Kenttäkisakuume?

Kenttäratsastusta joskus kutsutaan kovin addiktoivaksi lajiksi. Sellainen tauti on nyt tainnut tarttua kenttähevoslapsen omistajaankin.. Piti nimittäin ihan omaksi huviksi lähteä tänään Harjuun katsomaan 2-tason kenttäkilpailuja. Ihan niin hurja en ollut, että olisin lähtenyt jo aamusta ihmettelemään kouluratojen puksuttelua, vaan tarkoituksena oli nimenomaan lähteä katsomaan maastoestekokeita, jotka starttien vähäisyyden vuoksi alkoivat sopuisasti 13:30, eikä niissä samaisesta syystä menisi montaakaan tuntia. Harjussa sen verran harvoin kenttiksiä on, nyt sentään kahtena vuotena peräkkäin mutta sitä edelliset taisivat olla 2010, että pitäähän sitä paikalle lähteä kun kerran kotinurkilla tapahtuu. Ja vaihtelun vuoksi ihan yleisönä eikä hevosenomistaja-/hoitaja-yleisjännittäjänä - näkee joskus muutakin kuin oman ponin suoritukset. Harjussa olikin maastoesterata hyvin yleisöystävällinen, kun siitä ihan katsomosta istuen näki suuren osan radasta. Mitä nyt taas kerran kirosin Harjun katsomoa, joka tällaisena kauniina ja aurinkoisena päivänä on suoraan porottavaa aurinkoa vasten sijoitettu. Yritäpä siinä siristellä ja seurata suorituksia!

Voimakkaan vastavalon vuoksi ei päivän kuvasaaliskaan päätä huimaa sen suuremmin määrällään kuin laadullaan, mutta kun jotenkin se kamera vain väkisin liimaantuu näppeihin. Ja kun viime aikoina on huomannut, että käytännössä olemattoman kuvaamisen vuoksi käsi-silmäkoordinaatio yhteydessä tuntumaan kameran laukaisunopeudesta on niin metsässä kun vain mahdollista, että käytetään jokainen kuvausmahdollisuus edes treenin vuoksi, jos ei muuten.. Jossain vaiheessa aurinko kävi kyllä niin ankaraksi että oli vaihdettava arskat päähän, ja siinä vaiheessa kuvattiin jo käytännössä sokkona :D (Perinteisen laiskasti muokkaamattomia) kuvia täällä.

Lavilan Viljo

Kenttäkisakuumeen lisäksi myös varsakuume joskus leimahtelee.. Ihanaan 6-vuotiaaseen Lavilan Viljoon ihastuin jo Niinisalossa, ensin ihan näkemättä ja nettitietojen perusteella kun sitä minulle majoitusseurueessa kehuttiin, ja sitten maaston verryttelyssä missä sen voimakasta laukkaa kuolasin. Pellervolainen musta ori, hyviä näyttelypisteitä saanut ja mukavan kokoinenkin? Ja näemmä hyppää myös? Kyllä kiinnostaa! Meillä oli jo muutama tamma jonossa :D Nyt Harjun harrasteluokassa pääsin sitten seuraamaan oria ihan tositoimissa, ja kyllähän se komealta näytti liitäessään läpi radan (ja aika reilusti alle ihanneajan maaliin). Toivottavasti tämä poika joskus kirjataankin, Minin eläkepäivät siitostammana ovat nimittäin heti paljon ajankohtaisemmat kun tällaista herkkua on tarjolla..

Harjussa jatkuu vielä huomenna kenttämeiningit 3-tason minikisojen (yhteensä 17 starttia) kanssa, mutta itse matkaan Miehikkälän orilaitumelle Kekkosen hovissa. Tähän ikään olen ehtinyt, ja aika monta vuotta jo Kymenlaaksossakin asunut, ja kertaakaan ei ole vielä tullut lähdettyä Miehikkälään seuraamaan orivarsojen laitumellelaskua, vaikka aina on pitänyt. Tällä kertaa saatan päästä nauttimaan siitä vähän turhankin aitiopaikalta, jos joudun laskemaan herra presidentin itse irti.. ;)