lauantai 30. toukokuuta 2015

Kenttäkisakuume?

Kenttäratsastusta joskus kutsutaan kovin addiktoivaksi lajiksi. Sellainen tauti on nyt tainnut tarttua kenttähevoslapsen omistajaankin.. Piti nimittäin ihan omaksi huviksi lähteä tänään Harjuun katsomaan 2-tason kenttäkilpailuja. Ihan niin hurja en ollut, että olisin lähtenyt jo aamusta ihmettelemään kouluratojen puksuttelua, vaan tarkoituksena oli nimenomaan lähteä katsomaan maastoestekokeita, jotka starttien vähäisyyden vuoksi alkoivat sopuisasti 13:30, eikä niissä samaisesta syystä menisi montaakaan tuntia. Harjussa sen verran harvoin kenttiksiä on, nyt sentään kahtena vuotena peräkkäin mutta sitä edelliset taisivat olla 2010, että pitäähän sitä paikalle lähteä kun kerran kotinurkilla tapahtuu. Ja vaihtelun vuoksi ihan yleisönä eikä hevosenomistaja-/hoitaja-yleisjännittäjänä - näkee joskus muutakin kuin oman ponin suoritukset. Harjussa olikin maastoesterata hyvin yleisöystävällinen, kun siitä ihan katsomosta istuen näki suuren osan radasta. Mitä nyt taas kerran kirosin Harjun katsomoa, joka tällaisena kauniina ja aurinkoisena päivänä on suoraan porottavaa aurinkoa vasten sijoitettu. Yritäpä siinä siristellä ja seurata suorituksia!

Voimakkaan vastavalon vuoksi ei päivän kuvasaaliskaan päätä huimaa sen suuremmin määrällään kuin laadullaan, mutta kun jotenkin se kamera vain väkisin liimaantuu näppeihin. Ja kun viime aikoina on huomannut, että käytännössä olemattoman kuvaamisen vuoksi käsi-silmäkoordinaatio yhteydessä tuntumaan kameran laukaisunopeudesta on niin metsässä kun vain mahdollista, että käytetään jokainen kuvausmahdollisuus edes treenin vuoksi, jos ei muuten.. Jossain vaiheessa aurinko kävi kyllä niin ankaraksi että oli vaihdettava arskat päähän, ja siinä vaiheessa kuvattiin jo käytännössä sokkona :D (Perinteisen laiskasti muokkaamattomia) kuvia täällä.

Lavilan Viljo
Kenttäkisakuumeen lisäksi myös varsakuume joskus leimahtelee.. Ihanaan 6-vuotiaaseen Lavilan Viljoon ihastuin jo Niinisalossa, ensin ihan näkemättä ja nettitietojen perusteella kun sitä minulle majoitusseurueessa kehuttiin, ja sitten maaston verryttelyssä missä sen voimakasta laukkaa kuolasin. Pellervolainen musta ori, hyviä näyttelypisteitä saanut ja mukavan kokoinenkin? Ja näemmä hyppää myös? Kyllä kiinnostaa! Meillä oli jo muutama tamma jonossa :D Nyt Harjun harrasteluokassa pääsin sitten seuraamaan oria ihan tositoimissa, ja kyllähän se komealta näytti liitäessään läpi radan (ja aika reilusti alle ihanneajan maaliin). Toivottavasti tämä poika joskus kirjataankin, Minin eläkepäivät siitostammana ovat nimittäin heti paljon ajankohtaisemmat kun tällaista herkkua on tarjolla..

Harjussa jatkuu vielä huomenna kenttämeiningit 3-tason minikisojen (yhteensä 17 starttia) kanssa, mutta itse matkaan Miehikkälän orilaitumelle Kekkosen hovissa. Tähän ikään olen ehtinyt, ja aika monta vuotta jo Kymenlaaksossakin asunut, ja kertaakaan ei ole vielä tullut lähdettyä Miehikkälään seuraamaan orivarsojen laitumellelaskua, vaikka aina on pitänyt. Tällä kertaa saatan päästä nauttimaan siitä vähän turhankin aitiopaikalta, jos joudun laskemaan herra presidentin itse irti.. ;)

tiistai 26. toukokuuta 2015

Ja sitten se kisapostaus! NR 16.-17.5.

Reilu viikko sitten olivat siis vuorossa Minin ja Lindan toiset kenttäkilpailut, tällä kertaa Niinisalossa ja harrasteluokka ohjelmassa. Edellisenä viikonloppuna oli jo käyty maisemiin tutustumassa ja rataakin harjoittelemassa, joten jännitti ehkä vain aika paljon eikä aika tosi paljon ;)

Keski-Suomen seurue oli saapunut majoituspaikkaan perjantaina, mutta koska Minin lähtöaika koulukokeessa oli vasta pitkällä iltapäivän puolella, neljän aikoihin, lähdin itse matkaan vasta lauantaina. Olisi muuten ajaminen mennyt niin myöhään, että ennemmin sitä lähti liikenteeseen reippaana hyvin (?) nukutun yön jälkeen. Reilu neljä tuntia ratissa alkaa jo olla sellainen rupeama, ettei sitä viideltä heränneenä, pitkän työpäivän jälkeen ajele jos ei ole huutava pakko.. Ja nyt kun kerran vaihtoehto oli niinkin houkutteleva, että lauantaiaamuna sai ilman mitään kiirettä lähteä vasta kymmenen aikoihin ajamaan, voitti oma sänky tämän mittelön.

Matka sujui mutkitta, mitä nyt luulin eksyneeni Tampereen kohdilla kun ajoin eri reittiä kuin viikkoa aiemmin (jolloin käväisin Hööksin kautta), mutta ihan oikealla tiellä olin koko ajan. Perille päästyäni ruvettiinkin laittamaan jo kisaponia kuntoon. Minun Amarettoni kävi kisoja ennen satulaseppä sovittamassa ja toppaamassa Minille justiinsa passeliksi, joten nyt on ponilla koulupenkki, jes, ja minä vältyin satulakauppastressiltä, tupla-jes.

Verkassa poni näytti tosi hienolta! Mitä nyt laukkaan siirtymiset meinasi tapahtua pienen "keulimisen" kautta, Mini taisi tuumata että kyllä hän tietää paremmin, mitä varten tänne on tultu, ja rupesi jo virittelemään vietereitään..



Näiltä osin saatte tyytyä minun kamaliin kuvauksiini
Radalla tuli onneksi siistit siirtymiset, ja onnistunut oli koko muukin suoritus. Ohjelma oli Tutustumisluokan ohjelma 2000/2009 rata B, ja kunhan tulokset lopulta päivittyivät Equipeen, oli suorituksesta prosentteja annettu 62,50 %. Koko luokassa tällä pääsi aivan sijoihin kiinni, nimittäin jaetulle 14. sijalle kun tässä 48 startin harrasteluokassa 12 sijoittuisi. Rataesteille lähdettiin siis kovin jänniltä asemilta!

Sitä ennen poni sai huilia kopissa ja itse käytiin syömässä ja seuraamassa kisojen kulkua, kun välissä oli jonkin verran luppoaikaa ennen kuin estekentällä taas tuli harrasteen vuoro. Hyvissä ajoin oltiin palaavinaan ratsuja varustamaan ja hokittamaan, mutta meinasihan siinä pienten kommervenkkien kera kiire tulla kuitenkin. Hyvin ehtivät kuitenkin verkata (pitkään kun ei ollut tarkoituskaan) ja esteradalle Mini ja Linda starttasivatkin sitten koko päivän viimeisenä ratsukkona. Katsomon penkissä vähän jo kouraisi mahanpohjasta, kun mietti miten hyvät pohjat on alla koulukokeesta, vaikka eihän tänne sijoitukset silmissä kiiluen tietenkään oltu lähdetty..

Kaikki rataestekuvat © Anniina Gullans, kiitos!

 







Vaan tulihan sieltä radalta sitten mukaan puomi ja toinenkin, eli saldona 8 vp. Sijoissa ratsukko tulikin sen seurauksena kokonaiset 20 pykälää alaspäin, eli 34. oli nyt lukema. Reeniä, reeniä. Ja olihan tuo ensimmäinen hyppykerta nurmella (eikä pohja enää tuossa vaiheessa päivää ihan huipussaan ollut), ja siksi myös arvokasta kokemusta Kasvattajakilpailua kohti mentäessä..

Eläinlääkärin tarkastus meni puhtaasti läpi, joten sai huokaista helpotuksesta - pääasia ja ensisijainen tavoite tietenkin oli että maastoon päästään. Kun hevoset oli kävelytetty ja hoidettu, käytiin vielä itse reippailemassa maastorata läpi, ennen siirtymistä majoituspaikkaan.

Sunnuntaina harrasteen maasto alkoi vasta klo 15, joten Mini sai mennä aamulla tarhailemaan. Itse lähdettiin katsomaan kisoja joksikin aikaa, ja vaativan ja avoimen helpon menijöitä tuli ihasteltua vesiesteen läheisyydessä. On ne vaan aika hurjan kokoisia ja näköisiä esteitä.. Ei siinä edes kameraa viitsinyt kaivaa esiin, mieluummin katsoi ja keskittyi kuin tihrusti linssin läpi. Sitten olikin jo aika palata kämpille, missä syötiin ja laitettiin kamat ja paikat lähtövalmiuteen ennen ponien puunaamista. Suojatkin laitettiin varuiksi jalkaan jo siellä, jos vaikka kisapaikalla olisi turhan paljon kierroksia, mikä olikin ihan hyvä, sillä Minillä oli ensimmäistä kertaa jalassa uudet, kisavärien mukaiset pinkit Hööksin suojansa, ja niissähän oli S-koosta huolimatta aivan jumalattoman pitkät tarrat. Kun saksia ei siihen hätään ollut hollilla, korjattiin vika jesarilla, vaikka esteettisyys nyt kärsikin. Pysyisivät ainakin..

Kisapaikalla kävelytystä ja kuntoonlaitto, ja sitten ei kun verkkaamaan. Ja starttia odottamaan. Ja matkaan!



Maastokuvat © Vaasan Urheilukuvaus

Kun Mini edellisen viikonlopun treeneissä vetäisi radan läpi juuri ja juuri sallittuun aikaan, oli Linda nähnyt viisaaksi lainata kellon, ja se olikin ihan paikallaan. Alkuun Mini paineli sellaista haipakkaa, että loppuradasta sai hidastella oikein tosissaan. Kello piippasi sen merkiksi että maaliin oli sallittua tulla aika lailla juuri maalilinjan ylittyessä, ja ilman aikavirheitä ratsukko selvisikin. Eli oikein sujuva maastorata nollilla! Lopputuloksissa sijoitus oli 26., ja kaikkiaan oli syytä olla tyytyväinen kenttäkauden avaukseen. Radan jälkeen tietenkin kävelytettiin ja juotettiin poni oikein kunnolla ennen kotimatkaa. Sitten oli taas hyvästien aika. Katsotaan, koska ja missä tavataan seuraavan kerran :)

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Kisapostausta odotellessa..



Niinisalon kenttäkisapostaus tosiaan antaa edelleen odottaa itseään, kun viikko on ollut yhtä hektistä haipakkaa (eikä eilinen pitkä päivä KJR:n mätsäreitä järjestellessä sen suurempaa helpotusta tuonut), ja vasta tänään kerkesin vähän hengähtää ja etsiä/kysellä/tilata kisakuvia. Mutta laitetaan sillä välin vähän ajankohtaisempaa materiaalia ilmoille, nimittäin Mini & Linda olivat tänään Liimattalan raviradalla laukkalähdössä ja poni pötkytteli kakkosena maaliin. Kannattaa muuten tykätä Minin Facebook-sivusta, jos kaipaa vähän tiheämpiä päivityksiä ;)

© Iida-Maria Ikkala
Jos joku muuten luuli että siinä minun taannoisessa ponihaaveilupostauksessa oli hitunenkaan vitsailua mukana, niin hän erehtyi kyllä pahemman kerran. Eilinen Match show ja sen jälkeinen shetlanninponien käyttöluokkakilpailu oli taas omiaan nostattamaan ponikuumetta, ja kyllä taas kerran päätin että vielä jonain päivänä minullakin on oma pörröinen nappisilmä. Näyttelykehiä, ajoluokkia ja agilityä.. Ja katsokaa miten upeat vaunut!


Päivän kuvia (mitä nyt kuulutus- ja muiden velvollisuuksien ohella ehti napsimaan) täällä.

maanantai 11. toukokuuta 2015

Niinisalon treenit 9.-10.5.

Edellisessä postauksessa tulikin pohdiskeltua, onko järkevää ajaa kahtena peräkkäisenä viikonloppuna kolmisensataa kilometriä suuntaansa katsomaan Miniponia.. Mutta niinhän se taitaa olla, että hevosten kanssa harva asia ylipäänsä on järkevää, mutta onneksi ne vähemmän järkevät asiat voi olla hauskoja senkin edestä. Enhän minä siis tätä reissua voinut välistä jättää, vaan lähdin lauantaina ajelemaan kohti Niinisaloa.

Kerta olikin ensimmäinen Niinisalossa niin minulle, hevoselle kuin ratsastajalle. Viikkoa myöhemmin alkaa Minin kenttäkilpailukausi Niinisalossa harrasteluokalla, joten ratsukko kävi etukäteen vähän tutustumassa maisemiin. Valmennuksessa hypättiin molempina päivinä kilpailuissa tulevia esteitä, ja sunnuntain lopuksi myös koko rata kilpailunomaisesti läpi ajanoton kanssa. Tahmatassut on tainneet jäädä talven treeneissä taakse, eikä tuolla draivilla pitäisi ainakaan yliajasta olla pelkoa. (Etenkin lauantain kuvat on aika kurjia, mutta sunnuntaina sentään paistoi aurinko..)




 Yöpymässä käytiin kivassa mökissä. jonka pihassa oli pienet tallit ja tarhat. Samaan paikkaan mennään myös kisaviikonloppuna, joten oli hyvä nähdä miten Mini väliyöhön vieraassa paikassa suhtautuu, sillä vaikka se varsasta asti onkin paljon matkustellut, ei se juurikaan ole koskaan yötä ollut missään. Tämä paikka oli kyllä ihan luksusta! Illalla ja aamulla pääsi vielä tarhaan jaloittelemaan, ja rauha tietysti tällaisessa paikassa on aivan omaa luokkaansa jabakylään verrattuna. Ruoka ja vesi maittoivat ihan hyvin, ja taisi poni saada kunnolla levättyäkin, kun sunnuntaiksi löytyi vielä uusia kierroslukemia. Hyvillä mielin siis kohti ensi viikonloppua näiltäkin osin.




Tulipas jotenkin laiska postaus. No, kuka näitä nyt edes lukee, paitsi minä sitten talven pimeinä iltoina. Loppuun vielä vähän liikkuvaa kuvaa. Kurveissa meinaa kovasti heittää ristilaukalle, mutta on se vaan aika makee! Ja on olevinaan niin hurrrjan näköinen kun se koittaa keulia.