sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Kymmenen


Kymmenen vuotta sitten katseltiin näissä maisemissa tuollaista mahaa, ja tämä blogi sai alkunsa. Varsablogina, odotus- ja varsa-ajan seurantaan. Siitä kasvoi sitten jotain muuta. (mitä?)

Numerot ovat samoja kymmenen vuotta myöhemminkin: kymmenvuotias tamma odottaa ensimmäistä varsaansa. Mutta maisemat eivät ole samat, eikä tuleva varsakaan oma. Tamma sentään on.

Sen pitäisi ehkä tuntua haikealta, mutta ei se edes tunnu. Vuodet ovat vierineet huomaamatta ja Minin mahtavaa ylläpitokotia on kiittäminen siitä, että olen saanut näin paljon jatkoaikaa omalle jumitukselleni. Ja nyt se tekee varsan. Ihanan pienen varsan, ja jatkaa eteenpäin emänsä perintöä roolissa, joka on ainoa syy siihen että sen ylipäänsä enää omistan. Joskus se vielä tekee niitä Ratsumäen varsoja.

Sitä odotellessa.