Lisää ruokintatietoa

Ollaan ihan likimain 300 päivässä, ja kun kirjoittelu muuten hiipuu, laitetaan hieman lisää poimintoja ruokinnan tehtävistä (referointia kirjasta Ruokinnalla tuloksiin 3), tällä kertaa aiheena imettävän tamman ja kasvavan varsan ruokinta. Myös omaa rehuhyllyä on kartutettu vastikään: ostin Racing Lifeguard -ämpärin ja myöskin Krafftin Milk-maidonvastiketta. Ihan varmuuden vuoksi.

Imettävät tammat
 
Imettävän tamman ravinnontarve on erittäin suuri, sillä tamma tuottaa maitoa parhaimmillaan yli 20kg/vrk (varsan ollessa 2-3kk). Koska suuret rehuannokset heti varsomisen jälkeen nostavat maidontuotantoa liian nopeasti (ongelmia tammalle ja varsalle), ruokintaa lisätään vasta muutama päivä varsomisesta ja selvimmät lisäykset tehdään 2-3kk kuluttua. Kivennäisten ja vitamiinien tarve on kuitenkin suuri heti alusta asti, koska maito on niiden suhteen ”voimakkainta” ensimmäisen kk:n aikana. Ca:P-suhde ja niiden määrät ovat tässäkin tärkeitä, tarve on kaksinkertainen tavalliseen verrattuna. Etenkin uudelleen astutettavien tammojen kivennäisruokinta on tärkeää, jotta puutteesta ei tule haittaa uudelle sikiölle. Magnesiumin ja kaliumin tarve nousee hieman, ja suolakivi on erittäin tärkeä. Cu, Zn ja Se sekä Fe ovat tärkeimpiä hivenaineita. D-vitamiinia tarvitaan pääkivennäisten imeytymiseen, mutta laitumella oleva tamma kehittää sitä auringonvalosta. Aikaisin varsovalle tammalle sitä kuitenkin pitää antaa. Myös muiden vitamiinien tarve nousee hieman imettäessä. Ensiluokkainen valkuainen on tammalle erittäin tärkeä. Maitolitran muodostaminen kuluttaa 45g srv:a. Energianlähteeksi riittävä laidunruoho turvaa myös valkuaisensaannin, mutta tamman on syötävä sitä 60kg päivässä, mitä laitumet eivät usein pysty tuottamaan. Apilapitoinen heinä on sisäruokinnan perusta. Viherrehutuotteet ja valkuaisrehut ovat myös paikallaan. Imetysajan lopulla valkuaisrehujen määrää lasketaan ja muutama viikko ennen vieroitusta ne poistetaan jotta tamma ei saa utaretulehdusta. Energiantarve on 2.-3. imetyskuukaudella sama kuin täydessä valmennuksessa olevalla kilpahevosella. Rehujen tulee olla hyvin sulavia ja ehdottomasti hyvälaatuisia, koska niitä myös varsa ryhtyy syömään. Energiarehuja ei nosteta samassa tahdissa kuin kivennäisiä, vitamiineja ja valkuaista, vaan vähitellen. Heinän ja viherrehutuotteiden (jos mahdollista, laitumen) lisäksi energiarehuksi annetaan viljaa ja mielellään myös lesettä ja melassileikettä hoitamaan ruoansulatusta. Jos rehuna on laidun, on sen riittävyyttä seurattava. Neljännellä imetyskuukaudella pienennetään rehuannoksia maidontuotannon vähetessä. Energiarehutkin poistetaan lähes kokonaan ennen vieroitusta, mutta kivennäisiä voi antaa normaalia enemmän vielä vieroituksen jälkeen.

Kasvavat varsat
 
Kasvukauden ruokinta on ensiarvoisen tärkeää hevosen kehitykselle, ja siinä tehtäviä virheitä voi olla mahdotonta korjata. Vääränlaisen ruokinnan aiheuttamat kasvuhäiriöt lopettavat monen hevosen kilpauran.

Ternimaito vasta-aineineen on varsalle elintärkeää, koska vastasyntyneellä varsalla ei ole vastustuskykyä. Jos varsa ei itse ime, on tammaa lypsettävä ja varsaa ruokittava tuttipullolla. Ternimaito eroaa myös pitoisuuksiltaan myöhemmin tuotetusta maidosta, esim. valkuaista on paljon enemmän. Ensimmäisten elinviikkojen aikana varsa juo jopa puolen tunnin välein. Noin kolmiviikkoisina varsat tutustuvat myös kiinteään rehuun, joten tarjolla olevan heinän on oltava laadultaan ensiluokkaista ja mielellään ohutkortista, jotta varsa pystyy sen sulattamaan. Varsaa kannattaa vähitellen rohkaista syömään myös väkirehua, esim. litistettyä kauraa ja hieman lesettä. Maidosta varsa saa riittävästi vitamiineja ja kivennäisiä. Laitumella olevalle varsalle ruoho on ensimmäinen kiinteä rehu ja se soveltuu siihen hyvin. Kiinteän rehun tarve nousee kun imetyksessä edetään pidemmälle. Ennen vieroitusta tulee varsa totuttaa sille myöhemmin syötettäviin rehuihin, jotta vieroitukseen ei lisättäisi vielä uusien rehujen aiheuttamaa stressiä. Suoraan laitumelta varsaa ei kannata vieroittaa, sillä muuten kaikki sisäruokintakauden rehut ovat sille vieraita. Emän lantaa varsa syö ensimmäisten kuukausien aikana saadakseen elimistöönsä mm. kolibakteereita. Jos tamma on säännöllisesti madotettu ja karsina puhdistetaan usein, ei loistartuntavaaraa ole. Varsan ruoansulatuskanava kehittyy sitä nopeammin, mitä enemmän se saa hyvälaatuista heinää.
Keinoruokintaa varsa tarvitsee, jos sen emä ei hyväksy sitä tai kuolee. Tilanne on vaikea, mutta huolella suoritettu keinoruokintakin voi onnistua, etenkin jos varsa on saanut ternimaitoa. Jos ternimaitoa ei saada, täytyy eläinlääkärin antaa varsalle ruiskeena emän (jos kuollut, mahd. pian) tai tallin muun hevosen, mielellään mahd. lähellä varsan karsinaa asuvan verta. Siitä varsa saa vasta-aineita. ADE-vitamiinivalmistetta on myös hyvä antaa. Ternimaidon saannin varmistamiseksi voidaan onnistuneiden varsomisten yhteydessä lypsää ternimaitoa, joka pakastettuna säilyy jopa muutamia vuosia. Tamman- ja lehmänmaito eroavat koostumuksiltaan paljon, mutta lehmänmaitoa voidaan muuttaa hevoselle sopivaksi lisäämällä mm. maito- tai rypälesokeria ja vitamiineja. Markkinoilla on myös tammanmaidon vastikkeita, joita kannattaa ennen varsomista varata saataville. Varsaa tulee aluksi ruokkia jopa 15-16 kertaa vuorokaudessa 150-200ml kerta-annoksin. Öisinkään ruokintaväli ei saa olla yli 4h. Välejä pidennetään ja kertoja vähennetään hiljalleen. Kolmiviikkoiselle varsalle tarjotaan myös hyvälaatuista, hentokortista heinää (tai ruohoa) ja keitettyä vettä, ja yöruokinnan voi jättää pois. Päivisin maitoa annetaan tästä eteenpäin n. neljän tunnin välein, annokset riippuvat varsan ruokahalusta eikä niitä pidä rajoittaa. Maitoseos vaihdetaan laimennettuun lehmänmaitoon ja varsalle annetaan myös väkirehuja, esim. rouhittua kauraa, leseitä, valkuaisrehua ja kivennäis- ja vitamiinivalmistetta. Maitoruokintaa jatketaan 3-4kk ikään asti. D-vitamiinin muodostumisen takia ulkoilu auringonpaisteessa on tärkeää. Keinoruokinnan onnistumisen perusedellytys on korkea hygienia, astioiden on oltava puhtaita ja maitoannosten aina tuoreita. Annoksiin käytettävän veden ja myös varsan juomaveden on oltava keitettyä.

Varsat vieroitetaan noin 6kk iässä, mutta imetystä voidaan jatkaa pidemmällekin jos tamma on terve eikä uudestaan kantavana. Minimi-imetysaika on 4kk. Vieroitettujen varsojen rehuntarve on suuri, ne kasvavat ensimmäisenä elinvuotenaan enemmän kuin muina vuosina yhteensä. Tässä vaiheessa sattuneet ruokintavirheet ovat mahdottomia korjata myöhemmin. Vieroitetun varsan on saatava ruokaa usein ja vähän kerrallaan, koska emän kanssa se on tottunut saamaa ruokaa aina kun sillä on nälkä. Pieniä annoksia edellyttävät myös varsan ahdas nielu ja pieni mahalaukku. Suurten annosten aiheuttama ruoansulatuksen ylikuormitus hidastuttaa paksusuolen pieneliöiden toiminnan alkamista. Ensiluokkaista, ohutkortista ja mielellään apilapitoista heinää pitäisi olla vapaasti tarjolla. Heinä edesauttaa ruoansulatuskanavan kehittymistä ja on ravinto-opillisesti varsalle kauraa parempaa ravintoa. Minimiannos on 5-6 kg/vrk, mutta mitä enemmän varsa syö heinää, sen parempi. Väkirehua varsa tarvitsee, koska energiantarve on suuri varsan kasvaessa jopa kilon päivässä. Sopiva kaura-annos on 1,5-2 kg, mutta siihen vaikuttaa moni asia. Pihatossa energiantarve kasvaa entisestään runsaamman liikunnan ja lämmönhukan vuoksi. Väkirehuannos ei kuitenkaan saa olla yli 2,5-3kg/vrk, koska muuten heinän syönti vähenee. Varsa voi myös kasvaa liian nopeasti ja saada kasvuhäiriöitä. Annokset onkin mietittävä maalaisjärjellä varsan kunnon mukaan. Valkuaista varsa tarvitsee kasvavien kudosten rakentamiseen, ja sen pitää olla hyvälaatuista. Valkuaisrehun antaminen on välttämätöntä, jotta varsa kehittyisi vahvaksi ja hyvinvoivaksi. Valkuaisen puute vaikuttaa paitsi varsan ”lihaskuntoon”, aiheuttaa luuston kehityksen häiriöitä. Häiriöitä voi aiheuttaa myös jos varsa ei saa riittävästi kivennäisiä oikeassa suhteessa, joten monipuolinen kivennäissekoitus on tarpeen. Vitamiineista ovat tärkeimpiä A ja D, joita tarvitaan luukudoksen muodostumisessa. Rasvaliukoisina niistä kuitenkin syntyy herkästi myös yliannostusta. E-vitamiinia varsa tarvitsee lihasten kasvuun. Ripulista kärsivälle tai muuten sairaalle varsalle voi joutua antamaan B- ja C-vitamiinia. Kaikkien rehujen ja myös juomaveden on oltava ehdottoman hyvälaatuisia. Äkillisiä ruokinnanmuutoksia on vältettävä ja rehujen pitää olla hyvin sulavia, esim. litistettyä kauraa.

Ja tällaista heinäähän ei sitten syötetä kenellekään!