keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Blogi ajan tasalle

Olen yrittänyt vältellä näiden äärimmäisen huonolaatuisten kuvien kimppuun käymistä ja tämän blogitekstin tuottamista, mutta Annikan jatkuvasta painostuksesta ei pääse muuten kuin tarttumalla toimeen :D

Kuten aiemmin kaavailin, kävin Miniä katsomassa silloin hevosmessujen jälkeisenä viikonloppuna, eli puolitoista viikkoa sitten. Niitä koulukisoja, joissa Minin oli määrä tehdä kisadebyyttinsä ei järjestetty (herpesviruksen varotoimina), mutta kun armas ja ahkera proriderini oli telonut kylkensä ja pysyi kasassa teipillä, piti lähteä kuitenkin jelppimään kaveria parhaani mukaan kaikissa ei-ratsastuksellisissa toimenpiteissä. Niinpä hurautin lauantaina Lempäälään. Keli oli ankean sateinen ja kuvat sen mukaisia.




Ministä on tullut ihanan suklaanruskea :D Alkuverkat loikkivat radalla ja sitten siirtyminen veden/loskan vallassa olevalle kentälle. Mini ei onneksi ole turhan hienohelma, vaikka rapa roiskui oikein kunnolla! Takana oli taas impparin parantelun vuoksi pieni loma, joten aika kevyttä taivuttelua ja hölkkäilyä oli ohjelmassa, mutta oikein kivalta se näytti kuitenkin. Loppuun Annika komensi minutkin selässä käymään, ja mitä tekee Krista joutuessaan oman hevosensa selkään kuukausien tauon jälkeen? That's right, saa pienimuotoisen paniikkikohtauksen ja unohtaa hengittää/ajatella. Tämä ei todellakaan ollut ylpeimpiä hetkiäni..



Sunnuntain kisojen peruunnuttua oltiin tilalle suunniteltu kuitenkin hieman tavallisuudesta poikkeavaa ohjelmaa, nimittäin maneesireissu. Minihän on elämänsä aikana käynyt maneesissa kokonaiset neljä kertaa, eikä ratsain ollenkaan, joten oli korkea aika tsekata mitä tamma tuumaa. Haimme aamuvarhain vuokratrailerin menomondeon perään, jouduimme vaihtamaan vetojuhtaa kun rakkaani kieltäytyi yhteistyöstä valojen suhteen, ja lopulta pääsimme matkaan hevonen ja varusteet kyydissä kohti Niihamaa.

Riittihän siellä isossa maneesissa katseltavaa, hurjia kukkasia ja koristeita ja kahvilan ikkunoita.. Hevosiakin oli samaan aikaan maneesissa useita (myös hyppääviä), mutta vaikka Miniä tilanne jänskättikin, oli positiivista että se ilmeni ennemmin pienenä "jähmettymisenä" ja tahmaisuutena kuin räjähtävinä purkauksina, joita siltä viime aikoina kuumuneen luonteen vuoksi olisi voinut odottaa. Muutaman pikkuesteenkin tamma sai pomppia. Hyvin meni, kaikkiaan.

Laatukuva, mut kun toi poni on niin ♥






Ja miten tästä eteenpäin? Herpespelko tuntuu jylläävän edelleen vahvana ainakin tuolla Pirkanmaalla, joten katsellaan, onko luvassa mitään harjoitus-/seurakisoja ennen laatuarvostelukarsintoja, jotta saisi vähän treenata sitä "tositilannetta" varten. Pieni paniikki kouraisee mahanpohjaa, kun muistaa että laatareihin on tosiaan enää vain reilut kolme viikkoa! Luottavaisin mielin kuitenkin edetään ja yritän tietysti kaiken aikaa vakuutella itselleni, ettei se maailmanloppu ole, vaikka sitä menestystä ei tulisikaan. Poni on hieno ja sen kanssa on tehty hyvää työtä, ja loppuviimein tavoitteet ovat kuitenkin aika paljon pidemmällä kuin tässä nelivuotiskaudessa. Se ei kuitenkaan estä minua toivomasta parasta ;)

Elämä jatkuu myös laatareiden jälkeen, ainakin toivottavasti, ja kesän kalenteriin onkin isolla merkattu Kaakonkulman kasvattajakerhon show-näyttely 9.6. Lappeenrannassa, ja nyt kun kesälomani varmistui tuohon ajankohtaan sattuvaksi, uskalsin Minin eilen sinne ilmoittaa. Seinällänihän edelleen komeilee v. 2011 näyttelyn parhaan kiertopalkinto, kun viime vuonna näyttelyä ei järjestetty, ja taistelutta tuosta ei luovuta! Nähtäväksi jää, mistä käsin sitä lähdetään metsästämään, näyttää nimittäin uhkaavasti siltä että Annika ei enää suostu antamaan hevosta minulle takaisin :D

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Tupa täynnä Tampereella

Nyt on siis koettu Tampereenkin messut, kolmen Helsinki Horse Fairin tehtyä minusta jo vähän puolueellisen messukävijän..

Ennen Tamperetta käväisin myös Lempäälässä Minin tallilla, viemässä vähän keväisempää loimivarustusta ja muuta mukavaa. Ponieläin oli taas temunnut tarhassa ja rei'ittänyt jalkojaan, mutta pidin neitokaiselle pienen puhuttelun siitä, että nyt kun on uusi 100 % istuva ja ihana satulakin ja laatarit ihan nurkan takana, on parempi pitää itsensä ehjänä tai joutuu vielä takaisin kotiin, missä ei ole proratsastajia, estetunteja, laukkaratoja ja muita asioita, joita se on kovasti oppinut arvostamaan. Hyvältä se kyllä näytti, alkaa olla pelkkää lihasta koko poni! Kasvaneeksikin sitä väitettiin ja siltä se omaankin silmään toiveikkaasti vaikutti, pitääpä seuraavalla visiitillä viedä mitta mukaan. Toivottavasti se seuraava visiitti onkin jo ensi viikonloppuna, ainakin mikäli sen Minin kisadebyytin esteeksi ei käy ikävä impparinpoikanen... tai tämä vallitseva virusepidemia, joka toivon mukaan saadaan kitkettyä heti alkuunsa.

Viruksen pelko olikin jo edellisenä iltana laittanut peruutukseen sen messujen ohjelmanumeron joka minulle olisi ollut ehdoton ykkönen, nimittäin suomenhevosten oriesittelyn.  Muuta järin mielenkiintoista tarjolla ei ollutkaan, mutta hei, jäisipä aikaa kiertää kojut kunnolla, niitä kun ainakin Helsingin messuja haukkuvien mielestä on Tampereella aivan silmänkantamattomiin. Tallilta suunta siis kohti Tampereen Messu- ja Urheilukeskusta, missä jo parkissa olevien autojen määrä antoi ymmärtää, että väkeä oli liikenteessä ihan kiitettävästi. Menomondeolle löytyi parkkipaikka lopulta melkeinpä toisesta päästä aluetta..

Sisään päästessä iskikin jo ahdistus ja epätoivo. Koko messuhalli oli aivan tupaten täynnä ihmisiä. Toisille kojuille oli toivotonta päästä edes näköetäisyydelle ilman väkivaltaista punkemista, eli minä en viitsinyt yrittääkään. Ehkä se Hippoksen välissä jaettu ilmaislippu oli ajanut näin paljon ihmisiä paikan päälle? Tähän kaaokseen verrattuna jopa Horse Show näytösten välillä on mukava paikka. Happi loppui. Onneksi ostoslistalla ei ollut mitään ja matkabudjettikin oli mitoitettu lähinnä tankkaamiseen ja syömiseen kärsiessäni siitä Minin uudesta Frank Bainesista, koska olisi vaatinut melkoista tahdonvoimaa kiertää huolella joka ständi läpi. Päivä kului lähinnä edes takaisin haahuillessa. Ostin sentään SuoRan tuoreen orikuvaston (jossa muuten taas komeilee yksi ottamani kuva, joskaan en ole syyllinen sen laatuun - joku onnettomaksi pienennetty webversio ilmeisesti painoon toimitettu) ja siihen se shoppailu jäi.

Ohjelmasta tuli seurattua jonkin aikaa issikoiden oriesittelyä, sekä valjakkokilpailu. Kameraakin olin koko päivän raahannut mukanani, joten piti sitä kiduttaa vähäsen kun aidan viereen aukeni sen verran tilaa että sain edes näköyhteyden areenalle. Alun perinhän aikeena oli kuvata ne suomenhevosoriit videolle ja laittaa ne YouTubeen vanhojen Orisuora-videoiden kaveriksi, mutta nyt kävi näin. Suunta kohti kotia otettiin jo ennen perutun kilpailun tilalle järjestettyä estenäytöstä, joten aika vähän jäi käteen tästä visiitistä.





Jonkinasteinen pettymys oli tämä päivä syystä jos toisestakin, ja tällä hetkellä tuntuu epätodennäköiseltä että ensi vuonna näen syytä Tampereelle asti lähteä, ainakaan jos tämä ilmaislipputempaus toistuu ja odotettavissa on samanlainen tungos. Helsinkiin verraten se on kaukana, ja vaikka siellä myyntikojuja jokunen enemmän onkin, on Horse Fairissa huomattavasti helpompi tehdä ostoksia, kun messuhalli on väljä ja väkeä on tilaan nähden selvästi vähemmän. Inhoan tuollaista ihmispaljoutta, kun mihinkään et pääse, mitään et näe, happi loppuu (hieman parempi ilmastointi, kiitos!) ja ahdistaa. Runsaasta tarjonnasta näytteilleasettajissa ei ole minkään sortin iloa, jos shoppailun riemu vaihtuu tukalaan tungeksimiseen. Jossain HIHS:ssakin sentään pääsee näytösten aikana tekemään kunnolla ostoksia, mutta tuolla väen määrä oli vakio koko päivän..

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Muuttuneet pääsiäissuunnitelmat

Tämä ei ole aprillia ;) Lupailin tosiaan niitä Minikuulumisia tältä viikonlopulta, mutta satula- ja kuljetusteknisistä syistä jouduttiin valmennus perumaan, joten itsekin jäin kotiin. Ensi Tällä viikolla (nythän tosiaan on maanantai..) Mini saa onneksi uuden satulansa, joten treeni pääsee täysipainotteisesti jatkumaan. Tällä viikolla pyörähdän Tampereella Hevoset-messujen vuoksi lauantaina, mutta siitä viikon päästä pääsen pitkästä aikaa Ministerin luokse. Vuorossa silloin ovatkin Minin ensimmäiset koulukilpailut, mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan..

Tämän viikonlopun rientojen peruunnuttua kävin edes vähän ihmisten ilmoilla, kun Kymijoen Ratsastajat järjesti perinteiset pääsiäiskilpailunsa Kuuksossa. Tämänpäiväisiin estekilpailuihin en jaksanut/viitsinyt lähteä kun meillä oli herätyskellon kanssa pieniä erimielisyyksiä, mutta eilisiä kouluskaboja kävin katsomassa/kuvaamassa parin tunnin verran. Olinkin hyvin hämmentynyt siitä, miten hyvin maneesissa valo riitti kuvaamiseen, eikä noista ihan kamalia tullut. Kuvia pääsee selaamaan ao. linkistä.
KJR310313
Kuukson maneesin valoon kävin itse asiassa tutustumassa jo torstaina, kun hieno nuoriherra Kekkonen pääsi kameran eteen (ja ensimmäistä kertaa maneesiin). On se komea!