Kenttiskausi käyntiin: NR 14.-15.5.

Viime viikonloppuna polkaistiin Miniponin kenttäratsastuskausi käyntiin Niinisalossa. Kun syyskuun tuttari päättyi kolmeen kieltoon maastossa, oli Linda valinnut kauden avaukseen luokaksi turvallisen harrasteen, jotta saivat hyviä fiiliksiä alle matkalla kohti haastavampia koitoksia.

Perjantai-illan rennot taivuttelut

Kankaanpäätä kohti suuntasin perjantaina, ihanan auringonpaisteen vielä helliessä koko yli nelituntisen ajomatkan ja illan ajan. Valitettavasti keli ei jatkunut samanlaisena koko viikonloppua.. Sateen vuoksi koko viikonlopun kuvasaldo onkin laiskanlainen. Vaikka ihan kaatamalla ei vettä sentään niskaan saatukaan, sitä mieluummin yritti säästellä kameraa kastumiselta, kun kuvausolosuhteiksi oli kuitenkin tarjolla vain tylsää harmautta. Siksi tämän postauksen raapustelukin on jäänyt vähän roikkumaan..

Lauantaina lähdettiin majapaikasta kohti Niinisaloa jo suht aikaisin, Minin starttivuoro oli pitkälle iltapäivään jatkuvan harrasteluokan kouluosion alkupäässä, aamupäivän puolella. Tasaisella suorituksella Harrasteluokan kouluohjelma 2016:n tuloksena 67.895 % ja kahdeksas sija koulun jälkeen.

Matka jatkui rataesteille, missä reipas poni nappasi (vain) yhden puomin matkaansa. Eläinlääkärintarkastuksesta luonnollisesti ongelmitta läpi ja näin ensimmäinen päivä oli pulkassa, tuloksella -52.2 ja yhdeksänneltä sijalta kohti sunnuntain maastoesteitä. Kun matkakumppaninkin suoritukset olivat sille päivää ohi, vietiin hevoset tarhailemaan ja palattiin vielä kisapaikalle kävelemään radat. Kaupan kautta kämpille.. ruokaa.. hevosenhoitoa.. nukkumaan :P

Sunnuntaiaamu jatkui tarhausten ja syöttöjen jälkeen vielä makeilla unilla, kunnes oli aika toimia. Kamat kasaan, kämppä ja tallit kuosiin, ponit kyytiin ja taas kohti Niinisaloa. Siinä missä lauantai oli vielä sateistaan huolimatta lämmin päivä, sunnuntai oli sitten sitäkin hyytävämpi. Etenkin tuttarin ratoja rannassa katsellessa meinasi epätoivo iskeä, kun kylmä tuli vaikka miten oli pukeutunut säänmukaisesti. Mutta lämpenihän siinä sitten, kun pääsi ponskia kuntoonlaittamaan ja taluttelemaan. Sunnuntaina en kaivanut omaa kameraa sitäkään vähää esille, mutta Lindan videokameralla tuli kuvattua maastoradalta pari pätkää, joista tässä Facebookiin ladattuna radan ensimmäiset esteet:



Rata sujui vauhdikkaasti ja ilman sen suurempia ongelmia, loppuun toki piti vauhtia säädellä ja ottaa vähän ravipätkääkin, jotta ratsukko selviäisi virhepisteittä maaliin. Nollahan sieltä tuli, ja kun luokka aikanaan saatiin päätökseen, oli loppusijoitus 6./54 (14 sijoittui) ja tulokseksi siis jäi se -52.2. Erinomainen avaus kaudelle, tästä sitten kohti kesäkuista Keuruuta, missä ratsukko starttaa taas tuttaria.

Sitä ennen on kyllä vielä yksi pikku etappi tamman elämässä: jalostusarvostelu 6.6. Jyväskylän tamma- ja varsanäyttelyssä! Iik. Itse pääsen näyttelymeininkejä harrastamaan jo sitäkin odotellessa, nimittäin tänä sunnuntaina Lahdessa Suomenpienhevosyhdistyksen show-näyttelyssä perinteisesti kuuksolaisten ohjaksissa, ja 28.5. on vuorossa KJR:n järjestämä Match Show, jossa toimarihommien lisäksi taitaa olla juostaviakin. Myös 29.5. saattaa olla vuorossa poniretki, Ponit Esiin -tapahtumaan Askolaan.. (Kaikki tämä sillä oletuksella, että selviän ensin hengissä tämän päivän koitoksista, sillä tänään lenkkarit viritellään 10 kilometrin Kympin Nainen -lenkille Kouvolassa.)

Huhtikuun hevostelut

Vau, nyt ollaan otsikoinnin ytimessä. Huhtikuussa on hevosmessujen jälkeen tapahtunut kaikenlaista pientä, mistä ei ole erillisiä postauksia tullut askarreltua, mutta ehkä tällaisen yhteenvedon myötä sitten tallennetaan nekin tapahtumat blogin arkistoihin. Onpahan sitten, mitä vanhana muistella.

Hevosmessujen jälkeisenä viikonloppuna, 8.-9.4. järjesteltiin Kymijoen Ratsastajien 1-tason kilpailuja, lauantaina esteitä, sunnuntaina koulua. Toimihenkilöhommien ohella tuli tietysti ulkoilutettua myös kameraa - etenkin maneesissa käytyjen estekisojen kuvat ovat aika ankeita, mutta tulipa testattua Nikkorin putken toiminta myös tummassa ja sysipimeässä maneesissa, joka ei lainkaan lukeudu kuvaajan unelmapaikkoihin. Sunnuntain koulukisoissa (jotka onneksi olivat ulkona) manuaalimissioni taas aiheutti sen, että pilvisen ja aurinkoisen kelin vuorotellessa koko ajan, joutui säätöjäkin räpläämään ja kuvia katselemaan yhtä lailla, eli poltin lopulta akkua siihen tahtiin, että säästelin loppuvirrat vain palkintojenjakokuville (joita minun seuran kotisivujen ylläpitäjänä ja yhtenä tiedotusvastaavana on syytä napsia). Näiden kisojen jälkeen sain kuitenkin lopultakin tilattua peräti kaksin kappalein vara-akkuja. Enhän minä ole siihen patistanut itseäni kuin kameran ostosta asti, mutta jostain käsittämättömästä syystä olen onnistunut lykkäämään sitä! Ja jatkaen laiskuuden ja saamattomuuden teemaa, ei näitä KJR:n kisakuvia ole käsitelty tai oikein enää ajateltukaan.

o. Kuukson Kaipaus

Kevääseen on tiiviisti kuulunut herra Kekkosen irtohypytysharjoitukset, joiden tuloksia päästiin testaamaan 16.4. Harjussa nuorten suomenhevosten laatuarvostelukarsinnoissa. Lähtönumerolla 1 päivään startannut ori täräytti tauluun sekä irtohypytys- että askellajikokeesta sellaiset pisteet että oksat pois, pisteiden keskiarvo 16,38, ja niillä pidettiin johtoasema palkintojenjakoon saakka. 4-vuotiaiden karsinnan voitto, sekä parhaan este- ja askellajihevosen tittelit. Turhaa ei ole siis puomijumppa tänäkään keväänä ollut :D Olin avustamassa myös 3-vuotiaan Kuukson Kaipauksen kanssa sen kokeissa, eikä hullummin suorittanut Ukkokaan, nimittäin sille irtosi oman ikäluokkansa jaettu toinen sija pistekeskiarvolla 17,33, laukasta päivän parhaat pisteet, 9,50. Sumiaislaisten päivän sinetöi vielä tamma Epona Huisko, ollen kolmevuotiaiden 9. ja saaden puolestaan päivän parhaat ravipisteet, 9,25. Tuttujen hienosta menestyksestä huolimatta kotiin sai ajella pala kurkussa, kun jossitteli sitä, ettei omaa sumiaislaista koskaan saanut. Mimmua toki yritettiinkin astuttaa, mutta kiimaongelmat sotkivat sen kesän, vaan miksi en Miniä astuttanut silloin kun se oli 3-vuotias? Silloin en voinut tietää että se olisi oriin viimeinen kesä, eikä asia jossittelemalla miksikään muutu, mutta näin hienoa ja harvalukuista jälkeläisjoukkoa katsellessa sitä suree koko rodun puolesta, ettei näitä ole enemmän. Sumiainen itsehän edusti minulle - jo kauan ennen sen omistajaan ja itse hevoseen vähän sattuman kautta tutustumista - suorastaan ideaalista suomenhevosratsua, eikä sen näyttöjä periyttäjänäkään voi vähätellä. 9 elossaolevaa jälkeläistä (yksi kuoli muutaman päivän iässä), viime vuoden isäoripörssin paras R-suunnan ori, jälkeläisissä laatuarvostelussa (karsinnoissa ja finaalissa) pärjänneitä ja myös Kasvattajakilpailu-sijoittuja. Ihan hyvällä prosentilla menestyjiä!

Ennen Tampereen messuja vietetyn unettoman loppurutistuksenkin hedelmät pääsivät paperille asti, kun painotuore Hevosenomistaja 2/16 tupsahti postilaatikkoon. Kuusi sivua tekstiä, eikä ihan kaikki kirjoitettu mahtunut lehteenkään :D Nyt kun tuo on alta pois, pitäisi varmaan luvatusti blogiinkin joku raportintynkä raapustella seminaarista..?

Ja sitten pääsemmekin jo 22.4. Kouvolassa vietettyihin Nostalgia-raveihin! Vanhan ajan tunnelmaa huokuva ravitapahtuma on tähän asti aina syystä tai toisesta jäänyt minulta väliin, mutta tänä vuonna raahasin itseni paikalle katsomaan Raviliiga-hevosemme Despinan ensimmäistä Nuoret-lähtöä ja toki raveja muutenkin. Pääosin harmaa keli oli hyvä tilaisuus testailla Nikkorin ominaisuuksia ulkona, se kun on toistaiseksi saanut lähinnä maneeseja tai messuolosuhteita nauttiakseen, ja tuo kiinteä 85 mm polttoväli oli (kroppikennossa) oikeinkin passeli radanvarteen.

Paluu Kouvolan raviradalle koittikin jo seuraavana päivänä, kun Ratsastajainliiton teemavuoden Hevosen Hyvinvointikiertue rantautui myös Kaakkoon. Minna Tallberg piti napakan 3 tunnin luennon, mutta olisihan tuollaista asiaa taas kuunnellut vaikka koko päivän.. Sen kummempia muistiinpanoja ei tullut raapusteltua ylös kun materiaalit lähetettiin osallistujille, joten mitään suurempaa luotausta luennon sisältöön ei ole luvassa blogiinkaan. Kannattaa kyllä käydä tämän luentosarjan tilaisuuksia kuuntelemassa, jos omille seuduille sattuu. Hevosen oppimisesta ja käsittelystä ei voi tietää liikaa.

Ja viimeisenä muttei vähäisempänä, suunta oli raviradalle myös tiistaina 26.4., kun tein varsanäyttelyyn täsmäiskun ruokatunnilla. Kuukson Kaipauksen ohjaksissa tuli kipitettyä oriille II+ palkinto ja näyttelyn parhaan varsan titteli, ja itsekin parhaan esittäjän palkinnon (kauniin hevosaiheisen Sevenonin lasin) vielä nappasin. Ei pöllömpi suoritus!

Pitihän sitä tämmöistäkin testata

Entäs sitten toukokuu? No onhan tässäkin vaikka mitä tulossa, mutta etunenässä tietysti Niinisaloon 14.-15.5.!