Blogin takana

Blogia kirjoittaa ja Ratsumäen tallia emännöi vuosimallin -87 (henkisesti ratsutäti, ja jotenkin uhkaavan nopeasti täti-ikää lähestymässä muutenkin) hevosharrastaja Kouvolan Muhniemeltä. Hevosharrastaja on tässä yhteydessä lähinnä sosiaalisesti korrekti ja liioitellun positiivissävyinen termi ihmiselle, joka käyttää kaiken (joskin rajallisen) rahansa, aikansa ja tarmonsa näiden nelijalkaisten karvapallojen parissa. Harrastukseksi tätä on enää aika vaikea kutsua, ehkä elämäntapa on lähempänä totuutta - ellei sitten koko elämä. Taustalla on vauvaiästä alkanut voimakas aivopesu (kiitos äiti), melkein elämänmittainen harrastustausta ja myös hevosalan koulutus, kun "hairahduin" viettämään neljä vuotta (2003-2007) elämästäni Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston Perhon yksikössä suorittaen yhdistelmätutkintoa lukio+yo+hevostenhoitaja (hevoskasvatus ja talliympäristön hoito). Oi niitä aikoja. Työkokemustakin on toki jokunen vuosi alan hommista, mutta sittemmin on elanto raavittu kasaan ihan "oikeista" töistä. Piti niitä jotain muitakin koulutuksia hankkia, mutta kun tuli hevosia, eikä hevosten kanssa hankita enää koulutuksia. Ehtii sitä sitten vanhempanakin. Nyt ollaan jo aika vanhoja. Se viimeinen hevonenkin vielä otti ja muutti pois ja silti tässä ollaan.

Suomenratsujen näyttelyssä Harjussa 2008
Sitä, mikä minua hevosissa viehättää, on vaikea sanoiksi pukea. Kasvatus- ja näyttelytoiminta on minulle se omin juttu.

Sikäli kuin aikaa liikenee, yritän myös harjoittaa hevosvalokuvausta aina silloin tällöin. Käytännössähän siis tulee kuvattua enimmäkseen noita omia, ja liian harvoin niitäkin :) Olin pitkään Fujin bridge-kameroiden suuri ihailija, veljessarjaan kuuluivat ensin Fujifilm Finepix S5000 (v. 2004-2006) ja S9500 (v. 2006-2011), ja viimeisenä palvelusvuorossa oli Fujifilm Finepix HS10 kesään 2015 asti. Silloin hairahduin vuosien jahkailun jälkeen pykälää ylemmäs järjestelmäkameroiden sarjaan hankkiessani Nikonin D5200:n, joka on sittemmin saanut rinnalleen vähän järeämmän käytetyn D7100:n. Ja tietysti ison liudan objektiiveja, joista eniten runtua saavat Sigma NAF 70-200mm f/2.8 EX APO DG OS HSM ja Nikkor AF-S 85mm f/1.8.


Oikein taiteelliselta kantilta ajatellen minua kiehtoo vangita "hevosen keveys ja voima", lainatakseni kouluratsastussäännöistä kokoamisen tarkoitusta. On nimittäin maailman kaunein ilmaus, tuo. Intohimoista kisakuvaajaa minusta ei saa leivottua, ihan puhtaasti harrastajapohjalta katselen maailmaa linssin läpi ja tallennan muistoja kovalevylle. Hevoseni kenttäratsastusuran myötä hurahdin lajiin itsekin ja maastoesteet on ehkä parasta kuvattavaa.


Myös hevosaiheisen tietokirjallisuuden lukeminen ja keräily on rakas harrastus, ja kirjahyllyt notkuvat enemmän tai vähemmän harvinaisten teosten painosta. Aihepiiri menee aivan laidasta laitaan, on ihan simppeliä perusopasta, klassista ratsastusta, luonnollista hevosmiestaitoa, hevosen terveydenhoitoa, tallinrakennusta, kengitystä.. Ja kaikkea siltä väliltä, liki viimeisen sadan vuoden ajalta (poislukien Ksenofonin Hevostaito, siis).

Kokoelman helmiä vanhimmasta päästä mm. Hevoshoidon käsikirja (Gummerus & Alfthan, 1917), Ratsastajan käsikirja (Forssell, 1922), Kengitysopin käsikirja (Fabritius, 1941 2p.), Ratsuhevosen ja ratsastajan koulutus (Bützow, 1943), Hevoshoito-oppi (Sihvola, 1939 ja 1951), MMM Hevosharrastuskirja (1968)... Uudemmista esimerkiksi "eläkerahastoni" Hevosen ABC (josta tosin nyttemmin on otettu toinen painos), Ratsuhevonen - Opas kouluttajalle, Uuden tyylin ratsastuksenopas. Näiden klassikoiden pariin palaa aina uudestaan ja uudestaan :) Toki myös uusia kirjahankintoja tulee tehtyä, ihan liikaa. Kotimaista ja käännöskirjallisuutta tulee ostettua kaikki vähänkään mielenkiintoinen, jo ihan tukimielessä (hyvä tekosyy sekin). Paljon tulee ostettua myös englanninkielisiä kirjoja, syystä että suomeksi valikoima edelleen on aika rajallinen. Vanhoja tai muuten harvinaisempia erikoisuuksia hamstraan lähinnä Huuto.netin kautta silloin kun niitä kohtuuhintaan pistää silmään, kirjaston poistohyllykin on aina silloin tällöin apuna. Kuriositeettina kerrottakoon, että kokoelmani silmäterä, Hevoshoidon käsikirja on löytynyt kaatopaikalta!