maanantai 9. toukokuuta 2011

Näyttelyyn valmistautuminen, tai valmistautumattomuus..

"Hyvän ja huonon valmistelun ero voi olla ratkaiseva hevosen näyttelymenestyksen kannalta, joten huolelliseen harjoitteluun ja hevosen siistimiseen uhrattu aika maksaa itsensä takaisin. Huonot arvostelut ja sijoittumiset seuraavat hevosta koko sen elämän ajan ja joihinkin näyttelyihin hevonen voi osallistua vain kerran elämässään. Siksi ei kannata riskeerata hevosen ja sitä myötä sen omistajan ja kasvattajan mainetta."

Köh köh.. Yllä valitettavasti lainasin omaa opinnäytetyötäni, joten älkää tehkö kuten minä teen, tehkää kuten minä sanon? Näyttelyyn on alle viikko ja tänään tuli ohjelmakin. Kaksivuotiaita suomenhevosvarsoja on näyttelyn kaikkiaan 13 varsasta kahdeksan kappaletta, joten siinä onkin aikamoinen vastus.. Muutaman kerran olemme tässä Minin kanssa harjoitelleet esittämistä, mutta eipä siinä vaan kovin paljon harjoittelemista ole. Kunhan itse jaksaisi juosta tarpeeksi lujaa.. Siistimiseen uhrattu aika on lähinnä ollut paniikinomaista talvikarvan irti nyhtämistä, kun kovasti elin siinä toivossa että kun näyttely on näin myöhään keväällä, ehtii luonto kyllä tehdä tehtävänsä.. No, ei ole tehnyt vielä kokonaan, vaikka karvaa onkin jo lähtenyt ihan hyvän aikaa.. Tänään varsa sai oikein tehopuunauksen jälkeen kauttaaltaan kevyen showshinesuihkutuksen, yhtään lähempänä näyttelyä ei viitsi karvaa liukastaakaan, lipsahtaa vielä mitta paikaltaan ja Ministä tulee entistä Minimpi! ;) Vielä pitää kaviot vuolla alkuviikosta ja ainakin jalat pestä.. Sekä tietysti puunata suitset, ja päätyä tekemään valinta sopivan talutinratkaisun suhteen. Ostin jo hienon hopeanvärisen tuplaketjun ja pitkän riimunnarun siihen liitettäväksi, mutta ketju osoittautui turhan painavaksi joten se hölskyy ikävästi juostessa, mistä Minja luonnollisesti ei ole kovin tyytyväinen. Joten taidetaan ihan ohjista esittää kuitenkin. Myös oma showkelpoisuus on kyseenalainen, valkoisia housujani en ole tainnut nähdä viimevuotisen näyttelyn jälkeen, joten ne pitäisi kaivaa esiin ja mahdollisesti pestä, samoin ihanat valkoiset Roecklini ovat pesun tarpeessa. Paidaksi taitaa tulla valkoinen Horzen pikee ja siihen päälle tummansininen tikkiliivi, oikein klassisen tyylikästä..

No, ei siis oteta suurempia paineita mistään, käy miten käy.. :) Näillä mennään, kuten sanonta kuuluu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti