Arielin paluu ja muita ostoksia - HHF2017

Kuten edellisessä postauksessani mainitsin, en kiireiltäni (Ypäjän reissustakin jotain vielä kirjoitellaan) ehtinyt juuri tämänvuotisen Helsinki Horse Fairin tarjontaan tutustua. Kun sitten hakemani blogipassi visiitin tueksi myönnettiin, oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja suunnata Helsinki Horse Fairin sivuille katsomaan, mitä siellä tällä kertaa pääsee näkemään, kuulemaan ja oppimaan.

Uudistuneiden kotisivujen sekava asettelu sai ainakin tämän messukävijän nopeasti turhautumaan etsimiseen, mutta onneksi jo viime messuilla hyväksi havaittu Messukeskuksen appi pelasti tälläkin kertaa, ja sisällön sai esiladattua puhelimeen, jolloin mahdollisesti tukossa olevat mobiiliyhteydetkään eivät paikan päällä haittaisi. Tuon sovelluksen kautta tulee myös hälytys puhelimeen aina suosikiksi merkatun ohjelman lähestyessä, jotta varmasti muistaa kaikki tärkeät ohjelmanumerot.

Messupäiväkseni valikoitui lauantai ja paikalle piti suunnata heti aamupäivästä, jotta pääsisin mm. infolavan ääreen kuulemaan Uudet Hevoskasvattajat -hankkeesta. Aamun aikatauluni hieman petti alkuperäisestä suunnitelmasta (kiitos Netflixin ja pitkälle aamuyöhön venyneen Iron Fist -maratonin..), ja lopulta lähdin vasta puolenpäivän tienoilla ajamaan kohti Helsinkiä. Ja taidanpa tällaista supistettua messupäivää suosia jatkossakin, sillä siinä missä toisinaan on heti aamulla paikalle pyrkiessä seisty parkkijonossa tuntikin, ei hämmennykselläni ollut loppua, kun edessä oli tyhjää tietä ja suoraa ajoa aina parkkiruutuun asti.

Kun kaikki ohjelmatärppini infolavan puolella olivat siinä vaiheessa päivää jo ohi (hevoskasvattajien lisäksi satulasepän ja kengittäjän tietoiskut), edessä oli totuttua vapaamuotoisempi messukäynti. Heti ensi töikseni juoksin hullun kiilto silmissäni suuntasin määrätietoisesti Horse & Riderin kojua kohti, sillä juuri messujen alla Equality Line julkaisi maailman kauneimman uutisen: GG Ariel tekee comebackin ja tällä kertaa helmikoristeltujen satulahuopien, korvahuppujen, ratsastusloimien ja koirantakkien muodossa. Kauniisti kinusin Horse & Riderin Instagramissa mallistoa paikalle tuomaan, ja niinhän ne mukaan mahdutettiin jo lauantaina (enkä joutunut vaihtamaan messupäivääni sunnuntaille ihan vain yhden satulahuovan vuoksi, sillä sekin ehti käydä mielessä).

Blogin pitkäaikaiset seuraajat saattavat muistaa, millainen selkkaus Glen Gordon Ariel -suitsien perään haikailu on vuosien varrella ollut. Saaga sai lopulta päätöksensä lokakuussa 2015, kun nuo jumalaiset suitset lopultakin sattuman ja kohtalon ohjaamana löysin Ruotsin reissulla. (Käyttöön ne tosin eivät ole vieläkään päässeet - aiemmin ostamani Ariel-otsapanta kyllä edelleen koristaa Minin kisasuitsia, Ariel-suitset puolestaan koristavat makuuhuoneeni seinää.) Mielessä ei käynyt lainkaan, että Ariel-mallisto voisi jossain muodossa saada jatkoa, mutta huovat nähtyäni alkoi ihan pumpusta ottaa, vähintään se valkoinen kouluhuopa oli pakko saada. Olen ehkä tehnyt periaatepäätöksen että huopakokoelmani karttuu jatkossa vain LeMieux'lla, ja myynyt sen johdosta jopa pari rakasta Equilinea ja Eskadronia pois, mutta GG:lla on aina erityinen paikka sydämessäni.

Sen verran fanaattiselta näytin Horse & Riderin ständille saapuessani, että tulin heti tunnistetuksi ja minulle kaivettiin ihan muoveissa oleva valkoinen kouluhuopa ja niin jatkoin messupäivääni iloisesti Horse & Riderin "heinäkassia" heilutellen. Vaikka verkkokauppaostelukin on ihanaa, ei mikään voita sitä tunnetta, kun saat heti hiplailla uutta satulahuopaa.. Kun siinä vaiheessa 0 euron messubudjetti oli jo miinuksella 59 euroa, loppu tiivistyykin sitten kuluneisiin hokemiin "samaan perikatoon" ja "ostin kun halvalla sain".

Ei nyt tullut panostettua kauheasti esillepanoon ja kuvaukseen. P.S. Etsi kissa.

Kassin täytteeksi päätyi nimittäin pian Fysio Healingin aleaarreaitasta 10 euron pönttö Wendal's Herbsin kavioyrttejä (Mini on ollut tyytyväinen Eggersmannin Profi Biotin Plussan käyttäjä, mutta testataan nyt tätäkin), ja kaksi (!) Double Diamondin naruriimua, nekin kympin kipale eli järkyttävän halpoja. Kokovaihtoehdot oli joko varsa tai valtava, ja koska ihan pienet naruriimut minulta puuttuvat ja draftia tuskin koskaan tarvitsen, valitsin varsakoon eli weanlingin. Väriä en osannut valita mustan ja beigen välillä, joten otin molemmat. Ja ihan väärän merkkistä, sillä minulla on ennestään vain Silver Tippejä (4 kpl). Varsoja minulla on 0 kpl. Mutta kun halpaa.

Messualueen kiertely jatkui vielä kohti Playsson.netin pistettä, mistä kuulumisten vaihdon jälkeen poistuin 25 euroa köyhempänä ja T-Stablen grippiohjia rikkaampana. Orinäyttelyn alla kirosin viime näyttelykauden päätteeksi paikkaan nimeltä jemma livahtaneita Fákurin biothaneohjiani, ja kun nuo T-Stablet kiinnostivat jo ennestään, päätin liittää mustat grippiohjat arsenaaliini siltä varalta että biothanet ovat karanneet yhdessä swarovski-Roecklieni kanssa eivätkä enää halua palata luokseni.

Kissat saivat vielä tuliaisiksi vähän nameja, ja sitten vaihdoin GoExpon puolelle ennen kuin mitään pahempaa sattuu. GoExpon alue tuli kierrettyä läpi, ja kun kuvauskalusto on tällä hetkellä ihan hyvällä mallilla, uskaltauduin myös Kuva&Kameran karkkikauppaan. Viime vuonna kiersin sen tietoisesti kaukaa, mutta omatunto hieman kolkutellen voin laskeskella, että tämän vuoden aikana olen ostanut kolme uutta objektiivia oheistarvikkeineen, sekä mm. uuden kameralaukun ja -repun.. Hups. Reppuvertailua olisinkin muuten lähtenyt messuille tekemään, mutta kun kipeästi tarvitsin reppua jo Ypäjällä, valikoin Lowepro Fastpack 250 AW II:n paikallisen Foto Monzan valikoimista ja se täydellisesti tarpeitani tuntuukin vastaavan.

Lopuksi suuntasin vielä katsomoon irlannincobien näytöstä ja kovasti odottamaani Working Equitationia seuraamaan. Kovassa nosteessa oleva WE kyllä tulee olemaan minun ratsastustavoitteeni, kunhan poni joskus kotiutuu! Tai siis varsojahan sen piti tulla tekemään.. :D

Henkilön Krista Heikkilä (@arroparro) jakama julkaisu 18. 03ta 2017 klo 8.30 PDT

Messut alkoivat WE-kilpailun jälkeen jo lähestyä lauantain osalta loppuaan, joten minäkin lähdin ajamaan kotia kohti. Tavanomaista lyhyempi, vain noin kolmetuntinen ja ohjelmaltaan vapaa messuvisiitti tuntui piristävältä, kun monesti Horse Fairiin on lähdetty turhankin tiiviin aikataulun kanssa ja silti joutunut harmittelemaan, kun päällekkäisyyksien vuoksi jotain jää silti näkemättä. Pitkän kokopäiväreissun aikana väsymys ehtii aina väkisinkin jossain vaiheessa iskeä, kun haluaa nauttia kaikesta koko rahan edestä, mutta nyt siltäkin vältyttiin. Aika kuitenkin riitti niin ostosten tekemiseen, koko messualueen kiertelyyn ja myös ohjelmien seuraamiseen. Täytyy kokeilla lyhyempää kaavaa jatkossakin, jos vain suinkin malttaa.

Messutunnelmiin ehtii muuten vielä mukaan Havenin livessä, jos et paikan päälle pääse!