsasta poninruhovarastoa, aina ajankohtainen on metsien paholainen, hirviö. Ne vaeltavat metsissä ainoana tarkoituksenaan pelotella mahdollisesti paikalle eksyviä hevoseläimiä. Nyt on onneksi hirviönmetsästyskausi, mitä juhlistaaksemme pukeudumme aina maastoillessa kirkkaisiin väreihin.

Mutta mitä tehdä kohdatessasi demonin? Tätä ei voi painottaa tarpeeksi: kohtaamista vältettävä kaikin mahdollisin keinoin. Jos se on väistämätön, jää vain kaksi vaihtoehtoa: taistele tai pakene. Jos sattuu omistamaan niin huonon emännän kuin minä, hän tilanteen vakavuutta aliarvioidessaan saattaa kieltää viimeksimainitun. Silloin ainoa mahdollisuutesi on taistelu. Osoita ylivertaisuutesi tekeytymällä mahdollisimman suureksi ja uljaaksi. Kovaäänisen pörinän säestämä passage tai terre á terre on näyttävä ja pelottava tapa lähestyä demonia. Tarvittaessa (jos emäntä nauraen yrittää pysäyttää sinua) tehosta vaikutusta levaden kautta. Capriolekaan (tai muu hyppyliike) tuskin on haitaksi jos sellaisen taidat. Mitä ikinä teet, älä näytä pelkoasi! Yritä kuitenkin livauttaa väliin muutama laukkapiruetinpuolikas, jotta saisit suunnan vaihdettua. Jos demonit eivät hämäänny näistä keinoista vaan lähestyvät sinua, on kaikki toivo mennyttä. Rukoile että ne syövät ratsastajasi ensin ja itse pääset sillä aikaa pakenemaan.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Epäonnistuneen varsottamisen jälkeinen masennus

Jotenkin tässä iltojen pimetessä ja talven lähestyessä on ihan konkreettisesti iskostunut päähän, että meille ei ensi kesänä tule varsaa. Eli uutisen sulatteluun meni reipas kaksi kuukautta.. Jotenkin sen ultran vain otti sellaisena arvasihan sen tämän kesän jälkeen -vetona, että unohdetaan koko juttu, leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Koko syksyn on pitänyt itseään ja Mimmua kiireisenä kisojen ja muiden suunnitelmien kanssa. Jotta ei tämä tilaamatta tullut jatkoaika menisi hukkaankaan. (Ja silloinkin joku tulee kisoissa kehumaan tammaa ja kysyy, eikö noin hienoa pitäisi varsottaa.. No juu.) Nyt kai vasta olen antanut itselleni luvan käsitellä asiaa ja olla oikeasti pettynyt. Ja olenhan minä, Sumiaisesta olen haaveillut varsaa jo vuodesta 2005. Mutta katseet on luotava eteenpäin, ei asia murehtimalla muutu.

Mininodotuksen varsamaha 321 vrk
Samalla vaikeat asiat pyörivät mielessä. Mimmu on jo sen ikäinen (kääntyy 13), että jos sitä vielä aikoo varsottaa, olisi siihen tosissaan ensi kesänä ryhdyttävä, tai sitten heitettävä hanskat tiskiin. Jos heitän hanskat tiskiin, en tiedä mitä sen kanssa sitten teen. Tarkoitukseni oli aina sen ostamisesta lähtien, että se saa muutaman harrasteluvuoden jälkeen siirtyä täysipainoisesti siitokseen. Kisavuosiakin sillä voisi olla jäljellä ties kuinka korkealla tasolla, mutta siinä tapauksessa joutuisin varmaan myymään sen.. Ensisijaisesti haluaisin astuttaa Minjan, jotta toivon mukaan saisin siitä itselleni suvunjatkajan ja voisin Minin sitten myydä siihen tavoitteelliseen kotiin jonka se ansaitsee. Tietysti olisi ihanaa astuttaa molemmat ensi kesänä.. Unelma kahdesta tammasta ja varsasta yhdessä laitumella kirmailemassa on kiiltokuvamaisen kaunis, mutta matkalla siihen (vaikka koskaan se ei edes toteutuisi) tulee kulumaan paljon aikaa, vaivaa ja ennen kaikkea rahaa.

Niin kauan kun työtilanteeni ainoa varma asia on jatkuva epävarmuus, ei oikein osaa tai uskalla tehdä sitovia pitkän tähtäimen suunnitelmia. Mutta unelmoidahan aina saa, ja juuri muuta en teekään.. Kovalla innolla mietin jo ensi kesän mahdollisia orivalintoja, kumman sitten astutankaan, vai molemmat. Mimmun uusiminen Sumiaisella olisi tietysti hienoa, mutta jos sen kiimat ovat yhtä hankalia kuin viime kesänä, olisi parasta viedä se asiantuntevalle oriasemalle hoidettavaksi niin kauan kunnes tärppää. (Millähän rahalla..) Silloin tekisi mieli viedä se Kylämäkeen, missä Jaapeli todennäköisesti ensi kesänäkin astuu. Kun kerran yhden liki täydellisen paketin on saanut, miksi muuttaa reseptiä.. Minin kanssa puolestaan olen hyvin avoimella linjalla, ykköskriteeri orille ovat tietysti mahdollisimman hyvät jalka-asennot. Tyyppiä, liikettä ja hyppyä sillä onkin jo omasta takaa. Jos Mimmua ei Sumiaisella enää laiteta, sopisi ori kyllä Minillekin. Sen verran oria fanitan, että varsa siitä on saatava.. ;)

Tui tui, varsat on söpöjä!
Kaikesta sitä ihminen saakin energiaa selvitä tulevasta talvesta. Että odotan innolla päästäkseni hassaamaan satoja ellei tuhansia euroja ensi kesänä, jotta pääsen jännittämään liki vuoden sitä mitä ehkä saan tulokseksi kesällä 2013. Ei ihan tervettä. Mutta mitä tästä touhusta ilman tavoitteita tulisi?

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Olen aito heppatyttö ♥

Oli ihan pakko kopioida tämä kiertoviesti Facebookista ;)

Kuvitukseksi tietysti lempiheppa pikkuheppatyttövuosilta, Arska
Jos saat yli 30 olet aito heppatyttö ♥
OLEN:
[x] taputtanut hevosta
[x] halannut hevosta
[x] pussannut hevosta
[ ] mennyt hevosen mahan ali
[x] seissyt suoraan hevosen takana
[x] harjannut hevosta
[x] taluttanut hevosta
[x] juoksuttanut hevosta
[x] hevonen on päässyt irti talutuksestani ja karannut
[x] istunut hevosen selässä sen syödessä
[x] seissyt hevosen selässä
[x] istunut väärinpäin hevosen selässä
[x] ratsastanut silmät kiinni
[x] ratsastanut ilman satulaa
[x] käynti
[x] ravi
[x] laukka
[x] ratsastanut satulan kanssa
[x] käynti
[x] ravi
[x] laukka
[x] hypännyt esteitä satulan kanssa
[x] hypännyt esteitä ilman satulaa
[x] hypännyt esteitä "ilman käsiä"
[ ] ratsastanut jäällä
[x] mennyt (kiito) laukkaa (kentällä/pellolla)
[x] ratsastanut kentällä
[x] ratsastanut maneesissa
[x] ratsastanut metsässä
[/] ratsastanut tarhassa ilman varusteita [lasketaanko hevosen ratsastus tarhasta talliin? ei sillä että olisin kovin laiska..]
[x] ollut pitämässä talutusratsatusta
[x] vetänyt tuntia
[x] ollut ratsastustunnilla
[x] ratsastanut issikoilla
[ ] ollut ryöstävän hevosen kyydissä
[x] ollut pukkilaukassa
[x] pysynyt hevosen kyydissä sen pukitellessa
[x] tippunut hevosen selästä sen pukitelessa
[x] tippunut enemmän kuin 10 krt
[x] tippunut hevosen selästä
[x] ollut ratsastuskurssilla
[x] leikannut häntää/harjaa lyhyemmäksi
[x] putsannut varusteita
[x] ostanut hevostavaroita
[x] selvittänyt häntää/harjaa
[x] kylmännyt jalkaa
[x] siivonnut karsinan
[x] hoitanut aamu/iltatallin yksin
[x] ruokkinut hevosia
[x] loimittanut hevosen

En muuten ihan rehellisesti muista, olisinko koskaan ollut ryöstävän hevosen kyydissä. Olen kyllä maastossa lentänyt komeassa kaaressa kun muuan poni laukatessa vaihtoikin lennossa kulkusuuntaa 180 astetta, mutta sen varsinaisen ryöstämisen ja kiitolaukan kotiin teki sitten yksinään (vaikka sitkeästi roikuin ohjista jonkin aikaa kun ei huvittanut laskea ponia vapaana rälläämään mutta selällään maassa raahautuen ei ollut juuri muita vaihtoehtoja kuin päästää irti) :P

perjantai 21. lokakuuta 2011

Been there, done that, ensi vuonna uudestaan

No onpa se Helsinki International UB Horse Show'n tunnelma tälle vuodelle katsastettu, jos tuossa perjantain aamunäytöksen urheilullisessa tasossa nyt paljonkaan "tunnelmaa" pääsi syntymään. Ohjelmassa siis olivat Amateur Tour -finaalit (joita en montaa ratsukkoa seurannut, laiskasti heränneenä valuin Areenalle joskus puoli kymmenen tienoilla ja katsoin ratoja Tosi-Romeoon asti odotellessani expon aukeamista :P), U25 nuorten ratsastajien luokka, 5-7-vuotiaiden hevosten Black Horse -finaalit sekä International Welcome 140-luokka. Ei mitään mieleenpainuvan erityisjännää, mutta ei nyt raaskinut investoida kalliimpien näytösten lippuihin.

Vaikka kuinka olen vakiintunut suomenhevosharrastajaksi, heti kun voitan lotossa (toivottavasti jo huomenna) minulla tulee olemaan ladoslainen tamma. Kuvassa 7-vuotias HF Edelweiss, kelpaisi kyllä.
Exposta jännä oli sitäkin kauempana, tuntui että 99 % myyntituotteista oli ylihintaista Kingslandia jota ahdistuneena yritin kierrellä mahdollisimman kaukaa. Löysin itseni mm. ajattelemasta nähdessäni KL-pipoja alkaen 40 euroa, että onpa halpaa, jos vaikka.. Sitten kauankaivattu ystäväni realismin leka löi minua takaraivoon ja tajusin että jumalauta se on pipo, 40 euron pipo ei ole halpa, ei vaikka sen ovh kuinka olisi 80 euroa ja sen olisivat Indokiinan taitavimmat pikku orpolapset virkanneet sormet ruvella. Piste. Tarjouksista puhuttelevimpia olivat lähinnä useammalla ständillä 25 euron hintaan myydyt Eskadronin huovat uusimmissa kausiväreissä, mutta ihme kyllä pääni piti huopienoston totaalikiellon kohdalla. Etsittyä tallitoppaloimea ei löytynyt eikä ollut edes erityisiä ehdokkaita. Nahkaosasto oli joko halpaa kuivaa koppuraa tai hintaluokkaa Döbert/Stübben/Dyon jne. joten ohjien etsiminenkin sai jäädä kun ei tätä keskihintaosastoa ollut tarjolla ollenkaan.

Pääsin minä rahoistani kuitenkin, pelko pois. Agrimarketin osastolta nappasin poistorekeistä Horzen toppaliivin (kääntömalli harmaaruutu/musta) ja harmaat ratsastushousut sekä Supreme Horse Caren ihorasvaa (joka muuten haisee, tuntuu ja maistuu 100 % Helosanille ja lieneekin sitä, siinä missä kaikkien SHC-rehujen tuoteselosteet ovat yksi yhteen Racingin vastaavien kanssa) tarjouksessa kolme putkiloa kympillä. Maistuu siksi että Helosan on myös maailman parasta huulirasvaa, mikä on myös syy miksi ilahduin riemunkiljahduksiin asti Pharmaxinin osastolla. Niillä nimittäin oli minituubeja taas!!! Niitä takavuosina hamstrasin aina taskut täyteen ja näin ne kulkivat aina mukana huulia ja käsiä kosteuttamassa kun hätä oli suurin (ja helposti niistä sipaisee hevostenkin ruvet ja nirhaumat kun tuubi aina kulkee mukana). Mutta eiväthän ne ikuisesti riittäneet. Kun viime vuonna päätin monivuotisen hissiboikotin, olikin pettymys karvas kun minituubeja ei ollut :( Nyt niitä kuitenkin ostin kymmenen, ja jo nyt kadun etten kuitenkin ostanut enempää. Herkkien käsieni hemmotteluun päädyin ostamaan myös yhdet toppahanskat (talveksi onkin jo varastossa niin paljon hanskoja, että todennäköisesti ehdin hukata puolet ennen pakkasia) sekä valkoiset Roecklin Light & Grip talvimallit. Jälkimmäisten peruste kai oli että minulla on Vermon valtakunnallisiin lämpimät hanskat, ja hintakin oli vain 20 euroa. Mitähän vielä.. Hevosurheilun ratsuseinäkalenteri 2012 satulahuoneeseen killumaan, sekä Reilu-Metrin sarjakuva-albumi. Ihan tarpeeksi siis näissäkin, vaikka ihan tarpeellista tavaraa pääsääntöisesti. Siihen ei nyt tässä tarvitse puuttua, kuinka monet ratsastushousut minä omistan ja kuinka vähän minä ratsastan ;)

..Tässä tallitoppaloimea etsiessä voisi tosin muistaa nekin loimet joita jo omistaa. Keväällähän ostin kuvan ihanuuden Hööksiltä, se tosin on oikeasti ulkotoppis, mutta miksei se tallissakin menisi. Nyt kun Mimmulle on fullneck-toppis talveksi ulkoiluun, jäisi tuo joka tapauksessa käyttämättä.. (Niin ja onhan Mimmulla tietysti tallitoppaloimikin jo ennestään, mutta se on edestä aika pinkeän mallinen, joten olen nyt katsellut uutta sen vuoksi.) Tuo loimi on muuten nyt alessa Hööksillä, kannattaa tsekata.

Sitten jos joku ihmettelee miksi tänä syksynä klipannut Mimmun pään, niin tuota sopii katsoa ja miettiä. Ei jessus mikä karvamuumi. Alla vähän siistimpi painos..

tiistai 18. lokakuuta 2011

Ja taas on se aika vuodesta

To HIHS or not to HIHS.. Olin jo aikeissa jättää show'n välistä, mutta ei, kai se on kannettava euronsa kekoon jotta saamme jatkossakin pidettyä maailmancup-osakilpailun Suomessa jne jne. Itse tosin köyhäilen ja menen vain perjantaina paikan päälle.. Säästyypä enemmän rahaa shoppailuun, ja perjantain ensimmäisen näytöksen aikana areenalla lienee sen verran väljääkin että expon joka sopukan voi kiertää tungoksesta ahdistumatta läpi ;)

Ei sillä että ihmisen mitään juuri tarvitsisi ostaa.. Satulahuopien kohdalla on ehdoton kielto eli eiköhän sieltä joku mukaan tartu kuitenkin. Oikeasti ostoslistalla on sentään Mimmulle uusi tallitoppaloimi talveksi jos mieluisa löytyy, asetan luottoni Reitsport Manskiin ja heidän ihanan halpoihin Eskadron-valikoimiinsa. Lisäksi hakusessa käteensopivat hieman nykyisiä lyhyemmät nahkaohjat Mimmun koulusuitsiin.. Saa nähdä mitä muuta sieltä löytää, viime vuonna olin niin laiska shoppailemaan että ostin vain pari kirjaa, tänä vuonna tuo vahinko pitää korjata!

maanantai 17. lokakuuta 2011

Horzen blogikilpailu: Ensimmäinen

Ei voi tuntea muuta kuin sen, minkä itse on kesyttänyt.

Tämä kaunis lause löytyy Antoine de Saint-Exupéryn rakastetusta kirjasta Pikku prinssi. Kesyttämisellä kirjassa tarkoitetaan ystävystymistä - siteiden luomista, kuten kirjassa kesyttämistään toivova kettu asian ilmaisee. Sitä kun yhdestä sadassatuhannessa tuleekin ainoa maailmassa. Hevosen "kesyttäminen" voi joskus olla kirjaimellisesti kesyttämistä, mutta samat säännöt pätevät. Luodaan yhteys, molemminpuolinen luottamus, joka kestää.

Minun varsani ei kuitenkaan koskaan ollut minulle yksi sadassatuhannessa. Vahva visio tammavarsasta eli mielessä jo ajalta ennen emän astuttamista - tamman nimeksi tulisi Ratsumäen Minja. Minja tuli näennäisen luontevana yhdistelmänä isä Jaapelin ja emä Mimun Miljan nimistä, mutta sillä oli myös piilomerkitys, kuin pieni salaisuus. Haltiakieli quenyassa (tuttu Tolkienin kirjoista kuten Taru Sormusten Herrasta) minya tarkoittaa ensimmäistä. Varsasta tulisi minun ensimmäinen kasvattini. Ensimmäinen hevonen, jonka rakentaisin alusta alkaen itse, itselleni. Jonka kesyttäisin.

336 tiineysvuorokautta pitkää odotusta ja jännittämistä. Jännitin turhaan, kaikki sujui kuin oppikirjasta. Ja siinä se oli, terve kaunis tamma, päässään huolimattomasti roiskaistu piirto, kuin varsa ei olisi malttanut odottaa. Minja. Jo ensimmäisillä ulkoiluillaan eloisa varsa leikitteli laukanvaihdoilla ja hyppelemällä varjojen ja puunrunkojen yli. Se oli utelias, se oli kiltti, se oli rohkea, se oli nopea oppimaan. Kaikkea mitä vain toivoa osasi.

Vastasyntyneestä varsasta, jolle kaikki maailmassa oli uutta ja vierasta, kasvoi taitava, luottavainen, nyt jo 2,5-vuotias nuori hevonen. Päivä päivältä rakastun siihen enemmän. Minun piti kyllä myydä se.. Mutta lopulta luovuin paljosta voidakseni pitää sen. Se on niin viisas, niin helppo opettaa, että olen pakahtua ylpeydestä aina sen kanssa työskennellessäni. Töideni ja opintojeni puolesta olen saanut ilon olla tekemisissä lukuisten varsojen ja nuorten hevosten kanssa, mutta kaikista niistä Minja on aivan omaa luokkaansa. Ja kaunis! Näyttelymenestyksen perusteella muidenkin, kuin minun mielestäni. Vaikka perusluonteeltaan se on rauhallinen ja mutkaton, vieraassa paikassa varsa nykyään oikein syttyy - tänne on tultu esiintymään, se tietää. Mikään pyyntö ei ole sille liian vaikea, mikään este liian korkea. Vaikka väistämättä tiemme joskus vielä eroavat - minulla ei tule olemaan resursseja viedä sitä kilpakentillä niin pitkälle kuin tässä hevosessa lahjoja riittää - tulen aina olemaan onnellinen siitä että olen saanut tuntea tällaisen hevosen. Että olemme kesyttäneet toisemme.

Tällä blogitekstillä osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, http://www.horze.fi.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Normipäivä.. eiku..

Hevonen edustaa, minä en
Ja taas hurahti viikonloppu ohitse niin että vilahti vain.. Eilen olin esittämässä Kuukson Amaliiaa Kouvolan varsanäyttelyssä, lennokkailla juoksuliikkeillä irtosi parhaan esittäjän titteli ja sai hieno varsakin II palkinnon :) Juostessa onnistuin kyllä reväyttämään jonkun reisilihaksenkin, mutta pikkuvikoja. Tämän vuoden kahdesta Hippos-näyttelyesiintymisestä siis meikälle 2 x paras esittäjä, jei! Samalla reissulla hain Kymen Ravi ja Ratsusta Mimmulle tilatun  Horse Comfortin fullneck-toppaloimen. Tulkoon talvi, valmiita ollaan.

Tänään tuli jo aamupäivästä kaveri ratsastamaan Mimmua ja yritin taas leikkiä ratsastuksenopettajaa. Tunnista tulikin sitten kävelypainotteinen istunnallavaikuttamissessio, joten mamma pääsi aika kevyellä, ratsastaja ei ehkä niinkään ;)

Seuraava ohjelmanumero olikin Ministerin satulointi. Kaveri oli lupautunut selkään puntattavaksi.. Alkuun tietysti juoksutin varsan kunnolla läpi. Hyvin se taas toimi, jalustimetkin jätin alas jotta sai totutella siihen että kyljellä on jotain. Itse puolestani voisin opetella olemaan laahaamatta liinaa maassa, ainakin näiden kuvien perusteella :D

Liikkuu liikkuu!

Sitten ei muuta kuin ratsastaja selkään. Ilman satulaa olinkin tässä jo muutamana iltana käynyt tallissa selässä makaamassa, joten uskallettiin aloittaa suoraan ulkona. Ensin mahalleen satulaan, pari askelta eteenpäin. paljon namia ja kehuja, ja rauhassa alas. Mini tapansa mukaan ei nähnyt tässä mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Uusi punttaus satulaan istumaan, ensin kaulalla maaten, varsan pysyessä rauhallisena ratsastaja istui pystyssäkin vähän aikaa. Silloin Mini hieman pyöräytti korviaan, ei sen kummempaa, mutta tuumasi sitten että ei tässä mitään. Muutama askel taluteltiin ja siinä se varsan ensimmäinen "ratsastus" sitten oli, alas selästä ja vuolaat kehut ja herkut suurelle pienelle hevoselle :) Kyllä oli kasvattaja niin ylpeä pikku vauvasta että! Näin hyvin kun sujui, mitä tässä turhia naperoa enempää kiusaamaan. Ehkä voi vielä kerran selässä käydä syksyn mittaan, mutta aloitetaan tositoimet vasta kevään puolella, kun kiirettä ei ole. Riippuen vähän siitäkin millainen talvi tulee, tuleeko lunta sopivasti/paljon/liikaa..


Vaan eipä ollut päivä vielä ohitse. Kun kävelytin Miniä ennen juoksutusta, sain viestin jossa kyseltiin Mimmua Kuuksoon estevalmennuksiin peruutuspaikalle ryhmän täytteeksi. No mikä jottei, aamuinen ratsastus kun oli tuolle tarmopesälle lähinnä hyvä alkuverryttely. Kuukson maneesissa parivaljakko Mimmu & Jaana olikin viimeksi tykittänyt KJR:n seniorimestaruuden 2010 merkeissä, ja siinä se yhteinen taival olikin ;) Joitain kisoja kuitenkin suunnitteilla tässä, joten ihan hyväähän se tekee joskus treenatakin (tai niin ne sanovat - Mimmun kanssa on yleensä noudatettu sitä sanontaa lahjattomista). Valmentajana oli Petri Tolmunen, ja ratsukko sijoittui ryhmään klo 17-18. Pieni hengähdystauko varsan työstämisen jälkeen ja taas Mimmua puunaamaan.. Ratsastajan saavuttua ajeltiin Kuuksoon.

Paikalle saavuttuaan Mimmu taas kerran herätti hilpeyttä minussa ja ehkä kauhuakin kanssaihmisissä. Hän oli Maailman Suurin Ja Kaunein Ja Pörisevin Ja Loikkivin Isohevonen.. :D Nolo mamma. Varsinkin kun on viime aikoina reissannutkin aika paljon. Maneesiin päästyään se kuitenkin ymmärsi keskittyä ja valmennus sujui oikein hienosti, kehujakin tuli tammalle. Johan se oli ilta reissusta palatessa. Että tällaista hevoselämää meille tällä kertaa. Huomenna töihin taas, blaah.


Videota Mimmun suorituksista. Kirkkauden hämmentävä vaihtelu ei sitten ole mikään psykedeelinen erikoistehostekokeilusekoilu, kameran mielestä maneesissa oli illan hämärtyessä kamalaa kun osa lampuista oli palanut.. Mutta kai sieltä pahimmistakin paikoista läsi paistaa jos ei muuta ;)

tiistai 11. lokakuuta 2011

Varsa joutuu töihin

Universumi on päättänyt olla minua vastaan. Toteutin aiemman suunnitelmani ja ilmoittauduin niihin koulukisoihin. Jotta elämänmuutos olisi täydellinen, ilmoittauduin myös Helkky Pakarisen kouluvalmennukseen, joka olisi ollut tulevana sunnuntaina. No, tuli tänään viesti että koulukisat peruttiin osallistujien vähyyden vuoksi. Mutta, jäipä edes valmennus! ..Ei. Sekin hieman myöhemmin peruttiin, lähitalleilla kiertävän viruksen takia (täysin ymmärrettävä syy tietysti, en minä sitä). Näin siis palkittiin meikäläisen innostus ryhtyä omatoimipuskaratsastajasta joksikin astetta edistyneemmäksi :D Saa nähdä, ehtisikö tässä vielä syksyn mittaan kokeilla uutta yritystä, vai oliko nyt todellakin jonkun korkeamman voiman tahto että totutulla linjalla jatketaan..

Vastoinkäymisistä sisuuntuneena päätin sitten hyökätä tekemättömien asioiden listan alakategoriaan "ehkä joskus joku päivä", nimittäin Minimonsterin ratsuaakkosten opettelu on jäänyt ihan puolitiehen. Vaikka kovasti keväällä intoilin säännöllisen juoksuttamisen aloittamista, kyllä se nyt vaan jotenkin tyssäsi siihen muutamaan kertaan - ihan siitäkin syystä että kun varsa oli niin taitava, ei sitä viitsinyt kyllästyttääkään saman jauhamisella uudestaan ja uudestaan. Kun Miniltä löytyy kova into työntekemiseen yhdistettynä äärimmäisen nopeisiin hoksottimiin ja korkeaan miellyttämisenhaluun, ei noita ominaisuuksia viitsi pilatakaan, vaan tekee mieluummin vähän mutta asiaa. "Jos ei tee mitään, ei tee virheitäkään.."

Tänään kuitenkin otin itseäni niskasta kiinni. Johan se näyttelykäyttäytymisestä näkyi, että varsa himoaa jotain tekemistä. Varustin sen siis suitsilla, satulalla, sivuohjilla ja suojilla, ja suuntasimme juoksutusliinan ja -piiskan kera kentälle. Edellisen kerran varsaa oli juoksutettu liinassa joskus kesällä, irtona kyllä tiheämmin ja sillä se äänikomennotkin osaa niin hyvin. Koska ensimmäistä kertaa juoksutettiin satulan kanssa, sai Mini ensin juosta irti vähän aikaa ja purkaa suurinta intoaan vapaaseen liikkumiseen. Satula sitä ei kummastuttanut, onhan se sillä ollut ensimmäisen kerran selässä varmaan puolivuotiaana. Sitten vain varsa liinan päähän ja ympyrälle pyörimään..

Olen aika varma että meillä ei käy salaratsastajia. Mutta tämänpäiväisen perusteella epäilen kyllä, että meillä saattaa käydä salajuoksuttajia. Eihän nyt ihan tosissaan voi monen kuukauden tauon jälkeen (muutaman kerran ylipäänsä juoksutettu) varsa pelata kuin aikuinen hevonen :D Siinä se mennä jolkotti, vaihtoi askellajia naps vain, laukkaakin otettiin liinassa ensimmäisen kerran. Sivuohjiin kauniisti tukeutuen haki pyöreää muotoa ja minä vain katson monttu auki ja mietin että kuka tämä on ja minne se minun pikku vauvani oikein on mennyt.. Jouduin ihan skarppaamaan, etten kuitenkaan tulisi vaatineeksi siltä mitään "itsestäänselvyytenä". Loppuun sivarit tietysti pois, ja letkeästi Mini hölkkäsi eteen-alas venytellen. Pakkohan siitä oli puhelimella napata pari kuvaakin.

Ihana pikku vauvaponi.. Kai sinne pitää selkäänkin joku vielä lykätä tässä ennen lumien tuloa, niin saa muutaman kerran totutella ratsastajaan. Ja päätin kai lähteä valtakunnalliseen varsanäyttelyyn, tai ainakin järjestin sen sunnuntain tänään itselleni vapaaksi töistä.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Metsänpeikko mätsäreissä

Tänään siis KJR:n järjestämä Match Show Anjalan maatiksella. Näyttelypaikalle matkaa meiltä alle 10 km joten ihan tämmöinen pikku retki vain :) Ministeri näytti hurjassa talvikarvassaan ja pörrötukassaan lähinnä metsänpeikolta, jota sitten eilen illalla ja tänään aamulla yritin pintapuolisesti siistiä edes astetta asiallisemman näköiseksi. Itse heittäydyin ihan villiksi ja ajattelin edustaa hevosenkin edestä, vetäisin jakun päälle, kun ei aina jaksa tylsää tikkiliivilinjaakaan pitää yllä.

Jos vielä Sipoon ja Lappeen näyttelyiden jälkeen valittelin Minin huonoa vireystilaa (jotain iilimadon ja kyntöruunan välimaastosta), täytyy kyllä sanoa että parissa viime näyttelyssä se on saanut juonenpäästä kiinni vähän liikaakin :D Näyttelypaikalle saapuessa se vain tanssi ja pörisi, eikä olisi malttanut kävellä askeltakaan. Oli pakko käydä ottamassa kentän viereisellä tiellä pari hiittiravipätkää jotta se sai vähän purkaa energiaansa. Kehään päästessä käynti oli jo vähän rentoutunut ja muutenkin Mini käyttäytyi hienosti. Ei vaan meinaa enää ravi kolmiolle mahtua, että saisi moottorin kunnolla käyntiin..

Arvostelu kuului seuraavasti:
Erittäin hyvin kehittynyt
Hyvä ratsuhevostyyppi
Kaunis pää
Käynnissä ahdas edestä
Hyvä lennokas ravi


Vaaleanpunainen ruusuke eli I palkinto seurauksena :) Sitten vain odottelemaan loppukehää, siinä vierähtikin tovi kun esiinnyimme numerolla 2.. Loppukehästä saimme vielä näyttelyn parhaan varsan erikoispalkinnon! BIS 1 tosin oli samaa ikäluokkaa oleva Ryhlyn Nokipoika, joten käytännössähän olimme toiseksi paras varsa kuitenkin..

Ei muuta kuin nokka kohti kotia sitten, Mini meni traikkuun taas kerran ihan sujuvasti ja kotona oltiin yhdessä hujauksessa. Olikohan näyttelykausi tässä, vai pitäisikö sinne Vermon valtakunnalliseen vielä lähteä.. Hmm.. Kuukauden päästä tuon karvan alta tuskin löytää enää varsaakaan :D

torstai 6. lokakuuta 2011

Menkää mielenhäiriöön - ei kun kouluradalle

Hetkellinen mielenhäiriö taisi olla pysyvämpää laatua.. Artriders järjestää seurakoulukilpailut 15.10. ja tässä saattaa käydä todellakin niin, että vannoutunut puskaratsastaja kaivaa sydämestään esille sen kouluratsastukselle sykkivän sopukan ja uljaan kilparatsunsa kanssa karauttaa lävitse niinkin huiman vaativan ohjelman kuin Helppo B:0 2009. Tästä ei hyvä seuraa. Olisi siinä tarjolla myös C:1, mutta pahasti luulen että minua kuitenkin katsottaisiin kieroon luokassa jonka rajaus on "aloitteleville ratsukoille", vaikka taidoissa en juuri alkeiskurssilaisille häviäisikään :D Nyt siis vain ohjelmaa ankarasti tankkaamaan, voi olla että tämä täti ei kirjaimiakaan opi viikossa.. Niin ja pitää sinne hevosen selkäänkin varmaan jossain välissä könytä..?

Mimmun ilme kun se saa kuulla tästä suunnitelmasta..

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Ht.net ei toimi, turvaudutaan blogiin

Ihan totta, heti kun hevostalli.net on nurin, sitä tulee karulla tavalla huomanneeksi, miten turhaan tietokoneella oikein tuleekaan istuttua. Kun ei ole muka mitään muuta tekemistä.. :P Itse käytin tuossa äsken tämän yllättävän vapaa-ajan hyödykseni, Mimmulle kun oli jäämässä vapaapäivä hoitajan peruuttaessa tallikäyntinsä sateen vuoksi, joten ei muuta kun hevosten syötyä töistä tullessa antamani "toiset päiväheinänsä" hain Mimmun sisään ja laitoin ratsastuskuntoon. Alun perin kyllä suunnittelin juoksuttavani, mutta kun oli niin säkkipimeää, en todennäköisesti olisi kentän valosta huolimatta juuri nähnyt, mitä hevonen liinan päässä oikein puuhaa, joten samalla vaivalla sen sitten ratsastaakin :D Jostain syystä Mimmu kulkee aina kuin unelma näillä työillan jälkeisillä kouluratsastuskiusauksilla, niin nytkin. Taipuisa, notkea ja kissamaisen pehmeä tamma oli kuin sulaa vahaa liidellessään tähtitaivaan alla. Ah, miten ihana hevonen. Tehokas kolmen vartin läpiratsastus oli samalla omalle päälle täydellinen nollaus rasittavan päivän jälkeen. Talliin päästyämme kello läheni jo puoltayötä, normaalia iltatalliaikaa siis, joten hoitelin samaan syssyyn lauman yöpuulle.

Kun yhteistyö aina hetkittäin sujuu Mimmun kanssa noinkin hyvin, vähän jo harmitti, että vaikka hetkellisessä mielenhäiriössä olin suunnitellut koulukisoihin osallistumista nyt tulevana sunnuntaina, jouduin tämän ajatuksen perumaan huomatessani että minulla onkin aikaisempi työvuoro silloin. Olisi oikeasti syytä aktivoitua omankin ratsastuksen suhteen ja uskaltautua vaikka sinne kouluaitojen sisäänkin - edellisestä kerrasta onkin jo aikaa, se oli vuonna 2000 jos en väärin muista, köh köh. Ihan jo sillä kun on tuo varsanalkukin tuossa kasvamassa, herttinen, sehän tulee jo kolmevuotiaaksi!

Varsanalulla on lauantaina tiedossa näyttelypäivä, kun KJR järjestää Match Show'n Anjalan maatalousoppilaitoksella. Se lieneekin sitten syksyn viimeinen koitos, jollemme vallan innostu ja lähde valtakunnalliseen varsanäyttelyyn 13.11. Vermoon onnea koittamaan..

Aamueditointi: Tiedoksi kaikille niille lukuisille jotka ovat eksyneet blogiini mm. hakusanoilla "ht net nurin", "hevostalli.net ei toimi", "htnet ei toimi" jne., Facebookissa ovat Valtteri & co luvanneet että paniikkiin ei ole syytä :D

lauantai 1. lokakuuta 2011

Nakuna

Varoitus: sisältää kuvamateriaalia jonka suomenhevosen klippausta pyhäinhäväistyksenä pitävät voivat kokea loukkaavana!!1

Ennen..
Joko. Joko. Joko? Nyt! Tässä on jo jonkun aikaa näpit syyhynneet siihen malliin, että pitäisi päästä klippaamaan. Iltatyöläisenä olen aamuratsastaja, enkä halua seisottaa Mimmua sisälläkään 20 tuntia päivässä ihan vain siitä ilosta, että se saa kasvattaa turkin joka kyllä kestää tuulet ja tuiskut, mutta jonka kuivattaminen kestää 10 tuntia. Muuten olen kyllä järkiperäisen minimiloimittamisen kannattaja, mutta olosuhteiden pakosta näin. Ja kun nyt sattuu olemaan parantumaton hevostarvikeaddikti, täytyy kyllä myöntää että minun loimiarsenaalini perusteella minun voisi kuvitella käärivän hevoseni vällyihin päästä varpaisiin kesät talvet ;) Juuri kävin Kouvolan reissulla ohimennen Kymen Ravi & Ratsussa katsomassa olisiko siellä Horse Comfortin uutta fullnecktoppista ("no jos vähän vain hiplaan talven varalle"), ja kun oikeaa kokoa ei ollut hyllyssä, tulinkin tilanneeksi sellaisen.. Hups. No, kai se tarpeeseen tulee. Joka tapauksessa, klipattu hevonen on siis hyvä tekosyy loimien ostamiselle, tai kun puhutaan varastosta joka jo löytyy, niiden omistamiselle.

Eilen sitten innostuin ennätyslämpimän päivän kunniaksi kaivamaan klipperin talviteloilta (okei, ihan tarkkaan ottaen olen jo yhden ponin käynyt tälle syksylle ajamassa). Klipperini on viime jouluna -24 % alennuksella Horzelta tilattu Lister Star, ihanan kevyt, hiljainen ja tehokas Mimmun pörrökarvaankin. Pieniin siistimisiin löytyy Lidlistä 15 eurolla ostettu koiratrimmeri, ihan mahtipeli esimerkiksi pään ajeluun! Samalla kun ostin Starin, tilasin myös Lister Picon, mutta tuo taskuihme on kyllä jäänyt käyttämättä kun se hyytyy ja sammuu aina kohdatessaan jotain vauvanhiusta ohuempaa.. No, kesäisen lämmön ja lempeän tuulen helliessä oli kiva klipata ulkonakin. Karvat saivat kyytiä, intouduinpa sitten kokeilemaan ensimmäistä kertaa päänkin ajamista klaniksi, joten Mimmu sai ihanan siloisen ulkoasun kauttaaltaan. Klipatuissa suokeissa minua aina ällöttää ne klippaamattomat alueet joissa kasvaa 10 cm turakarva, jos kerran ajetaan kokoklippi niin sitten kaikki pois :P

Joo, en vielä väitä olevani mestari tässä hommassa, mutta kieltämättä klippaaminen on kivaa. Tällainen siitä sitten tuli. Kuvista tuli tylsän värittömiä kameran podettua syysmasennusta lokakuun kunniaksi, kun pääsin näitä jälkeen-kuvia ottamaan vasta tänään.

Jälkeen :)

Tammahan melkein näyttää taas hienolta kilpurilta ja on syytäkin, kun huomenna on vuorossa Kymijoen ratsastajien seuraestemestaruudet. Viime vuoden sennumestaruushevonen kilpailee tällä kertaa hoitajansa kanssa 60 (juniorimestaruus) ja 70 cm luokissa :)