Varustepostaus: Huopia ja vähän satuloitakin

Meinasi vesittyä tämä suunnitelma huopapostauksesta Pariisin Kevään ensi viikolla ilmestyvän Kaikki on satua -levyn ilmestyttyä Spotifyhin jo kuunneltavaksi, mutta otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja suuntasin talliin (noin kymmenen läpikuuntelun jälkeen).. ;) Puhtoiset huovat olikin kiva kaivaa esille ja samalla tuli järjesteltyä ne säilöön. Mainostetaas nyt vielä, että loimeni ja huopani tapaan pesettää Kouvolassa Pesutupa Emmassa. Huopia nyt vielä pesee yksittäin kotikoneessa jos huutava tarve on, mutta kyllä pesulassa käyttäen tulee ihan eri tavalla puhdasta, eikä tarvitse huolehtia siitä että oma pesukone kärsii.

Kuvausasetelmaa en jaksanutkaan sitten sen tyylikkäämmäksi miettiä, joten siirrytään itse asiaan. Ihan kaikkia huopiani en viitsinyt kuvata, joten valkkailin vähän näitä parempia ja muita lemppareita.

Ylhäällä vasemmalla kaksi Eskadronin kouluhuopaa; väreissä navy (Navy-White-Chili Collection) ja salaman loisteessa vähän hailakaksi mennyt, luonnossa mintunvihreään vivahtava sky (Walnut-Sky-Fango Collection). Skylle kaveriksi löytyvät myös samanväriset Eskadronin fleecepintelit. Ylhäällä oikealla myöskin kaksi Eskadronin huopaa, ihan tavalliset tummansininen ja tummanharmaa. Myös tummansiniselle löytyy fleecepintelisetti. Alarivissä vasemmalla padihuopasuosikkini: uskollinen, jo vuosia palvellut tummansininen Isabell Werth ja SuoRan logolla brodeerattu kirkkaansininen huopa. Myös oikealla on Suomenratsujen brodeerauksella varustettuja huopia, harmaa yleishuopa ja tummansininen kouluhuopa. Kaikki alarivin huovat ovat samettipintaisia. Suomenratsujen tuotteita voi ostaa SuoRa Shopista - näkyy tuo padi olevan tarjouksessakin ;)

Ylhäällä vasemmalla Horzen tummansininen samettihuopa, yllättävän hyväksi osoittautunut alekorilöytö, sekä Equilinen harmaa, kouluhuopia kumpainenkin. Equiline päätyi minulle kun kerran elämässäni päätin jotain hamsterivarastoistani myydä - lopputulema olikin että vaihdoin ylimääräisen jännesuojasetin tuohon huopaan.. Yläoikealla kaksi koulukisahuopaa, valkoinen sinikanttinen Eskadron (Royal-Navy), joka kalpenee täysin tuon HV Polon glitterihme Lurexin rinnalla. Järki sanoi ei kun Lurex ilmestyi kauppoihin ja sain pidettyä siitä näppini erossa, kunnes törmäsin tuohon Facebookin heppatarvikekirppiksellä ja iskin kynteni äkkiä, 12 euron hintaan. Sitä kyllä myytiin harmaana, mutta väriksi paljastuikin tuo ivory. On se vaan aika söpö! Söpöistä puheen ollen, alarivissä vasemmalla Equilinea, vaaleanharmaa Octagon (+ huppu) sekä kyllä, harmaa Hello Kitty vaaleanpunaisilla kanteilla (ponikokoa). Kummatkin edustavat niitä Bastioni-heräteostoksia joiden jälkeen olen edelleen satulahuopien ostokiellossa.. Oikeassa reunassa löytyykin sitten aivan ehdoton all-time favourite: GlenGordonin tummansininen yleishuopa, sekä samaa sarjaa edustavat korvahuppu ja verkkoloimi. Vähän jo aikaa ja elämää nähneet, mutta aina niin rakkaat :)

Loppua kohti mennään! Ylävasemmalla kolme Eskaa: royal estehuopa, chili yleishuopa (pony-kokoinen, mikä estesatulaan käy ihan hyvin), sekä nightblue (Moon-Nightblue-Yellow) yleishuopa. Punainen huppu on Equiline, mutta erehdyttävän yhteensopiva tuon chilin kanssa. Oikealla kaksi Equilinen flättärihuopaa, harmaa sekä vaaleansininen hopeakantilla. Mustia lampaankarvaromaaneja on kaksi, yllä paksumpi Medilamb ja alla ohuempi Cottage Craft. Viimeisenä satula ja uusin huopaostos: Gold Medal Elevation Hööksiltä yhteensopivine jousto-fleecepinteleineen. Satula on Pfiff Amaretto, joka nyt ainakin alkuun saa olla Minin satulana, niin kauan kun se sille sopii. Estesatula laitetaan etsintään kunhan vähän vakiintuu tuo selän malli, niin tietää mitä ollaan etsimässä eikä ainakaan ihan heti tarvitse olla vaihtamassa. Satulavyö on Horzen nahkainen joustovyö, jalustimet ovat Sprengerit ja jalustinhihnat synteettiset Eurohunterit.

Satulaperheemme uusin jäsen liittyi vahvuuteemme tänään, kun bongasin ht.netin markkinoilla myytävän vähän käytetyn Horse Comfortin lännensatulan. Satasella (!) kannatti hakea pois kuleksimasta, johan tässä on jokunen vuosi oltu ilman länkkäriä. Sen verran sitä Minin selkään kävin tarhassa mallaamassa, että näyttäisi sopivankin.