tiistai 24. toukokuuta 2011

Jännä, hyvin jännä!

Eilen Mimmu ultrattiin uudemman kerran, ja nätti 4 cm follikkelihan se siellä oli valmiina toimintaan. Ei muuta kuin koppi lainaan ja asioita järjestymään, ja aamulla "matkaan" kohti Anjalaa, Sumiaisen luo. Siis, vajaan 10 kilometrin päähän meiltä, joten hurjasta matkasta ei voi puhua ;) Tapansa mukaan Mimmu juoksi korvat hörössä traileriin, vaikka yksin lastasinkin. Karu totuus paljastui sille paikan päällä - eihän me mentykään kisoihin..! Astutettua kuitenkin saatiin (vaikka välillä piti vähän tulkita vanhaa sanontaa "rakkaudesta se hevonenkin potkii"), joten nyt ei muuta kuin peukut ja varpaat ja kaikki muutkin ylimääräiset jäsenet ristiin ja tiineystarkastusta jännäämään. Koska nelisenttisen follikkelin lisäksi oli toinenkin aika iso toiselta puolelta tulossa, varuiksi tarkastetaan jo 14 päivän kohdalla, kun pieni kaksoistiineyden riski kuitenkin on.

Sumppi! <3

lauantai 21. toukokuuta 2011

Hevoset on ihania

Olipa taas erityisen hauska iltatalli eilen. Haettuani hevoset laitumelta sisään, köllähti Mini heti karsinaan päästyään makuulle. Ei mitään mielenkiintoa ruokiin. Ei se piehtaroinutkaan, makasi vain. Ähky?! Mahaäänet kuuluivat. Oli pakko hoputtaa varsa ylös ja lähteä pihaa kiertämään. Vähän hämmentynyt se oli iltalenkistä, mutta liikkui kyllä oikein reippaasti, mahaäänet kuuluivat edelleen ihan normaalisti. Tulimme takaisin talliin, missä lämmön mitattuani ja varsaa yleisluontoisesti tarkasteltuani laitoin sen takaisin karsinaan. Ruokiin se ei koskenut, seisoi vain. Ja paskoikin siinä välissä. Vara ei venettä kaada, joten vein Minin uudemman kerran pienelle kävelylle. Kaikki ok. Nyt karsinaan tullessa se kävi jo suoraan heinien kimppuun - kato nyt mä syön, joo, saisinko mä jo nukkua? Väkirehuja en uskaltanut antaa, vain melassi-pellavapuuron. Koska mitään vikaa ei yksinkertaisesti näyttänyt olevan, oli pakko luovuttaa, sammuttaa valot ja toivottaa hevosille hyvää yötä. Kerran kävin vielä yön aikana katsomassa, että kaikki varmasti on hyvin.

Aamulla Mini vielä makoili karsinassa kuten sillä tapana onkin, mutta kävi ahnaasti ruokiensa kimppuun. Yön aikana oli syöty kaikki heinät, juotu ja eletty niin kuin ennenkin. Ota tuosta nyt sitten selvää. Ehkä varsalla vain oli väsy kokopäiväruokailun jälkeen.. Ja olihan sillä eilen kaksivuotissynttäribileetkin. Niiden kunniaksi ilmoitin sen Lappeenrannan shownäyttelyyn.

Oma tie jatkuu nyt Harjuun laatuarvostelukarsintoihin. Jo vuoden päästä Minikin on mukana :)

tiistai 17. toukokuuta 2011

Varsakuume nousee..

Hyvin menneen näyttelyretken jälkeen sisäinen kasvattajanylpeyteni heräsi ja nostatti kovan varsakuumeen.. Osaltaan nostatusta vauhditti myös Sumiaisen sunnuntainen Prix de Suomen Hippos -voitto Hämeenlinnassa, kohta on ori täysin buukattu jos ei pidä kiirettä ;) Onnea vaan Sumpille!

Tamma, joka ei näytä kiimaa, on yleensä jokaisen kiimahirviö-tammanomistajan unelma. Siis sellaisen omistajan, joka haluaa kilpailla ja käyttää tammaansa täysipainoisesti ilman hormonimyrskyjen aiheuttamia tunnekouhuja. Vuoden ympäri ja päivästä toiseen tasaisen samanlainen tamma, jolla ei koskaan ole "se aika kuusta", tai ainakaan se ei anna siitä mitään viitteitä päällepäin. No, pienessä kotitallissa tammaporukassa hevosiaan pitävälle harrastekasvattajalle se on painajainen, kun et tiedä yhtään missä mennään.. Kun Mimmua viimeksi astutettiin, oltiin saman pulman edessä, ja "elämänsä ainoan" kiiman se sitten sai kiimapiikin vauhdittamana, ja tiinehtyi kerrasta. Siispä tänään soittoa eläinlääkärille, joka kävi ultraamassa Mimmun. Nyt ei ollut mitään puolivalmistakaan meneillään, joten katsotaan uudemman kerran maanantaina.

Kyllä meille vielä tällainen maha taas saadaan!

lauantai 14. toukokuuta 2011

Tervemenoa näyttelyyn!

Siispä aamuvarhain suunta kohti Nikkilää. Varsahan ei ollut vuoteen ollut autossa (eikä näitä asioita kannata etukäteen harjoitella, eihän..), joten lastaukseen varattiin reilusti aikaa, ja se olikin tarpeen, kun Mini ei ollut aivan varma, mennäkö vai eikö mennä. Lopulta pienillä pakkokeinoilla vastaanjurnuttava varsa avustettiin traileriin, missä se vielä koitti kiivetä etupuomin yli, jos vaikka pääsisi. Ei päässyt, naruja vähän tiukemmalle, ja sen jälkeen koko reilun 100 km matka sujuikin välillä melkein arveluttavan hiljaisuuden vallitessa, niin kiltisti Mini seisoi..

Mitenkään hurjasti aikaa ei sitten paikan päällä jäänytkään, purettiin varsa ja kävin kansliassa viemässä passin ja hakemassa numerot. Näyttelymaksua ei Sipoon hevosjalostusseuran jäsenenä tarvinnutkaan maksaa :) Sitten vain pikaiset harjaukset ja viimeistelyt, ja menoksi. Kopissa kiipeillessään varsa oli harmiksi kolhaissut toiseen etukavioon ihan pienen lohkeaman, mutta sille ei enää siinä vaiheessa mitään mahtanut, kun ei raspiakaan sattunut mukaan. Muutama varsa oli jäljellä ennen meitä, joten verryttelyalueella hetken ehdimme vielä kierrellä.

Sitten oli tuomion vuoro! Pientä pyöriskelyä lukuunottamatta varsa käyttäytyi oikein hienosti. Ja lukuunottamatta sitä että käynnissä se meinasi maistaa yhtä kolmion kulman virkaa pitävää kukkasta.. Ja lukuunottamatta sitä, että ravia esittäessä se hyvin menneen kolmion ensimmäisen kyljen jälkeen hyytyi aivan täysin sivusuunnalle tullessa, jumahti selkäni taakse ja muuttui perässävedettäväksi. Aargh! Siinä se lennokkuus sitten meni.
Mini hiihtelee hampaat ojossa kohti puskaa ja meikä hillitysti sihahtaa "Et syö!!"
JUST näinhän sen ravin pitikin mennä
TÄTÄ ei haluttu nähdä
Koska esiintymisvuoromme oli luokkamme häntäpäässä, ei loppuarvostelua tarvinnut odottaa kauaa. Saimme kuin saimmekin sen viime vuonna vähän kaivelemaan jäädyn kakkosen, ja mielestäni paljon "oikeammat" tyyppi- ja runkopisteet! Ysi tyypistä, siihen on pakko olla tyytyväinen. Selittelylle tilaa jäi kaviopisteissä, sanoivatkin että ilman sitä lohkeamaa olisi ollut kahdeksikko. Ja ravistakin olisi varmasti (ainakin..) pisteen ylöspäin saanut, jos se vain olisi ravannut..

Tyyppi: Erittäin hyvä tyyppi, hyvä ryhti 9
Runko: Pyöreä sopusuhtainen runko, kaareva kaula, piirteetön säkä, loiva, melko pitkä lautanen, hieman ulkolonkkainen 8
Jalat: Ej yhdensuuntaissiirtymä, vinot polvet, hieman sapelissa, tj pihdissä 6
Kaviot: Vej lohkeama, hieman renkaiset, muuten hyvät 7

Käynti: Ej ahtaat, suorat, tj ahtaanlaiset, hyvä yliastunta, rento 8
Ravi: Ej suorat, tj suorat, ahtaanlaiset 7

II palkinto

Luokkavoittajaksi meillä sentään ei ollut asiaa, joten lähdimme suuntaamaan kotiinpäin. Nyt lastauskin sujui hyvin, hetken mietittyään Mini meni koppiin kuin vanha tekijä. Tulomatkakin sujui varsan seistessä hipihiljaa, vaikka reipas tuulikin välillä huojutti traileria.

Maailman eniten kaunis lapsi on nyt todistetusti jonkun muunkin mielestä hieno
Hieno varsa pääsi kotona huolestuneena odottaneen äitinsä kanssa laitumelle ruohosta ja auringosta nauttimaan. Itse sain tietokoneelle päästyäni mieluisan tiedon - minut oli myös palkittu parhaana esittäjänä :) Kaikkiaan onnistunut reissupäivä siis, kiitos kaikille osallisille.

..Unohtuipa sitten kirjoittaa päivän eniten jännitetty osuus, eli strategiset mitat :D Ensin säältä mitattiin 144 cm, ja lautaselta 146. Mittaaja katsoi varsaa ja tuumasi ettei voi pitää paikkaansa, kun kerran on noin takakorkean näköinen (ja niinhän se on).. Uusi yritys antoi 143,5 / 146, mutta papereihin päätyi sitten 143 / 146. Sintti mikä sintti!

perjantai 13. toukokuuta 2011

Laidun kutsuu

Ruoho kovasti ryhtyi vihertämään jo, joten aamulla laitoin lekan laulamaan ja suoristin aitatolpat, ja Kouvolasta haettuani täydennystä eristinvarastoon vaihdoin hangen murjomat eristimet uusiin ja kiristin langat. Koko päivän kieli pitkällä tarhanaidalta puuhiani seuranneet tyttöset pääsivät sitten vähäksi aikaa syömään, narusta niitä onkin jo tämä viikko syötelty. Kovasti yritin innostaa tammoja juoksemaan jotta saisin hienoja aurinkoisia kesäkuvia.. Hah, Mimmun turpa upposi ensimmäiseen ruohotupsuun eikä maasta enää noussut, ja korkeintaan hermostuttuaan huitomiseeni hilpaisivat närkästyneinä vähän kauemmas.. :D

Ja huomennahan se on sitten näyttelypäivä.. :) (Ohjelma)

torstai 12. toukokuuta 2011

Kesäfiilis

Pari viime päivää ovat olleet suorastaan helteisiä :) Nyt sää tosin hieman viilenee, mikä onkin ihan hyvä näyttelyn kannalta, kunhan vain ei sataisi. Minin kanssa ollaan tässä tehty pitkiä talutusretkiä pitkin mäkiä ja mantuja, ihmettelemässä autoja, traktoreita sun muita eläväisiä, valitettavasti myös lukuisia kyykäärmeitä, jotka lämpö on houkutellut asfaltille päivää paistattelemaan. Yhh..

Mimmu on saanut nauttia pienestä spring breakista keskittyessäni Minjan kanssa puuhasteluun, mutta eilen kävin sitä syöttelemässä pihalla ja hetken mielijohteesta vein tamman kentälle, missä sitten ratsastin ilman satulaa. Naruriimun kanssa pujottelua, kiertelyä ja kaartelua, siirtymisiä, pysähdyksiä ja peruutuksia. Toimii.

Vielä käytiin vähän syöttelemässä.. Käy se ruohonleikkaus näinkin.

maanantai 9. toukokuuta 2011

Näyttelyyn valmistautuminen, tai valmistautumattomuus..

"Hyvän ja huonon valmistelun ero voi olla ratkaiseva hevosen näyttelymenestyksen kannalta, joten huolelliseen harjoitteluun ja hevosen siistimiseen uhrattu aika maksaa itsensä takaisin. Huonot arvostelut ja sijoittumiset seuraavat hevosta koko sen elämän ajan ja joihinkin näyttelyihin hevonen voi osallistua vain kerran elämässään. Siksi ei kannata riskeerata hevosen ja sitä myötä sen omistajan ja kasvattajan mainetta."

Köh köh.. Yllä valitettavasti lainasin omaa opinnäytetyötäni, joten älkää tehkö kuten minä teen, tehkää kuten minä sanon? Näyttelyyn on alle viikko ja tänään tuli ohjelmakin. Kaksivuotiaita suomenhevosvarsoja on näyttelyn kaikkiaan 13 varsasta kahdeksan kappaletta, joten siinä onkin aikamoinen vastus.. Muutaman kerran olemme tässä Minin kanssa harjoitelleet esittämistä, mutta eipä siinä vaan kovin paljon harjoittelemista ole. Kunhan itse jaksaisi juosta tarpeeksi lujaa.. Siistimiseen uhrattu aika on lähinnä ollut paniikinomaista talvikarvan irti nyhtämistä, kun kovasti elin siinä toivossa että kun näyttely on näin myöhään keväällä, ehtii luonto kyllä tehdä tehtävänsä.. No, ei ole tehnyt vielä kokonaan, vaikka karvaa onkin jo lähtenyt ihan hyvän aikaa.. Tänään varsa sai oikein tehopuunauksen jälkeen kauttaaltaan kevyen showshinesuihkutuksen, yhtään lähempänä näyttelyä ei viitsi karvaa liukastaakaan, lipsahtaa vielä mitta paikaltaan ja Ministä tulee entistä Minimpi! ;) Vielä pitää kaviot vuolla alkuviikosta ja ainakin jalat pestä.. Sekä tietysti puunata suitset, ja päätyä tekemään valinta sopivan talutinratkaisun suhteen. Ostin jo hienon hopeanvärisen tuplaketjun ja pitkän riimunnarun siihen liitettäväksi, mutta ketju osoittautui turhan painavaksi joten se hölskyy ikävästi juostessa, mistä Minja luonnollisesti ei ole kovin tyytyväinen. Joten taidetaan ihan ohjista esittää kuitenkin. Myös oma showkelpoisuus on kyseenalainen, valkoisia housujani en ole tainnut nähdä viimevuotisen näyttelyn jälkeen, joten ne pitäisi kaivaa esiin ja mahdollisesti pestä, samoin ihanat valkoiset Roecklini ovat pesun tarpeessa. Paidaksi taitaa tulla valkoinen Horzen pikee ja siihen päälle tummansininen tikkiliivi, oikein klassisen tyylikästä..

No, ei siis oteta suurempia paineita mistään, käy miten käy.. :) Näillä mennään, kuten sanonta kuuluu.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Klik klik..

..ja näin lähti sähköpostitse (kun vielä muistin) Nylands Läns Hästavelsförbundiin Ratsumäen Minjan ilmoittautuminen Sipoon varsanäyttelyyn :) Pieni punainen hevonen estradilla siis Nikkilän koulukeskuksen hiekkakentällä 14.5.!

 Jos vaikka niitä näyttelyharjoituksiakin innostuisi nyt tekemään..