keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Vuoden kuvat

Historiallisen hiljainen blogivuosi 2018 oli ja meni. Tapahtuiko mitään kertomisen arvoista? Uhkailin vielä tekeväni jonkun postauksen orinäyttelyn ja OriSuoran annista, mutta tässä kohtaa se jo tuntuu vähän epätodennäköiseltä. No, onhan se joku vuosikatsaus kuitenkin tehtävä, jotta puoleksi vuodeksi unohtunut blogi saa pientä tekohengitystä taas kymmenvuotissynttäreitä kohti kulkiessa.. (Ikuisena optimisina, jätetään niille oreille edelleen optio auki omaan postaukseensa.)


Mini palasi kisakentille toukokuisissa Niinisalon kenttäkisoissa, 80 cm luokassa (koska näihin uusiin nimiin tottuu vai tottuuko ikinä?). Koulusta 68,9 % eli uuden virhepistelaskun mukaisesti tulos 31,1. Uudistuneen koulupisteytyksen ei ennakoitu oikein palvelevan helposti puomeja poimivaa Miniponia, mutta tammapa päätti olla oikein terävä ja yllättää virhepisteettömällä rataestesuorituksella, joten samalla tuloksella ja kolmannelta sijalta oli sunnuntaina lähtö maastoon.


Jos ensimmäisen kisapäivän jälkeen vähän haikeasti huokailtiin (toivottavasti) edessä olevaa mammalomaa, kun hevonen tuntui niin hyvältä, Mini kertoi oman mielipiteensä asiaan ottamalla hyvän verryttelyn jälkeen nihkeän startin maastoradalle. Ei ollut draivia lähteä muiden hevosten luota, ja matka katkesi kolmanteen kieltoon.

Oriin luo vei siis tie, kuten sovittu jo olikin - Mini tekee ylläpitäjälleen varsan ja isäoriiksi oli valikoitunut Taranis. Kerrasta tärppäsi ja tamma on edelleen tukevasti tiineenä, joten peukut pystyyn että kaikki menee loppuun asti hyvin :)



Minin suhteen kisakausi oli siis kerralla pulkassa, mutta muuten kenttäkisoja tuli reissattua milloin hoitohevosen ja milloin vain kameran kanssa. Näiden lisäksi kamera ei sitten juuri ulkoillutkaan kuin oman seuran kisoissa (ja kerran Kotkassa estekisoissa, minkä meinasin jo unohtaa). Ja kaikki kuvathan on edelleen visusti kovalevyn suojissa odottamassa sitä kaunista päivää kun jaksan niitä editoida. Samaan aikaan kuitenkin haaveilen uuden kameran ostosta, mutta jos nyt tekisi kaikilla entisillä kuvilla jotain ensin.

Harjussa kisailtiin heti Niinisalon jälkeisenä viikonloppuna. Aktiivisen lauantain jälkeen (aamusta Harjuun kisahoitsuna, ja samaa kyytiä oman seuran koulukisoihin talkoilemaan) sunnuntai meinasi mennä aamun groomailun jälkeen turistina, kun kuvausintoa ei ollut, mutta sentään vaativan eli mikälieyksitähteä (joka ei tänä vuonna ole enää sekään..) ajaksi virittäydyin alapellolle kameran kanssa. Harjussa on niin kuvaukselliset maisemat, että kelpaahan siellä.




Ypäjä olisi kutsunut jo kesäkuussa Finnderby-viikonloppuna kenttäratsastuksen SM:ien merkeissä, mutta lopulta laiskotus vei voiton ja Corsa jäi kotipihaan, kun Havenkin mukavasti videoi tapahtuman. PM-kilpailuja sen sijaan en jättänyt välistä ja niinpä elokuussa kaikki tiet veivät taas Ypäjälle. Kuvauksen kannalta en tosin tätäkään reissua ottanut vaan katselin kisoja enimmäkseen mukavasti vesiesteen katsomosta, joka ei aivan ideaali kuvauspaikka ollut. Toki siinä tuli räpsittyä kameran kanssa kuitenkin, mutta eniten kuvia kertyi lopulta palkintojenjaosta.




Kenttäkisat kutsuivat kameraa ja sen käyttäjää vielä syyskuun alussa Harjuun, joskin sateinen päivä meinasi mennä turistihommiksi ennen kuin tavoitteeksi muodostuivat mahdollisimman näyttävät roiskeet vedellä.






Mutta mahtuu maailmaan muutakin kuin kenttäratsastus. Nimittäin jokaisen alkusyksyn kohokohta, Suomenratsujen Kuninkaalliset Ypäjällä. Minin keskittyäessä vatsansa kasvatteluun oli tämä vuosi pitkästä aikaa lähes hevoseton. Matkapäivien piti alkujaan olla perjantai ja lauantai, mutta koulupuolen Kasvattajakilpailun tuloslista näytti sellaiselta ensimmäisen osakilpailun jälkeen, että tuli paikan päällä järjesteltyä ex tempore vielä yhdeksi yöksi majapaikka, ja paluukyyti eri seurueessa.. Kun Kekkosen edesottamuksia olen saanut sivusta seurailla varsasta asti, jo valmiiksi harmitti ankarasti että sunnuntain huipennus jäisi näkemättä, mutta kun finaaliin lähdettiin noin hyvistä asetelmista (neljäs sija, mikä ei toki varsinaisesti yllättänyt), tiesin että tulisin katumaan lopun ikääni jos sunnuntai menisi kotona kärvistellen ja Equipea päivitellen.


Eikä tuo jatkoaika turhaksi jäänyt. Harvoin on Equipe käynyt niin kuumana, kuin viimeisten ratsukoiden yhteistuloksia ynnätessä! Helkky Ylösen luotsaama Kekkonen otti suorituksellaan ykköstilan luokassa, ja tulos riitti piikkipaikkaan myös kokonaiskilpailussa. Ihan kisan loppuun asti. Kyllä oli taas herkät paikat vanhalla sumiaisfanilla!


SRK:ssa kameran eteen eksyneet hevoset on laskettavissa suurin piirtein kahden käden sormilla, kansiossa on kuitenkin pitkälti toistatuhatta kuvaa joista valtaosassa esiintyy itsevaltiaan elkein Kekkonen. Heitetään nyt yksi Lakeus Kingi kuitenkin mukaan.
Herra presidentin ykköstilaa piti tietysti kotipuolessa juhlistaa asianmukaisin menoin, ja voittokuvin. Enpä minä kuin vasta reilut viisitoista vuotta ole haaveillut tummataustaisten "studiokuvien" ottamisesta, joten vedettiin samalla sekin raksi ruutuun.