sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Ne pienet hetket

Onko missään mitään järkeä? Tässä olen tullut paljonkin ajatelleeksi sitä. Kun pitkäaikaiset haaveet ja melkeinpä itsestäänselvyytenä pidetyt tulevaisuudensuunnitelmat menevät kertaheitolla uusiksi, sitä kyseenalaistaa valintojaan ja miettii, tuliko kuitenkaan tehtyä sitä oikeaa päätöstä.

Kyseenalaistaa itseään ja taitojaan. Minullahan on nyt kolmevuotias hevonen työstettävänä, herranjumala. Selviänkö minä siitä? Osaanko minä? Teenkö minä sen kanssa liikaa, teenkö minä sen kanssa tarpeeksi, mitä jos jokin menee pieleen?

Sitten tulee niitä hetkiä. Niitä hetkiä joina muistan että luotan tuohon hevoseen kuin kallioon, ja se luottaa minuun. Hetkiä joina muistan, että se on maailman rohkein, viisain, rehellisin, helpoin pieni hevonen, joka aina tietää mitä siltä ollaan pyytämässä, jo ennen kuin siltä ehtii mitään pyytää. Joka oppii kaiken kerrasta ja lähtee aina hyvällä mielellä töihin. Jonka kanssa me ymmärrämme toisiamme. Ja niiden hetkien kautta ymmärrän, että ehkä se todella on Minun Hevoseni, vaikka olen tähän asti itselleni vakuutellutkin, että se on vain läpikulkumatkalla.

Ja niiden hetkien voimalla sitä on vain mentävä eteenpäin, silloinkin kun tuntuu, että missään ei ole mitään järkeä. Ehkä kaikessa kuitenkin on järkeä, jokin tarkoitus taustalla. Mimmun lähdöstä uuteen kotiinsa tuli kuluneeksi tänään neljä viikkoa, ja eilen sain kai jonkinlaisen ahaa-elämyksen asian suhteen, pystyin muotoilemaan sanoiksi jotain mikä on kiertänyt päässäni jo pidemmän aikaa. Mimmu antoi ja opetti minulle paljon. Se oli upea ensihevonen, herkkä, rehellinen mutta pohjattoman kärsivällinen opetusmestari, jonka kanssa tämä ikänsä puskaratsastajaksi itsensä laskenutkin sai kiinni siitä, missä Ratsastuksessa oikein on kyse. Valehtelematta opin yksin Mimmun kanssa neljässä vuodessa enemmän kuin sitä edeltäneen 15 ratsastusvuoden aikana. Ja se antoi minulle Minjan. Tuon täydellisen pienen hevosen. Ehkä kaikki kuitenkin meni niin kuin pitikin?

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Varustepostaus: Mistä näitä suitsia oikein tulee?

Tulin penkoneeksi taas yhdet suitset käyttöön ylimääräisten nahkavermeiden aarreaittalaatikostani, ja kummastelin kuinka Mimmun lähdön jälkeen kovin tyhjäksi jääneet suitsitelineet yhtäkkiä olivat taas täynnä. Hmm..? No, tästä innostuneena rupesin kaivelemaan koneen kätköistä kuvia kaikista suitsistani, ettei tästä taas tule vain tylsä "tässä kuvia tältä päivältä" -postaus.

Tässä kuitenkin ne tämänpäiväiset paparazzoinnit ja GlenGordonin suitset, mallin nimeä en muista. Hurahdin GG-suitsiin (ja muihinkin varusteisiin) jo ensivilkaisulla ja olihan sellaiset omallekin hevoselle saatava. Horzesta ostin nuo varmaankin tammikuussa 2008 enpäs vaan joulukuussa 2007, löysin kuvan jossa niitä ensimmäistä kertaa sovitan Mimmulle. GG:ssa muotoilu voittaa usein laadun, nahka ei mitään erityisen hyvää ole, mutta hyvällä hoidolla ovat palvelleet jo sen neljä vuotta kuitenkin, ja aika paljon niitä on käytetty. Valkoisella nahalla pehmustetut koulusuitset jakavat mielipiteitä - itse olen kai sitten elänyt lapsuuteni juuri siihen aikaan, jolloin kaikilla Hienoilla Hevosilla oli niitä ja oppinut niistä pitämään, mutta minun silmääni ne kyllä miellyttävät edelleen. Hakaskiinnitykset kuolaimissa ovat minun heikko kohtani, ihanan simppelit ja tyylikkäät. Ainoa asia, joista näissä suitsissa en pidä, on pullback-turpis.

Uusin ostos, W-Profilen sidepull-suitset, esittelinkin jo jokin aika sitten. W-Profilen eli tutummin Wahlsténin tuotteista pidän, niiden laatuun voi aina luottaa :)

Nämäkin vilahtivat kuvissa jo jokunen postaus takaperin, kyseessä Claridge Housen suitset enkkuturpiksella. Klassisen englantilaista huntermallia mukailevat suitset houkuttelivat minua vuodet Hööksin kuvastossa ja ehtivät poistua myynnistäkin, mutta sattuman (vai kohtalon?) kautta sain sellaiset Mimmun mukana. Sittemmin löysin myös Huuto.netistä käytettynä samat suitset "varaosiksi". Hakaskiinnitykset jos näihin saisi, sitten olisivat täydelliset ;)

Hakaskiinnitysten lisäksi olen aina pitänyt pyöreistä soljista. Hopeanvärisinä ne vain ovat todella harvassa. Heppakouluaikoina olin aikeissa itse ommella suitset tällaisilla soljilla, mutta tilatut soljet eivät koskaan saapuneet.. No, kerran Horzen outlet-päivillä löysinkin 7 eurolla tällaiset Finntackin suitset! Nämä ovat pääasiallisesti toimineet Minin näyttelysuitsina, sen verran olen niitä "tuunaillut" että alaturparemmin kiinnike sai lähteä. Vielä kun saisi täydelliset näyttelyohjat samoilla soljilla..

Nämä ruskeat westernsuitset ostin edellisen lännensatulani mukana. Hirmulla nämä olivat ihan ratsastuskäytössäkin, mutta Minillä ovat olleet vain poseeraussuitsina. Nyt kun on satulakin taas, eiköhän nämä käyttöön pääse kunhan Minin kanssa sinne asti ehditään ;)

Mitähän muita suitsia minulta vielä löytyy? Ajosuitsista en löytänyt kuvaa, mutta ne ovat kyllä niin tavikset ettei niissä mitään esiteltävää olekaan, ihan tavalliset ravisuitset.

Pikkukakarana Minillä oli tällaiset Hööksin halvat perussuitset cob-koossa. Turpis oli todella ahdas, ja jäivät nopeasti pieneksi. Yksivuotiskevään näyttelyssä näiden kanssa käytiin kääntymässä, nyt odottelevat uutta käyttäjää sitten parin vuoden päästä toivottavasti..

Voi ei mikä karvavarsa! Minin ihka ensimmäiset suitset olivat Horzen outletista halvalla poimitut ponisuitset, tässä ikää reilu viisi kuukautta niitä ensimmäistä kertaa kokeillessa.. Taitavat nämäkin tuolla jossain varastojen uumenissa odottaa uutta pikkuvarsaa näitä tunnustelemaan :)

Claridge Housen kankisuitset eivät olleet ennenkään kovalla käytöllä, mutta nyt jääneet ihan tyhjän panteiksi, ja tuskinpa näitä vielä vuosiin tulee tarvitsemaan. Pitäisikin laittaa myyntiin mokomat, mutta ovathan ne sievät satulahuonetta koristamassa..

Myös tässä kuvassa esiintyvät suitset pitäisi myydä, mutta tuolla ne jossain arkun pohjalla pyörivät muistona Himpulaisesta. Tuo rungonpituudeltaan valtamerilaivaa muistuttava honkkeli siis on entinen hevoseni Hirmu :)

maanantai 20. helmikuuta 2012

Viikon leffavinkki: Sotahevonen

DreamWorks Picturesin “Sotahevonen”, ohjaajana Steven Spielberg, kertoo koskettavan tarinan uskollisuudesta, toivosta ja sinnikkyydestä niin Englannin idyllisellä maaseudulla kuin ensimmäisen maailmansodan riepottelemassa Euroopassa. Se on kertomus siitä, miten nuori Albert kesyttää ja kouluttaa hevosen nimeltä Joey ja miten heistä tulee erottamattomat ystävät. Kun kohtalo kuitenkin johdattaa kaksikon eri teille, tarina seuraa urhean hevosen uskomattomia edesottamuksia sodan melskeessä. Se kuvaa, kuinka monin tavoin tuo sankarihevonen mullistaa kaikkien kohtaamiensa ihmisten elämän – niin brittien ratsuväen kuin saksalaisten sotilaiden sekä ranskalaisen maanviljelijän ja tämän lapsenlapsen – kunnes kertomus saavuttaa kouraisevan huipennuksensa keskellä Ei-kenenkään-maata.

Sotahevonen saa Suomen ensi-iltansa lopultakin tulevana perjantaina, 24.2., johan tätä on odotettukin! Luin viime viikolla Michael Morpurgon kirjoittaman kirjan johon elokuva perustuu, ja kyllähän tuo tarina imaisi lukemaan koko kirjan kertaheitolla, oli vain pakko saada tietää, miten tarina päättyy kaiken jännityksen, sattumien, onnen ja epäonnen jälkeen. 6 Oscar-ehdokkuuttakin kerännyt elokuva on kohtuullisen hyviä arvosteluja saanut osakseen, eikä näistä aineksista Spielbergin käsistä voi toivottavasti huonoa elokuvaa syntyäkään. Nenäliinat mukaan ja leffaan tulevana viikonloppuna siis!


Elokuvatraileri Filmtrailer.com in kanssa

perjantai 17. helmikuuta 2012

Varustepostaus: Huopia ja vähän satuloitakin

Meinasi vesittyä tämä suunnitelma huopapostauksesta Pariisin Kevään ensi viikolla ilmestyvän Kaikki on satua -levyn ilmestyttyä Spotifyhin jo kuunneltavaksi, mutta otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja suuntasin talliin (noin kymmenen läpikuuntelun jälkeen).. ;) Puhtoiset huovat olikin kiva kaivaa esille ja samalla tuli järjesteltyä ne säilöön. Mainostetaas nyt vielä, että loimeni ja huopani tapaan pesettää Kouvolassa Pesutupa Emmassa. Huopia nyt vielä pesee yksittäin kotikoneessa jos huutava tarve on, mutta kyllä pesulassa käyttäen tulee ihan eri tavalla puhdasta, eikä tarvitse huolehtia siitä että oma pesukone kärsii.

Kuvausasetelmaa en jaksanutkaan sitten sen tyylikkäämmäksi miettiä, joten siirrytään itse asiaan. Ihan kaikkia huopiani en viitsinyt kuvata, joten valkkailin vähän näitä parempia ja muita lemppareita.

Ylhäällä vasemmalla kaksi Eskadronin kouluhuopaa; väreissä navy (Navy-White-Chili Collection) ja salaman loisteessa vähän hailakaksi mennyt, luonnossa mintunvihreään vivahtava sky (Walnut-Sky-Fango Collection). Skylle kaveriksi löytyvät myös samanväriset Eskadronin fleecepintelit. Ylhäällä oikealla myöskin kaksi Eskadronin huopaa, ihan tavalliset tummansininen ja tummanharmaa. Myös tummansiniselle löytyy fleecepintelisetti. Alarivissä vasemmalla padihuopasuosikkini: uskollinen, jo vuosia palvellut tummansininen Isabell Werth ja SuoRan logolla brodeerattu kirkkaansininen huopa. Myös oikealla on Suomenratsujen brodeerauksella varustettuja huopia, harmaa yleishuopa ja tummansininen kouluhuopa. Kaikki alarivin huovat ovat samettipintaisia. Suomenratsujen tuotteita voi ostaa SuoRa Shopista - näkyy tuo padi olevan tarjouksessakin ;)

Ylhäällä vasemmalla Horzen tummansininen samettihuopa, yllättävän hyväksi osoittautunut alekorilöytö, sekä Equilinen harmaa, kouluhuopia kumpainenkin. Equiline päätyi minulle kun kerran elämässäni päätin jotain hamsterivarastoistani myydä - lopputulema olikin että vaihdoin ylimääräisen jännesuojasetin tuohon huopaan.. Yläoikealla kaksi koulukisahuopaa, valkoinen sinikanttinen Eskadron (Royal-Navy), joka kalpenee täysin tuon HV Polon glitterihme Lurexin rinnalla. Järki sanoi ei kun Lurex ilmestyi kauppoihin ja sain pidettyä siitä näppini erossa, kunnes törmäsin tuohon Facebookin heppatarvikekirppiksellä ja iskin kynteni äkkiä, 12 euron hintaan. Sitä kyllä myytiin harmaana, mutta väriksi paljastuikin tuo ivory. On se vaan aika söpö! Söpöistä puheen ollen, alarivissä vasemmalla Equilinea, vaaleanharmaa Octagon (+ huppu) sekä kyllä, harmaa Hello Kitty vaaleanpunaisilla kanteilla (ponikokoa). Kummatkin edustavat niitä Bastioni-heräteostoksia joiden jälkeen olen edelleen satulahuopien ostokiellossa.. Oikeassa reunassa löytyykin sitten aivan ehdoton all-time favourite: GlenGordonin tummansininen yleishuopa, sekä samaa sarjaa edustavat korvahuppu ja verkkoloimi. Vähän jo aikaa ja elämää nähneet, mutta aina niin rakkaat :)

Loppua kohti mennään! Ylävasemmalla kolme Eskaa: royal estehuopa, chili yleishuopa (pony-kokoinen, mikä estesatulaan käy ihan hyvin), sekä nightblue (Moon-Nightblue-Yellow) yleishuopa. Punainen huppu on Equiline, mutta erehdyttävän yhteensopiva tuon chilin kanssa. Oikealla kaksi Equilinen flättärihuopaa, harmaa sekä vaaleansininen hopeakantilla. Mustia lampaankarvaromaaneja on kaksi, yllä paksumpi Medilamb ja alla ohuempi Cottage Craft. Viimeisenä satula ja uusin huopaostos: Gold Medal Elevation Hööksiltä yhteensopivine jousto-fleecepinteleineen. Satula on Pfiff Amaretto, joka nyt ainakin alkuun saa olla Minin satulana, niin kauan kun se sille sopii. Estesatula laitetaan etsintään kunhan vähän vakiintuu tuo selän malli, niin tietää mitä ollaan etsimässä eikä ainakaan ihan heti tarvitse olla vaihtamassa. Satulavyö on Horzen nahkainen joustovyö, jalustimet ovat Sprengerit ja jalustinhihnat synteettiset Eurohunterit.

Satulaperheemme uusin jäsen liittyi vahvuuteemme tänään, kun bongasin ht.netin markkinoilla myytävän vähän käytetyn Horse Comfortin lännensatulan. Satasella (!) kannatti hakea pois kuleksimasta, johan tässä on jokunen vuosi oltu ilman länkkäriä. Sen verran sitä Minin selkään kävin tarhassa mallaamassa, että näyttäisi sopivankin.

Työn touhussa taas

Eihän tässä muu auta kuin pakkasten hellitettyä taas aktivoitua ja käydä varsan kanssa töitä tekemään. Mini sai viime viikolla Kotkan uudessa Heppatarvikkeessa ensimmäistä kertaa käydessäni W-Profilen sidepull-suitset. Hankinta oli yllättävä kompromissi kahden "jos vaikka ehkä joskus" -ostoslistan kohteen välillä: olen pitkään haikaillut (edullisten) sidepullien ostoa, ja toinen haave oli ostaa Minille jotkut omat laatusuitset. Nyt Heppatarvikkeessa sai FB-tykkääjänä vapaavalintaisesta tuotteesta -30% ja koko valikoimasta -20% joten piti lähteä katsastamaan tarjontaa, jos vaikka löytyisi jotain kivaa. Olin jo hipelöimässä W-Profilen Dressage- suitsia, mutta jotenkin siinä kävi niin että samassa hyllyssä roikkuivat nuo sidepullit, ja enemmän tai vähemmän hetken mielijohteesta niiden kanssahan sieltä kotiin lähdettiin..? Mutta ovatpahan laadukkaat ja kestävät, eivätkä mitkään vinkuintiahalpikset. Ja Mimmulta on Minille jäänyt aika monet tavallisetkin suitset, eiköhän me niillä pärjätä ;)

Jonkinasteista kiirettä on olevinaan pitänyt, mutta tänään intouduin sitten suitsia varsalle sovittamaan. Niiden seuraksi otimme mukaan juoksutusvyön ja uudet ohjasajo-ohjat, ja suuntasimme kentälle. Alkuun Mini sai vähän irtona pöllöillä pitkin kenttää..

Kuvat on laatua...
Hetken juoksentelujen jälkeen otin varsan kiinni, napsautin ohjat kiinni suitsiin ja todella pitkän tauon jälkeen lähdettiin muistelemaan ohjasajon jaloa lajia. Mikäs siinä, sujui kuin vanhalta tekijältä, niin kuin Minin kanssa vähän tuppaa aina nämä asiat menemään. Kentälle aurattua rinkiä kierreltiin ympäri ja välillä kahlailtiin kentän keskellä olevan hangen poikki suuntaa vaihtaen, pysähdeltiin ja peruutettiin. Sidepullit pelasivat hyvin, ja miksipäs ei, alkujaan Mini on ohjasajoon opetettu naruriimulla ajaen. Onhan sitä kuolaiminkin ajettu ja muutenkin kuolaimia paljon käytetty näyttelytouhuissa ja muissa puuhissa, mutta kai tässä on sen verran pehmeämpään ideologiaan luisumassa, että haluan että hevonen toimii myös kuolaimetta hyvin. Emänsä veroista monitoimitaitajaahan tästä ollaan tekemässä :) Jotta ei nyt sitten muuta kuin työrutiinia kehittämään ohjasajaen ja juoksutellen. Sitten voi taas selkäänmenoakin ryhtyä miettimään.

Ja ps, odottakaahan intopinkeänä huomista, käytin nimittäin satulahuovat pesulassa ja luvassa on jonkinlainen massiivinen varustepostaus..!

perjantai 10. helmikuuta 2012

Kissamäen kissablogi, ilmeisesti

Saattekin sitten nauttia kissojeni puuhastelusta järkevämpää kirjoiteltavaa odotellessa! Mikä onkaan kohokohta silloin kun olen tilannut jonkun kivan paketin, jos kissoilta kysytään siis - no se itse paketti tietysti. Joskus kirjaimellisestikin verissä päin kolme kissaa taistelevat siitä, kuka laatikossa saa majailla. Nyt sinne änkesi epätyypillisesti kaksi samaan aikaan, ja pitihän ne ikuistaa sen pienen sopuisan hetken ajan. Ennen sähinää ja kynsimistä.


Itse paketissa tuli (ei kissoja vaan) Hööksiltä mm. vinkeän turkoosi satulahuopa mätsäävine pinteleineen (tästä lisää satulahuopapostauksessa.. joskus) sekä pitkän aikaa ostoslistalla roikkuneet ohjasajo-ohjat. Olen haikaillut sellaisten perään jo kauan, mutta toisaalta järkeillyt että kahdella liinallakin pärjää ihan hyvin. Olin jo hilkulla tilata ne Horzen blogikisavoiton jälkeen, mutta minun tuuriani, ne olivat sieltä juuri silloin loppu. Nytpä lopulta rohkaistuin laittamaan ne ostoskoriini. Hööksin ohjat olivatkin huomattavasti miellyttävämmät kuin Horzen, jotka ovat aika liukasta, pehmeää nylonia. Hööksin ohjat olivat sopivan jämäkkää kudosnauhaa. Jos näistä uusista ohjista saisi innostusta palauttaa ohjasajoa Ministerin mieleen, kun näyttää siltä että nämä pakkasetkin hillittävät pikkuhiljaa sellaisiin lukemiin että ohjat pysyvät käsissä ;)

tiistai 7. helmikuuta 2012

Helsinki Horse Fair lähestyy

Tässähän on vähän vajaa kuukausi enää matkaa messuille! Viime vuonna tuli ensimmäinen HHF katsastettua ja oli kyllä mielenkiintoinen tapahtuma, joten ehdottomasti tänä vuonnakin matkaan taas. Ohjelma vaikuttaa monipuoliselta niin näytösten kuin tietoiskujenkin osalta, toivottavasti näytteilleasettajiakin on lähtenyt reippaasti mukaan jotta myös shoppailutarpeet tulevat täytetyiksi ;) GoExpossa samalla löytyy tarjontana mm. Kuva&Kamera-messut, missä sitten varmasti kuolaan uuden kameran perään.. Paljon tekemistä ja näkemistä 15 euron sisäänpääsyllä. Viime vuonna Anjalan hevosystäväinseura järjesti näppärästi bussimatkan messuille, pitää seurailla olisiko vastaavaa tarjolla tälläkin kertaa vai pitääkö lähteä omalla kyydillä Helsinkiin ajelemaan ja verenpainetta nostattamaan..

lauantai 4. helmikuuta 2012

Turhanpäiväistä kirjoittelua

Riittävän kuninkaallinen sävy
pikkuprinsessallekin
Otsikko on nyt otsikko. Aina ei voi onnistua.

Pakkasissa meillä eniten hullaantuvat kissat.. Vain yksi kolmesta suostuu ulkoilemaan melkein normaalisti, tuo karvamölli eli Isi käy välillä kääntymässä pihalla, ja pieni harmaa Silkki (joka kyllä tottelee nimeä Chipa) ei ole käynyt ulko-ovea lähelläkään viikkoihin. Tästähän sitten seuraa se, että koko kolmikko kiipeilee turhaantuneena seinillä, suunnittelee kirjahyllyn kaatoa ja muita pieniä terroritekoja. Tässä meinataan askarrella pesä uudesta satulahuopalöydöstäni - HV Polon kauniisti kimaltava Lurex FB:n markkinapalstalta 12 eurolla! Vaikka olenkin ollut (ihmeen hyvin pitäneessä) satulahuopien ostokiellossa viime kesän Bastionista asti, tuohon hintaan oli pakko sortua. Ostoksia piti tehdä myös eilen Kouvolassa käydessä Minjalle, kun hänen arvoisa pienuutensa ei ole suvainnut vielä kasvaa niihin mittoihin että varalla olevat 145-kokoiset loimet hänelle kävisivät.. Niinpä Agrimarketista ostin naperolle kauniin harmaaruudullisen Horzen high neck -toppiksen, kokoa 135. Mini mikä Mini. Eipä tuon loimittaminen nyt varmaan aivan välttämätöntä olisi (kun tarhassa on katoskin), mutta onpa nyt takki näillä pahimmilla pakkasilla niskaan heitettäväksi, aivan mahdottoman paksua talvikarvaa sillä ei nimittäin nyt ole. Meillä kun keleistä viis tarhataan pitkää päivää, ja iltatyöni vuoksi ponit tulevat sisään vasta puolenyön aikoihin, on oma mielenrauha ainakin taattu kun vauvan ei tarvitse palella.. ;) Samalla Kouvolankeikalla piti muuten viedä kaikki likaiset satulahuovat lopultakin pesuun jotta saisin vaikkapa sen satulahuopapostauksenkin tehtyä - no, muistin asian pesulan ohi ajellessa, joten joku toinen kerta sitten..


Ja sitten vähän irtopöllöilykuvia tältä päivältä. Olin jo ajatellut että reippailisin Kouvolaan 75-raveja seuraamaan mutta kyllä kylmä vei nyt minusta voiton. Miniä hetken kesti kuvata sormet aivan umpijäässä, oli pakko saada uutta kuvamateriaalia jos vaikka innostuisin sitä banneria tekemään. Mini sai ensimmäistä kertaa naamaansa nuo lempisuitseni, aikanaan Mimmun mukana tulleet hunterit. Aika sieväksi tekee tuo leveä turpis Mininkin pään :)

perjantai 3. helmikuuta 2012

Oripohdintaa, oripohdintaa..

Näin pakkaskeleillä on hyvä jo suunnata katseet kevääseen - varsakuume lämmittää mukavasti ja johan tässä helmikuulla mennään eikä astutuskauteen ole enää kauaakaan matkaa. Kaikella todennäköisyydellä on siis tarkoitus Minja astuttaa, ja vaihtoehtojahan piisaa - vai piisaako. Minjan omat vahvuudet ovat tietysti sen ryhdikkyys ja tyyppi, kaula, hienot liikkeet ja hyppykyky, mutta sanomista löytyy jalka-asennoista, jotka ovat sitten ensisijainen valintakriteeri orille. Myös kokoa saisi tulla lisää seuraavaan polveen - Ministä tuskin paljoa 150 cm korkeampaa kasvaa, vanhempiensa mitatkin ovat 151 ja 153 cm. Varsaa olisin jättämässä itselleni, ainakin mikäli se olisi tamma, mutta orivarsa saattaisi päätyä myyntiinkin. Isäoriin kaupallisuus ei siis tässä ole niin tärkeää, mutta ei haitaksikaan. No, tässä pari oria joita olen enemmänkin ehtinyt miettiä..

Syksyllä jo kyselin orivinkkejä ht.netistä ja siellä suurta kannatusta sai Hermeli. Siinä olisi samassa paketissa taattua periyttämisvarmuutta, rakennetta, kokoa ja miksei hyvällä tuurilla vähän väriäkin. Hermelin kohdalla on kuitenkin auki, astuuko se enää tänä vuonna lainkaan, ja jos, niin missä. Huonon spermanlaadun vuoksi se on ollut oriasemalle työläs ja tietysti omaltakin osalta kävisi hankalaksi, jos tammaa joutuu ajamaan kauaskin orin luokse, jos siirto ei ole mahdollista. Mutta Hermeli olisi isäoriina ns. riskitön, varma valinta. Vuodesta toiseen hermeliläiset komeilevat laatuarvostelu- ja kasvattajakilpailun kärkisijoilla ja vanhemmat polvet ovat jo kisakentilläkin hienosti menestyneitä. Ja jos se vielä kaudella 2012 saataville tulee, se on todennäköisesti vanhan oriin viimeinen kausi. Näin ollen, jos Hermeli on käytettävissä, on se varmasti orivertailuni kärjessä.

"Kakkosvaihtoehtoni" on todellakin kakkonen - Harjun Kakkonen. Nuori pilvenpoikalainen Harjun Oppimiskeskuksen kasvatti on menestynyt laatuarvosteluissa, ollen 3-vuotiaana ikäluokkansa voittaja ja 5-vuotiaana paras estehevonen. Viime syksynä kirjattu ori on 2012 ensimmäistä kauttaan käytössä siitoksessa, joten sen periyttämisestä ei tietenkään vielä tiedä mitään. Nuori ori nuorelle tammalle ei ehkä ole kaikkein varmin yhdistelmä, mutta kun taustalla on Pipoa, "mikä voisi mennä pieleen".. ;) Rakenteeltaan pari olisi hyvin yhteensopiva ja onhan se myönnettävä, että tässä valinnassa painaisi paljolti sekin, että ori käy hyppäämässä Kivisaaren oriasemalla joka sijaitsee tuossa noin 15 kilometrin päässä meiltä..

Sumiainen on edelleen pohdinnoissa mukana, olenhan sitä fanittanut jo vuosia. Viime kauden kisatuloksilla I palkinnon ktk-luokan saavuttanut komistushan oli viime vuonna orivalintana Mimmulle, mutta kiimojen (tai lähinnä kiimattomuuden) kanssa oli ongelmia ja Mini jäi ilman pikkusisarusta. Sumiainen olisi hienorakenteinen, ja lähellä. Jälkeläisiä sillä on vasta vähän, mikä olisikin yksi syy käyttää oria.

No, aikaahan tässä on miettiä ja pari uutta ratsukantakirjaoriakin vielä todennäköisesti Kiuruveden orinäyttelystä saadaan. Harjussa on luvassa 15.4. taas Orisuora, jo kolmatta kertaa järjestettävä suomenhevosratsu- ja pienhevosoriiden oriesittely. Sinne voisi taas yrittää lähteä, jos työt eivät liikaa haittaa harrastuksia..