Haaste: Tavaroista tärkeimmät

Playsson.net haastaa taas - tällä kertaa pohtimaan TOP 3 -listaa lempivarusteistaan. Omalta osaltani tämä postaus on ainakin osittain uudelleenlämmitys vuodelta 2012, jolloin pohdiskelin blogissa vastaavaa viiden kärkeä. Mutta onko sijoissa tullut muutoksia ja mukaan noussut kenties uusiakin haastajia? Katsotaan!

3. Roeckl -hanskat

Huijaisin itseäni, jos Roeckl ei mahtuisi kolmen kärkeen. Minä vain täysin varauksetta rakastan "Rökkeleitä". Pikaisella ynnäystoimenpiteellä Roeckl-perheeseeni kuuluu väkisinkin kymmenkunta paria erimallisia hansikkaita, kun entisten kaveriksi on liittynyt muutamia uusia malleja. Pari vuotta sitten raaskin myös lopultakin, vuosien jahkailun jälkeen investoida Primaloft-toppahanskoihin, löydettyäni ne Agrimarketin alekorista mallin uudistuessa. Primaloftitkin täyttivät kaikki haaveeni - uskomattoman lämpimät, ja kädessä huomaamattoman mukavat, eivätkä lainkaan tönköt tai kömpelöt. Mukavuus onkin Roecklin tärkein puoli, ne ovat kuin toinen iho. Joka keksi sanonnan "istuu kuin hansikas", teki sen mitä luultavimmin Roecklit esikuvanaan. Roeckl-hanskoissa riittää värien, kuosien ja mallien kirjoa joka olosuhteiden tarpeisiin, mutta mukavuus on aina yhdistävä ominaisuus. Hyvä hanska on kädessä huomaamaton, se tarjoaa pitoa ja suojaa, mutta ei hankaa tai tunnu epämiellyttävältä. Monta kertaa olen näiden liki viidentoista Roeckl-käyttövuoteni aikana yrittänyt käyttää muita hanskoja, vakuutellen itseäni siitä, että ei se ero voi olla niin suuri. Mutta on se. Myös tyylikkyydessä Roecklit ovat vertaansa vailla, etenkin viime vuosina on mm. värivalikoima runsastunut huomattavasti. Laajasta mallistosta löytyy jokaiselle jotain: klassisen nahkahanskan ystävä löytää helppohoitoisen synteettisen version, vilukissa lämpöiset ja käytännölliset toppahanskat, kisaajalle (tai näyttelyharrastajalle, köh köh..) löytyy tyylikästä kisahanskaa blingillä tai ilman, kun taas räväkkää ja raikasta kaipaava voi löytää itselleen juuri oikeat hanskat vaikkapa Lona-mallin sähäköistä kausiväreistä, joihin menneenä kesänä sisältyi esimerkiksi aivan upea turkoosi Caribbean Blue. Roecklin kotisivuilta voi tarkistaa kesä- ja talvimallien koko kirjon.

Roecklien haittapuoleksi moni laskee huonon kestävyyden, mutta sitä en oikein pysty itse allekirjoittamaan. Minulla ei koskaan ole ollut yhtään luonnottoman nopeasti kulunutta Roeckl-paria, muita, kalliimman puoleisiakin hanskoja sen sijaan kyllä, joista ovat esim. ompeleet ratkenneet muutaman käyttökerran jälkeen. Olen siis todennut että tämä ei vaihtamalla parane, ja koska mitään huonoja puoliakaan en tämän merkin hanskoissa näe, niin miksi turhaan ottaa riskejä, kun tiedän että tuttu ja turvallinen hoitaa aina homman kotiin? Tällä hetkellä en tietenkään aktiivisesti ratsasta ja hanskojani kuluta, mutta esimerkiksi molemmat Roeck-Grip kesähanskani ovat noin viisi vuotta vanhoja, ja ehtineet olla ihan "oikeassa käytössäkin" aikansa. Jos jostain minulla Roecklit nopeasti kuluvat, niin sormenpäistä korkeintaan, minun pitääkin tehdä aina kokovalintani sen mukaan, onko minulla kynsiä vai ei. Myös konepestävyys edistää hanskojen pitkää käyttöikää, valkoisetkin säilyvät hohtavina, kun ne muistaa pestä käytön jälkeen. Eikä unohda niitä hikisen kypärän sisään sen säilytyspussiin muhimaan. Köh.

Näyttelyhilut valmiina

2. Kengityspakki

Listan saatua mustan hevosen piikkipaikalle kesken luonnosvaiheen (mutta ei siitä vielä sen enempää), minun piti ihan tosissani pohtia, mikä kaikista rakkauksistani olisikaan kakkossijan väärti. Olisiko se jotain viiden välttämättömän listalla mainittua, vai kenties jotain aivan muuta? Mutta jos astutaan edes hetkeksi pois materialismihysterian tieltä ja mietitään yksinomaan tarpeellisuutta ja käytännöllisyyttä, there can be only one. Minun aarreaittani, joka on pelastanut monesta pulasta: kengityspakki.

Tässä vielä aidossa ja alkuperäisessä laatikossa

Kavionhoidon ja kengityksen jonkinlaiset perusteet tuli opeteltua Perhossa hevostenhoitajaopintojen kylkiäisenä, ja kun viimeisen opiskeluvuoden ajan minulla oli ylläpitohevonen pienellä yksityistallilla, tuli pian selväksi, että taistelussa irtokenkiä vastaan ei pärjää aseistautuneena suunnilleen pelkällä jesarilla. Tarvittiin järeämpää arsenaalia, mutta opiskelijabudjetilla. Apuun riensi Hevari ja perusvermeiden kengityssarja pakkeineen päivineen, joka tuolloin maksoi 69 euroa, nyt yhdeksän vuotta myöhemmin edelleen maltilliset 85 euroa. Vuosien varrella oma kengityskalusto on tainnut päivittyä jo pakkia myöten kokonaisuudessaan uusiin, purkurauta sentään lienee vielä alkuperäisen setin peruja, mutta kyllä hintansa haukkuivat nuo säästölinjan työkalutkin. Ja kun miettii kuinka monelta itkulta ja murheelta on niiden vuoksi säästynyt - priceless!

Joululahjaksi sain (itseltäni) uusia puukkoja!

Kukaan ei tunnetusti ole seppä syntyessään, eikä valitettavasti siihen pelkkä pakin ostokaan vielä valmista, mutta itse olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisen hevosenomistajan ja pitkän linjan harrastajankin olisi syytä opetella edes helpoimmat toimenpiteet, esimerkiksi kengän irrotus ja löystyneiden naulojen kiristys, joilla voidaan antaa nopeaa ensiapua ja välttää suuremmat vahingot. Siispä kaikki irtokenkäkurssille mars, ja sitten hankkimaan omaa perustason kengityskalustoa, vaikka tallin yhteiskäyttöön. Tämä investointi maksaa itsensä nopeasti vähentyneinä irtokenkälaskuina takaisin.

Ykkössijan tällä listalla saa.. *rumpujen pärinää*

1. Glen Gordon Ariel -suitset

Päivä oli 30. toukokuuta 2012, kun Equility Line julkaisi seuraavan kuvan Facebook-sivullaan. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä, eikä mikään ollut sen jälkeen enää entisellään.

Ariel, tai ainakin kaipuu niiden perään, on blogistani vuosien varrelta jo tuttu teema, kuten pitkäaikaiset lukijani saattavat muistaa. Näiden perään on itketty, näissä on oltu jonotuslistalla, ja näitä on metsästetty jopa Ruotsissa asti, tuloksetta. Ja ihan kuin tämän perusmallin aiheuttama tuska ei olisi riittänyt, myöhemmin Arielista julkaistiin toisen sukupolven lakkanahkainen versio. Sen verran suositut suitset ovat kuitenkin olleet kyseessä, että Suomen puolelle nämä eivät oikein koskaan myyntiin asti ehtineet. Minäkin lopulta tyydyin kohtalooni, lopetin ruotsalaisten heppatarvikeliikkeiden nettisivujen selaamisen, ja ostin paikallisen hevostarvikeliikkeen loppuunmyynnistä vieläpä sopuhintaan ihan sen pelkän, toki itsessäänkin kauniin Ariel-helmiotsapannan, joka nyt on Minin kisasuitsia koristanut.

Miksi juuri Ariel? GG on merkkinä ollut jo vuosia suuri rakkauteni niin suitsissa, kuin muissakin varusteissa, ja kun ensimmäistä kertaa näin kuvan Arieleista, en voinut olla hihkumatta ääneen. Klassisen kaunis helmiotsapanta pienillä Swarowski-kristalleilla, ilman mautonta blingiöveriä, mutta erityisenä kohokohtana hannoverilaisen turpahihna erikoinen mutta tyylikäs muotoilu, joka on edukseen suomenhevosenkin päässä, kun se ei perinteisen hannoverilaisen tapaan anna päästä entistä pidempää vaikutelmaa. Näistä kuitenkin muodostui minulle mystinen, tavoittamaton Graalin malja, kun kaikista pyrkimyksistä huolimatta en koskaan saanut niitä omakseni.

Kunnes.

Onni näyttää yhteen kuvaan tiivistettynä kutakuinkin tältä

Olin viime viikonloppuna SRL:n seura- ja talliristeilyllä, johon kuului päivä Tukholmassa ja mm. tutustuminen kuninkaallisiin hovitalleihin (suosittelen muuten lämpimästi kohdetta, oli todella mielenkiintoinen). Koska tallikäyntiin oli vielä aikaa, Siljan terminaalilta lähdimme seikkailemaan sightseeing-hengessä bussilla nro 76 keskustan ja vanhan kaupungin läpi ja aina vain eteenpäin, ohi Slussenin ja kohti Södermalmia. Tulin sitten todenneeksi ääneen, että emme muuten ole kovin kaukana Hästbiten Ridsport -liikkeestä, missä edellisellä Tukholman visiitilläni olenkin ollut nimenomaan Arielia etsimässä. En kuitenkaan antanut itselleni lupaa haaveilla niistä, mutta kun samassa löysimme itsemme bussin päätepysäkiltä, päätimme tietenkin käydä kävelymatkan päässä olevan liikkeen kautta ennen paluuta keskustaan.

Liikkeeseen astuessanikin pidin vielä toiveet matalalla, ja päädyttyäni suitsihyllyä ihan muuten vaan silmäilemään totesin pian että ei, GG ei näköjään enää kuulunut kaupan valikoimiin lainkaan, kun aivan muita merkkejä oli esillä. Tutustuin siis muuhun tarjontaan (joka pienessä liiketilassa on oikein runsas), ja ehdin jo iloita löytämistäni 50 kruunun Mattesin lampaankarvalapasista, kun vielä palasin suitsihyllyn ääreen. Ja käänsin katseeni ylös. Ihan ylös. Siinä vaiheessa päässäni soivat enkelikuorot ja naama vääntyi autuaaseen hymyyn. Mutta vielä paniikinomainen lappujen selailu. Pony, ei. Cob, ei. FULL. Mustat full-koon Arielit. Kurkottelin naulakon perimmäiset suitset itselleni ja puristin niitä hullun kiilto silmissä vilkkuen kuin kalleinta aarrettani, matkakumppanin luultavasti miettiessä, olinko saanut jonkinasteisen aivoinfarktin tai muun kohtauksen. 899 kruunun hintalappu ei siinä kohtaa kirpaissut ollenkaan, ja vaikka suitsihankintaa ei ollut tälle reissulle budjetoitu, ei näiden vuosien jälkeen voinut hetkeäkään kyseenalaistaa, onko minun aivan välttämätöntä ne saada.

Eivät ne ilman hevosta kuvattuna aivan täyteen loistoonsa pääse varsinkaan puhelinlaadulla, mutta siinä ne ovat - minun Arielini

Olen jo luullut olevani aika pitkälti parantunut pahimmasta hevostarvikeaddiktiostani - siis sikäli, että olen ajatellut, että ei ole enää mitään, mikä saisi minut vaipumaan siihen täydellisen hurmoksen tilaan. Jos jotain ostan, ostan jotain tarpeellista, käytännöllistä ja/tai halpaa. Minullahan on kaikkea, enemmän kuin tarvitsen. Niin minä luulin. Nyt tiedän miltä se sortuminen vanhoihin paheisiin tuntuu. Miten koukuttavalta se tuntuu. Apua. Missä niitä varustevieroitusklinikoita järjestettiinkään?

Jokapaikan reissureppu

Kun kerran kisakassia kuvailin, tuli samassa yhteydessä raahattua kameran eteen myös reissureppu.

Reissureppu on kisakassin tapaan koko ajan vakiovarustettu pakkaus, jotta koskaan ei lähtiessä miettiä, mitä mukaan pitää muistaa pakata - kun sieltä ei koskaan ota mitään poiskaan, jokareissun pakolliset ovat aina lähtövalmiina. Reissureppuni, oikeastaan reissureppu 2.0, on Kingslandin reppu, jonka jokusen vuoden himoamisen jälkeen lopulta raaskin ostaa pari vuotta sitten. Sitä ennen tehtävässä palveli Horzen reppu, mutta siitä muistaakseni petti lopulta vetoketju. Vaikka en mikään kokovartaloKL-intoilija olekaan, on tuo KL:n reppu kieltämättä aika loistava tehtävässään, taskuja ja salalokeroita riittää. Ja ahkerasta käytöstä huolimatta se on edelleen täysin uudenveroinen kunnoltaan. Reissureppu palvelee (hevosten kanssa tehtyjen) kisa- ja näyttelyreissujen lisäksi luonnollisesti erinomaisesti myös silloin, kun matkassa ollaan ihan vain valokuvaamassa tai yleisönä.

Reissureppu keskittyy ensisijaisesti itse reissaajan (ja kanssamatkustajien) palvelemiseen. Missä ikinä liikutaan, jos kysymys alkaa "hei onko kellään..", yleensä minä olen se joka huutaa iloisesti "hep". Jos olen "keikkagroomina"/apukätenä kisoissa, sisältyy reissurepun varustukseen yleensä myös lampaankarvalapanen ja mikrokuituliina. Näillä on sitten kätevä sutaista viime silauksia ennen rataa, jos hevosen omat varusteet ovat autolla.

Jo repun ulkokuoressa on kiinni muutama vakiovaruste: pieni "monitoimityökalu"/linkkuveitsi, pari heijastinta (repussa itsessäänkin on heijastavia osia, mutta irtokappaleet voi tarpeen mukaan ottaa muualle kiinnitettäväksi), ja hevosheijastimen kanssa samassa vetoketjussa kiinni myös pieni koiran nimilaatta, jossa puhelinnumeroni. Tilasin kerran eräiltä messuilta sellaiset koirilleni (pelkällä puhelinnumerolla varustettuna) ja kävikin niin, että kun toisessa valitsemassani laatassa olikin ollut pieni naarmu eikä samanväristä ollut varastossa, joten sain sitten yllätyksenä postissa kahden laatan sijaan kolme, kun olivat tehneet yhden ylimääräisen kappaleen sen naarmuisen "tilalle".  Saku sai kuitenkin sen naarmuisen kaulaansa, ja tummansininen varakappale kiinnittyi reppuun :)

Tästä KL:n repusta tykkään erityisesti siksi, että tässä on tosi hyvin taskuja. Olen taskuihminen, niitä pitää löytyä niin repuista, kasseista kuin vaatteistakin. Logon alla on ulommaisin tasku, jossa ei ole vetoketjua tai mitään sitä sulkemassa, mutta se on todella syvä ja muodoltaan sellainen, ettei sieltä noin vain mikään tipahda, ellei reppua roikota ihan ylösalaisin. Etutaskuun on siis helppo nakata tavaroita joiden pitää olla sopivasti käden ulottuvilla, esim. puhelin (huomioitava kuitenkin, että ihan joka paikassa ja tilanteessa ei kannata arvosesineitä jättää noin tyrkylle), käsiohjelma ja sen sellaista. Kuvaushetkellä sieltä löytyi huulirasvaa ja Helosania, yskätabletteja, ja kieppi paalinarua. Olen vähän taikauskoinen paalinarujen suhteen - jos minulle sitä johonkin taskuun tai vaikka autoon jää, se pätkä yleensä sitten muuttaa sinne myös asumaan. Paalinarullahan voi korjata lähes kaiken, ja auta armias jos menet sen paalinarun heittämään pois! Silloinhan suorastaan kerjää vaikeuksia. Siis on parempi pitää narua käden ulottuvilla. Vahinko ei tule kello kaulassa..

Vetoketjutaskuja on kaikkiaan kolme, joista ensimmäinen sisältää myös pieniä "lokeroita" kynille ja pikkutavaroille. Tuossa VMP:n pallurassa oli kertakäyttösadetakki ennen kuin veljeni kerran lainasi sitä festarireissulle, nykyään se varjelee kuulokkeita kolhuilta.

Ensimmäinen vetoketjutasku pitää sisällään myös tämän irrallisen pussukan. Mikä sen virallinen funktio on, siitä en ole aivan varma, mutta se pitää kätevästi pikkusälää yhdessä paikassa.

"Onko kellään laastaria?"
"Onko kellään kynsiviilaa?"
"Onko kellään laturia?"
..on ;) Niiden lisäksi tämä tasku pitää sisällään aurinkolasit kotelossaan, vähän pitkäikäistä matkaevästä ja näköjään taas yhden numerolapun. Desinfiointiainepullokin majailee tuossa irtopussukassa, muttei ehtinyt kuvaan asti. Ja tilavaan taskuun mahtuu vielä näiden jälkeenkin reissukohtaisia tykötarpeita.

Keskimmäinen vetoketjutasku on repun isoin osasto, ja sinne meneekin sitten yleensä kameralaukku, myös jalusta mahtuu mukaan jos sitä kuvausreissulla tarvitaan. Näyttelyreissulla siellä puolestaan matkustaa yleensä kypärä ja mahdolliset vaihtovaatteet.

Kolmas vetuketjutasku on kapeampi osasto, jonne kuvauksia varten pistin läppärilaukkuni tuomaan ryhtiä repulle, ja ylipäänsä kokeillakseni, mahtuuko se sinne. Nykyinen 15,6" sujahtikin oikein sujuvasti, vanha, muistaakseni yli 17-tuumainen ei meinaan mahtunut edes tuohon läppärilaukkuun. Kisareissuilla tietokonetta nyt tuskin tulee raahattua mukaan, mutta hyvä tietää, että se mahtuu mukaan, jos muunlaista matkustusta harrastaa.

Repun molemmilla sivuilla on tilavat verkkotaskut, joihin mahtuu juoma- tai hoitoainepulloja ja esimerkiksi se lampaankarvalapanen kulkee siinä sopivasti käden ulottuvilla. Repussa on myös muutama kiinnitysremmi. Varsinaisesta salalokerosta en muistanut ottaa kuvaa, repun pohjasta nimittäin aukeaa vetoketjun takaa kiristysnauhallinen verkkopussukka, jonka saa klipsillä kiinni repun yläosaan. Se on ihan virallisesti kypärän kuljettamiseen tehty, mutta käy tietysti mille tahansa tavaralle, etenkin sellaiselle mitä ei halua ottaa repun sisustaa tai muuta varustusta sotkemaan. Verkkopussukan saa myös kokonaan repusta irti.

Kiinnostiko ketään? Oliko tässä postauksessa mitään järkeä? Ehkä ei, mutta nyt on reissureppukin esitelty :D Sopii esittää toivepostausehdotuksia jos tulee mieleen, millaista sisältöä sitä haluaisi lukea!

Kisakassin koostumus

Koska harjapakkini sattuneesta syystä on siellä missä hevonenkin (ja sen sisältöä onkin jo pengottu vuonna 2012 tässä postauksessa, eikä suuria muutoksia liene tapahtunut), tällä kertaa hieman ovelasti kierrän Blogitallin haasteen tehtävänantoa. Tämän postauksen tekoa olen kuitenkin suunnitellut jo jonkin aikaa, joten otetaan tästä vähän kannustetta itse toteutukseen.

Harjapakin sijaan siis perehdytäänkin varustepakkaukseen joita ilman en tien päällä pärjäisi; kisakassiin!

Puolin..

..ja toisin.

Kisakassi on uskollisesti kohta kymmenkunta vuotta palvellut Eskadronin harjakassi, jonka lukuisiin taskuihin ja lokeroihin saa siististi järjesteltyä kaikki kisa- tai näyttelyreissut groomausvälineet ja muut käden ulottuville tarvittavat. Jos tästä joskus aika jättää, minulla on jo seuraava kassi varastossa.  Muutkin harjalaukut voivat olla ihan yhtä hyviä, mutta minä luotan sitkeästi (tässäkin asiassa) Eskaan. Mitäpä sitä toimivaa konseptia lähteä muuttamaan, moneen otteeseen on saanut huomata että jos kokeilunhaluissaan vaihtaa jonkin luottovarusteensa toisenmerkkiseen tai -malliseen, ei se vaihtamalla todellakaan parane vaan luvassa on yleensä karvaita pettymyksiä. Ja kun Eskassa on ne just oikeat taskut. Sikäli kun kassi ei ole pullollaan harjoja (mitä se minulla reissussa harvoin on, tarvittaessa sitten harjapakki kulkee erikseen mukana), sisään sujahtaa myös kameralaukku, lompakko, hevosen passikansio yms. tarpeellinen. Kun tietyt tavarat sijaitsevat aina kassissa, ei niitä tarvitse joka reissun yhteydessä erikseen pakata ja metsästää. Hienosäätöä muuhun varustukseen voi tehdä sitten sen mukaan, millainen kisa- tai näyttelymatka on kyseessä.

Mutta mistä on kisakassin vakiovarustus tehty?

Kassin toisen puolen sivutaskujen rivistön täyttää tämä puteliarsenaali. Etikettinsä hukannut pullo on babyoilia, jota käytetään mm. turvan ja silmänympärysten "meikkaamiseen". Letitystä helpottamaan tai muuten kurittomia karvoja kesyttämään ovat kaksi seuraavaa yksilöä: XZ:n pieni aerosoliton hiuskiinne (kätevä koko ja hiljainen pullo) sekä Hööksin Showmaster Braiding Gel. Siloisuutta, selvyyttä ja kiiltoa jouhille puolestaan tuovat Magic Gel (Rapide) ja Silicon Drops (Showmaster). Ne ovat periaatteessa ihan samaa tavaraa enkä ole laadussakaan huomannut eroa, joten niitä on vähän turha kantaa molempia tuolla kassissa. Joskus toinen asuikin tallissa/harjapakissa arkikäyttöä varten ja toinen majaili kisakassissa.

Toisen puolen sivutaskuissa kuvassa on mikrokuitupyyhe (kuolan pyyhkimiseen yms.), yleensä tuossa verkkotaskussa on reissussa mukana oma juomapullo. "Logotaskussa" kulkee showshine, ötökkämyrkky tai mitä pulloa nyt sattuu tarvitsemaankaan. Kisakassissa arvostaa vähän pienempiä pakkauskokoja kuin litran pöniköitä. koska kantomukavuuttakin pitää ajatella siinä vaiheessa kun kävelet kilometrikaupalla hevosia talutellen, kassin keikkuessa olalla. Esimerkiksi nuo Effolin pullot ovat oikein näpsäkän kokoisia (500 ml) ja mallisia Eskan taskuihin.

Vetoketjullisessa sivutaskussa piileskelevät kaviokoukku (blingiä!), pari kampaa, pieni pussinpohjallinen hätävara-letityskumppareita ja kumihanskoja. Jälkimmäiset mukana siksi, että sekä babyoil että silikonitipat ovat sellaista tavaraa, jonka levityksen jälkeen kädet ovat ihan tahmassa, joka ei niin vain lähdekään pois, ja käsienpesumahdollisuudet kesken kisa-/näyttelypäivän (puhumattakaan hetkeä ennen kehään juoksemista) voivat olla aika rajalliset.. Kätevät myös, jos hevoselle suorituksen jälkeen levitetään linimenttiä, savea tai muuta sellaista. Kumma kyllä, yhtään mini-Helosania täältä ei löytynyt! Yleensä minulla on niitä kourallisia pitkin poikin. Joskus tässä taskussa ovat myös asuneet sakset, mutta nyt sijainti näkyy olevan paikka nimeltä jemma. Taskun pohjalta löytyi myös ketjudelta..

Kurkistus sisään..

Kassin sisällä odottikin ketjudeltan kaveri: Saranian valkoinen näyttelyliina, jossa parhaillaan kiinni W-Profilen nahkainen delta. Se ei niinkään kuulu kisakassin vakiovarustukseen, mutta on sinne jonkin viimesyksyisen näyttelyreissun jälkeen päätynyt. Sen sijaan lampaankarvalapanen ja Cavalorin Leather Shine ovat kiinteää kalustoa, lammas tarjoaa viime silaukset hevosille ja Leather Shine (purkin sisällä tulee sieni) varusteille. Tässä esiintyvät harjat ovat lähinnä kuvausrekvisiittaa: normaalisti kisakassissa on pehmeä luonnonkarvainen pölyharja ja joku vähän karkeampi harja, jolla voi esimerkiksi puhdistaa hiekat hevosen jaloista/suojista. Myös jouhiharja on vakio, mutta se on joltain reissulta jäänyt Mondeon takaluukun uumeniin enkä viitsinyt sitä sieltä nyt onkia..

Kassin sisäosastossa on vielä yksi vetoketjullinen tasku, josta tällä kertaa löytyi Likit Electro-Bar -nameja ja numerolappu. Ihan virallisessa pakkausjärjestyksessäni, siis jos olen liikkeellä oman hevosen ja omien tavaroiden kanssa täydellä arsenaalilla, läjä varanumerolappuja asustaa käyttöyksilöiden mukana suitsikassin taskussa. Silloin tiedän aina missä ne (niin omat kuin ylimääräiset) ovat. Vaan nyt kun tulee reissattua milloin minkäkin kaluston mukana, ja oma suitsikassi yleensä on kotona, olen kylvänyt niitä muihinkin paikkoihin. Ylimääräinen numerolappu ei ole kallis eikä vie tilaa, mutta voi joskus tiukassa paikassa olla hengenpelastaja, jos ei omassa seurueessa niin kilpakumppanillesi.

Kisakassi ja -hoitaja tositoimissa

Stay tuned! Seuraavaksi esitellään reissureppu ;)

(P.S.: Ulkoasulle ja bannerille ja ties mille tapahtuu asioita, jotka voivat olla keskeneräisiä. Please ignore the mess.)

Ja sinne meni sekin HIHS

Kameran jätin kotiin, mutta vähän tunnelmakuvia puhelimella

Perjantaiaamuna kutsui siis Helsinki International UB Horse Show. Aamunäytös olisi alkanut jo yhdeksältä, mutta kun Areenalla saisi hillua iltakymmeneen asti, ihan aamunkoitteessa en viitsinyt lähteä ajamaan - etenkään ihanassa rankkasateessa joka vaihtui rännäksi Helsinkiä lähestyessä. Matkalla nappasin kyytiin kaverin jolle myös sain SHKL-keikan vuoksi vapaalipun, ja joskus kymmenen jälkeen olimme onnellisesti parkissa (menomondeo sai kivan näköalapaikan) ja talsimme kohti Areenaa. Vaikka shoppailu minulta olikin kielletty, jo ensikierros expossa johti kauniin Kingsland-takin ostoon. Tämä oli kyllä ihan "siviilivaate" eikä tallitakki, siisti musta villatakki punaisilla koristeompeleilla, ja hintaa vain 50 euroa (lapussa normaalihinta 215 euroa). Löydön luonnollisesti tarjosi Reitsport Manski, joka onkin tätä nykyä oikeastaan ainoa näytteilleasettaja jonka pisteeltä todellisia löytöjä, ainakaan merkkituotteista voi tehdä. Päivän muiksi ostoksiksi jäivät Vudekan kustantama kirjauutuus, Johanna Viitasen Pihatto - jos hevonen saisi valita (tarjouksessa 28 euroa - tästä ehkä kirjaesittelyä luvassa myöhemmin) sekä "ostin kun halvalla sain" -hengessä Horzen ulko-outletista 10 eurolla - niin, miksi näitä nyt sitten suomeksi virallisesti kutsutaankaan, itse olen oppinut käyttämään nimitystä kolmio-ohjat, siis tällaiset juoksutusapuohjat. Melko vähillä selvittiin, siis.. Katsomon puolella tuli tiirailtua jonkin verran AT-luokkia, nuoria hevosia & ratsastajia sekä International Welcome, josta Sanna Backlund otti Wiseguylla hallitulla riskinotolla ansaitun voiton.

Jos viime vuoden hittiseurapeli oli kokovartalokingsland-bingo, tänä vuonna itse silmä kovana kyttäsin täyttä Freejump-värisuoraa ratsukoissa. Vihreät jäivät puuttumaan :(

Jo päivällä kävin Suomen Hevosenomistajien Keskusliiton ständillä "harjoittelemassa" sen aikaa että silloinen esittelijä pääsi tauolle, mutta ilta sujuikin sitten siellä kokonaan. Vähän ex tempore tuli hommaan lupauduttua mutta ihan mukavaahan se oli, arvonta & Hevosenomistaja-näytelehdet kelpasivat hyvin showkansalle ja sainhan minä lopulta pari uutta jäsentäkin värvättyä :) Pitää varmaan mennä ensi vuonna uudestaan, jos huolitaan! SHKL on itselleni sikäli "sydämenasia" että heti kun minulla oli nimissäni hevonen, liittoon kyllä piti liittyä. Hevosenomistaja-lehti on mahtava lukupaketti, Agrimarketin vaihtuvissa kuukausitarjouksissa on tullut säästettyä ostoksessa jos toisessakin, ja meillä vielä paikallisetuna on ollut muistaakseni 10 % alennus Kymen Ravi ja Ratsu -liikkeessä Kouvolassa. (En kyllä ole ihan varma onko se tänä vuonna ollut voimassa, kun en ole tainnut liikkeessä käydä.)

Täällä tuli päivystettyä

Lauantaina Hartwall-Areena kutsui vasta illalla, joten päivä sujui ystäväni luona Keravalla lähinnä löhöillen ja leffaa katsoen. Pasilaa kohti lähtiessä poimin Annikan matkaan ja pienen parkkiin jonottamisen jälkeen menomondeo pääsi taas maisemapaikalle odottamaan kotimatkaa. Kun expo oli eilen jo nähty, katsoin kiltisti kaikki luokat ja näytökset läpi. Kohokohta oli tietysti suomenhevosten Kuninkaalliset Indoor -esitys, joka olikin varsin näyttävä show. Toki olisi viimevuotiseen tapaan voitu vähän enemmänkin suokkeja nähdä :) Ypäjän kuninkaallisissa ihastuin estemestari Hoppuseen ja kyllä se vain nytkin taisi eniten hevosista säväyttää, on se vain aika makea pakkaus. Vähän isompaakin estettä sillä olisi voinut kyllä näytteeksi hypätä, siinä hevosessa kun ponnua tuntuu riittävän ja "polvenkorkuiset" nauhat joita se loikki olivat sille aika lastenleikkiä. Illan päätti vauhdikas East vs. West -joukkuekilpailu (olenko ainoa jonka korvaan tämä vastakkainasettelu kuulosti vähän, öh, kylmän sodan aikaiselta?) jossa voiton vei länsi. Finaalin itäedustaja, Jaroslaw Skrzyczynski ratsullaan Baltazar du Rouet tosin varmasti kärsi siitä, että edellisessä karsinnassaan joutui tykittämään radan kahdesti pienen varaslähdön vuoksi, joten hevosella oli allaan yksi rata enemmän kuin voittaneella Quova de Vains'lla, jota ratsasti Luca Maria Moneta.

Ostosten osalta lauantai oli perjantaitakin maltillisempi! Mukaan tarttui vain kaksi paria KL-villaratsastussukkia (Suomessa hintaa 31 euroa/pari - nyt kaksi paria 30 eurolla, Manskilta tietenkin). Koko perjantai-illan olin kyllä luonut kaihoisia katseita SHKL:n ständiä vastapäätä sijainneen Reunoksen Anky-huoville, joita pystyin 50 euron hinnan vuoksi kuitenkin vastustamaan. En tiedä, olisinko lauantaina jo sortunut, mutta onneksi niitä ei näkynyt enää lainkaan. Ja jos ne olivatkin vain tulleet siirretyksi vähemmän näkyvälle paikalle, minun ei siitä tarvinnut tietää, joten pysyttelin kaukana koko Reunoksesta.

Päätökseen tuli tämäkin päivä ja sitten oli edessä vain kotimatka. Minua oli jo peloteltu hirvittävistä sääolosuhteista minkä johdosta kuvittelinkin että meillä olisi vähintään puoli metriä lunta, mutta ihan kuivaa sulaa tietä olikin edessä melkein koko matka ja turvallisesti menomondeo palasi Muhniemelle.

Tämä ei ole harjoitus - Hööksillä on ale!

Hööksin kesäale alkaa perinteisesti juhannuksen jälkeen, tutulla kaavalla, että aletuotteet ilmestyvät yön mittaan nettiin jo ennen varsinaista alen "julkistamista". Näinpä olen jo sunnuntai-iltana vartioinut Hööksin sivuja tarkasti ja tämän illan sitäkin kuumeisemmin - ala nyt, hemmetti! Luovutin jo ja lähdin koiria lenkittämään, mutta ennen nukkumaan menoa tsekkasin nopeasti puhelimella vielä Hööksin sivut. Ja hiphei, aletuotteita oli päivitetty! Siispä nopeasti tietokone auki ja tarkemmin selailemaan. Aina alen alkuvaiheessa on se pieni epäkäytännöllisyys, että vaikka alehinnat löytyvät jo tuotteista, ei aletuotteita ole vielä varsinaiseen löytökoriin kasattu - siispä tämä vaatii shoppailijalta pientä vaivannäköä, mutta sitäkin hauskempaa aarteenetsintää siitä tulee, kun jokaisen tuotekategorian joutuu selaamaan erikseen, ja saa napsia parhaat päältä ennen kuin suuret massat saapuvat paikalle :D Surullista miten pienestä ihmisen on ilonsa elämässä revittävä, mutta onhan se parempi kuin ei mitään! Kovasti toivoin löytäväni jotkut punaiset ratsastushousut aletuotteiden joukosta enkä joutunut pettymään, kun juuri eniten kuolaamani JH Collectionin kokopaikkahousut olivat nyt alennettuina. Mitään muuta hirveän kummoista ei loppujen lopuksi tullut ostettua, kun sain pyörrettyä päätökseni ostaa myöskin jo ennalta "valitut" koulusuojat, jotka nekin alessa lopulta olivat. Tässä elämänvaiheessa kuitenkin jokseenkin turha sijoitus. Punaiset ratsastushousut sensijaan ilmeisesti eivät ole. Punainen on vallannut elämäni pikkuhiljaa (saatoin juuri ostaa pari punaista huopaakin, mutta se on jo aivan toinen tarina ja onhan täysin oikeutettua helliä itseään jos selviää hengissä kahdesta hammaslääkärikäynnistä?)..

Mutta pidemmittä puheitta, sikäli kun jokainen lukija ei jo ole paikalta kaikonnut shoppailuhimojensa vietävänä, menehän jo nopsaan Hööksin sivuille ;)

Myyntikansiota päivitelty

Operaatio satulahuoneen siivous (tai tulevan satulanoston vauhdittama "kaikki irtain rahaksi", Minillä on kallis maku :D) edistyy, ja myyntikansiota on taas päivitelty. Löytyy mm. pari uutta satulahuopaa ja Eskadronin pintelit. Tsekkaahan! Hyväkuntoista tavaraa edullisin hinnoin, ja kaikesta saa myös esittää tarjouksia. Yhteydenotot Facebookin kautta yv:llä tai sähköpostiin heikkila.krista@gmail.com.

Mites olisi vaikka kevättä piristämään tällainen raikkaan turkoosi Lami-Cell?

Viikon päästä luvassa taas Minijuttuja, kun reissaan ponisterin Sally Amsterdamer -valmennuksia seuraamaan. Stay tuned, ei tämä blogi vielä ole kuollut ;)

Kiiltäviä kauniita asioita (HHF-messupostaus)

Kirjoittaessani edellistä postausta varustehimoistani kärsin ilmeisesti jonkin asteisesta dementiasta (mikä sinänsä ei ole minulle uutta): unohdin nimittäin tyystin minua äskettäin hyvin vahvasti piinanneen intohimon. Punaisen kiiltonahan (vai lakkanahkaako se nyt on, who cares). Punainenhan on minun uusi lempivärini, joka on iskenyt yllättäen ja lujaa. Lumipalloilmiön lailla rakkauteni punaiseen kasvoi siihen pisteeseen, että minusta suitset joissa on turpa- ja otsahihnassa kiiltonahkaa tähän tyyliin (tai kalliimpaan makuun Otto Schumacherit), mutta tietysti punaisena, olivat täysin hyväksyttävä asia joita yritin pitkään etsiä, tuloksetta. Se ei liene ihan tervettä. Edes Suomen Ratsutarvikkeelta löytyvät kokopunaiset John Whitakerit eivät tuntuneet lainkaan vieraalta ajatukselta. Siis Minihän joskus menee kenttää, jos kaikki elämässä menee suunnitelmien mukaan. Ja tarvitsee (kyllä, "tarvitsee" on oikea verbi tässä tilanteessa) sitten nuo, sekä ne musta-punaiset Freejumpit. JW:t jäivät kuitenkin ostamatta koska minulla oli vielä viimeinen ripaus itsehillintää tallessa, enkä niitä pirullisen siistejä koulusuitsia koskaan löytänyt (paitsi juuri nyt Ebaysta, tosin tuo sävy ei ehkä ole ihan mieleiseni). Intohimoinen suhteeni punaiseen vaimeni säästöliekille, ja keskityin unelmoimaan lähinnä punaisista timanssiotsapannoista..

Katsos, otin yhden puhelinlaatukuvan myös hevosesta (Artemis)

Kunnes tänään! Armaan menomondeon suuntahan oli Helsinki Horse Fair (pienen Hööksin kiertoajelun kautta), ja matkallani olen kohdannut paljon (liikaa) kauniita asioita.

Huono kuva, mutta siinä ne ovat

Kyllä, ensinnäkin pääsin livenä hiplaamaan noita Whitakereita (sekä yhteensopivia martingaaleja ja aivan jumalaista nahkariimua). Laatu oli yllättävän ihana, siis siihen nähden mitä tuollaiselta voi odottaa. En tiedä oliko se hintaan nähden ihana.. Mutta tarjouksessa ne kuitenkin olivat. Vain vaivoin jätin ne jälkeeni. Joskus vielä. Lupaan.

Punainen tuntui vaanivan minua joka nurkan takana. [lievää dramatisointia]Minne ikinä katsoin, siellä minua odottivat punaiset Freejumpit, syyttävästi, houkuttelevasti minua kutsuen.[/lievää dramatisointia] Cavallo Pro Shop kantoi kortensa kekoon oikein urakalla: tarjolla oli niin kiiltonahkaisia, punaisia kannusremmejä blingillä, punaisella kiiltonahalla koristeltuja raippoja, upeita punaisia strassiotsapantoja ja kiiltonahkaisia, ei onneksi kuitenkaan punaisia, suitsia. Punainen, miksi et jätä minua rauhaan? Pakkomielteeni löytää ne koulusuitset on taas vahvasti hengissä.

Kesämalliston Cotton-huovat, myös vilahdus vihreää kuvassa

Reunoksella olivat onneksi jo uudet Eskadronit esillä ja pääsin nämä uudet lempparini katsastamaan luonnossa. Myönnettäköön että sitä minut luotaantyöntävää vihreää lukuunottamatta tämä mallisto on väreiltään kaikessa klassisuudessaan yllätyksetön, jopa tylsä, verrattuna moniin muihin Eskadronin innovaatioihin. Henkilökohtaisesti se ei minua haittaa, koska itse karsastan niitä räväkämpiä mallistoja. Tässä on nyt sellaiset hyvät perusvärit (minun lempivärini, siis), jotka eivät ehkä jää mieleen tietyn vuoden muotituotteina, mutta ei näitä myöskään jälkikäteen joudu muistelemaan hengessä "mitä oikein ajattelin?". Krista approves, ja odottaa kuolaten näiden ostoa vielä jonain päivänä. Tänään nämäkin jäivät hyllyyn.

Mitä muuta en ostanut, ja mitä tulen katumaan ikuisesti, ellei noita joskus tule Hevarille myyntiin? Minua ei tunneta minään yltiösöpöilyyn taipuvana ihmisenä, mutta tänään näin jotain, minkä edessä vastarinta oli turhaa. Vaaleanpunaiset, aivan jumalattoman pienet shettispintelit. Kuva ei tee oikeutta mittasuhteille, mutta noiden pinteleiden leveys oli arviolta tulitikkuaskin luokkaa. Kuolin, kuolasin, lässytin niille, yritin ymmärtää mitä ne ovat ja mitä niillä tehdään. En pystynyt käsittelemään niiden lamauttavaa söpöyttä. Ensijärkytyksestä toivuttuani vannoin hakevani sellaiset. Niistähän saa vaikka kivat rannelämmittimet, minulle vinkattiin. Kun seuraavan kerran saavuin Hevarin kojulle, teki mieli itkeä: jäljellä olivat vain yhdet tummansiniset. Tummansininen voi olla se ehdoton lempivärini hevosvarusteissa, mutta tummansiniset shettispintelit? Mitä söpöä niissä muka on!

No, monesta asiasta kieltäydyin, mutta mitä minä sitten ostin? Haikailtuani ja jahkailtuani vuosia SRL:n Hevostaitokansion perään minne ikinä SRL:n standi onkaan pystytetty, oli viivästelyni palkittu sillä, että kansion sijaan se on nyt malliltaan kierrekantinen, sisällöltäänkin päivitetty ja täydennetty  Hevostaito-opas. Enpä ollutkaan tästä uudistuksesta tietoinen, mutta enää en voinut lykätä sen ostoa. Ukkostuulen tauluja tuli pari lisää - olen kuullut että näin tässä käy, ensin ostat yhden ja ennen kuin huomaatkaan, niitä onkin jo koko talli täynnä. Yksi "tuon minä vielä joskus" -tuotekin tuli hankittua, nimittäin Eskadronin kisakansio. Tätäkin on tullut pyöriteltyä useamman kerran ties missä, mutta aina se on jäänyt hyllyyn jollain verukkeella. 12 euron alehintaa en kyennyt enää vastustamaan.

Lisää kiiltäviä kauniita asioita! En ole kova käyttämään minkäänlaisia koruja, mutta Hevarin kassalla katseeni harhaili kengitysnauloista tehtyyn kaulakoruun, josta en silmiäni sitten enää irti saanutkaan. 15 euroa on uskomaton hinta noin upeasta käsityöläisen taidonnäytteestä, veikkaisin että tuon väkertämiseen kuluu tovi jos toinenkin!

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä. No ehkä myös vähäisimpänä. Ostin kaviokoukun. Jossa on blingiä. Näin sen jo ensimmäistä kertaa kojuissa hortoillessa ja ihastuin siihen. Se on kaviokoukku. Jossa on blingiä. Se olisi kiva kisakassissa? Eeeeei. Ei kai. Jatkoin matkaa ja mietin sitä pitkin päivää. Olisihan se kiva kisakassissa? Kolmella ja puolella eurolla voi hankkia jotain paljon turhempaakin. Se on suloinen. Se kiiltää! Argumentit kaviokoukun puolesta kävivät lopulta voittamattomiksi, ja juuri ennen lähtöä kipaisin sen hakemaan. Nyt minulla on kaviokoukku. Joka kiiltää.

Jep.

Messuajatukset olivat nyt kovin varustepainoitteisia, eikä ohjelmia suuremmin tullut seurattua. Håkan Wahlmanin ohjasajodemo sekä Suomenratsujen "show" olivat ainoat jotka katsoin kokonaan. Ohjasajo oli odotetusti mielenkiintoinen, mutta Suomenratsu(t) pieni pettymys. Areenalla olisi ollut kiva nähdä vähän loistokkaampia tapauksia kuin Friisin Paletti, niin tasaisen varmasti kun se kaikenlaista (tukkien vedosta estehyppelyyn ja valjakkoajoon) suorittikin. Esityksen viihteellisyyttä ei myöskään oltu mietitty ihan loppuun asti, varusteiden vaihdot toivat turhan pitkiä pausseja, joissa olisi voinut olla agilityvarsaa enemmänkin sisältöä. Kaikki kunnia Friisin Paletille ja ohjelman suunnittelijoille, mutta vähän laimea makuhan tuosta jäi. Enemmän hevosia ja paremmin rytmitetty esitys, ja ehkä pari sellaista ihan huipputason suorittajaakin, niin saadaan sitä suomenratsun todellista monipuolisuutta ja kapasiteettia esille, yleisöä kiinnostavalla tavalla.

Päivä kaikkiaan oli erinomainen, tuli nähtyä tuttuja ja vietettyä koko päivä varusteobsessioiden vallassa. Tätä lisää, eli Tampereen messuja odotellessa.

Toivepostaus: Varusteet jotka haluuuuun..

Anonyymi lukija toivoi taannoin tätä postausta, joten pykätään alta pois :) Siispä, varusteita joita himoan ja haluan, viis siitä, tarvitsenko.. Siis minähän en tarvitse mitään. Oikeasti.

Glengordon Ariel on blogissa tutuksi käynyt vouhkaamisen kohde ja edelleen tukevasti sen varustehimopuntarini ehdoton kärkisijan hallitsija. Olen jo vuosia ihaillut GG:n suitsia niiden upean muotoilun takia ja kun Equality Line ilmoitti viime kevään uutuushannoverilaiset, en tiennyt miten päin olla: ne vain on pakko saada! Valitettavasti niitä halusivat vähän muutkin, eikä Suomen kamaralla niitä tiettävästi kukaan ole myynyt, pelkkää otsapantaa vain. Heppatarvike on luvannut sellaiset hankkia, mutta uuden erän saaminen on aina vain siirtynyt, lopulta syksyltä tälle keväälle. Ehkä jo pian? Arielissa erikoisinta on hannoverilaisen turpahihnan muotoilu, joka on silmiähivelevän elegantti ja esteettinen (ja sopii varmasti hyvin suomenhevoselle, kun ei "pidennä" päätä samalla tavalla kuin tavallinen remppa). Pisteenä i:n päälle upea, muotoiltu helmiotsapanta. Arielin metsästys on ollut voimia kuluttava koitos, mutta toivottavasti pian saan ne hipelöitävikseni!

Jos ihan totta puhutaan, Ariel on tällä hetkellä ainoa sellainen varuste, jota aivan pakkomielteisesti himoitsen, ja jonka hankkiminen on vielä realistista ja hyväksyttävää.

Vähemmän realistista ja hyväksyttävää on se, että vaikka omistan jo kahdet Freejump SOFT'UP Pro-jalustimet, haluaisin vielä ne musta-punaiset. Tiedän, että tässä ei ole mitään järkeä. Täysmusta Freejump käy kaiken kanssa, eikä loppujen lopuksi ole edes kovin huomiotaherättävä tapaus. Kahdet jalustimet voin vielä edes teoriassa perustella, onhan minulla kaksi satulaa (jos kohta Freejumpien vaihtaminen satulasta toiseen käy silmänräpäyksessä, mutta ei nyt oteta sitä huomioon). Mutta kolmet? Ei. Ei. Hinta on ulkomailta tilattunakin sen verran karu lukema, että tätä ei yksinkertaisesti tule tapahtumaan. Onneksi tämänhetkinen elämäntehtäväni Minin luksuselämän sponssaajana ei salli tällaisia heräteostoksia muutenkaan.

Sydän jätti pari lyöntiä välistä myös, kun Eskadronin tämän vuoden kesämalliston ensimmäiset kuvat tulivat julki SPOGA-messuilta. Pirteästä vihreästä viis, mutta mariini, harmaa ja uusi lempivärini punainen, kaikki samassa Eskadronin mallistossa upeina yhdistelminä? En kestä! Haluaisin oikeasti kaiken huovista ja loimista lähtien, mutta kaksi asiaa on, jotka oikeasti on pakko saada: upea harmaa-sininen dralon-loimi sekä vanhan uskollisen harjakassin tilalle uuden, sinipunaisen komistuksen. Kun uusi mallisto tipahti Calevolle tilattavaksi, hiirikäsi leijui jo uhkaavasti tuotteen jos toisenkin yllä, mutta yritän vielä malttaa mieleni.. ;)

Listaa voisi tietysti jatkaa vaikka millä custom-Equiline-huovilla ja muilla ihanuuksilla, mutta koska ne eivät ole niin palavasti mielessäni, tässä ne tärkeimmät mutta ah-niin-järjettömät "mutkun mä haluuu-uuuuuun...." :D

Shoppailusta puheen ollen, viikonloppuna on vuorossa taas Helsinki Horse Fair! HHF on muodostunut jo itsellekin perinteeksi, kolmatta vuotta järjestetään ja kolmatta kertaa paikalla. Tampereen messuja kaikki kehuvat isommiksi ja paremmiksi, mutta ainakin niin kauan kun ne ovat kokematta, on HHF tarjonnut mielestäni oikein hyvän setin. Tampereellekin taitaa tänä vuonna lopultakin päästä, kun siellä se yksi Miniponikin odottelee saman matkan varrella.

Pieniä ja suuria ostoksia

Posti toi Hööksin alepaketin, josta tosin ei ihmeempiä löytynyt: toiveissa oli alevalikoimiin toppaloimia, mutta niiden puutteessa piti tyytyä pieneen kivaan. Estesatula sai nahkavyön alle 30 euron hintaan, Mini harmaan korvahupun (5 euroa) sekä cushion tape -riimun (2,90 euroa) ja siihen käyvän taluttimen (1,60 e). Jälkimmäisessä tosin oli odotetusti niin pilipalitasoinen lukko, että taitaa jäädä ihan koristeeksi.. Pitihän sitä uutta riimua vähän testaillakin tuossa päivänä eräänä. Eli siis eilen, piti tarkistaa. Ollut vähän pitkä viikko :D

Yllä olevat lahnansilmäiset edustuskuvat olivat työn ja tuskan takana, poseeraamista mukavampaa oli Ministä kaikenlainen pöllöily..



Tuli käytyä eilen myös Heppatarvikkeessa, kun Facebook-sivujen alekorissa (tsekkaa ja tee löytöjä!) oli jotain vastustamatonta. Olen ehkä turhan paljon haaveillut laatuarvostelukarsinnoista viime aikoina ja toissailtana ajattelin tärkeysjärjestyksessä ihan siellä ykkössijalla (just joo) olevaa dilemmaa: meneeköhän Mini askellajikokeen koulu- vai estesatulalla, ja jos jälkimmäisellä, onko minulla yhtään siistiä valkoista huopaa? Ei! Tätä mietiskelin töiden lomassa ja muistelin Heppatarvikkeesta vielä löytyvää valkoista Equiline Ipanemaa. Se oli jo nettisivuilla alennettuna, mutta silti vielä turhan suolaiseen hintaan.. Tauolla sitten räpläsin FB:ia puhelimen kanssa ja kas! Alekoriin oli lisätty valkoinen Ipanema! Tässä kohti oli jo aivan välttämätöntä varata se itselleni, koska tämähän oli lähes kohtalo. Minulla on siis pieni Ipanema-addiktio, ja tässä kävi nyt niin, että ei kahta ilman kolmatta. Eli punaisen ja mariinin huopa-huppusetin sekaan sai liittyä valkoinen "tosi edulliseen" 70 euron hintaan. Ipanemat elävät erityisessä suojelussa ja ovat säästössä tuleviksi kisahuoviksi, eivät nimittäin ole edes talliin asti päätyneet etten vahingossakaan "vähän testaa"..

Viikon siltikin ehkä paras ostos löytyi Citymarketista! Olen aikoinaan ihastunut paikallisessa Robin Hoodissa myytyyn joustavaan saaviin, joka on ollut maailman monikäyttöisin ja kestävin ämpäri ikinä. Koska ne ovat niin uskomattoman hyviä ja liki tuhoutumattomia, niitä ei tietenkään myydä enää. Saavit kestävät pakkasiakin todella hyvin, vain kahva niistä joskus katkeaa. Näin oli nyt käynyt toiseksi viimeiselle vanhan liiton saavilleni, ja olin jo hätää kärsimässä. Ostin Robbarista vastaavan mutta ei aivan saman (ja alkuperäistä melkein puolet kalliimman) korvikesaavin, mutta sehän halkesi tarhassa koko mitaltaan heti ensimmäisenä kovempana pakkaspäivänä. Suruni oli jo suunnaton, mistä saisin kunnon ämpäreitä tilalle?

Siinä se on!

Kohtalo taisi taas johdatella minua, kun Kauppakeskus Veturissa pyörähdin keskiviikkona. Haahuilin Citymarketin kassan tuntumassa miettien oliko minulla puoliakaan niistä asioista joita olin ostamassa (ei, menin kotimatkalla vielä toiseen kauppaan) kun huomioni kiinnittyi.. mihinkäs muuhun kuin ihan just niihin ihkaoikeisiin saaveihin! Ei näillä kai mitään merkkiä ole, mutta kyljessä ollut tarra oli se sama vanha. Vain vaivoin pidättelin riemunkiljahdukset sisälläni, ja otin matkaani kaksi isompaa (noin 40 litraista?) ja yhden keskikokoisen ämpärin. Ihanaa! Pitää vielä käydä ostamassa niitä lisää "loppuelämän tarpeiksi", kun hintaakin oli tuolla isommalla vain 5 euroa.

Miksi tämä ainoa oikea ämpäri on se ainoa oikea? Kuten jo sanoin, se on käytännössä tuhoutumaton, toisin kuin moni vastaava. Kestää hampaita ja tallomista vaikka paukkupakkasilla. Kun ei ole metallisankaa tai muita osia, se on turvallinen vaikka leluksi päätyisikin. Joustavuutensa vuoksi sitä on helppo kantaa, parikymmentä litraa vettä kulkee yhdellä kannolla (ja yleensä hevonen toisessa kädessä). Tarhassa/laitumella se pysyy pystyssä sellaisenaan tai autonrenkaan sisällä, karsinassa se on loistava sen perinteisen mustan laastipaljun "sisäkumina". Se 40-litrainen palju on perinteisesti yleinen vesisaavi, mutta monessa suhteessa ärsyttävä ja epäkäytännöllinen. Puhtaanapito on hankalaa: mustassa saavissa veden puhtautta on vaikea arvioida (jokainen lienee joskus pessyt sitä tolkuttoman limaista laidunsaavia, jonne on monena päivänä vain lisätty vettä kun "oli se ihan puhdas"?), ja jos saavi onkin puolillaan turpeista vettä yöllisen uimakoulun jäljiltä, joutuu (karsinassa) sen ensin ämpäreillä tyhjentämään ennen kuin itse saavin saa raahattua pesulle. Samoin täyttövaiheessa pitää juosta ämpärin kanssa edestakaisin. Mutta sisäkumi pelastaa! Tuo on täydellisesti 40 litraisen paljun kokoa, sujahtaa juuri sisään eikä jää milliäkään liikkumavaraa. Sisäkumi on helppo napata mukaan pesulle, ja tulee yhdellä kannolla vesineen takaisin karsinaan. Vaaleasta (useimmat saavini ovat olleet noita turkooseja) väristä erottuu likainen vesi ensivilkaisulla, ja vähänkin likainen vesi tulee vaihdettua & saavi pestyä. Ihan parhautta!

Hevosvarusteaddiktin joulukalenterit

Ilahduttavan monessa nettikaupassa on tänä vuonna joulukalenteritarjouksia: luodaampa katsaus niihin ja annetaan pari vinkkiä muille addikteille. Jouluna pitää tietysti ostaa lahjoja, ja faktahan on että varmuudella ne haluamansa lahjat saa vain ostamalla ne itse. Näin vuoden pimeimpänä aikana, pitkän kylmän talven ollessa vasta aluillaan, shoppailu piristää kummasti! Tekosyitä, tekosyitä, tekosyitä..

Horzen joulukalenteri on jo monivuotinen klassikko, jonka taso on kyllä vaihdellut vuodesta toiseen. Tänä vuonna tarjoukset ovat olleet ihan mukavia: esimerkiksi tietystä tuoteryhmästä 10-15 prosentin alennus. Pari vuotta sitten kalenterin loppuhuipentuma oli 24 % alennus kaikista tuotteista jouluaattona, toivotaan että tänäkin vuonna on isompia tarjouksia vielä luvassa.

Horsepron joulukalenteri toimii sovelluksena liikkeen Facebook-sivulla, eikä ole ollut erityisen vakuuttavaa seurattavaa, kun joka luukun takaa ei löydy tarjouksia. Tänäänkin on vain muistutus siitä, että vielä tänään tilaamalla ehtii saada pakettinsa jouluksi perille.

Hööksin joulukalenteriin päästäkseen täytyy kirjautua sisään verkkokauppaan ja käydä Omilla Sivuilla aktivoimassa päivän tarjous. Tarjolla on ollut 20 % alennusta tietyn tuoteryhmän yhdestä tuotteesta, itsekin sorruin heti joulukuun ensimmäisenä tilaamaan HV Polon Neiva-collegetakin..

..mikä ei olisi kannattanut, koska Hevosväylä tarjoaa sen tänään vieläkin halvemmalla! Hevosväylällä on ollut todella hyviä kalenteritarjouksia, esimerkiksi Kingslandin huppari 45 eurolla ja sensellaista. Tätä kannattaa seurata, tuotteita on ollut vain rajoitetusti joten nopeat syövät. Siis ostavat. Ja syövät sitten näkkileipää ja makaronia.

Heppatarvikkeen kalenterissa on myös ollut ihan kivoja tarjouksia, mutta nyt pitää kyllä antaa noottia, kun kaupan etusivulta löytyy edelleen eilisen luukun tarjous (Horse Comfortin fleeceloimi) ja verkkokaupassa ko. tuote on kuitenkin jo normaalihintainen. Mutta erityishuomiona kuitenkin, että vielä tänään voimassa on 10 % alennus kaikista tuotteista, myös ennestään alennetuista! Tarjouskoodi löytyy etusivulta. Voisin suositella vaikka RSL Ascot Winter -hanskoja, jotka kävin liikkeestä viime viikolla ostamassa. Tarjoushinta 59 euroa, josta saa vielä sen kymmenen pinnaa pois :) Edit: 10 % alea on jatkettu 16.12. asti, joten reippaasti tilailemaan!

Edellä on lueteltu vähän tunnetumpia ratsuväen kauppoja, mutta Hevari on monelle (turhaan) vieras. Kaupasta löytyy nykyään aika paljon ratsuvarusteitakin, ja ennen kaikkea hyvä ja edullinen valikoima esimerkiksi loimia, riimuja ja muuta käyttötavaraa. Joulukalenterin tarjoukset ovat olleet reiluja (esim. tänään kylmäysbootsit 19 euroa, normaalihinta 49), joten kannattaa pitää silmällä. Postikulutkin ovat alennetut vielä viikon ajan, ja joulutarjouksista löytyy esimerkiksi BestOnHorsen fleeceloimi alle puoleen hintaan (15,90 €).

Börjesillä ei ole päivittäin vaihtuvaa joulukalenteria, vaan joka perjantai julkaistaan viikon joulutarjoukset, joissa on ollut ihan tuntuvia alennuksia joukossa.

Muita joulualennuskampanjoita löytyy ainakin seuraavista liikkeistä:

• Tallivaruste.fi
• Reunos

Unohtuiko jotain? Millaisia jouluostoksia olette itse tehneet ja mitä toivotte pukinkontista löytyvän? :)

Ja vinkkinä vielä, että lisäsin muuten omaan myyntikansiooni hieman tavaraa!

HIHS-reportaasi

..eli kokovartalokingslandbingoa* ja muita kansanhuveja Horse Show'ssa.

Lauantaiaamu alkoi hyvin liukkaasti tallinteolla ja pikaisella itsensä ihmisen näköiseksi kunnostamisella siinä luulossa että olisin muka tunnin aikataulustani jäljessä, mutta Kouvolaa kohti kulkiessa valkeni että ei, minulla oli ollut kello ihan suunniteltuun aikaan soimassa, eli päädyin rautatieasemalle tuntia etuajassa. No, ei se mitään, Netflix oli onneksi jo puhelimeenkin asennettu eli tunti vierähti rattoisasti.. Minähän jätin armaan menomondeon kotiin lepäämään ja kuljin vallan vihreällä aatteella julkisilla (VR kun tarjoaa syksyn ajan kympin junamatkoja), ja kotimatkan kimppakyydillä. Pasilassa olin ennen yhtätoista ja käppäilin kohti Areenaa. Expossa oli niin järjetön tungos, että pienen ahdistuskiertelyn ja tilannekartoituksen jälkeen suuntasin katsomoon koululuokan alkua odottamaan.

Olenkohan tullut lopullisesti niin kukkahattutädiksi, etten osaa enää nauttia kouluratsastuksesta täysillä? Katse kiinnittyi vain kaiveleviin kannuksiin, jännittyneisiin hevosiin ja sensellaiseen epäoleelliseen. Tai ehdottomasti olennaiseen, jos asian haluaa siltä kantilta katsoa. Ehkä minä sitten olen kallistumassa sille kantille, mutta on se valitettavaa, että nykyajan kilpakouluratsastuksessa harvoin toteutuvat ne periaatteet joita itse pitää arvossa. Hiljainen degeneraatio klassishenkiseksi kukkahattutädiksi joka kengättömällä "tästä kyllä tulisi vaikka mitä mutta kilpaurheilu ei sovi minun arvomaailmaani" -hevosellaan laukkailee kuolaimettomin suitsin auringonlaskuun on ilmeisesti alkanut.. Kuinka moneen ruutuun voikaan jo vetää ruksin? Pohjaton varustemaniani onneksi taitaa minut vielä pitkään pitää kaukana katu-uskottavuudesta niissä porukoissa. Eli kürluokan päätyttyä seuraavan esteluokan ajaksi ostoksille mars. Tässä kohtaa ei nyt muisteta sitä viime postauksen "en osta mitään" -lupausta, eihän?

Reitsport Manski on usean vuoden perinteellä jokaisen himoshoppailijan pelastus (tai turmio..), ja jo ennakkotiedot kuiskivat että heidän kojuistaan löytyisi 50 eurolla Kingslandin softshell-takkeja ja ehkä vähän semmoista ajattelin siis ostaa. Lopullisesti päätöksen sinetöi ihana punainen väri, mikä kuulostaa ensialkuun äärimmäisen epä-kristamaiselta, mutta olen viime aikoina himoinnut jotain punaista - ostinhan tovi sitten muutaman punaisen satulahuovankin.. Jäljellä oli vielä muutama vähän pienemmässä koossa (loppuillasta vain XL ja XXL unisex-kokoja), joten Kingsland Jubileen nappasin kainalooni. Ovh. 135 euroa ja tuolla Manskin verkkokaupassakin maksaa tarjouksessa 75,90, joten ihan hyvät kaupat. Minullehan sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka edustaisikin muutaman vuoden vanhaa mallistoa.. Viereisestä 25 euron rekistä tarttui matkaan myös tummansininen slipoveri, jota käytän ehkä näyttelyissä tai jotain sensuuntaista mutta olihan se HALPA. No, suhteellisen halpa. Eikun mitä. No, ainakin minulla oli jonkinlainen itsehillintä tallella enkä ostanut niitä kahta, myös harmaata väriä oli tarjolla nimittäin ja sellaista ihan viime metreille himoitsin, mutta totesin sävyn kuitenkin liian vaaleaksi.

Reippailin tämmöisen ostoskollaasikuvankin ensimmäistä kertaa. Antakaa laatu anteeksi.. :D

Yhtä asiaa minulla sentään oli lupa ja oikeasti aikomus ostaa, eli lopultakin päätin investoida Roecklin fleecevuorisiin hanskoihin. En pidä Light&Gripin talvimallin tuntumasta ollenkaan, fleecevuori on jotenkin niin liukas, että hanska ei istu käteen yhtään niin hyvin kuin kesämalli. Ja minähän sitten talvisinkin viimeiseen asti sinnittelen kesähanskoilla, mutta nyt päätin että tälle on tultava loppu. Manskin toiselta ständiltä löytyivät sitten 40 euron hintaan nämä Suprema Winter -hanskat, jotka istuivat Roecklille tyypillisesti, no, kuin hanska käteen. Hassua, sillä Supreman kesähanska taas mielestäni ei ole niin miellyttävä kuin Light&Grip! Hanskojen väri on tuommoinen "kivipesty" harmaa. Hanskojen lisäksi ennakkoon vihreää valoa oli annettu GG Ariel -suitsille - jos sattuisi niin hyvin että sellaiset löytyisivät, mutta ei. Heppatarvikkeeseenhan näiden piti tulla syyskuussa, mutta siirtyivätkin maaliskuulle! Odottavan aika on tuskaisen pitkä :( Ja kun nyt kerran ostokset kerralla esittelin, niin päivän arvottuani kahden HV Polon kassimallin (ja vielä useamman värin) välillä, ostin lopulta tuollaisen harmaan kangaskassin. Todella tilava kassi, jossa mahtuu kulkemaan niin kameralaukku kuin muutakin tavaraa. Tällä kertaa jäi muuten kamerakin kotiin, koska en yksinkertaisesti jaksanut raahata sitä mukaan (ja tiesin että molempien näytösten nelosrivin paikat eivät ole ihanteellisia valokuvausta ajatellen).

Esteluokkia tuli ja meni ja näytöskin ehti vaihtua välissä, mutta eipä näistä sen enempää koska mitään elämää suurempaa ei mieleen jäänyt. Illan kohokohta oli minulle tietysti se suomenhevososuus, jota saisin odotella aika myöhään. Esteluokka meni mukavasti, mutta ennalta pelkäämäni "ennätyskoe" oli juuri niin vitsi kuin saattoi olettaa. Hirveällä rummutuksella on tätä markkinoitu ja viimeiseen asti hehkutettiin ennätyksen rikkomisella, mutta tajusihan sen nyt tyhmäkin ettei tässä mitään 172 senttiä tulla ylittämään. Jotain vihiä pitäisi järjestäjille antaa jo sen, ettei yhtään ratsukkoa ilmoittautunut kuninkaallisten Samuli Puissanceen, ja siellä sentään olisi ollut jaossa isot rahat! Kasaan raavitut ratsukot hyvässä urheiluhengessä tekivät minkä pystyivät, ja minä kauhulla katselin sitä harvaa okseria jossa takapuomi alkoi olla puolta metriä etupuomia korkeammalla. Okei, en ole esteihmisiä ja mitäpä minä tietäisin, mutta kuitenkin jonkin verran hevosen näkökykyä ymmärtäen voisin kuvitella että tuollainen rakenne on vaikea hahmottaa eikä ehkä ihan paras valinta, kun tiedetään että hevoset menevät kykyjensä ylärajoilla? Itselle tämän "kisan" lopputulos oli jo ennalta selvä, mutta sääliksi kävi sitä osaa yleisöstä, joka luuli että todellista korkeushyppyä olisi näytöksessä nähty.

Suomenhevosten koulunäytös oli hienoa katseltavaa, näkyipä upeasti tyyppien ja kokojen kirjo! Ja Hessin Leevi se vain komistuu koko ajan, vaikka ei se siellä "ponien" perässä hipsutellessaan päässyt oikein liikkeitään näyttämään ;) Oli mukava muutenkin nähdä sitä ehdotonta kärkeä paikalla. Laskinkos pikaisesti, että kahdeksasta esiintyjästä oli kantakirjaoreja ainakin viisi? Sujuva katrilli tuollaiselta joukkiolta minimaalisella ennakkoharjoittelulla.

Vaikka muuten eivät nuo puoliveristen hyppelöt juuri saaneet sydäntäni sykähtämään, meinasin hihkaista ääneen, kun illan päättävässä six-barissa areenalle astelikin ihana Cocodrillo! (Lähtölistoja ei kannata lukea.) Giovanni Consortin valtava ratsu valloitti Hamina Bastionin 2011 ja ohimennen myös minut. Nyt six-barissa se jäi valitettavasti toiseksi, mutta aivan ihastuttava, ja valtavia hyppäävä hevonen joka tapauksessa ♥

*Uudissana "kokovartalokingsland" sai tiettävästi alkunsa viime vuoden HIHS:n alla, kun ht.netissä kovasti tuskailtiin, mikä ihme on tapahtuman pukeutumisetiketti, ja kokovartalokingsland tuomittiin ehdottomasti. Sana jäi kuitenkin elämään, ja tänä vuonna ideaa jalostettiin asteen pidemmälle nimimerkin ":)" toimesta: Muistakaahan sitten pelata Kingsland-bingoa HIHSissä! Eli se joka bongaa ensimmäisenä kaikki Kingslandin vaatekappaleet (pipo, huivi, takki, huppari, liivi, housut, kengät, sukat, jnejne, ei tarvitse olla saman ihmisen päällä) huutaa kovaan ääneen KOKOVARTALOKINGSLAND!!!! ja voittaa.

Lahjakortteja tarjolla

Tilasin MySelleriasta "pienen paketin" joka tupsahti tänään pihaan. Sisältöä esittelen ehkä toisena ajankohtana, mutta nyt olisi hyvää kotia vailla pari lahjakorttia! Liian hyvää ollakseen totta? Tavallaan..

Jaossa on:
-10 euron lahjakortti, minimiostos 199 €
-20 euron lahjakortti, minimiostos 279 €
-50 euron lahjakortti, minimiostos 399 €
Jäljellä enää 10 euron lahjakortti!


Lahjakortti on saajalleen luonnollisesti ilmainen, mutta alennuskoodi siis aktivoituu vasta minimiostossumman täytyttyä. Lahjakortit ovat voimassa 31.10.2012 asti, enkä itse nyt todellakaan tarvitse noin kalliita tilauksia äkkiseltään. Mutta jos joku lahjakortin haluaa, kirjoita alle kommenttina sähköpostiosoitteesi, ja minkä näistä lahjakorteista haluat. Myös anonyymit ja ei-lukijat ovat tervetulleita. Nämä lähtevät nopeimmille, eli kuka ensin varaa, se sen saa. Reilun pelin nimissä, ethän varaa itsellesi korttia jos et aio sitä käyttää! Ja yksi per nuppi, tietenkin.

MySelleriassa on edullisesti (no, ainakin Suomen hintoihin nähden) mm. Equilinen, HV Polon ja Vereduksen tuotteita ja muuta laatutavaraa, kuten FreeJumpin jalustimia (jollaiset saattoivat minunkin paketissani olla, koska halusin ne nyt koulusatulaankin, köh). Isonkin tilauksen siis saa aika nopeasti kasaan.. ;) Toimituskulut olivat omalla paketillani n. 20 euroa ja toimitus Suomeen kesti viikon.

Mini sai myös tällaisen Equilinen riimusetin tulevia edustustehtäviä varten