lauantai 25. heinäkuuta 2015

Kansainvälisessä arabinäyttelyssä: KotHam City Open

Nikonin sisäänajo jatkui tänään viimeviikkoisten minihevosten hieman isompien sielunkumppaneiden, siis henkeen ja vereen show-hevosten parissa, kun Metsäkylässä järjestettiin ECAHO C Show eli kansainvälinen arabihevosnäyttely. Minulla kun on takavuosilta vähän arabihevostaustaa, saavat nämä jalot täysiveriset aina paatuneen suokkitädinkin sydämen sulamaan. Arabinäyttelyissä on hyvin omalaatuinen kulttuurinsa, ja kaikenlaisesta hevosten näyttelyesittämisestä kiinnostuneena on hyvin mielenkiintoista seurata, miten esittäjät saavat nämä räjähdyspisteeseen viritetyt liitokaviot pidettyä hyppysissään. Niinpä kesäloman alun kunniaksi suuntasin koko päiväksi ihastelemaan uljaita arabeja ja niiden taitavia esittäjiä.

Hoplaa! Mohaned Al Shaqab juhlii luokkavoittoaan
Päivä alkoi English Pleasure -ratsastusluokilla. 1A:n voiton vei ori Galileo, joka pärjäsi hienosti myös näyttelyluokissa ollen paras Suomessa syntynyt ori, ja monipuolisuutensa johdosta Allround Champion. On muuten aivan upean punainen ja häikäisevän kiiltävä hevonen, kuva ei edes tee oikeutta!
Näyttäviä raviliikkeitä esittelee ruuna Perlamor
Tamma Genesis oli "hukannut" varsansa..
Iso, huhtikuussa syntynyt Habibi oli muutenkin vähälukuisen näyttelyn ainoa maitovarsa

Tamma Samarah elämöi kunniakierroksella niin että tiputti ruusukkeensa..
 ..ja pitihän sitä sitten pelästyä :)
Päivän BIS-tittelin vei lumoavan upea ori Laurent, joka voitti myös Most Classic Head -palkinnon
Myös se esitti näyttävät hoplautukset
Kuvia matkasta tarttui karsintakierroksen jälkeen hieman alle 1500 ruutua.. Huhhuh! Akunkin sain loppumaan kesken ruunachampionaattien jaon, joten olin sitten loppunäyttelyn ajan kamerattomana, kun en ole vielä vara-akun hankintaa saanut aikaiseksi. Kiitettävän hyvin se akku kuitenkin kesti, sillä sarjakuvaus sen kun raksutti ja poistoon meni jo aivan valtavasti kuvia niitä läpi selatessa, en edes muistanut (uskaltanut) katsoa mikä oli kuvalukema alunperin. Voipi olla, että latailen näistä nettiin vain jonkun valikoidun parhaimmiston (jotka ehkä joka käsittelen), mutta tässä nyt ainakin blogin puolelle pari makupalaa :)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Minihevostapahtuma Harjussa

Reserve Supreme Champion: Longbridge Simply Daisy
Perjantaina pistin Facebookiin haun päälle - viikon kuluttua alkava kesäloma on oivaa aikaa Nikonin sisäänajoon, joten jonoon vaan kaikki valokuvausta kaipaavat. Samalla aukaisin myös Hevostapahtumat Kymenlaaksossa -kalenterin katsastaakseni tulevaa tarjontaa, ja mitäs ihmettä! Harjussa järjestettäisiin nyt lauantaina ja sunnuntaina Minihevostapahtuma! Täytyy sanoa, että sellainen aukko oli sivistyksessä, etten edes tiennyt Suomessa oikein minihevosnäyttelyitä järjestettävän, ja varsinkaan minua ei ollut saavuttanut tieto, että tällainen häppeninki löytyisi näinkin läheltä. Lauantai kului muissa merkeissä, mutta tänään oli aamulla ihan pakko ajella Harjuun ja tsekata, mitä Minihevostapahtuma oikein pitää sisällään. Minua kun kaikki näyttelykulttuuri kiinnostaa muutenkin, ja samalla olisi hyvä tilaisuus näyttää kameralle vähän maneesinsisuksia.

Luokkajako lauantain ja sunnuntain välillä oli minulle ihan hepreaa ilman tarkempaa perehtymistä, mutta sunnuntaina kuitenkin olivat ohjelmassa avoimet riimuluokat. Nämä sisälsivät niin näyttelyluokkia, kuin vähän erikoisempia ohjelmanumeroita, kuten agilityä ja liberty-luokan ("villi ja vapaa").

Northern Sky In Flames
Olihan noita pikkuhevosia kiehtovaa katsella, ja kieltämättä itsellekin heräsi monta kertaa sellainen ajatus, että mitä jos.. Ainahan minä olen siitä näyttelyshettiksestä haaveillut, mutta minihevonenhan voisi olla sellainen kompromissiratkaisu, joka samalla tyynnyttää sen näyttelyarabia himoavan sydämeni..? No, ihan niin tiheää näyttelytoimintaa näille ei vielä taideta järjestää että siitä oikein päätoimisen harrastuksen itselleen saisi, joten ehkä minulle toistaiseksi riittää vain se vähän isompi Mini-hevonen. Arabia janoavaa sydäntä sen sijaan koitellaan heti ensi lauantaina, 25.7. Metsäkylässä Ecaho International C Showssa.. Tältä päivältä latailin vähän kuvia jo nettiin, en tosin jaksanut niitä muokkailla (ihan kuin se yllättäisi ketään). Nikon pelitti ihan mukiinmenevästi maneesissakin näin ensikokeilemalta, ja saa tuosta varmasti parempaakin jälkeä irti, kun käyttäjä löytää kaikki vivut mitä veivailla.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Viikonlopun riennot jatkuvat: NR 11.-12.7.

Jatkokertomuksen edellisessä osassa siis käsittelimme lauantaista Suomenratsujen valtakunnallista näyttelyä Lammilla. Kun varsaluokan toiseksi sijoittunut 2-vuotias ori Kuukson Kaipaus oli suunnannut kotimatkalle, lähdimme menomondeon kanssa etenemään kohti Niinisaloa. Kello oli lähtiessä jo yksi, joten oli aika selvää, että näkemättä jäisivät Minin ja Lindan molemmat osakokeet siltä päivältä. Ajoaikaa 2,5 tuntia ja pakollinen varikkopysähdyskin oli ujutettava mukaan, jotta pääsin kuoriutumaan ulos näyttelyvermeistäni ja nappaamaan mukaan edes jonkun sämpylän, kun aamupalan nauttimisesta oli kulunut jo aika monta tuntia. Kun ei ehtisi, niin ei ehtisi, Matkalla oli tietysti pakko kurkata vähän tuloksia Equipesta, ja wou - koulussa ratsukko oli napsinut pisteitä tasan 70 % edestä ja oli komeasti luokassa toisena. Ja olihan hyvää tulosta kouluradalta vähän lupakin odottaa, juuri kävivät 1-tason kilpailuissa He C:2:n voittamassa 69,773 %:lla ja K.N.:ssäkin sijoittuivat toiseksi 64,8 %:lla. (Muistutan taas, että kannattaa tykätä Minin Facebook-sivusta, jos kiinnostaa pysyä ajan tasalla uusimmista kuulumisista.) Mutta silti 70 % ja kakkossija oli aika komea saavutus, ja oma, niin lyhyt, mutta kuitenkin niin pitkä, välimatka Niinisaloon tuntui entistä turhauttavammalta.

Perillä Niinisalossa olin jotakuinkin täsmälleen 15:45, kun harrasteen esteet siltä erää juuri päättyivät. Odottelin siis suosiolla trailerin luona, kun muuten oltaisiin varmasti menty ristiin, ja pian Mini ja Linda sinne saapuivatkin. Rataesteillä Mini olikin yllättäen löytänyt itsestään ihan uusia puolia, jotka kuulostivat hyvin Mimmumaiselta toiminnalta. Onhan tässä jo aika monta vuotta ihmetelty, koska, jos koskaan, tossukkavarsasta alkaa todella paistaa emänsä elkeet läpi.. :) Kovalla draivilla oli menty rata läpi, eikä ratsastaja oikein ollut varautunut siihen, kun tällaista Miniä ei ole vielä alleen saanutkaan. Mini jopa oli koittanut hyökätä vähän jokaiselle näköpiirissä olevalle esteelle, että jospa hyppäisinkin tämän seuraavaksi - ah, klassista Mimmua! Ei sillä, että Mimmu-piirteissä olisi mitään negatiivista, mutta kun näin tappavan tasaisesta taapertajasta alkaa paljastua esteille ja vauhdille sykkivä kilpurin sydän, onhan siinä uudelleenasennoituminen edessä ratsastajalla, etenkin jos tämä muutos tapahtuu radikaalilla harppauksella juuri esteradalle astellessa. Tuloksena oli kuulemma "ainakin" kaksi puomia, ja 8 vp:ksi tulos myöhemmin varmistui. Hyvät kouluprosentit pitivät kuitenkin ratsukon kahden osakokeen jälkeen aika korkealla sijalla, 7./46, ja pistepuolella lukema oli -53. Kenttäummikko hevosenomistaja alkaa jo ehkä kohta ymmärtää, miten noita virhepisteitä kertyy ja miten niitä tulkitaan..!


Kunnon taluttelujen jälkeen Mini sai siirtyä traileriin odottelemaan, kun käytiin vielä porukalla kävelemässä harrasteen ja tuttarin maastoradat läpi. Harrasteen rata oli pitkälti sama kuin toukokuun kisoissa, mutta pieniä muutoksia ja kaksi uutta estettä sinne kuitenkin mahtui. Siniharmaata kulmaestettä (sehän se kai oli?) ratsukko oli päässyt hyppäämään jo edellisellä viikolla treeneissä eikä se Minin mielestä ollut sen kummoisempi ilmestys, mutta risueste, jossa oli vähän läpihypättävääkin, odotteli mutkan takana piilossa kysymysmerkkinä. Kun radat oli kierretty, suunnattiin autojen keulat kohti majapaikkaa, missä Minikin pääsi vielä illaksi tarhaamaan. Illan päätteeksi kipaistiin vielä Kankaanpäähän pizzalle ja pakko sanoa, että söinpä sitten elämäni isoimman ja parhaimman pizzan! Tai siis, yritin syödä, sillä vaikka tuon varsin toiminnantäytteisen päivän mittaan en aamuvarhaisella väkisin alasängetyn rahkan lisäksi ollut kuin yhden sämpylän matkalla syönyt, oli puolikkaan jälkeen pakko tunnustaa lätty voittajaksi ja viedä loput takaisin kämpille. Että kiitos vaan Ege Kebab & Pizzeria, tänne tullaan kyllä toistekin. Vielä suihkuun huuhtomaan päivät hiet ja pölyt, eikä nukahtamista tarvinnut juuri odotella kun lopulta sain pääni tyynyyn painettua. Päivän aktiivisuustasosta jotain kertoo se, että askelmittari kellotti kymmentä kilometriä, mutta siitä puuttuvat kaikki näyttelykilometrit kun puhelin oli repussa autossa..

Sunnuntaiaamuna ruokin ja tarhasin Minin ja pikkuhiljaa käynnistyttiin kohti uutta päivää. Kun matkakumppani starttasi tuttaria, ei tällä kertaa käyty aamupäivän maastoratoja katsomassa, kun sen verran lyhyeksi aikaa olisi vain ehtinyt. Pakattiin, järjesteltiin ja laitettiin hevoset matkavalmiuteen, ja lähdettiin melkein aikataulussa kohti kisapaikkaa. Minin ja Lindan starttiaika oli vasta 16:29, joten seurattiin jonkun aikaa tuttaria useammankin esteen luona. Uusi kamerani sai tulikasteen tässä välissä, kun en sillä ollut vielä ehtinyt minnekkään hevosia vielä kuvaamaan. Vähän piti hakea tuntumaa, että saisi ehkä Ministäkin jonkun kuvan otettua. En ole vielä juuri kuvia ajatuksen kanssa läpi käynyt enkä sitä nyt tätäkään postausta varten jaksa tehdä, jos aion saada tämän uloskin joskus. Katsotaan, jos kuva-analysoinnille ja kameran ensituntuman kommentoinnille liikenisi ihan oma kirjoituksensa.


Kun tutustumisluokan viimeinen lähtijä oli saatu maaliin, palattiin trailerille, missä purettiin Ministeri ulos ja puettiin varusteet ylle. Ja sitten terhakas ratsukko suunnisti kohti verryttelyaluetta.


Itse siirryin jo hyvissä ajoin radan toiseksi viimeisen esteen luo, että saisi edes jonkun hyppykuvan talteen tältä reissulta, ja sieltä pystyi kuitenkin verryttelyä ja lähtöä seuraamaan jotenkuten. Mini teki taas suloisia babykeulimisiaan ja muita pörhöilyjä, eikä tällä kertaa niitä kierroksia tarvinnut siihen virittää, vaan moottori kuumeni ihan omasta takaa. Tästä tulee vielä ihan Mimmu tästä hevosesta! :3

Radalle Mini ponkaisi tietenkin kuin tykin suusta, ja laukkaavien kavioiden kumu metsän takana kieli siitä että radalla edetään ja aika kovaa. Joku kannustuskarjahduskin taisi Lindalta päästä siellä risun luona, mutta sen verran nopeasti palasi Mini näkyviin, että selvästikin sieltä oli ensimmäisellä yrittämällä yli tultu. Tuolle toiseksi viimeiselle esteelle Linda himmaili jo selvästi, ja esteen jälkeen vilkaisi kelloa ja lyhensi laukkaa entisestään. Maaliin saapuivat ihanneajan sallitun alituksen puitteissa, joten nolla maastosta ja lopputulokseksi jäi se -53.



Ilme kertoo kaiken?
Ponski sai tietenkin asiaankuuluvat jälkihoidot ja itse kävelytin sitä vielä tosi pitkän lenkin. Viikonlopun suoritukset eivät ainakaan hevosen jaloissa painaneet, se harppoi tyytyväisenä menemään vailla väsymyksen merkkiäkään. Kun lopulliset tulokset varmistuivat, sijoitukseksi paljastui neljäs! Iloisia naamoja pakkautui kukin autoihinsa kohti pitkää kotimatkaa.

Seuraava kenttästartti Minillä on näillä näkymin Keuruulla 15.-16.8., ja silloin menevät tutustumisluokan. Treenin täysteho taitaa kohdistua ensisijaisesti rataesteisiin, sillä Suomenratsujen Kuninkaalliset ja Kasvattajakilpailu siintävät jo "uhkaavasti" näköpiirissä. Etenkin jos tämä uusi Mini on tullut jäädäkseen, pitää siihen löytää säädöt kohdilleen.

Itse taas pitäisi vielä viikko jaksaa pusertaa töitä ennen kesälomaa. Loman kohokohta (noiden Keuruun kisojen ohella) taitaakin olla Suomenhevosliiton järjestämä suomenhevosen kouluttaminen ratsuksi -jatkokurssi Kiuruvedellä 8.-9.8. Ajatus kaksipäiväisestä kurssista houkutteli heti, ja kun ajankohtakin sattui sopivasti lomille, tästähän tuli ihan täydellinen pikku irtiotto kylpylähotelliin yhdistettynä. Vielä koitan löytää matkaseuraa reissulle.. Yksipäiväinen peruskurssi oli todella antoisa, joten odotan paljon myös tältä jatkokurssilta. Ja miksi vähempää olisi syytäkään odottaa, kun kurssia pitää Anna Kilpeläinen.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Viikonlopun riennot osa 1.. SuoRan valtakunnallinen näyttely

Menneelle viikonlopulle sattuikin tuplabuukkaus.. Vaikka minulla on Minin kisakalenteri (ainakin alustava sellainen) ja muiden heppamenojen listaus ollut tietokoneen työpöydällä muistilappuna auki jo alkuvuodesta, onnistuin kuitenkin jättämään tarkistamatta, oliko minulla jo ohjelmassa jotain, kun pyydettiin esittämään Kuukson Kaipausta SuoRan valtakunnalliseen näyttelyyn. Krista kuulee sanan näyttely, Krista hihkuu automaattisesti "joo!" :D No ennemmin tai myöhemmin tajusin vilkaista kalenteriani ja aivan - siellähän oli Niinisalon kenttikset 11.-12.7. kun näyttely järjestettiin 11.7. Eihän siinä sitten auttanut kuin jännityksellä odottaa niin näyttelyn kuin kilpailujenkin aikatauluja.. Lammi onneksi sattui suoraan matkan varrelle Niinisaloon täältä lähtiessä, joten ylimääräistä kiertoa siitä ei seuraisi. Lopulta saatiin listoja, ja 2-vuotiaiden varsojen luokka sitten onneksi alkoi jo heti kymmeneltä, ja parhaan varsan valinta oli ilmoitettu alkavaksi klo 12. Minin koulustartti oli puoli kolmen aikoihin, ja matka-aikaa välille Lammi-Niinisalo kertyisi noin 2,5 tuntia. Selvää siis oli, että sikäli kun parhaan varsan kehään jatkuisi tie, ainakin koulurata jäisi näkemättä, mutta elättelin vielä toiveita rataesteiden suhteen.

Niinpä sitten ohjasin menomondeon lauantaiaamuna kohti Lammia ja Friisin tallia. Perillä odottikin siinä yhdeksän aikaan pelkkiä kysymysmerkkejä, kun minkäänlaista selvää opastusta esim. parkkialueesta ei ollut paikalla.. Lopulta joku tuli heinäpellolle ohjailemaan liikennettä ja sain omankin autoni parkkiin ("jonnekin sinne sivuun" - ja vähän myöhemmin sitä sitten pyydettiin siirtämään, ettei se ole väliajan valjakkonäytöksen tiellä, tosin kun paikalla ei edelleenkään ollut mitään opastusta asiasta, maratonesteinä toimivien pyöröpaalien viereen jätetty hajurakokin oli pian autoilla täytetty). Kävin vaihtamassa vaatteet ja pian Team Qxo:n hevoskuljetus oli myös saapunut paikalle. Groomitiimi puunasi Ukon näyttelykuosiin ja minä sain sitten napata valmiin hevosen mukaani verkattavaksi. Kevään varsanäyttelyssä Kouvolassa meillä oli hieman erimielisyyksiä askellajien esittämisen suhteen ja syksyn komea ysi ravista kalpeni seiskaksi, joten nyt oli pieni revanssin paikka. Nyt ravi kuitenkin lähti jo verkassa tosi hyvin ja suunnankin sai valita esittäjä.

Poisjääntejä oli 2-vuotiaissa useampi, joten eipä aikaakaan kun oli jo Ukon vuoro kehässä. Liikkeet se esitti hyvin, mutta rakennearvostelu meni vähän pyörimiseksi.

© Essi Pasanen
Oman arvosteluvuoron päätteeksi ei saatu tietoon sen enempää palkintoa, pisteitä kuin lausuntoakaan, eikä tuolla mitään kuulutusta ollut muutenkaan. Kun aikamme oltiin palloiltu hoomoilasena luokan loppumisen jälkeen (välissä vielä odotettiin yhtä koko näyttelypaikalta puuttuvaa hevosta), saatiin lopulta lypsettyä tieto että Ukko jatkaa kuitenkin parhaan varsaan valintaan. Siinä vaiheessa kello oli jo niin paljon, ettei hevosta kannattanut laittaa enää takaisin koppiinkaan, joten jatkoin sen viihdyttämistä hölkkäämällä pitkin heinäpeltoa ennen kuin lähdettiin kohti kehää 1, jossa varsaluokan loppukehä oli. Ykköskehä siis oli jonkun matkan päässä heinäpellolla olleista kehistä 2 ja 3. Ja perille päästyä ykköskehä paljastui noin 10 x 20 metrin upottavaksi hiekkalaatikoksi, ehkä pieneksi tarhaksi? Kun viimeisetkin kolmevuotiaat oli arvosteltu, huudeltiin meitä sisään kehään. Omista tai kilpakumppaneiden pisteistä ja palkinnoista ei edelleenkään ollut tietoa, mutta siinä vaiheessa selvisi jo sen verran, että parhaan varsan valintaan kutsuttiin 38 pistettä tai enemmän saaneet hevoset.

Kehää kierrettiin ja kierrettiin ja samaa tahtia nousi kierrokset Ukonkin korvien välissä. Ja vähän myös omien korvien välissä, sen verran tiukille veti aikataulu, kun olin saanut Niinisalosta väliaikatietoja, että Linda aikoi mennä rataesteet aika suoriltaan koulun jälkeen, kun siinä oli harrasteen esteitä 15:45 asti..  Ja kehää vain kierrettiin. Välillä otettiin ravipätkää ja sitten taas kierrettiin. Välillä seistiin ja odoteltiin (paitsi Ukko) ja sitten taas kierrettiin. Kehästä kuulemma puuttui vielä yksi hevonen. Jaaha. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen se suvaitsi saapua paikalle, ja pikkuhiljaa päästiin sitten sijojakin ratkomaan. Ukko liiteli itsensä varsaluokan 2. sijalle II+ palkinnolla ja 39 pisteellä, joten meni hyvin, muttei minun kannaltani liian hyvin ;) Siispä Ukko ja Team Qxo suuntasivat kotimatkalle, ja minä ripeästi, joskin jo vähän luovutusmielialalla, kohti Niinisaloa. Kun ei ehtisi, niin ei ehtisi. Mutta jätetäänpä se seuraavaan postaukseen.

Vaikka tuloksen puolesta meidän tiimillä olikin hyvä päivä, täytyy kyllä sanoa että tämä näyttely oli puitteidensa ja järjestelyidensä puolesta aika hämmentävä kokemus. Kuulutusten puute ja koko se "emmätiiä"-meininki oli iso miinus, ja oli aika vaikea pysyä kärryillä näyttelyn kulusta. Jokusen valtakunnallisen kun on aiemmin kiertänyt ja yhtä ollut mukana järjestämässäkin, niin kyllä tästä se tietty tilanteen vaatima arvokkuus puuttui. Oliko toimihenkilöitä liian vähän vai mistä kiikasti, mutta aikamoinen sirkus tämä oli.

Okei. En malta. Pieni teaseri. Ensi kertaan!