tiistai 21. kesäkuuta 2016

Keuruun kenttäkilpailut 19.6.

Kun kenttäkilpailukausi oli onnistuneesti avattu harrasteluokassa sijoittuen Niinisalossa, oli ratsukon määrä palata taas tuttarin pariin "kotikisoissa", KeSeRa:n ja ÄSeRa:n järjestämissä 2-tason kenttäkilpailuissa Keuruulla. Vähäisen osallistujamäärän vuoksi kaksipäiväisiksi kaavaillut kilpailut kutistuivat yksipäiväisiksi, mitkä olivatkin Minille ensimmäiset laatuaan, kun aiemmin ovat aina osallistuneet kaksipäiväisiin kisoihin.


Jos olisin suunnannut sunnuntai-aamuksi suoraan Keuruulle, olisi lähtö tapahtunut jo aamuyön puolella muutenkin pitkänä päivänä, siispä ajoin lauantai-iltana Äänekoskelle mistä ajelisin sitten mukana kisapaikalle. Pitäähän sitä kai vastuuntuntoisen hevosenomistajan edes joskus käydä katsastamassa, missä poni asustaa.. ;) Ja pääsinhän minä ponin selkäänkin! Edellisestä kerrasta Minin selässä onkin kulunut yli kolme vuotta.. Linda jumppaili sen illalla kevyesti ja hyppäsi vähän innarisarjaa, minkä jälkeen minä hetken keventelin ennen kuin lähdettiin tekemään pieni käyntimaastokierros toisen hevosen seurana. 9,5 pisteen ratsastettavuus tuntui kyllä juuri siltä miltä pitääkin, herkkä ja kuuliainen, ihana Mini. Illan päätteeksi tietysti pakattiin kisakamat ja muut, jotta kaikki oli aamulla lähtövalmiudessa.

Perillä Korpi-Jukolan tilalla olimme aamulla hyvissä ajoin, soihan herätyskin jo viideltä. Kilpailut alkoivat klo 8:30 tutustumisluokan kouluosuudella, ja Minin lähtövuoro oli 13 osallistujan luokan loppupäässä, numerolla 10, siis puoli kymmenen aikoihin. Kilpailupäivää edeltäneiden runsaiden sateiden vuoksi koulu- ja estekoe siirrettiin kentältä maneesiin. Muutoksen myötä kouluohjelmakin vaihtui Helppo B:3:sta lyhyen radan K.N. Specialiin.

Totuttuun tapaan koulu sujui Miniltä ja Lindalta varsin mallikkaasti. Yhdestä väärinratsastuksesta (unohtunut voltti) hieman tasoitusta kilpakumppaneille, mutta 65,20 % riitti luokan johtopaikkaan koulukokeen jälkeen. Esteille jatkettaisiin iltapäivällä tuloksella -52,2. Mini pääsi varusteiden purkamisen, kävelytyksen ja muun hoidon jälkeen koppiin huilimaan ja heinää mutustamaan. Aikaa tapettiin katsomalla muiden suorituksia ja tietysti käymällä maastoradan näytössä kävelemässä rata läpi. Onneksi päivän mittaan sadetta ei kovinkaan paljoa tullut, edes niitä varmuuden vuoksi mukaan pakattua paria vaihtovaatekertaa ei tarvittu.




Kun harrasteen koulut oli ratsastettu ja esterata rakennettu, päästiin yhden aikaan aloittamaan estekokeet. Tuloslistan valossa Minin suoritus esteillä näyttää tyypilliseltä parin puomin nappaamiselta, mutta totuus oli hieman tapahtumarikkaampi.. Rata alkoi todella lupaavan näköisesti, Mini hyppäsi terävästi ja eteni hyvin. Matka jatkui sujuvasti myös nelosesteeltä ..seiskalle. Linda ehti täpärästi muuttaa kurssia viereiselle, oikealle esteelle ja Mini näytti mistä se kympin luonne on tehty, ponnistaen rohkeasti okserille joka ylittyi puhtaasti. Sarjaesteen B-osalle ei sitten askel enää sopinutkaan, vaan Mini luisteli siitä läpi. Kello seis ja este kasaan, uudella yrityksellä B-osalta vielä hipaisusta puomi mukaan. Loppurata jatkui yhtä hyvin kun alkoikin, ja "se tavallinen" 8 vp jäi virhepistesaldoksi yhdellä kiellolla ja yhdellä pudotuksella, kun ratsukko selvitti radan myös ilman aikavirheitä. Tärkeintä ettei tullut hylkyä väärän esteen hyppäämisestä! Tuloksissakin sijoitus tipahti vain kolmanneksi. Estesuorituksen jälkeen oli vielä muutama tunti välissä ennen maastoa, joten Mini laitettiin taas huolellisen hoitelun jälkeen traileriin odottamaan.

Vaikka kunnon vesisateilta säästyttiin, oli päivä todella synkkä ja harmaa, joten kuvanlaatu sen mukaista, kun videointihommien vuoksi pääasiallinen putkivalinta oli mössö-Tamron,
Kun sitten päästiin maastorataa kohti kävelemään, ei ainakaan väsymys Ministä paistanut - kovin terhakkaasti se tepasteli menemään, kun tiesi mitä tuleman pitää. Ratsukon verkkailun seuraamisen lomassa kävin kuvaamassa muutamaa tuttua, kunnes koitti Minin ja Lindan starttivuoro. 10, 9, 8., jne.. ja menoksi.





Viimeistä estettä lähestyessä ehdin jo epäillä kovin hitaasti etenevän Minin radalla väsähtäneen, mutta syy mateluun oli aivan päinvastainen - ponihan oli painellut sellaista haipakkaa, että uhkasivat tulla maaliin reilusti aliajassa. Hidastelun jälkeenkin alituksesta lisättiin vielä -0,8 pojoa virhepistesaldoon, joka lopulta oli sitten tasan -61.

Equipe näytti ihan muikeaa tuloslistaa luokan päätteeksi, mutta kun se myös välissä ehti hieman päivittyä, ei uskallettu vielä juhlia ennen palkintojenjakoa. Lopulliset tulokset sen kuitenkin vahvistivat: tutustumisluokan voitto ratsukolle Linda Lamberg - Ratsumäen Minja! Tarkkaa laskelmointia koko päivän suoritukset, kakkonen seurasi -0,1 pisteen päässä perässä ;) Pitkä päivä sai siis antoisan päätöksen sinivalkoisen ruusukkeen myötä, ja hymyssä suin sai lähteä taittamaan matkaa kohti kotia.

torstai 9. kesäkuuta 2016

Suomenhevostamman jalostusarvostelu R-suunnalle: Käytännössä!

Jalostusarvostelu, JKL 6.6.2016

Edellisen teoriapostauksen takana oli tietenkin se ajatus, että samoja hommia päästään pian kokeilemaan myös ihan oman kokemuksen kautta. Killerin tamma- ja varsanäyttely oli valittu Minin jalostusarvostelun ajankohdaksi jo näyttelykalenterin ilmestyessä, olihan se Keski-Suomen ainoa näyttely jossa pystyi R-suunnalle näyttämään kaikin kokein. Mini on myös käynyt jonkin verran Killerillä kilpailemassa, joten paikka on sille ennestään tuttu, eli pystyi ennakoimaan ettei ainakaan vieraassa paikassa jännittäminen söisi sen esiintymisintoa. Kun ilmoittautuminen aukesi, lykättiin poni mukaan (kuten lopulta teki seitsemän muutakin R-suunnan tammaa, eli tiedossa oli isohko näyttely) ja jäimme odottamaan aikatauluja ja itse näyttelypäivää.

Aikatauluja saimmekin odotella viime torstaille asti, mutta päivästä tuli onneksi toivotunlainen (tammojen määrän vuoksi niillä oli kokonaan oma lautakunta ja tammojen R-kokeetkin alkoivat jo aamusta, mutta Minin suoritusvuoro oli sopivasti klo 12) että ehtisin maanantaiaamuna tehdä pätkän verran töitäkin ennen Jyväskylään suuntaamista. Viime hetken valmistelut olivat omalta osaltani kevyet: toosi kinkkinen otsapannan valinta näyttelysuitsiin ja suitsien huolellinen puunaus, mutta tulihan ne suitset siinä jännittäessä kiillotettua ainakin kolmesti.. Linda vielä näyttelyä edeltävänä iltana ehti pelotella, että kovasti on tamma kiimassa ja sen vuoksi ei ehkä tule esittämään aivan parastaan. No, syteen tai saveen!

Maanantaiaamuna puhelimen herätys pärähti soimaan neljältä, sitä ennen olin kyllä jo ehtinyt pari unetonta tuntia pyöriskellä sängyssä. Kun sitä unetonta pyöriskelyä riitti myös nukkumaan mennessä, en halua edes arvailla lopullista unikertymää.. Vielä viimeiset pakkaamiset ja viiteen tahi kuuteen kertaan tarkastus että kaikki varmasti on mukana, ja aloittamaan päivä muutaman tunnin rivakalla työskentelyllä. Sitten kaveri kyytiin ja Corsan keula kohti Keski-Suomea! Matkaseura oli kullan arvoinen kun kilometrit hurahtivat ohitse niitä näitä jutellessa, eihän siinä ehtinyt edes kunnolla jännittämään.

Perillä Killerillä olimme suunnitellun aikataulun mukaisesti, ehdin katsastaa mitä missäkin tapahtuu ja käydä vaihtamassa omat näyttelyvaatteet jo päälle, ja Mini & Lindakin saapuivat hetkeä myöhemmin. Ilmoittautumisen jälkeen aloimme laittamaan hevosta kuntoon ratsastuskokeita varten. Askellajikoe, estekoe ja ratsastettavuuskoe suoritettaisiin peräjälkeen samalla kentällä, joten Mini varustettiin ensin kouluvermein, estesatula ja suojat oli otettava mukaan kentän laidalle, jotta ne ehdittäisiin ripeästi vaihtaa kokeiden välissä.


Jo verryttelyssä poni näytti oikein mukavalta, eikä onneksi ollenkaan niin kiimahirviöltä, kuin oli pelätty. Kaikki suoritukset menivät melkoisen nappiin - askellajikoe tasaisesti, joskin käynti vähän jännittyneesti, esteet sujuvasti vaikka korotetulla radalla tulikin pudotuksia, ja testiratsastus Helkky Ylösen alla varsin kiltin ja kuuliaisen näköisesti.







Kun kokeet olivat ohi, suunnattiin tamman kanssa takaisin varikkoalueelle. Varusteet pois ja näyttelysuitset päähän, tamma sai myös tunnistajat "kimppuunsa" katospaikalla valmistautuessa. Mini sai muutamia uusia tuntomerkkejäkin, ainakin siiman ja sekakarvoja entisten sekaan. Siitä siirryttiin mittauspaikalle, missä tamma seisoa tapitti hievahtamatta koko toimituksen ajan. Omassa takaraivossa raksutti kovasti että tästäkin osiosta tulee luonnepiste, ja toivottavasti aika hyvä sellainen.. Tamman käytöksestä pystyin onneksi löytämään lohtua siihen hetkeen, kun sen säkäkorkeudeksi mitattiin 149 cm, eli sama kuin sen viimeisessä varsanäyttelyssä 3-vuotiaana. Sintti mikä sintti.

Kuva: Jaana Hohti
Mittauksesta siirryttiin suoraan kehään, ja verryttelyn puute vähän näkyi liikkeitä esittäessä, kun ensimmäisellä ravisuoralla Mini ei ihan saanut kiinni ajatuksesta, että tässä pitäisi nyt sitten myös lähteä. Eipä se tietysti ole näyttelykehässäkään käynyt sitten kolmevuotissyksyn, eli annetaan tammalle armoa. Loput kolmiosta se sitten ravasikin oikein reippaasti. Rakennetta arvosteltaessa Mini seisoi paremmin kuin ikinä, siis melkeinpä hievahtamatta paikallaan, ottaen pienetkin ryhdinkorjauskehotukset vastaan. Kun lausunto oli saatu valmiiksi, ohjattiin meidät kanslian eteen palkitsemista odottamaan.

Siinä kestikin hetki ennen kuin kaikki paperit oli järjestyksessä, ja lukematta jäi silti suuri osa pisteistä ja lausunnoista (muun muassa ratsastettavuudesta ja estekokeesta ei sanottu sanaakaan, ja luonteestakin vain sanallinen lausunto). Rakennepisteiksi kuulutettiin 36 ja käyttöpisteiksi 34,9, ja näin Mini palkittiin jalostusarvostelussa II palkinnolla. Jes! Valokuvausten (missä Mini halusi ensin laamailla huolella näyttelyn kuvaajien ja sitten minun kanssani) jälkeen olikin sitten aika hajaantua kukin suuntiimme.


(Linkki videoon. Videon kuvaus: Jaana Hohti)

Jos luulin että näyttelystressi loppuu itse näyttelyyn, olin kovin väärässä.. Tulosstressiä nimittäin jatkui vielä pari päivää. Maanantaina Heppaan ilmestyneet tulokset sisälsivät aivan epäloogisia pisteitä ja yhteenlaskuja, ja ehdin jo miettiä, pitivätkö nuo Minin huimat käyttöpisteet sitten lainkaan paikkaansa. Annoin asiasta palautetta ja eilen päivittyivät sitten lopulta ne ihan oikeat tulokset. Ja ne ovat seuraavanlaiset (sanalliset lausunnot valitettavasti tulevat vasta joskus tulevaisuudessa):
Ratsumäen Minja 246001S00091194R, trt, sk 149,0, lk 149, vp 160, rl 43, lel 57, ry 175, esy 19,00, la 4, ratsastettavuus 9.5, estekoe 8.3 (tekniikka 8.5, kapasiteetti 8.0), luonne 10.0, liikkeet 7.2 (käynti 6.0, ravi 7.0, laukka 8.5) käyttöpisteet 35.0, tyyppi 7.5, runko 7.5, jalk.as. 6.0, jalk.terv. 7.5, kaviot 7.5 = rakennepisteet 36.0, II p.
"Hevonen on erittäin kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, erinomainen eteenpäinpyrkimys, rohkea ja kuuliainen esteillä, erittäin toimiva mitata ja tarkistaa."

Eikä muuten ole tällä hevosella nyt ihan virallisen lausunnon mukaan niitä paljon puhuttuja sapelijalkoja ;) Vähän kaikkea muuta kyllä, eikä se lainkaan yllättänyt. Mutta sillä ajatuksellahan tässä on aina mentykin, että suoritukset kompensoivat rakennevirheet. Tässä kohtaa minulla onkin oma lehmä ihan eri ojassa, mitä tulee lempiuudistukseeni jalostusarvostelussa; koko ajan on kyllä ollut tiedossa, että Minille olisi ehdottomasti paremmin sopinut vanha kantakirjaus, jossa palkinto oli ensisijaisesti suoritusperusteinen. Se olisi epäilyksettä sipsuttanut oikein kivat prosentit kouluradalta. Toki toivoin, että rakennepisteet olisivat siihen 38 voineet hyvällä tuurilla yltääkin (onhan se vuosien varrella saanut jopa ysiä tyypistä ja muutenkin hyviä pisteitä, luonnollisesti niitä jalkoja lukuunottamatta).. Mutta nyt kävi näin enkä käy kiistämään, etteikö joka arvosanassa olisi perusteet kohdallaan. Minin suorituspisteet siis olisivat oikeuttaneet ykköseen, mutta rakenne jäi kahta pistettä vajaaksi. Tästä huolimatta olen sitä mieltä, että myös rakenneseikkojen entistä suurempi huomioiminen palkitsemisessa on tärkeää. Ykkösen tamman pitää olla ykkösen tamma, joka kantilta. Ja kiitollinen olen siitä että se edes sai sen 36 - puolikin pistettä vähemmän ja palkinto olisi tipahtanut kolmoseksi! Käyttöpisteet ovat joka tapauksessa aivan huikeat, luonteesta täysi kymppi ja ratsastettavuudestakin 9.5.

Kiitollinen olen ennen kaikkea myös siitä, miten hyvin tamma oli valmisteltu, ja miten hyvin sitä kaikenkaikkiaan on nämä kohta kolme vuotta valmennettu, hoidettu ja pidetty. Suuri kiitos Lindalle tamman kanssa tehdystä työstä! Ei ole todellakaan itsestäänselvyys, että ylläpitodiilin kanssa asiat voivat toimia näin hyvin. Tammasta on pidetty parempaa huolta kuin moni pitää omastaan, ja ympärillä on koko ajan ollut tiimi osaavia valmentajia, joiden tuella sitä on rakennettu nuoresta hevosesta kohti aikuista ratsua järkevässä tahdissa, monipuolisen liikutuksen ja tekemisen kautta. Itsestäänselvyys ei ole sekään, että tuolla jalkarakenteella varustettu hevonen treenaa ja kilpailee kenttäratsastuksessa täysin terveenä (tässä kohtaa koputan aina paniikinsekaisesti puuta), vaatimatta ennaltaehkäisevää kylmäystä ja Back on Trackia kummempia hoitoja. Hevosenomistajana sitä kokee olevansa aivan harvinaislaatuisessa ja etuoikeutetussa asemassa, kun saa seurata tämän ratsukon yhteistyötä :)

lauantai 4. kesäkuuta 2016

Suomenhevostamman jalostusarvostelu R-suunnalle: Teoriassa..

Vuosi 2016 toi uuden jalostusohjesäännön myötä paljon muutoksia suomenhevosten melkein 110-vuotiseen kantakirjaan. Suurin muutos on se, että jatkossa kantakirja ei ole enää jalostushevosten rekisteri, vaan kaikki rekisteröidyt suomenhevosen ovat kantakirjassa. Entinen kantakirjaus taas tunnetaan tästedes jalostusarvosteluna.
"Tavoitteena on jalostaa rotumääritelmän mukaisia monipuolisia käyttöhevosia, jotka ovat suorituskykyisiä, helposti käsiteltäviä, hyväliikkeisiä, kestäviä ja terveitä. Suomenhevosta jalostetaan puhdassiitoksella juoksija-, ratsu-, pien- ja työhevoseksi."
Miksi?  Jalostusarvostelu antaa tammalle jalostushevosen arvon, eli jalostusarvostelussa hyväksytty tai palkittu hevonen siirretään kantakirjan jalostusluokkaan. Lausuntoa voi käyttää tukena orivalinnoissa, punnitessa oman tamman hyviä ja huonoja puolia. Jalostusarvostelupalkinnoista maksetaan myös selvää rahaa, enimmillään I palkinnosta 400 euroa.

Arvostelu nostaa hevosen ja sen jälkeläisten arvoa, ja tuottaa tärkeää tietoa koko populaation kannalta. Jalostusarvostelun suoritusvaatimukset on asetettu niin, että hieman yli puolet ikäluokan tammoista ovat jalostusarvostelukelpoisia. Suoritusten lisäksi hevosista arvostellaan rakenne, kestävyys, liikkeet ja luonne, sekä tutkitaan perinnölliset sairaudet, ennen kuin ne hyväksytään arvostelussa. Vain jalostusarvosteltu tamma on oikeutettu jälkeläispalkintoihin.
"Jalostustavoitteen mukaisesti ratsuhevonen on urheilullinen ja suorituskykyinen. Sillä on sopusuhtainen pää ja ylhäälle asettuva kaula, jossa on pitkä niska, hyvä ylälinja sekä vahva lanne ja takaosa."
Milloin? Missä? Tamman voi viedä jalostusarvosteluun aikaisintaan 4-vuotiaana. Toisin kuin oreilla, nuorilla tammoilla ei ole iän mukaan vaihtuvia kokeita, vaan kaikki suorittavat samat kokeet (pl. esteillä 10 cm vähennys vähimmäiskorkeudesta 4-5 -vuotiailla tammoilla). "Kaikilla kokeilla" jalostusarvostelun lisäksi tamma voi edelleen suorittaa pelkän ratsastettavuuskokeen, jolloin tamma voidaan hyväksyä vain ilman palkintoa.

Vuoden 2016 uudistuksiin kuuluu vielä kevyempi rakennetarkastus, joka antaa mahdollisuuden tuoda tamma näyttelyyn lautakunnan arvosteltavaksi, esimerkiksi tilanteessa jossa tamma ei ole koulutustason tai loukkaantumisen vuoksi kykenevä suorituskokeisiin, mutta sille halutaan rakennearvostelu. Rakennetarkastus ei ole jalostusarvostelu eikä tammaa palkita. Mikäli tamman jälkeläiset täyttävät jälkeläispalkintojen vaatimukset, rakennetarkastetut tammat hyväksytään myöhemmin jalostusarvostelluiksi jälkeläispalkinnolla.

Hippoksen näyttelykalenteri löytyy Hepasta. R-suunnan tammojen arvostelut keskittyvät vain tietyille paikkakunnille mm. vaadittavien suorituspaikkojen vuoksi. Jos tammanäyttelyssä arvostellaan ratsuja, sarakkeesta "Arvosteltavat suunnat" löytyy R.

Näyttelyajankohtaa valitessa täytyy muistaa ennen kaikkea se, että tamman tulee olla vaadittaviin tehtäviin huolellisesti valmisteltu. Jos epäilyttää, onko hevonen valmis, voi olla parempi valita vasta seuraava näyttely. Näyttelypäivä on hevoselle rankka koitos ja vaatii huolellista koulutusta ja valmistelua.
"Suomenhevosratsun askellajit ovat tahdikkaat, joustavat ja matkaavoittavat. Hevosella on ratsain kyky lyhentää ja pidentää askelta kaikissa askellajeissa. Esteillä hevosella on hyvä kapasiteetti ja hyppytekniikka ja se on rohkea, mutta varovainen. Suomenhevosratsulla on luontainen kyky kantaa itsensä hyvässä tasapainossa ja luonteeltaan se on eteenpäinpyrkivä."
Mitä? Miten? R-suunnan suomenhevostammojen jalostusarvosteluun vuosi 2016 toi uuden askellajikokeen, entistä pidemmän esteradan ja monipuolisemman luonnearvostelun.

Suomenhevostammojen jalostusarvosteluohjelma 2015
Ratsusuunnan suomenhevostammojen estekoe

Uusi jalostusarvosteluohjelma syrjäytti tammoilla pitkään käytössä olleen Laatuarvosteluohjelman. Koe vaihtoi myös nimeä; ennen puhuttiin kouluratsastuskokeesta ja siitä saadut prosentit olivat määräävässä asemassa hevosen palkitsemisessa. Nyt askellajikoe painottaa nimenomaan askellajeja, ja siinä arvostellaan käynti, ravi, laukka sekä hevosen kuuliaisuus ja yleisvaikutelma.


Estekokeessa hypätään 85-90 cm tasolla neljän esteen ja viiden hypyn rata, joka koostuu okserista, pystystä, porttipystystä ja pysty-okseri -sarjasta. Kyvykkäillä hevosilla korkeuksia voidaan nostaa minimivaatimuksista. Estekokeessa arvostellaan tekniikka ja kapasiteetti & laukka. Laukan tulee olla venyvä, sarjaväliin sopiva. Ysin kapasiteettiarvio edellyttää SM-tason estekorkeuksien sujumista.


Askellaji- ja estekokeet suorittaa hevosen oma ratsastaja.

Ratsastuskokeista viimeisenä on ratsastettavuuden arvostelu, jonka tekee testiratsastaja. Testiratsastaja kiinnittää erityistä huomiota hevosen yhteistyöhaluun, eteenpäinpyrkimykseen ja tasapainoon sekä kykyyn lyhentää ja pidentää askelta.


Hevosen varusteet ratsastuskokeissa:
  • kaikissa kokeissa hevosella pitää olla kaksi- tai kolmiosaiset nivelkuolaimet 
  • kiellettyjä ovat mm. kankikuolaimet, olympiakuolaimet, pelham, hackamore
  • apuohjia ei myöskään sallita
  • koulukokeessa ovat kiellettyjä suojat, jotka sallitaan estekokeessa
(Suomenhevoskasvatuksen seminaarissa lupailtiin kuvallista ohjetta sallituista varusteista, mutta ainakaan vielä sitä ei ole julkaistu. Seminaarin jalostusarvosteludemoissa mainittiin myös, että estekokeessa pitäisi olla nuorille hevosille hyväksytyt takasuojat, mutta tätä ei ainakaan toistaiseksi ole mihinkään ohjeisiin kirjattu, joten vaikea sanoa, pitääkö se paikkaansa.)

Ratsastajan varusteet:
  • SRL:n mukainen asu ja kypärä
  • kannukset ovat vapaaehtoiset
  • koulukokeessa ei saa olla raippaa, mutta estekokeessa saa
Ratsastuskokeiden jälkeen vuorossa ovat mittaus (mittauksessa voi olla mahdollista käydä myös ennen ratsastuskokeita, ja P-suunnan tammoilla se on pakollista) ja rakennearvostelu. Hevosesta otettavat mitat ovat säkäkorkeus, lautaskorkeus, rungon pituus, rinnan leveys, lautasen leveys, rinnan ympärys ja etusäären ympärys. Lisäksi määritetään hevosen kuntoluokka pistein yhdestä viiteen (1-5).  Mittaukseen ja rakennearvosteluun hevonen tuodaan puhtaana ja näyttelykunnossa, suitsittuna kuolaimin ja kaviot puhdistettuna. Tilsakumit saa olla, mutta ei välipohjia. Esittäjällä siistit vaatteet, kypärän käyttöä suositellaan. Rakennearvostelussa esitetään (ohjeiden mukaan) käynti- ja raviliikkeet kolmiolla ja asetetaan hevonen seisomaan lautakunnan eteen. Näyttelyasennossa hevonen seisoo ryhdikkäänä, harjaton puoli tuomareihin päin. Jalkojen tulee olla ”auki”, eli niin että kaikki jalat näkyvät, ja arvostelijoiden puoleinen etujalka on hieman toista etujalkaa edempänä, ja takajalka puolestaan toista taaempana.


Kun lautakunta siirtyy katsomaan hevosen jalka-asentoja edestä, väistää esittäjä sivulle
Rakenteesta arvioidaan seuraavat kohdat:

  • tyyppi (laatu- ja rotutyyppi, sukupuolileima), kaikki tyypit arvioidaan sanallisesti ja laatutyyppi pisteytetään
  • runko
  • jalka-asennot ja liikkeiden säännöllisyys
  • jalkojen terveys
  • kaviot
Kaikissa arvosteluissa annetaan pisteitä numeroilla 4-10. Myös puolikkaita pisteitä voidaan käyttää.


Ja mitä sitten? Kun kokeet on suoritettu, ynnätään pisteet yhteen ja katsotaan mihin se riittää.

Vaikka suomenhevosta on aina jalostettu suoritukset etunenässä, uuden jalostusohjesäännön mukaisesti jalostusarvostelun palkitsemiseen vaikuttavat sekä suoritus- että rakennepisteet. Suorituspisteissä otetaan siis huomioon askellajipisteiden keskiarvo, estepisteiden keskiarvo, ratsastettavuuspiste ja kokonaisluonnepiste (joka puolestaan muodostuu askellajikokeen kuuliaisuudesta ja yhteistyökyvystä, estekokeen asenteesta ja yhteistyöhalusta, rakennearvostelun luonnepisteestä ja mittauksen luonnepisteestä). Näin palkinto antaa entistä kokonaisvaltaisemman kuvan hevosen ominaisuuksista. Vanhamuotoisessa kantakirjauksessa palkinto määräytyi lähes yksinomaan kouluratsastuskokeen prosenttien mukaan.

R-tamman palkitseminen:
I palkinto suorituskoe vähintään 34 rakenne vähintään 38
II palkinto suorituskoe vähintään 30 rakenne vähintään 36
III palkinto suorituskoe vähintään 26 rakenne vähintään 34

Hevosen hyväksymisen edellytyksenä on, että hevonen saa jokaisesta rakennearvostelun arvostelukohdasta vähintään 5 pistettä ja täyttää jalostussuunnittain määritellyt suoritusvaatimukset. Mikäli hevosen pisteissä on 5 tai useampi 6, voidaan antaa alempi palkinto kuin suoritukset edellyttäisivät. Heikentyneiden rakenne- tai terveysominaisuuksien perusteella hevosen palkintoa voidaan alentaa tai hevonen voidaan jättää palkitsematta.

Palkinnon voi saada myös kilpailusuoritusten perusteella, vaatimukset lajeittain löytyvät jalostusohjesäännön liitteestä 1.

Sekä hyväksytyn että hylätyn jalostusarvostelun saa uusia ilman rajoituksia aikavälistä tai kertojen määrästä.

Pieni pintaraapaisu R-tamman jalostusarvostelusta - lupailtua Hippoksen päivitettyä ohjetta odotellessa! Näyttelyesittämisestä ja valmistautumisesta voisi kirjoittaa ummet ja lammet, mutta toisaalta niistä aiheista on netti täynnä hyviä tekstejä, kun vähän vaivautuu googlaamaan. Näyttelyyn valmistautumista on myös käsitelty blogissa tässä vanhassa postauksessa.

Lähteinä käytetty Suomen Hippoksen kotisivuja, suomenhevosten jalostusohjesääntöä liitteineen sekä uutta jalostusohjesääntöä käsitelleen helmikuisen suomenhevoskasvatuksen seminaarin oppeja oman muistin ja muistiinpanojen varassa. Myös vanha kantakirjausohje sisältää edelleen monelta osin hyvää asiaa näyttelyssä toimimisesta, kunhan sieltä muistaa tutkia tarkkaan kohdat, jotka ovat jalostusarvostelussa muuttuneet.