tiistai 27. syyskuuta 2016

Kurssittelua kotikoneella - Tallitoimijan verkkoluennot

Kuten saatan joskus olla maininnutkin, olen vannoutunut hevosalan kursseilla, luennoilla, koulutuksissa, seminaareissa sun muissa tietoiskuissa juoksija, ajan ja välimatkojen sallimissa rajoissa. Luentokansio täyttyy muistiinpanoista kuitenkin harmittavan harvakseen, kun etenkin ne välimatkat monesti ikävänä realiteettina hidastavat tätä harrastusta. Hevosten hoitoa, ruokintaa, teveydenhoitoa, kengitystä jne. opiskellessa ei koskaan ole valmis, ja kattavakin tietomäärä kaipaa aika ajoin päivitystä nykyaikaan ja uusimman tutkimustiedon mukaiseksi.

Kursseille menossa kuitenkin on aina se lähtemisen vaiva, ja sitä suurempi vaiva se on, mitä enemmän joudut luistamaan omista töistäsi oppia hankkiaksesi. Esimerkiksi aamusta iltaan täystyöllistetyn talliyrittäjän voi olla hankala lähteä useiden tuntien ajomatkan päähän luennolle istumaan, kun olisi sitä tähdellisempääkin tekemistä.. Ja jos kerrankin sen vapaapäivän ja tuuraajan itselleen hyvissä ajoin suunnittelee ja järjestää, niin eiköhän joku hevoshoidokeista vähintäänkin ähkyn itselleen lähtöaamuna tekaise, joten se siitä. Aniharvoin tulee tilaisuuksia katsoa jotain luentoja streamattuna netissä, mutta niiden kanssa yleensä käy niin että a) niitä ei muista b) ajankohta ei yksinkertaisesti sovi eikä luennosta tule tallennetta jälkikäteen katseltavaksi, tai c) yhteyttä ei saadakaan toimimaan ja nettistream joudutaan perumaan..

Mutta tähän vaivaan on myös lääke.. Tallitoimijan verkkoluennot -hanke! Tästä on ihmeen vähän näkynyt keskustelua, joten kannanpa omankin korteni kekoon hommaa promotakseni, jos joku ottaisi tärpin - tästä nimittäin sietää olla aidosti innoissaan.


Hankkeen tiimoilta on järjestetty aloitusluentojen kiertue, joka eilen saapui myös Kouvolaan. Aloitusluennot ovat ilmaisia (kahvitkin kuuluvat kauppaan) eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Koko hankkeen ensisijainen kohderyhmä on hevosyrittäjät, tallityöntekijät, valmentajat, kengittäjät ja eläinlääkärit, jotka asuvat rahoittavien Ely-keskusten alueella, mutta mukaan ovat tervetulleita harrastajatkin. Hanke toteutetaan Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen alueilla, eli se palvelee juuri meitä, joilla on aina pitkä matka kaikkialle.

Aloitusluennoille ehtii ensi viikolla mukaan vielä Joensuussa (3.10.), Rovaniemellä (4.10.) ja Kajaanissa (5.10.). Aloitusluennolla näytetään esimerkki videoluennosta (Antero Tupamäen osteokondroosiluento), kuullaan Hevostietokeskuksen asiantuntijan luento vaihtuvista aiheista (Kouvolassa oli eri hevosryhmien ruokinta, jossa kuultiin mielenkiintoinen kooste Hevostietokeskuksen erityyppisillä talleilla teettämästä ruokintatutkimuksesta) ja tottakai kerrotaan hankkeesta ja tulevista verkkoluennoista enemmän.

Itse hankkeen idea siis on yksinkertaisuudessaan, että verkkoluennoille mukaan ilmoittautunut käyttäjä pääsee omilla tunnuksillaan kirjautumaan Hevostietokeskuksen Intranettiin, jonne kasataan useiden kymmenien videoluentojen kirjasto ja oheismateriaalia. Videoiden suuri etu on tietysti se, että niitä voi katsoa omaan tahtiinsa, missä ja milloin itselle parhaiten sopii. Aiheetkin saa valita oman mielenkiinnon ja tiedonjanon mukaan, kurssille osallistuminen ei ole "suorittamista". Mukana voi siis olla juuri sellaisella panoksella, minkä itse pystyy antamaan. Luentoihin sisältyy niin videoituja perinteisiä Powerpoint-sulkeisia kuin käytännönläheisempää, esim. talleilla kuvattua materiaalia ja erilaisia demoja. Ja kaikki tämä siis on osallistujille ilmaista, kiitos Ely-keskusten hankkeelle myöntämän yli 180 000 euron tuen!

Aihealueina verkkoluennoilla ovat:
1. Hevosten valmennuksen ja kengityksen verkkokurssi
2. Hevosten ja tallinhoidon verkkokurssi
3. Hevosten hyvinvoinnin ja ruokinnan verkkokurssi

Videoiden yhteyteen tulee vapaaehtoisia tehtäviä, ja kokonaisuuksista voi halutessaan suorittaa myös tentin oman oppimisensa mittariksi. Ilmeisesti jonkinlaista keskusteluyhteyttä verkkoluennoille osallistujien ja luennoitsijoiden välille oli myös vireillä, mikä poistaisi sen ainoan miinuksen, eli "kyselytuntien" puuttumisen. Monilla luennoilla itse luentosisällön lisäksi arvokasta lisäetua tuovatkin juuri keskustelut ja se, että pääsee asiantuntijoilta kysymään neuvoja suoraan omaan tilanteeseensa.

Hevostietokeskuksen sivuilta saa faktat haltuun ja löytyy ohjeet ilmoittautumiseen.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Pikakelauksella kesäkertaus

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Ei tunnu pätevän blogipostauksiin. Sen suuremmitta selittelyittä siirrytään itse asiaan, eli kertaamaan kesän ja alkusyksyn tapahtumia..


Edellisessä postauksessa läpikäytyjen voitokkaiden Keuruun kenttäkisojen jälkeen on tapahtunut loppujen lopuksi Minrintamalla aika vähän - kun ratsukko ei heinäkuussa lähtenytkään Niinisaloon ja itse en töiden puolesta päässyt mukaan Ypäjän Kisaviikolle, missä starttasivat tuttarin, kohtasimme seuraavan kerran vasta elokuisten Keuruun kilpailujen merkeissä.

Keuruulla kisattiin tutustumisluokassa Keski-Suomen yleinen kenttämestaruus, mutta viimevuotisen hopeamitalin puolustus jäi tällä kertaa haaveeksi. Totutusti sujuvan koulun (68,30 %) jälkeen ratsukko lähti kakkossijalta rataesteille, mutta kun hyvältä tuntuneen verryttelyn jälkeen hevonen ja ratsastaja olivatkin maneesiin päästyään hieman eri aaltopituuksilla, sieltä matkaan tarttui 17 virhepistettä neljän puomin ja yhden aikavirheen muodossa. Sunnuntain maastokokeessa itseluottamus ei edellisen päivän pettymysten jälkeen enää riittänyt nelosestettä pidemmälle, kun pohjaan tullut ensiyritys päätyi esteeseen eikä siinä enää uudet vauhditkaan auttaneet, joten hylky tuli.


Siel vähän satoi



Keuruun kisoista siis piti saada postattua ennen Suomenratsujen Kuninkaallisia, jotta voisi tehdä sitten oikein perusteellisen Ypäjä-raportin.. No, tekosyyt sikseen ja palataan tuohon syyskuun ensimmäiseen viikonloppuun. Minin kisaohjelmaksi valikoituivat Kelmi Cupin osakilpailut, niistä toinen toki sillä varauksella, että jatkopaikka heltiäisi olemalla omassa 23 ratsukon ryhmässä 20 parhaan joukossa. Saavuimme torstaina Ypäjälle ja perjantaina oli vuorossa ensimmäinen startti. Ennen Minin urheiluja kerkesin vielä toimia irtohypytyksen kauraämpärinä 3-vuotiaiden laatuarvostelussa Kuukson Kaipaukselle (rakennearvostelu harmittavasti meni niin tiukasti Minin kanssa päällekkäin, että sen jouduin jättämään väliin), joka sitten sijoittuikin kokonaiskisassa kolmanneksi ollen myös paras pienhevonen.

Minille ja Lindalle tämä Kelmi Cupin ensimmäinen osakilpailu (ohjelmana FEI:n CCIP** kenttäkilpailuohj. poneille) oli vasta toinen Helpon A:n startti ja ensimmäinen 2-tasolla, mutta pienellä tsemppauksella uskaltautuivat mukaan tähän "tutustumistason" Cup-kilpailuun. Ratsukko starttasi luokan alkupäässä, jo kolmentena, ja sai hyvästä suorituksesta pisteitä 61,071 %:n edestä. Loppusijoitus oli 11/23, eli tavoite jatkoon pääsystä kirkkaasti ylitetty!

"Kuuliainen hevonen, jota ilo katsoa"
Lauantaina vuorossa oli Helppo A:10, johon pääsi ensimmäisen osakilpailun 40 parasta (eli a- ja b-ryhmistä 20 + 20). Toisessa osakilpailussa Mini ja Linda onnistuivat pisteiden valossa vielä hieman parantamaan menoaan edellisestä päivästä, kun tulokseksi tuli 62,100%. Kun vielä valmentaja kehui että molemmat olivat näyttäneet radalla juuri sen mihin tällä hetkellä pystyvät, oli 2-tason debyyttiin ja vielä näissä ympyröissä syytä olla tyytyväinen. Sijoitus toisessa osakilpailussa ja näin koko Cupissa oli 20/40, eli toive "puolivälin paikkeilla" toteutui oikein hyvin, eikä sijoitukseenkaan olisi loppujen lopuksi ollut kuin reilu pari prosenttiyksikköä matkaa. Ponski on siis ihan rehellisesti HelppoA-tasoinen suomenratsu ja kun tulos oli tämä vasta uutta tasoa tunnustellessa, jännittävää nähdä, mitä talven treeneissä saadaan aikaiseksi!


Kun hevostaan tottuu katsomaan kaiken maailman kenttäratsujen seassa, sitä tulee vähän sokeaksi sille että se on, kuten tuomarikommenteissakin kuultiin, aika "sporttinen" suomenhevonen!

Mini ja Linda ajelivat lauantaina starttinsa päätteeksi kotia kohti, joten sunnuntai sujui täysin kisaturistin roolissa. Kekkonen kruunasi Kuukson Kaipauksen avaaman sumiaislaisten menestysputken nappaamalla sijoituksen 4-vuotiaiden laatuarvostelussa, ja myös jaapelilaisten leirissä saatiin riemuita Aapeli Aikamoisen kasvattajakilpailuvoiton myötä.

Isompien koitosten suhteen Miniponin kisakausi olikin sitten näillä näkymin siinä, joten minäkin alan pikkuhiljaa käpertyä talviunille ja käyn odottelemaan ensi kevättä..


Minirintaman lisäksi kesään on toki mahtunut monenlaisia kuvioita täällä kotiympyröissäkin, muun muassa kisa- ja näyttelyjärjestämistä KJR:n riveissä ja jokusen näyttelykeikan myös esittäjän roolissa. Itselle uusiin kenttäkisapaikkoihin tuli tutustuttua kisahoitajan roolissa Keravalla ja Kangasalla.. Tämä on nyt vähän tällaista "jos haluut tietää missä meen, kato somesta" -meininkiä, mutta häpeämättömän itsepromootion riskilläkin pitää sanoa että Instagramin puolella kaikki tapahtuu, jos on tapahtukseen. Kaikkia pikkujuttuja ei vain näe tähdelliseksi raapustella blogiin asti, vaikka niitä olisikin sitten kiva vanhana lueskella ja muistella..

Kesälomaan mahtui myös jotain ei-poniaiheista, kun SRK:n jälkeen suuntasin muutamaksi päiväksi Alankomaihin
Poneja piti silti tietysti etsiä silläkin retkellä
Valokuvausrintamalla onkin sitten ollut h-y-v-i-n hiljaista, viha-rakkaussuhteeni mössö-Tamroniin on kärjistynyt yksinomaan vihasuhteeksi enkä haluaisi kuvata sillä mitään. Rakkaan Nikkorin lyhyehkö polttoväli taas aiheuttaa niin paljon rajallisuutta elämään, että ei senkään kanssa oikein ole hyvä. Itken siis itseni uneen ja haaveilen päivästä, jolloin voin ostaa jonkun kivan 70-200 f2.8:n. Nikkor on luonnollisesti se pipe dream tässä kategoriassa, mutta tuntuu hintaluokaltaan olevan täysin tavoittamattomissa, etenkin kun huomioi sen mihin käyttöön minä sitä loppujen lopuksi tarvitsen, tai lähinnä haluan. Viime aikoina tosin olen nähnyt todella hyvää jälkeä Sigman vastaavan, mutta huomattavasti halvemman putken tuottamana (juu, tietenkään kyse ei ole pelkästä kalustosta, vaan myös kuvaajasta), ja sen hankinta kovasti kutkuttelee. Eihän se varmasti yhtä hyvä ole kuin Nikkor, mutta jos extralaadulle tulee hintaa ylimääräinen tuhatlappunen, pitää vähän miettiä mitä harrastusvälineistöltään oikeasti vaatii ja tarvitsee. Faktahan on että minusta ei ikinä näillä luonnehäiriöillä varustettuna tule ahkeraa ja tuotteliasta kisakuvaajaa, eli ajatus siitä, että kalusto joskus alkaisi maksaa itseään takaisin, on poissuljettu. Kärvistelen siis sillä mitä minulla on, mutta samalla yritän patistaa itseäni pienen Sigma-rahaston keräämiseen. Ensi kesään on taas matkaa, että ehtiihän tässä pienen pesämunan säästää kun tavoitteen asettaa.