Näyttelyyn valmistautuminen

Blogissa on ollut hiljaista, mutta ei tässä kummempia ole tapahtunutkaan - on ollut niin liukasta, että Minin kanssa puuhastelu on rajoittunut lähinnä tallin ja tarhan välin kävelyyn ja irtokarvojen tarmokkaaseen harjaamiseen. Tässä kun malttamattomana odotan näyttelykauden alkua, ajattelin sitten tempaista vähän teoriapohjaisemman kirjoituksen näyttelyistä ja niihin valmistautumisesta. Keskitytään tällä kertaa sellaisiin näyttelyihin, joihin suomenhevosen kanssa voi osallistua, tästä taitaa nimittäin tulla aikamoinen romaanipostaus jo tällaisenaan..

Ori Wiljame vuotiaana Sipoon varsanäyttelyssä

Suomen Hippos ja hevosjalostusliitot järjestävät ori-, tamma- ja varsanäyttelyt. Varsanäyttelyssä arvioidaan 1-3 v. suomenhevosvarsoja (oriita, ruunia ja tammoja) liikkeiden ja rakenteen perusteella. Varsan voi esittää näyttelyssä kerran kevät- ja syyskaudella ja lisäksi valtakunnallisessa varsanäyttelyssä, joka järjestetään kerran vuodessa parhaille varsoille. Ori- ja tammanäyttelyt ovat kantakirjauksia, joissa rakenteen ja liikkeen lisäksi arvioidaan hevosen käyttöominaisuudet ajo- tai ratsastuskokeiden perusteella. Kantakirjattavan suomenhevosen tulee olla vähintään 4-vuotias. Suomenhevonen voidaan kantakirjata J-, T-, R- ja P-suunnille. Näyttelykalenterin löytää Heppa-järjestelmästä ja nykyisin myös näyttelyihin ilmoittautuminen tapahtuu sitä kautta. Lisätietoja ja näyttelyohjeita Hippoksen sivuilla.

(Päivitys: Termit vaihtuivat vuonna 2016 voimaanastuneen uuden jalotustusohjesäännön myötä: entinen kantakirjaus on nyt jalostusarvostelu.)

Pienhevostamma Vieno-Kaneli poninäyttelyssä 2003

Virallisten Hippoksen näyttelyiden lisäksi suomenhevosta voi käyttää lukuisissa epävirallisissa näyttelyissä, ns. show-näyttelyissä. Valtakunnallinen suomenhevosratsujen ja pienhevosten näyttely on järjestetty Suomenratsujen toimesta vuodesta 1993, kiertäen vuosittain eri paikkakunnilla. Pienempiä show-näyttelyitä järjestävät esimerkiksi Suomenratsujen aluekerhot, tallit ja ratsastusseurat. Suomenpienhevosen kanssa voi osallistua myös Vermon poninäyttelyyn.

Match show't ovat hyviä harjoitusnäyttelyitä nuorelle hevoselle tai esittäjälle, ja hauska harrastus kokeneellekin konkarille. Niissä pääsee vähän vapaamuotoisemmassa tunnelmassa opettelemaan näyttelykäytäntöjä ja tutustuttamaan hevosta kisapaikkojen vilinään.

Kun sopiva näyttely on löytynyt ja kalenteri lyöty lukkoon, on aika siirtää katse siihen esitettävään hevoseen. Näyttelyyn valmistautuminen lähtee ihan perusasioista: ruokinnasta, liikutuksesta, kavioidenhoidosta ja käsittelystä. Millään viime hetken kikkakolmosilla ei perushoidon puutteita voi korvata. Ja toisaalta: kun pohja on kunnossa, ei näyttelyyn valmistautuminen vaadi kuin viime silauksen. Tasapainoisesti ruokittu hevonen on kiiltäväkarvainen ja hyvässä lihassa - ei liian laiha eikä liian lihava. Liikunnan määrä ja laatu vaikuttavat hevosen lihaksistoon ja etenkin ylälinjan kehittymiseen - vääränlaisessa muodossa liikkuminen vaikuttaa siihen haitallisesti. Ammattitaitoisella kavionhoidolla voidaan varsa-aikana jossain määrin korjata jalka-asentovirheitä, mutta myöhemmälläkin iällä hyvä vuolu ja kengitys on tärkeä, jotta hyvät asennot säilytetään ja olemassaolevia vikoja ei ainakaan pahenneta. Kun hevosta on asiallisesti käsitelty, ei näyttelyyn harjoittelu yleensä ole kummoinen asia tai vaadi juurikaan työtä. Jos taas jossain näissä asioissa on korjaamisen varaa, on syytä miettiä, onko näyttelyyn vielä kannattavaa lähteä. Huonot arvostelut "kummittelevat" hevosen perässä koko sen elämän ajan, ja vaikuttavat myös kasvattajan ja hevosen sukulaisten maineeseen.

No. Näin siis teoriassa. Käytännössähän etenkin varsanäyttelyt sattuvat kevät- ja syyskauteen, aikaan jolloin ne varsat ovat edustavassa karvanvaihdossaan. Se käsittelypuoli taas.. Tosiasia nyt on, että varsojen kanssa kaikkea voi sattua. Harjoitella saa vaikka maailman tappiin, mutta uudessa paikassa ja jännittävässä tilanteessa käytös voi aina yllättää. Eikä se aina vaadi uutta paikkaakaan - edelleen on piinaavan tuoreessa muistissa Suoran valtakunnallinen näyttely Perhossa 2005, kun vuotiasta passivarsaani esitin. Tutussa kotimaneesissa oli harjoiteltu äänentoistolaitteet ja kaikki varsan ollessa itse rauhallisuus, mutta itse näyttelypäivänä sitten pompittiin, loikittiin, ei seisty, ei kävelty, eikä ravattu. Arvokas oppitunti siitä että aina kaikki ei vain mene suunnitelmien mukaan, parhaistakaan valmisteluista huolimatta..

Entäs ne viime hetken valmistelut? Kerrataanpa, miten meillä ennen näyttelyitä on tapana toimia. Minjan pesen yleensä edellisenä iltana, shampoiden suhteen en ole erityisen merkkiuskovainen, mutta ihanaa aromaterapeuttista, hoitavaa Horsessentials Sheeniä tykkään käyttää. Hurjan hinnan vuoksi sillä ei ihan jokapäiväisiä kurapesuja hoideta vaan säästelen sitä parempaan käyttöön. Pesun ja kuivauksen jälkeen voi turkkiin ja jouhiin suihkutella karvankiilloketta ennen loimitusta. Kiillokkeissa yksi on ylitse muiden: Vetrolin Shine. Perintöprinssejä ovat Absorbinen Sheen ja itselleni uusi tuttavuus, Effol SuperStar-Shine. Effolin Silk & Care Spray ei ole vakuuttanut minua (harmi kyllä, koska Effolin pieni pullo on täydellisen kokoinen Eskadronin groomilaukun lokeroihin), mutta kerran paremman puutteessa ostin tätä uutta SuperStaria ja se olikin erittäin laadukasta ja pitkäkestoista. Nyt olen ostanut kisakassiin kulkemaan Absorbinen Finishing Mistiä, mutta siitä ei ole vielä käyttökokemuksia. Shinen käytössä ei kannata liioitella, karvaan en sitä yleensä lisää enää tämän pesunjälkeisen suihkutuksen jälkeen, mutta jouhet käsittelen uudestaan vielä aamulla ja tarvittaessa näyttelypaikallakin. Kun hevonen on pesty ja (kelin mukaisesti) paketoitu, sen voi laittaa karsinaan yöpuulle. Ellei vielä lakkaa kavioita, itseltäni löytyy tätä varten Absorbinen kirkasta kaviolakkaa ekstrasäihkettä tuomaan ;) Sellaisiin näyttelyihin, joissa kavioita arvostellaan, tätä ei ole syytä kuitenkaan laittaa.

Sitten onkin vuoro siirtyä varustehuoneeseen. Kullekin hevoselle edustavimmat suitset ovat pitkälti mielipidekysymys, mutta tärkeintä on että ne ovat ehjät, puhtaat ja sopivan kokoiset. Katkenneet leiffit, liasta ja kuolasta koppuraiset remmit - aaargh! Pistävät kyllä silmään meikäläiselle. Pesuun tapaan käyttää Stübbenin satulasaippuaa ja kiillotukseen Stübbenin Hamanolia tai Cavalorin Leather Shinea. Myös talutin on makuasia, Minja esimerkiksi ei pidä ketjutaluttimesta ollenkaan, joten esitän sen ohjilla. Ohjina meillä on kapeat, käteensopivaksi kuluneet kankiohjat. Jos tuntuu siltä että tarvitsee muutaman lisämetrin pelivaraa, voi esittäessä käyttää esimerkiksi gramaaniohjia tai juoksutusliinaa. Suitsien mukaan on hyvä muistaa ottaa numerolappu, sillä nykyään monissa näyttelyissä toivotaan osallistujilta omia numeroita. Minulla numerolappu asustaa suitsilaukun taskussa, joten se on matkassa aina mukana eikä sitä tarvitse erikseen mistään metsästää. Illalla pakkaan yleensä lähes kaikki muutkin varusteet valmiiksi: kelin mukaan mahdollisesti joku loimi, pyyhe, varariimu- ja naru, juoksutusliina, satulasaippua, kavioraspi, ensiaputarvikkeet ja mitä matkassa tarvitseekaan. Tietysti ämpäreitä juottoa varten, pieneen pulloon saatan ottaa mukaan vähän melassia ja suolaa. Vielä heinäverkkojen täyttö, traileri ja auto valmiiksi.. Ja untakin pari tuntia!

Joskus voi leikkiä jakku päällä poninäyttelyitä

Paitsi että pitäähän sen esittäjän omatkin varusteensa muistaa. Tässä pääsemme taas makuasioiden äärelle, ja niistähän ei pidä kiistellä, mutta valkoiset housut/tumma yläosa on se ns. varma valinta. Kypärää ei ole syytä unohtaa, käteen hanskat jo ihan turvallisuussyistä (itselläni valkoiset Roecklit koska ne nyt vaan on niin kivat) ja raippa (muovisuikalehuiskalla tuunattu kouluraippa meillä). Jalkaan sellaiset kengät joilla on hyvä juosta, ja turvakärkien käyttöön ei tiettävästi kukaan ole vielä kuollut. Etenkin lämpiminä kesäpäivinä mukaan ehdottomasti juotavaa ja pientä naposteltavaa - vaikkapa suolapähkinöitä. Hammasharjaa ei tarvita, mutta passi (hevosen) on syytä kaivaa esiin sieltä missä sitä säilöökin, se nimittäin on aina kuljetuksessa pakollinen ja virallisissa näyttelyissä se on esitettävä muutenkin. Ajo-ohjeet, mahdolliset maksukuitit, lompakko ja rahaa.. Joko nyt pääsee nukkumaan?

Tässä tehdään Lappeeseen lähtöä, Mini ois jo menossa..

Lähtöaamuna aikataulu riippuu tietysti siitä, minne ollaan menossa ja moneltako pitää olla perillä. Jos lähtö on kovin aikainen ja matka pitkä, kuten viime vuonna Joensuuhun Suoran valtakunnalliseen lähtiessä, on syytä laittaa illalla kaikki mahdollinen valmiiksi, aamulla vain heittää poni koppiin aamuheiniä rouskuttamaan ja suunnata tien päälle, puunaukset ehtii tehdä paikan päälläkin. Jos rauhallisempaan tahtiin lähdetään matkaan, harjaan varsan perusteellisesti kotona ja otan mukaan vain muutaman viimeistelyharjan. Sitä kaviolakkaakin voi vetää vielä uudemman kerroksen, jos siltä tuntuu. Groomilaukun vakiosisältönä kulkee yleensä lampaankarvalapanen, pehmeä luonnonharjapöläri, piikkisuka, jouhiharja ja joku karkeampi harja esim. likaantuneille jaloille tai hännälle. Kun kaikki tavarat on viety autoon, laitetaan vielä varsa kuljetuskuntoon. Päähän tietysti nahkariimu, mahdolliset korvapallot, ja jalkojen suojaus tarpeen mukaan. Kuljetussuojat saattavat nuorta kulkijaa ahdistaa, jolloin pintelit ja putsit voivat olla parempi ratkaisu. Häntäpinteli suojaa häntää hiertymiseltä ja likaantumiselta, ja ainakin menomatkalla se on ihan must. Kun valmiita ollaan, sitten vain lastaamaan hevosta. Ennakkoharjoittelun määrästä riippuen se voi sujua enemmän tai vähemmän nopeasti, mutta aikaa siihen on aina syytä varata, koska kiireestä ärsyyntyminen ei auta asiaa jos vastoinkäymisiä tulee. Myös matka-aika on laskettava pahimpien mahdollisten skenaarioiden mukaan, jotta tien päällä voi edetä levollisin mielin ja huoltotaukojakin ehtii tarvittaessa pitämään.

Näyttelypaikalle saapuessa ensin hoidetaan ilmoittautumiset, ja jos aikaa on ja näyttely on jo käynnissä, kannattaa tarkkailla vähän miten kehässä toimitaan, koska aina käytännöt eivät ole samanlaisia. Sitten purkamaan hevosta trailerista ja viime hetken valmisteluihin. Harjauksen lisäksi tykkään viimeistellä hevosen vielä pienellä määrällä babyoilia turvan- ja silmänympäryksiin. Babyoililla voi sipaista kiiltoa myös jouhiin, mutta minulla on sitä tarkoitusta varten Hööksiltä Silicon Dropseja. Ja näiden kahden käsittelyyn kannattaa ehdottomasti varata kertakäyttöhanskat! Suitsetkin voi vielä pyyhkäistä saippualla kiiltäväksi, ja sitten hevosta verryttelemään (mahdollisen mittauksen kautta).

Minin näyttelykäytös muuttui viime vuonna melkoisesti: siinä missä sitä kauden ensimmäisissä koitoksissa sai herätellä ja raahata perässä, muutamalla viimeisellä kerralla se löysi todellisen showhengen ja vaati kunnon juoksutukset saadakseen hieman energiaa purettua. Sopiva verryttely on siis tunnusteltava hevosen mukaan, valmiiksi laiskaa pitää virittää muttei väsyttää, pommikoneen kanssa pitää löytää sopiva kierroslukema kehää varten. Energinen, terhakka hevonen esittää helposti hyvää ravia (kunhan ei pyri laukkaan), mutta rentoa, pitkää käyntiä sieltä saa hakemalla hakea. Juuri tällaisia asioita varten match show -näyttelyiden kiertäminen on loistavaa harjoittelua.

Lautakunta työssään

Sitten ei auta kuin vuorollaan siirtyä kehään ja esittää parastaan, ja toivoa että se hyvin pistein palkitaan! Aina ei ole onni tai tuomareiden näkemys myötä, mutta silloin on vain otettava opikseen ja mietittävä mitä voi tehdä toisin seuraavalla kerralla. Näyttelyiden kiertäminen on antoisa harrastus ja nuori hevonenkin pääsee tottumaan matkustamiseen, vilkkaisiin paikkoihin ja yleisöön, arvokasta kokemusta vaikka kehästä ei ykköspalkintoja tipahtelisikaan. Hyvinvoivaa ja hyvinkäyttäytyvää hevosta on aina ilo esittää, oli lopputulos mikä hyvänsä.