torstai 23. maaliskuuta 2017

Ori poikineen - suomenhevosten superviikonloppu

Jos tulevana suvena.. aargh! Jämpti & Lakeuden Ihme
Luulin että on kulunut tarpeeksi aikaa, että voin jo katsella OriSuoran kuvia ilman, että se kirottu Lauri Tähkä alkaa soida päässäni. Olin väärässä.

Työelämäni ensimmäisen talviloman ajankohta oli valittu tarkkaan, sillä Bastille keikkaili Helsingissä 8.3. ja suomenhevosten superviikonloppua puolestaan vietettiin Ypäjällä 10.-12. maaliskuuta. Kotiuduttuani torstaina yhden yön kaupunkilomaltani oli edessä matkatavaroiden vaihto pitkää hevos- ja kuvausviikonloppua varten (hätäisen pakkaamisen vielä keskeytti aivan viime tinkaan mennyt uuden kamerarepun tupsahdus pakettiautomaattiin, sillä reppu oli ihan pakko saada mukaan), ja taas mentiin. Kirkkonummella ratsuttajan luona orinäyttelyyn oli valmistautunut sph-ori Kuukson Kaipaus, jonka ohjaksissa olisi juoksuhommia luvassa Ypäjällä. Kun se sai numerokseen iloisesti ykkösen ja näyttely alkoi perjantaina kello 7:30, lähdettiin suosiolla jo edeltävänä iltana puunaamaan heppaa ja laittamaan kaikki valmiiksi aamua varten, aamulla kun piti startata tallilta jo ennen viittä. Tallikämpässä nukutun yön jälkeen pistettiin ponny kyytiin ja se oli menoa sitten.


Siinä aamuseitsemältä lenkkareita kiristellessä olin kyllä kerrankin hyvin iloinen siitä, että aikaiset aamuherätykset kuuluvat arkirutiineihin.. :D Päivä alkoi mittauksilla, ell-tarkastuksella ja rakennearvostelulla, jotka Ukko suoritti mallikkaasti. Välissä oli aikaa seurata muiden arvosteluja ennen Ukon irtohypytystä.

Hiljalan Fantom lautakunnan syynissä
Ja näin Ukko hyppää (ja Krista juoksee):


Kulta-ahon Kasimir oli itselleni jo lähtökohtaisesti viikonlopun mielenkiintoisimpia oreja
Perjantain osalta omat suoritukset olivat ohi, ja loppupäivä kului turistina R-oriiden estekokeita ja illan kutsukilpailuja katsellessa ja kuvaillessa.

Perjantaipäivän parhaana (T- ja ajettavuuskokeen P-oreista) palkittiin Ta-suunnalle jalostusarvosteltu monitoimiori Velhonen

Tuomarin lahjominen oli sallittua, ja Carl-Harry Frey sai fanijoukkojen ihailun lisäksi mm. kukkia, vaaleanpunaiset lasit ja puukon (tarkemmin "puukon tai puukosta", tuloksesta riippuen)
Jalopeno vei kür-kilpailun voiton


Perjantai oli pitkä päivä, ja aikaisin alkoi myös lauantai, sillä askellajikokeessakin Ukon suoritusvuoro oli ensimmäisenä, 7:30..



Meinasi tulla tippa linssiin kuvaajallakin tämän upean 4-vuotiaan menoa ihastellessa. Isänsä Sumiaisen pienempi painos. Ja taas minä jossittelin sitä minun sumppivarsaunelmaani. Mutta ehkä se on sitten ukkovarsa. Tai kekkosvarsa. Pitäisi vain olla vähän isompi tamma sitä yhdistelmää varten, 147 cm + 149 cm ei ehkä ole järkevin paritus, eiköhän tuo yksi väliinputoajakokoinen jo riitä.. :P

Hienosti sujuneiden suoritusten jälkeen ei Team Qxon osalta odoteltu enää kuin palkintojenjakoa, joten aamupalan kautta oli suunta takaisin katsomoon. Oriiden koulukokeita ja Anna Kärkkäisen työskentelyä koeratsastajana oli kiehtovaa seurata. Vaikka ori esiintyi kuinka edukseen oman ratsastajan kanssa, aina Anna sai niistä pykälää enemmän irti!

Edelleen liputin Kulta-ahon Kasimirin puolesta..
..ja niinhän se R- ja PR-oriiden osalta parhaana palkittiin!
Tuomaristo otti aikansa päätöksiä ja palkintoja miettiessään, mutta lopulta päästiin palkitsemisiin asti. Ukon tuloksia ei tarvinnut kauaa jännittää, kun se oli ensimmäisenä myös arvosteluaan kuulemassa: hieno II palkinto tälle nuorukaiselle!



Kun orinäyttely saatiin palkitsemisten myötä päätökseen, Ypäjä-hallin valtasi suomenratsujen ja -pienhevosten orishow OriSuora, joka oli koonnut paikalle lähes 30 jalostukseen hyväksyttyä komistusta. Olin suunnitellut sen videoimista ja osan esityksistä kuvasinkin, mutta taidan jättää klipit vain omaksi ilokseni. Uudet hevoskasvattajat -FB:ssa kun on esitykset nähtävillä, ja monella oreilla on omatkin videonsa julkaistuna. Jalustasta huolimatta oma kuvausjälki ei ole ihan priimaa, kun kameran nokassa oli 70-200mm objektiivi.. Akkukin alkoi huomautella varauksen vähyydestä, joten loppupäästä otin ihan vain kuvia joistain oreista.

Lakeuden Ihme
Rannan Ruhtinas
Kaiken kaikkiaan kahdessa päivässä tuli nähtyä hieno kattaus suomenhevosoreja! Aiemmin en olekaan orinäyttelyihin päässyt paikalle, mutta oli mielenkiintoista olla myös "kulissien takana", tallioloissa seuraamassa hevosia (niin näyttelyyn kuin kutsukilpailuun/OriSuoraan osallistuvia). Laajassa valikoimassa oreja oli varmasti jokaiselle jotakin, suomenhevosen monikirjoisuus tuli hyvin esille kun esillä oli hevosia laidasta laitaan mm. koon ja tyypin osalta. Onhan se hassua ajatella, että esimerkiksi pieni ja ponimainen, 138 cm korkea Vuohimäen Havu ja suuri ja sporttinen, 170 cm korkea Hessin Leevi edustavat samaa rotua! Orinäyttelystä suomenhevosjalostus sai monta mielenkiintoista uutta vaihtoehtoa, joissa oli myös suvullisesti mukavaa vaihtelua. Omaa suosikkia on paha nostaa tuosta joukosta, mutta kun Kasimir kiinnosti koko näyttelyn ajan, täytyy varmaan kompata tuomariston valintaa ;) Ja tottakai myös Kuukson Kaipausta on kehaistava, vaikka osittain puolueellinen sen suhteen olenkin. Sumiaisen jälkeläisnäyttö on pienestä määrästä huolimatta laadultaan huikeaa, ja on hienoa saada orille nyt hyväksytty poika jatkamaan sukua.

Kiinnostuitko Ukosta? Tsekkaa tiedot Facebookista!

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Arielin paluu ja muita ostoksia - HHF2017

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, en kiireiltäni (Ypäjän reissustakin jotain vielä kirjoitellaan) ehtinyt juuri tämänvuotisen Helsinki Horse Fairin tarjontaan tutustua. Kun sitten hakemani blogipassi visiitin tueksi myönnettiin, oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja suunnata Helsinki Horse Fairin sivuille katsomaan, mitä siellä tällä kertaa pääsee näkemään, kuulemaan ja oppimaan.

Uudistuneiden kotisivujen sekava asettelu sai ainakin tämän messukävijän nopeasti turhautumaan etsimiseen, mutta onneksi jo viime messuilla hyväksi havaittu Messukeskuksen appi pelasti tälläkin kertaa, ja sisällön sai esiladattua puhelimeen, jolloin mahdollisesti tukossa olevat mobiiliyhteydetkään eivät paikan päällä haittaisi. Tuon sovelluksen kautta tulee myös hälytys puhelimeen aina suosikiksi merkatun ohjelman lähestyessä, jotta varmasti muistaa kaikki tärkeät ohjelmanumerot.

Messupäiväkseni valikoitui lauantai ja paikalle piti suunnata heti aamupäivästä, jotta pääsisin mm. infolavan ääreen kuulemaan Uudet Hevoskasvattajat -hankkeesta. Aamun aikatauluni hieman petti alkuperäisestä suunnitelmasta (kiitos Netflixin ja pitkälle aamuyöhön venyneen Iron Fist -maratonin..), ja lopulta lähdin vasta puolenpäivän tienoilla ajamaan kohti Helsinkiä. Ja taidanpa tällaista supistettua messupäivää suosia jatkossakin, sillä siinä missä toisinaan on heti aamulla paikalle pyrkiessä seisty parkkijonossa tuntikin, ei hämmennykselläni ollut loppua, kun edessä oli tyhjää tietä ja suoraa ajoa aina parkkiruutuun asti.

Kun kaikki ohjelmatärppini infolavan puolella olivat siinä vaiheessa päivää jo ohi (hevoskasvattajien lisäksi satulasepän ja kengittäjän tietoiskut), edessä oli totuttua vapaamuotoisempi messukäynti. Heti ensi töikseni juoksin hullun kiilto silmissäni suuntasin määrätietoisesti Horse & Riderin kojua kohti, sillä juuri messujen alla Equality Line julkaisi maailman kauneimman uutisen: GG Ariel tekee comebackin ja tällä kertaa helmikoristeltujen satulahuopien, korvahuppujen, ratsastusloimien ja koirantakkien muodossa. Kauniisti kinusin Horse & Riderin Instagramissa mallistoa paikalle tuomaan, ja niinhän ne mukaan mahdutettiin jo lauantaina (enkä joutunut vaihtamaan messupäivääni sunnuntaille ihan vain yhden satulahuovan vuoksi, sillä sekin ehti käydä mielessä).

Blogin pitkäaikaiset seuraajat saattavat muistaa, millainen selkkaus Glen Gordon Ariel -suitsien perään haikailu on vuosien varrella ollut. Saaga sai lopulta päätöksensä lokakuussa 2015, kun nuo jumalaiset suitset lopultakin sattuman ja kohtalon ohjaamana löysin Ruotsin reissulla. (Käyttöön ne tosin eivät ole vieläkään päässeet - aiemmin ostamani Ariel-otsapanta kyllä edelleen koristaa Minin kisasuitsia, Ariel-suitset puolestaan koristavat makuuhuoneeni seinää.) Mielessä ei käynyt lainkaan, että Ariel-mallisto voisi jossain muodossa saada jatkoa, mutta huovat nähtyäni alkoi ihan pumpusta ottaa, vähintään se valkoinen kouluhuopa oli pakko saada. Olen ehkä tehnyt periaatepäätöksen että huopakokoelmani karttuu jatkossa vain LeMieux'lla, ja myynyt sen johdosta jopa pari rakasta Equilinea ja Eskadronia pois, mutta GG:lla on aina erityinen paikka sydämessäni.

Sen verran fanaattiselta näytin Horse & Riderin ständille saapuessani, että tulin heti tunnistetuksi ja minulle kaivettiin ihan muoveissa oleva valkoinen kouluhuopa ja niin jatkoin messupäivääni iloisesti Horse & Riderin "heinäkassia" heilutellen. Vaikka verkkokauppaostelukin on ihanaa, ei mikään voita sitä tunnetta, kun saat heti hiplailla uutta satulahuopaa.. Kun siinä vaiheessa 0 euron messubudjetti oli jo miinuksella 59 euroa, loppu tiivistyykin sitten kuluneisiin hokemiin "samaan perikatoon" ja "ostin kun halvalla sain".

Ei nyt tullut panostettua kauheasti esillepanoon ja kuvaukseen. P.S. Etsi kissa.
Kassin täytteeksi päätyi nimittäin pian Fysio Healingin aleaarreaitasta 10 euron pönttö Wendal's Herbsin kavioyrttejä (Mini on ollut tyytyväinen Eggersmannin Profi Biotin Plussan käyttäjä, mutta testataan nyt tätäkin), ja kaksi (!) Double Diamondin naruriimua, nekin kympin kipale eli järkyttävän halpoja. Kokovaihtoehdot oli joko varsa tai valtava, ja koska ihan pienet naruriimut minulta puuttuvat ja draftia tuskin koskaan tarvitsen, valitsin varsakoon eli weanlingin. Väriä en osannut valita mustan ja beigen välillä, joten otin molemmat. Ja ihan väärän merkkistä, sillä minulla on ennestään vain Silver Tippejä (4 kpl). Varsoja minulla on 0 kpl. Mutta kun halpaa.

Messualueen kiertely jatkui vielä kohti Playsson.netin pistettä, mistä kuulumisten vaihdon jälkeen poistuin 25 euroa köyhempänä ja T-Stablen grippiohjia rikkaampana. Orinäyttelyn alla kirosin viime näyttelykauden päätteeksi paikkaan nimeltä jemma livahtaneita Fákurin biothaneohjiani, ja kun nuo T-Stablet kiinnostivat jo ennestään, päätin liittää mustat grippiohjat arsenaaliini siltä varalta että biothanet ovat karanneet yhdessä swarovski-Roecklieni kanssa eivätkä enää halua palata luokseni.

Kissat saivat vielä tuliaisiksi vähän nameja, ja sitten vaihdoin GoExpon puolelle ennen kuin mitään pahempaa sattuu. GoExpon alue tuli kierrettyä läpi, ja kun kuvauskalusto on tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla, uskaltauduin myös Kuva&Kameran karkkikauppaan. Viime vuonna kiersin sen tietoisesti kaukaa, mutta omatunto hieman kolkutellen voin laskeskella, että tämän vuoden aikana olen ostanut kolme uutta objektiivia oheistarvikkeineen, sekä mm. uuden kameralaukun ja -repun.. Hups. Reppuvertailua olisinkin muuten lähtenyt messuille tekemään, mutta kun kipeästi tarvitsin reppua jo Ypäjällä, valikoin Lowepro Fastpack 250 AW II:n paikallisen Foto Monzan valikoimista ja se täydellisesti tarpeitani tuntuukin vastaavan.

Lopuksi suuntasin vielä katsomoon irlannincobien näytöstä ja kovasti odottamaani Working Equitationia seuraamaan. Kovassa nosteessa oleva WE kyllä tulee olemaan minun ratsastustavoitteeni, kunhan poni joskus kotiutuu! Tai siis varsojahan sen piti tulla tekemään.. :D



Messut alkoivat WE-kilpailun jälkeen jo lähestyä lauantain osalta loppuaan, joten minäkin lähdin ajamaan kotia kohti. Tavanomaista lyhyempi, vain noin kolmetuntinen ja ohjelmaltaan vapaa messuvisiitti tuntui piristävältä, kun monesti Horse Fairiin on lähdetty turhankin tiiviin aikataulun kanssa ja silti joutunut harmittelemaan, kun päällekkäisyyksien vuoksi jotain jää silti näkemättä. Pitkän kokopäiväreissun aikana väsymys ehtii aina väkisinkin jossain vaiheessa iskeä, kun haluaa nauttia kaikesta koko rahan edestä, mutta nyt siltäkin vältyttiin. Aika kuitenkin riitti niin ostosten tekemiseen, koko messualueen kiertelyyn ja myös ohjelmien seuraamiseen. Täytyy kokeilla lyhyempää kaavaa jatkossakin, jos vain suinkin malttaa.

Messutunnelmiin ehtii muuten vielä mukaan Havenin livessä, jos et paikan päälle pääse!

maanantai 13. maaliskuuta 2017

Pika-arvonta: Helsinki Horse Fair!


Olen ollut tähän asti kaikilla Helsinki Horse Fair -messuilla, eikä tämäkään vuosi jää poikkeukseksi. Viimevuotisen innostamana hain tälläkin kertaa bloggaajapassia, ja viime viikolla tuli tieto sen myöntämisestä. Tässä on vain pitänyt sen verran kiirettä (kuluihan viime viikon talvilomasta loppupuolisko reissussa Helsingissä ja Ypäjällä), että messujen ohjelmistoon ja muuhun tarjontaan en ole ehtinyt perehtyä juuri ollenkaan! Mutta tässähän saavat lukijat auttaa..

Siispä passin myötä Messukeskukselta arvottavaksi saatu messulippu (1 kpl, joka oikeuttaa yhteen sisäänpääsyyn vapaavalintaisena päivänä, myös GoExpo- ja Kuva&Kamera-messuille) lähtee jakoon seuraavin perustein:

1. Kerro kommentissa mielenkiintoinen messutipsi Helsinki Horse Fairiin: oli se sitten esitys, ohjelmanumero tai expoalueen tärppi. 
2. Jätä sähköpostiosoitteesi!

Arvonta on avoin kaikille ja sulkeutuu keskiviikkona 15.3.2017 klo 20. Arvonta suoritetaan ja lippu messuille toimitetaan pdf-tiedostona jättämääsi sähköpostiosoitteeseen (katsothan siis että se on toimiva!) viimeistään torstaina 16.3. Arvonta on päättynyt!

Tietoa messujen ohjelmasta ja näytteillä olevista yrityksistä ja yhdistyksistä, sekä muuta infoa messukävijöille esimerkiksi aukioloajoista löytyy tietenkin: Helsinki Horse Fair. Kätevä apu messukäynnin suunnitteluun on myös Messukeskus-sovellus.

Helsinki Horse Fair, GoExpo & Kuva&Kamera Helsingin Messukeskuksessa 17.-19.3.


P.S. Tuplaa mahdollisuutesi voittoon Ratsumäen Minjan Facebook-sivulla!