Uudenvuodentoivotukset kera videon

Vuoden loppuun hankin taas itselleni mystisiä vammoja - aamutallissa ihmettelin miksi sormeen sattuu ja hanskoja pois ottaessa sitten kummastelin kun vasemmasta etusormesta tursuaa verta ja irtokappaleita. Kai mä sen jonnekin väliin onnistuin taas runnomaan.. No eipä tarvinnut tätäkään kaunista päivää sitten satulassa viettää, jotta tuo nyt pysyisi kasassa sen verran että huomenna aamulla selviän (selviän ei tässä nyt viittaa mihinkään alkoholipitoisiin asioihin!) klo 11 töihin. Niin, siis minulle klo 11 on vielä aamua..

Rupesin sitten Mimmusta askartelemaan tällaista koostevideota, muistoja yhteiseltä taipaleelta. Tuli niin hirmuisen pitkä ja kasaamiseen kului jo muutenkin sen verran paljon aikaa että en jaksanut alkaa leikkimään tehosteiden tai musiikin kanssa, keeping it simple kun tämä lähinnä omaksi iloksi tuli tehtyä.. :)



Hyvää uutta vuotta kaikille tämän myötä! Toivotaan että siinä riittää onnea ja menestystä.

Vuosi lähenee loppuaan..

Melkoinen vuosi se on ollutkin ja monenlaista on mahtunut. Toiveita ja unelmia, toteutuneita ja murskattuja sellaisia..

Ehdoton yksittäinen kohokohta oli varmasti ikimuistoinen näyttelyretki Lappeenrantaan. Kaakonkulman kasvattajakerhon suomenhevosnäyttelyssä 11.6. Mini vei koko potin: I palkinto, paras 2-vuotias ja koko näyttelyn paras :) Muutenkin varsa on käynyt näyttelyissä otteeseen jos toiseenkin, Sipoon varsanäyttelyn II palkinnostakin Hippos muisti meitä tänään 65 eurolla. Siihen kun ynnää Suomenratsujen valtakunnallisen näyttelyn varsaluokan kakkossijasta voitetut 118 euroa, tässähän ryhtyy vallan tekemään tiliä, heh heh..

Lappeen palkinnot - näiden lisäksi tuli vielä loimi ja kukkapuska :)

Joo, ei pelkoa siitä tilin tekemisestä. Mimmun tuloksettomaan varsaprojektiin hujahti melkein tonni, ja lumipalloefektin lailla vyöryneet epäonniset sattumat ovatkin johtaneet siihen, että tammaa olen nyt myymässä. Kovillehan se ottaa ja monelta haaveelta katkeaa siivet sen myötä. Mutta ei auta muu.. Raha on kuitenkin loppupeleissä vain rahaa, sentään olemme hengissä ja terveitä kaikki. Ei auta kuin kääntää katse tulevaan. No, mitä vuorossa vuonna 2012?

♥

Minja kääntyy vuoden vaihteessa kolmevuotiaaksi ja on siis jo melkein aikuinen hevonen. Isoa hevosta siitä ei taida tullakaan ;) Ensisijaisena tavoitteena meillä on tietysti laatuarvostelukarsinta Harjussa, ja toivon mukaan sieltä irtoaisi jatkopaikka Ypäjällekin. Harjoitusmielessä olisi kiva käydä ennen karsintoja myös Kyvyt Esiin -tilaisuudessa, lähimmät taidetaan järjestää Boessa. Katsotaan, katsotaan. Näyttelykalenterissakin on jo muutama päivämäärä: Harjussa on ilmeisesti Orisuoraa ennen 1-3 vuotiaiden suokkien näyttely 14.4., joten sieltä lähtee kevät käyntiin. Hippoksen näyttelyn ajankohta pitää tietysti miettiä vähän kasvuvaiheen ja edustavuuden mukaan, mutta jos keväällä käydään näyttämässä, olisi koitos joko Anjalassa 16.4. tai taas Sipoossa 26.5. - Sipoo tosin taitaa mennä Harjun laatuarvostelukarsinnan kanssa päällekkäin, kun on toukokuun viimeisenä lauantaina? No, sen näkee sitten. Kaakonkulman kasvattajakerhon näyttely lienee taas kesäkuussa, sinnehän meidän on ehdottomasti mentävä kiertopalkintoamme puolustamaan.

Minin astuttaminen on myös tarkoituksena, mutta pitää katsoa sitä tarkemmin sitten oman rahatilanteen ja tulevaisuudennäkymien mukaan. Jos astutetaan, ei ratsuttamisen kanssa pidetä turhaa kiirettä. Kevään mittaan totutetaan ratsastajaan ja käydään perushommat läpi ihan kotosalla, maastoillaan ja tehdään mitä tehdään. Tiinettä (toivon mukaan!) ei kuitenkaan viitsi ihan turhan päiten kuljetella vieraille talleille, ja koska laatareiden nelivuotiskarsinnat jäisivät luonnollisesti väliin, ehtii sitä kuviokelluntaa opetella myöhemmälläkin iällä. Tämä ei tietenkään tarkoita etteikö sitä, mitä tehdään, tehtäisi hyvin. Jos taas jää astuttamatta, silloin saa varmasti käydä jokusen jakson maailmalla oppia hakemassa, ja aina välillä kotiin tuumaustaukoa pitämään. Kuviot riippuvat osittain siitäkin, minkä kokoiseksi tuo ipana oikein meinaa kasvaa - jos (vai kun..) siitä jää niukin naukin 150-senttinen kevyenmallinen silakka, en minä kyllä sillä raaski itse juuri ratsastaa, joten pitää toivoa että saan jonkun apupilotin käyttööni :D

Ne mahdolliset orivalinnat ovatkin sitten asia aivan erikseen. Kyllä mä sen Sumppivarsan vielä kovasti haluaisin.. ;)

Joulupäivän reippailua

 Eilisen sateisen harmaan aaton jälkeen joulupäivän aamu valkeni kirkkaassa auringonpaisteessa muutaman pakkasasteen kera. Niinpä Mimmun kanssa suunnattiin päivällä maastoon ja "katsotaan nyt mihin tästä lähtisi" -tunnelmissa tuli kierrettyä noin 20 kilometrin lenkki suht reippaasti. Ihanaa! Mimmun jäätyä sisälle kuivattelemaan, vein vielä Minin kentälle juoksemaan. (Mimmuhan nyt tarhaa kentällä, joten sinne pääsy vaatii aina Mimmun siirtämisen alta pois.) Kameran mielestä iltapäivä oli jo kääntymässä liian pimeäksi, mutta koitin Ministeristä kuitenkin pari kuvaa napsia.. Pitää yrittää joskus oikeasti valoisalla ottaa siitä kunnon kuvia vielä, on aivan liian vähäiseksi jäänyt tämä ponien kuvaaminen, mutta pitäisi hyödyntää lumi niin kauan kun sitä riittää - sääennuste ei ainakaan näytä kovin lupaavalta tämän suhteen.

Se tuli sittenkin!

Joulumieli on ollut kaukana sateisen harmaissa tunnelmissa ja Mimmun myyntiin valmistautuessa. Eilen illalla saatiin kuitenkin reilusti lunta maahan ♥ Nyt siellä sataa jo pikkuhiljaa vettä, joten joulukorttikuvia en märistä poneista raaskinut ottaa. Saatte siis tyytyä viime vuodelta kierrätettyyn Sakariin :) Iloinen mieli korvaa puuttuvan älyn, on Sakarin motto.

Tallikin on koristeltu havuilla.. Ponit näyttää aika täysjärkisiltä :D

Mimmun myynti tosiaan on siinä vaiheessa, että se on varattuna ja eläinlääkärintarkastusta odotellaan tammikuulle. Toivottavasti kaikki menee hyvin, epäonnea tälle vuodelle onkin riittänyt..

Teitä on jo 30!

Hei vau, ihan uskomaton lukijamäärä meikäläisen höpinöillä. Kaikki kivat bloginpitäjät arpoo tai tekee jotain muuta jännää suuria lukuja saavuttaessaan. Minäkin voin järjestää arpajaiset joiden päävoittona on kasa ihanan Mondeoni korjaamolaskuja... Annan hyvään kotiin ensimmäiselle kyselijälle ;)

No, saatte sen sijaan kauniin talvisen kuvan tuomaan lohtua näiden syyssateiden keskelle..

23.12.2010

 ..Tai sitten teitä oli 30, nyt lukijalista näyttää numeroa 29..

Ja sitten tulivat kengät

Nyt kun "kokeilumme" kengättömyyden maailmassa on loppunut, lienee aika ynnätä mitä siitä käteen jäi.

Mimmulla siis oli kengät edellisen kerran jalassaan kesällä 2010. Sen palattua kesän treenailuista kotiin se sai pienen laidunloman ja otin siltä kengät pois. Liikuttamisen jatkuessa olimmekin vailla kengittäjää vakituisen lopetettua hommat, ja siitähän se sitten lähti - ilman mitään uskonnollista herätystä. Syksy sujui ongelmitta ilman kenkiä, missään vaiheessa kaviot eivät lohkeilleet tai arkoneet. Muutamat kisatkin Mimmu kiersi syksyllä eikä näissä huomattu mitään eroa - eikä menestystäkään voinut valitella, kun kolmesta hyppäämästään luokasta se otti kolme ykkössijaa. Talvi oli olosuhteiltaan ihanteellinen, maastoon laitoimme alle nastoitetut Cavallo Sportit. Kymmenellä nastalla per bootsi oli loistava pito, ei huolia tilsoista. Tarha ei koko talven aikana vetänyt jäähän, joten ei tarvinnut pelätä liukasteluja.

Saku vahtii että töppösissä säilyy vauhti

Kevään tullen bootseista ruuvattiin nastat pois, etujalkojen neloskoon bootsit olivat jääneet hieman isoiksi joten etujaloissa kesällä käytettiin lähinnä takasiin alunperin ostettuja bootseja, takaset saivat olla ilman. Kentällä tai lyhyemmillä maastolenkeillä ei bootsitettu, lähinnä pidemmille reissuille tai kun tarkoitus oli revitellä kunnolla. Bootsien laitto on äärettömän nopeaa ja helppoa ainakin näiden Sportien kanssa. Joskus bootseihin meni kiviä lenkillä, mutta ostin niihin sitten neopreenipehmusteet jotka pitävät ne poissa ja muutenkin estävät hiertymisiä. Kaviot ovat kasvaneet/kuluneet melko tasaisesti, vain takasissa on ollut hieman enemmän kulumaa toisella puolella kaviota. Bootsien kuluminen on ollut yllättävän vähäistä, vaikka tiet ovat kovia ja soraisia. Kesän käytetty pari on tietysti kuluneempi kuin toinen, talvella nastojen kanssa bootsit eivät kuluneet kuin hieman kärjeltä. Isompaan pariin voisi saada nastatkin vielä käyttöön kun pohja on niin paksu, mutta tuo pienempi pari on sen verran ohentunut että nastan ruuville ei ole riittävästi paksuutta. Ja talvella tottakai on oltava yhtäläinen pito edessä sekä takana. Joten tuleva talvi olisi tarvinnut uudet lenkkarit. Edellisessä postauksessa puntaroitujen syiden johdosta päädyin kuitenkin hokkikenkiin tällä kertaa.

Kengättä kouluradalla

No, mikä oli kokeilun lopputulos? En edelleenkään ole kääntynyt mihinkään hörhöilyyn. Tosiasia on että tässä maassa on paljon käyttöhevosia ja -poneja kengättä pitämättä siitä sen suurempaa ääntä. Jos olosuhteet ovat sellaiset että kenkiä ei tarvita, miksi niitä laittaakaan. Uskon kyllä, että huomattavasti useampi ilman kenkiäkin pärjäisi. Mutta kuten jo maaliskuussa olen kirjoittanut, kengättömyys vaatii omistajalta:

• Perehtymistä hevosen rakenteeseen, kavioon ja sen toimintaan. Tätä toki suosittelen ihan jokaiselle hevosenomistajalle. Asioita, jotka monet lykkäävät suosiolla kengittäjän (tai sen vuolijan - ei niiltäkään kaikkea pidä purematta niellä) huoleksi, oli seppä sitten oikeasti ammattimainen tai ei. Ongelmiin havahdutaan vasta kun on menty reilusti metsään..
• Harkintaa. Kengättömyys ei ole "kaikki tänne heti mulle nyt" -ihmisen juttu. Kaikki on tehtävä hevosen ehdoilla ja kavioiden sallimissa rajoissa. Sanovat että "siirtymäkausi" voi kestää huonokavioisilla hevosilla vuosia - henkilökohtaisesti en sitten ymmärrä, miksi arkovaa ja liki ontuvaa hevosta täytyy ehdoin tahdoin yrittää pitää paljain jaloin, hokien että "joskus se vielä helpottaa". Hevonen elää tässä ja nyt, ei sitten joskus. Kuten sanottua, minulle tämä ei ole uskonto. Kengättömyydellä on monia etuja, mutta jos se käy ylivoimaisen hankalaksi hevoselle tai minulle, en epäröi laittaa kenkiä takaisin.
• Bootsit. Asiasta voi olla montaa mieltä, mutta itse en olisi talven kengättömyyttä uskaltanut näissä oloissa käyttöhevosen kanssa ajatellakaan ilman nastoitettuja bootseja. Jos pääsee ratsastamaan maneesissa, lumisella kentällä, pellolla, tai metsäteillä, joita ei aurata peilijääksi, bootsittomanakin voi varmasti pärjätä. Oma lukunsa on sitten hevoset, jotka siirtymävaiheessa arkovat kavioitaan niin, että ne pitää bootsittaa tarhaankin. Yllä tulikin ehkä ilmi mielipiteeni niiden suhteen..

Tämän allekirjoitan edelleen. En usko että rautakengän naulaaminen kiinni kavioon on hevoselle kuolemaksi. Kengättömyydellä on kiistattomia etuja esim. kaviomekanismin toiminnalle, mutta ei se elämää suurempi kokemus ole minulle ollut. Useimmat kengättömyyden nimiin kiihkoisasti vannovat ovatkin siirtyneet "metodin" pariin vasta kun kavioiden kanssa on ollut vakavia ongelmia kenkien kanssa. Jos aiemmat virheasennot ammattimaisesti korjataan ja kavio saadaan näin heräämään henkiin, varmasti se vakuuttaa kengättömyyden parantavasta voimasta. Ilman kavioita tunnetusti ei ole hevosta. Kun samalla korjataan esim. liian sokeripitoinen ruokinta tasapainoiseksi ja parannetaan muutenkin hevosen elinoloja, muutos on varmasti huomattava. Kenkien alle saa piilotettua monia ongelmia, ja kun kärjistäen tyypillisen hevosenomistajan laatumittari kengittäjälle menee järjestyksessä 1. halpa (eikä haittaa vaikka maksaisikin vasta ensi kerralla, tai sitä seuraavalla), 2. kengät pysyvät ainakin 10 viikkoa jalassa vaikka hevonen tarhaakin savikossa, 3. vastaa puhelimeen ja tulee nopeasti paikalle (myös iltaisin/viikonloppuisin/pyhinä), voi niitä ongelmia odottaakin.

Siispä, näin minä asian näen: Hevonen kuin hevonen tarvitsee kavionhuollostaan vastaamaan ammattimaisen ihmisen. Jos kengättömyys toimii, hienoa. Jos kaviota kulutetaan enemmän kuin se kasvaa, tarvitaan suojaa. Suoja voi olla kenkä, tai bootsi. Ihanneoloissa hevonen voi tarhata ja laiduntaa ilman kenkiä ja kavio suojataan tarpeen mukaan vain liikutusta varten. Ihanneoloissa. Kaikkea muuta kuin ihanneoloja ovatkin sitten koppuraisiksi jäätyneet tai peilijäiset tarhat ja kulkureitit. Siinä kohtaa on jokaisen oma asia, mihin ratkaisuun päädytään. Niin kauan kun hevonen ei niistä ratkaisuista kärsi. Itse en ala hevosta tarhaan bootsittamaan, siihen vedän rajan. Siispä meille tulivat kengät.

Ei ole hyvä tämä talvi..

Kyllä nyt ihan nurinperin tulee tämä talvi! Hetken kun oli jo toivoa siitä, että tarhat olisivat päässeet kuivahtamaan ennen varsinaista talvea (onko tämä nyt se, sitähän ei tiedä) ja kenttäkin piakkoin saanut lumipeitteen päällensä, niin ei. Ensin sataa muutaman päivän kaatamalla vettä/räntää, ja nyt on pakkasta. Seuraus: etenkin Mimmun tarha on ihanan rouheista muta-jäävelliä. Kenttä taasen tuossa maanantaina oli vielä ihanan kimmoisa ja tiivis, mutta sitten tuli pari senttiä vettä sen hyvän pohjan päälle, ja nyt se pari senttiä vettä on jäätynyt pariksi sentiksi jäätä. Hmm.

Mikä tästä tekee erityisen hankalaa? Kengättömyys. Minähän toivoin talven etenevän unelmakaavalla niin, että ensin kuivuisivat tarhat. Sitten tulisi lunta. Niin kuin viime talvenakin. Ei peilijäätä, ei mutalillua, ei mitään kamalaa. Palloittelin jo aiemmin ajatuksella Mimmun kenkäämisestä talveksi, mutta niin kauan kun tarha on ollut tuossa kunnossa, se on ollut käytännössä mahdotonta. Nykyiset bootsit (tai lähinnä kesän käytössä ollut toinen pari) ovat niin kuluneet että niihin ei nastoja saa, joten uusien bootsien hankinta olisi ollut edessä. Itsehän olen kovasti niihin tykästynyt, mutta nyt kun Mimmulla on useita liikuttajia, olisivat kengät tietysti yksinkertaisempi ratkaisu. Ja päälle vielä tämä myynti - jos sitä joku kokeilemaan asti tulee, on se vähän hankalaa jos kenttä onkin siinä kunnossa ettei siinä voi ratsastaa. Ja onhan kengättömyys muutenkin vähän kiistanalainen juttu. Jos Mimmu jäisi minulle, jos se olisi nyt tiineenä, jatkettaisiin varmasti kengättömänä ja bootsien kanssa hamaan loppuun saakka.

Lopputulemana siis soitin tänään kengittäjälle. Olen se hankala asiakas joka hokkiajan koitettua huomaakin tarvitsevansa kengät, iik ;D Tosin ei meillä mitään hengenhätää ole, liikutus nyt on vain hieman rajoittuneempaa kun korkeintaan laitumella voi ratsastaa. Ja mitä vielä, saadaan popot alle jo huomenna! Mimmu joutuu sitten tarhaamaan kentällä siihen asti että olisi oikeasti tarha jäässä ja luntakin mielellään - se varmaan on kyllä eri mieltä tuosta "joutumisesta", kenties mieluummin kulkee tilavassa hiekkapohjaisessa aitauksessa kuin nykyisessä mutavellissä.. Ensi kesänä on pakko saada jonkinlainen tarharemontti aikaiseksi, tässä palaa kyllä hermot.