Tervemenoa näyttelyyn!

Siispä aamuvarhain suunta kohti Nikkilää. Varsahan ei ollut vuoteen ollut autossa (eikä näitä asioita kannata etukäteen harjoitella, eihän..), joten lastaukseen varattiin reilusti aikaa, ja se olikin tarpeen, kun Mini ei ollut aivan varma, mennäkö vai eikö mennä. Lopulta pienillä pakkokeinoilla vastaanjurnuttava varsa avustettiin traileriin, missä se vielä koitti kiivetä etupuomin yli, jos vaikka pääsisi. Ei päässyt, naruja vähän tiukemmalle, ja sen jälkeen koko reilun 100 km matka sujuikin välillä melkein arveluttavan hiljaisuuden vallitessa, niin kiltisti Mini seisoi..

Mitenkään hurjasti aikaa ei sitten paikan päällä jäänytkään, purettiin varsa ja kävin kansliassa viemässä passin ja hakemassa numerot. Näyttelymaksua ei Sipoon hevosjalostusseuran jäsenenä tarvinnutkaan maksaa :) Sitten vain pikaiset harjaukset ja viimeistelyt, ja menoksi. Kopissa kiipeillessään varsa oli harmiksi kolhaissut toiseen etukavioon ihan pienen lohkeaman, mutta sille ei enää siinä vaiheessa mitään mahtanut, kun ei raspiakaan sattunut mukaan. Muutama varsa oli jäljellä ennen meitä, joten verryttelyalueella hetken ehdimme vielä kierrellä.

Sitten oli tuomion vuoro! Pientä pyöriskelyä lukuunottamatta varsa käyttäytyi oikein hienosti. Ja lukuunottamatta sitä että käynnissä se meinasi maistaa yhtä kolmion kulman virkaa pitävää kukkasta.. Ja lukuunottamatta sitä, että ravia esittäessä se hyvin menneen kolmion ensimmäisen kyljen jälkeen hyytyi aivan täysin sivusuunnalle tullessa, jumahti selkäni taakse ja muuttui perässävedettäväksi. Aargh! Siinä se lennokkuus sitten meni.

Mini hiihtelee hampaat ojossa kohti puskaa ja meikä hillitysti sihahtaa "Et syö!!"

JUST näinhän sen ravin pitikin mennä

TÄTÄ ei haluttu nähdä

Koska esiintymisvuoromme oli luokkamme häntäpäässä, ei loppuarvostelua tarvinnut odottaa kauaa. Saimme kuin saimmekin sen viime vuonna vähän kaivelemaan jäädyn kakkosen, ja mielestäni paljon "oikeammat" tyyppi- ja runkopisteet! Ysi tyypistä, siihen on pakko olla tyytyväinen. Selittelylle tilaa jäi kaviopisteissä, sanoivatkin että ilman sitä lohkeamaa olisi ollut kahdeksikko. Ja ravistakin olisi varmasti (ainakin..) pisteen ylöspäin saanut, jos se vain olisi ravannut..

Tyyppi: Erittäin hyvä tyyppi, hyvä ryhti 9
Runko: Pyöreä sopusuhtainen runko, kaareva kaula, piirteetön säkä, loiva, melko pitkä lautanen, hieman ulkolonkkainen 8
Jalat: Ej yhdensuuntaissiirtymä, vinot polvet, hieman sapelissa, tj pihdissä 6
Kaviot: Vej lohkeama, hieman renkaiset, muuten hyvät 7
Käynti: Ej ahtaat, suorat, tj ahtaanlaiset, hyvä yliastunta, rento 8
Ravi: Ej suorat, tj suorat, ahtaanlaiset 7
II palkinto

Luokkavoittajaksi meillä sentään ei ollut asiaa, joten lähdimme suuntaamaan kotiinpäin. Nyt lastauskin sujui hyvin, hetken mietittyään Mini meni koppiin kuin vanha tekijä. Tulomatkakin sujui varsan seistessä hipihiljaa, vaikka reipas tuulikin välillä huojutti traileria.

Maailman eniten kaunis lapsi on nyt todistetusti jonkun muunkin mielestä hieno

Hieno varsa pääsi kotona huolestuneena odottaneen äitinsä kanssa laitumelle ruohosta ja auringosta nauttimaan. Itse sain tietokoneelle päästyäni mieluisan tiedon - minut oli myös palkittu parhaana esittäjänä :) Kaikkiaan onnistunut reissupäivä siis, kiitos kaikille osallisille.

..Unohtuipa sitten kirjoittaa päivän eniten jännitetty osuus, eli strategiset mitat :D Ensin säältä mitattiin 144 cm, ja lautaselta 146. Mittaaja katsoi varsaa ja tuumasi ettei voi pitää paikkaansa, kun kerran on noin takakorkean näköinen (ja niinhän se on).. Uusi yritys antoi 143,5 / 146, mutta papereihin päätyi sitten 143 / 146. Sintti mikä sintti!