sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Myyntikansiota päivitelty

Operaatio satulahuoneen siivous (tai tulevan satulanoston vauhdittama "kaikki irtain rahaksi", Minillä on kallis maku :D) edistyy, ja myyntikansiota on taas päivitelty. Löytyy mm. pari uutta satulahuopaa ja Eskadronin pintelit. Tsekkaahan! Hyväkuntoista tavaraa edullisin hinnoin, ja kaikesta saa myös esittää tarjouksia. Yhteydenotot Facebookin kautta yv:llä tai sähköpostiin heikkila.krista@gmail.com.

Mites olisi vaikka kevättä piristämään tällainen raikkaan turkoosi Lami-Cell?
Viikon päästä luvassa taas Minijuttuja, kun reissaan ponisterin Sally Amsterdamer -valmennuksia seuraamaan. Stay tuned, ei tämä blogi vielä ole kuollut ;)

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Kiiltäviä kauniita asioita (HHF-messupostaus)

Kirjoittaessani edellistä postausta varustehimoistani kärsin ilmeisesti jonkin asteisesta dementiasta (mikä sinänsä ei ole minulle uutta): unohdin nimittäin tyystin minua äskettäin hyvin vahvasti piinanneen intohimon. Punaisen kiiltonahan (vai lakkanahkaako se nyt on, who cares). Punainenhan on minun uusi lempivärini, joka on iskenyt yllättäen ja lujaa. Lumipalloilmiön lailla rakkauteni punaiseen kasvoi siihen pisteeseen, että minusta suitset joissa on turpa- ja otsahihnassa kiiltonahkaa tähän tyyliin (tai kalliimpaan makuun Otto Schumacherit), mutta tietysti punaisena, olivat täysin hyväksyttävä asia joita yritin pitkään etsiä, tuloksetta. Se ei liene ihan tervettä. Edes Suomen Ratsutarvikkeelta löytyvät kokopunaiset John Whitakerit eivät tuntuneet lainkaan vieraalta ajatukselta. Siis Minihän joskus menee kenttää, jos kaikki elämässä menee suunnitelmien mukaan. Ja tarvitsee (kyllä, "tarvitsee" on oikea verbi tässä tilanteessa) sitten nuo, sekä ne musta-punaiset Freejumpit. JW:t jäivät kuitenkin ostamatta koska minulla oli vielä viimeinen ripaus itsehillintää tallessa, enkä niitä pirullisen siistejä koulusuitsia koskaan löytänyt (paitsi juuri nyt Ebaysta, tosin tuo sävy ei ehkä ole ihan mieleiseni). Intohimoinen suhteeni punaiseen vaimeni säästöliekille, ja keskityin unelmoimaan lähinnä punaisista timanssiotsapannoista..

Katsos, otin yhden puhelinlaatukuvan myös hevosesta (Artemis)
Kunnes tänään! Armaan menomondeon suuntahan oli Helsinki Horse Fair (pienen Hööksin kiertoajelun kautta), ja matkallani olen kohdannut paljon (liikaa) kauniita asioita.

Huono kuva, mutta siinä ne ovat
Kyllä, ensinnäkin pääsin livenä hiplaamaan noita Whitakereita (sekä yhteensopivia martingaaleja ja aivan jumalaista nahkariimua). Laatu oli yllättävän ihana, siis siihen nähden mitä tuollaiselta voi odottaa. En tiedä oliko se hintaan nähden ihana.. Mutta tarjouksessa ne kuitenkin olivat. Vain vaivoin jätin ne jälkeeni. Joskus vielä. Lupaan.

Punainen tuntui vaanivan minua joka nurkan takana. [lievää dramatisointia]Minne ikinä katsoin, siellä minua odottivat punaiset Freejumpit, syyttävästi, houkuttelevasti minua kutsuen.[/lievää dramatisointia] Cavallo Pro Shop kantoi kortensa kekoon oikein urakalla: tarjolla oli niin kiiltonahkaisia, punaisia kannusremmejä blingillä, punaisella kiiltonahalla koristeltuja raippoja, upeita punaisia strassiotsapantoja ja kiiltonahkaisia, ei onneksi kuitenkaan punaisia, suitsia. Punainen, miksi et jätä minua rauhaan? Pakkomielteeni löytää ne koulusuitset on taas vahvasti hengissä.

Kesämalliston Cotton-huovat, myös vilahdus vihreää kuvassa
Reunoksella olivat onneksi jo uudet Eskadronit esillä ja pääsin nämä uudet lempparini katsastamaan luonnossa. Myönnettäköön että sitä minut luotaantyöntävää vihreää lukuunottamatta tämä mallisto on väreiltään kaikessa klassisuudessaan yllätyksetön, jopa tylsä, verrattuna moniin muihin Eskadronin innovaatioihin. Henkilökohtaisesti se ei minua haittaa, koska itse karsastan niitä räväkämpiä mallistoja. Tässä on nyt sellaiset hyvät perusvärit (minun lempivärini, siis), jotka eivät ehkä jää mieleen tietyn vuoden muotituotteina, mutta ei näitä myöskään jälkikäteen joudu muistelemaan hengessä "mitä oikein ajattelin?". Krista approves, ja odottaa kuolaten näiden ostoa vielä jonain päivänä. Tänään nämäkin jäivät hyllyyn.


Mitä muuta en ostanut, ja mitä tulen katumaan ikuisesti, ellei noita joskus tule Hevarille myyntiin? Minua ei tunneta minään yltiösöpöilyyn taipuvana ihmisenä, mutta tänään näin jotain, minkä edessä vastarinta oli turhaa. Vaaleanpunaiset, aivan jumalattoman pienet shettispintelit. Kuva ei tee oikeutta mittasuhteille, mutta noiden pinteleiden leveys oli arviolta tulitikkuaskin luokkaa. Kuolin, kuolasin, lässytin niille, yritin ymmärtää mitä ne ovat ja mitä niillä tehdään. En pystynyt käsittelemään niiden lamauttavaa söpöyttä. Ensijärkytyksestä toivuttuani vannoin hakevani sellaiset. Niistähän saa vaikka kivat rannelämmittimet, minulle vinkattiin. Kun seuraavan kerran saavuin Hevarin kojulle, teki mieli itkeä: jäljellä olivat vain yhdet tummansiniset. Tummansininen voi olla se ehdoton lempivärini hevosvarusteissa, mutta tummansiniset shettispintelit? Mitä söpöä niissä muka on!

No, monesta asiasta kieltäydyin, mutta mitä minä sitten ostin? Haikailtuani ja jahkailtuani vuosia SRL:n Hevostaitokansion perään minne ikinä SRL:n standi onkaan pystytetty, oli viivästelyni palkittu sillä, että kansion sijaan se on nyt malliltaan kierrekantinen, sisällöltäänkin päivitetty ja täydennetty  Hevostaito-opas. Enpä ollutkaan tästä uudistuksesta tietoinen, mutta enää en voinut lykätä sen ostoa. Ukkostuulen tauluja tuli pari lisää - olen kuullut että näin tässä käy, ensin ostat yhden ja ennen kuin huomaatkaan, niitä onkin jo koko talli täynnä. Yksi "tuon minä vielä joskus" -tuotekin tuli hankittua, nimittäin Eskadronin kisakansio. Tätäkin on tullut pyöriteltyä useamman kerran ties missä, mutta aina se on jäänyt hyllyyn jollain verukkeella. 12 euron alehintaa en kyennyt enää vastustamaan.

Lisää kiiltäviä kauniita asioita! En ole kova käyttämään minkäänlaisia koruja, mutta Hevarin kassalla katseeni harhaili kengitysnauloista tehtyyn kaulakoruun, josta en silmiäni sitten enää irti saanutkaan. 15 euroa on uskomaton hinta noin upeasta käsityöläisen taidonnäytteestä, veikkaisin että tuon väkertämiseen kuluu tovi jos toinenkin!


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä. No ehkä myös vähäisimpänä. Ostin kaviokoukun. Jossa on blingiä. Näin sen jo ensimmäistä kertaa kojuissa hortoillessa ja ihastuin siihen. Se on kaviokoukku. Jossa on blingiä. Se olisi kiva kisakassissa? Eeeeei. Ei kai. Jatkoin matkaa ja mietin sitä pitkin päivää. Olisihan se kiva kisakassissa? Kolmella ja puolella eurolla voi hankkia jotain paljon turhempaakin. Se on suloinen. Se kiiltää! Argumentit kaviokoukun puolesta kävivät lopulta voittamattomiksi, ja juuri ennen lähtöä kipaisin sen hakemaan. Nyt minulla on kaviokoukku. Joka kiiltää.

Jep.
Messuajatukset olivat nyt kovin varustepainoitteisia, eikä ohjelmia suuremmin tullut seurattua. Håkan Wahlmanin ohjasajodemo sekä Suomenratsujen "show" olivat ainoat jotka katsoin kokonaan. Ohjasajo oli odotetusti mielenkiintoinen, mutta Suomenratsu(t) pieni pettymys. Areenalla olisi ollut kiva nähdä vähän loistokkaampia tapauksia kuin Friisin Paletti, niin tasaisen varmasti kun se kaikenlaista (tukkien vedosta estehyppelyyn ja valjakkoajoon) suorittikin. Esityksen viihteellisyyttä ei myöskään oltu mietitty ihan loppuun asti, varusteiden vaihdot toivat turhan pitkiä pausseja, joissa olisi voinut olla agilityvarsaa enemmänkin sisältöä. Kaikki kunnia Friisin Paletille ja ohjelman suunnittelijoille, mutta vähän laimea makuhan tuosta jäi. Enemmän hevosia ja paremmin rytmitetty esitys, ja ehkä pari sellaista ihan huipputason suorittajaakin, niin saadaan sitä suomenratsun todellista monipuolisuutta ja kapasiteettia esille, yleisöä kiinnostavalla tavalla.

Päivä kaikkiaan oli erinomainen, tuli nähtyä tuttuja ja vietettyä koko päivä varusteobsessioiden vallassa. Tätä lisää, eli Tampereen messuja odotellessa.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Toivepostaus: Varusteet jotka haluuuuun..

Anonyymi lukija toivoi taannoin tätä postausta, joten pykätään alta pois :) Siispä, varusteita joita himoan ja haluan, viis siitä, tarvitsenko.. Siis minähän en tarvitse mitään. Oikeasti.

Glengordon Ariel on blogissa tutuksi käynyt vouhkaamisen kohde ja edelleen tukevasti sen varustehimopuntarini ehdoton kärkisijan hallitsija. Olen jo vuosia ihaillut GG:n suitsia niiden upean muotoilun takia ja kun Equality Line ilmoitti viime kevään uutuushannoverilaiset, en tiennyt miten päin olla: ne vain on pakko saada! Valitettavasti niitä halusivat vähän muutkin, eikä Suomen kamaralla niitä tiettävästi kukaan ole myynyt, pelkkää otsapantaa vain. Heppatarvike on luvannut sellaiset hankkia, mutta uuden erän saaminen on aina vain siirtynyt, lopulta syksyltä tälle keväälle. Ehkä jo pian? Arielissa erikoisinta on hannoverilaisen turpahihnan muotoilu, joka on silmiähivelevän elegantti ja esteettinen (ja sopii varmasti hyvin suomenhevoselle, kun ei "pidennä" päätä samalla tavalla kuin tavallinen remppa). Pisteenä i:n päälle upea, muotoiltu helmiotsapanta. Arielin metsästys on ollut voimia kuluttava koitos, mutta toivottavasti pian saan ne hipelöitävikseni!

Jos ihan totta puhutaan, Ariel on tällä hetkellä ainoa sellainen varuste, jota aivan pakkomielteisesti himoitsen, ja jonka hankkiminen on vielä realistista ja hyväksyttävää.

Vähemmän realistista ja hyväksyttävää on se, että vaikka omistan jo kahdet Freejump SOFT'UP Pro-jalustimet, haluaisin vielä ne musta-punaiset. Tiedän, että tässä ei ole mitään järkeä. Täysmusta Freejump käy kaiken kanssa, eikä loppujen lopuksi ole edes kovin huomiotaherättävä tapaus. Kahdet jalustimet voin vielä edes teoriassa perustella, onhan minulla kaksi satulaa (jos kohta Freejumpien vaihtaminen satulasta toiseen käy silmänräpäyksessä, mutta ei nyt oteta sitä huomioon). Mutta kolmet? Ei. Ei. Hinta on ulkomailta tilattunakin sen verran karu lukema, että tätä ei yksinkertaisesti tule tapahtumaan. Onneksi tämänhetkinen elämäntehtäväni Minin luksuselämän sponssaajana ei salli tällaisia heräteostoksia muutenkaan.

Sydän jätti pari lyöntiä välistä myös, kun Eskadronin tämän vuoden kesämalliston ensimmäiset kuvat tulivat julki SPOGA-messuilta. Pirteästä vihreästä viis, mutta mariini, harmaa ja uusi lempivärini punainen, kaikki samassa Eskadronin mallistossa upeina yhdistelminä? En kestä! Haluaisin oikeasti kaiken huovista ja loimista lähtien, mutta kaksi asiaa on, jotka oikeasti on pakko saada: upea harmaa-sininen dralon-loimi sekä vanhan uskollisen harjakassin tilalle uuden, sinipunaisen komistuksen. Kun uusi mallisto tipahti Calevolle tilattavaksi, hiirikäsi leijui jo uhkaavasti tuotteen jos toisenkin yllä, mutta yritän vielä malttaa mieleni.. ;)

Listaa voisi tietysti jatkaa vaikka millä custom-Equiline-huovilla ja muilla ihanuuksilla, mutta koska ne eivät ole niin palavasti mielessäni, tässä ne tärkeimmät mutta ah-niin-järjettömät "mutkun mä haluuu-uuuuuun...." :D

Shoppailusta puheen ollen, viikonloppuna on vuorossa taas Helsinki Horse Fair! HHF on muodostunut jo itsellekin perinteeksi, kolmatta vuotta järjestetään ja kolmatta kertaa paikalla. Tampereen messuja kaikki kehuvat isommiksi ja paremmiksi, mutta ainakin niin kauan kun ne ovat kokematta, on HHF tarjonnut mielestäni oikein hyvän setin. Tampereellekin taitaa tänä vuonna lopultakin päästä, kun siellä se yksi Miniponikin odottelee saman matkan varrella.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Extreme Makeover: Minimonsteri

Kuukausi sitten Ratsumäeltä lähti hiljaiseen elämään tottunut, vähän laiskanpulskea ja ennen kaikkea muuten vain pulska, karvainen, kengätön luonnonlapsi. Kuten edellisen postauksen kuva-arvoituksesta saattoi ymmärtää, Mini hukkasi karvansakin ja on nyt kengällinen (käyttäytyi upeasti), klipattu (käyttäytyi upeasti), viritetty kilparatsunalku. Tätä ihmettähän piti päästä ihan livenä katsomaan, joten ajelin tänään "pikkulenkin" Lempäälään ja takaisin. Kevätauringon tässä hurjasti tultua esiin loputtomalta tuntuneen harmauden jälkeen, on uinuva valokuvausintonikin taas herännyt, joten halusin juuri klipatusta Ministeristä hienot poseerauskuvat.

Itsekin pääsin kameran eteen
Kun aamulla matkaan lähdin, aurinko vielä Kouvolassa paistoikin pilvettömältä taivaalta. Matkallakin se jaksoi porottaa niin että aurinkolasitkin piti vetäistä päähän, mutta pilvisyys lisääntyi uhkaavasti Lempäälää lähestyessäni. No, ei mahtanut mitään, täysin pilveenhän se veti ja Minikään ei ollut erityisen innostunut poseeraamisesta vaan laamaili huolella. Aikamme siinä yritimme, mutta Minille tuli jo kylmäkin. Alla ainoa julkaisukelpoinen (?) tätä lajia.


Hröm, vertailun vuoksi, tältä se näytti vielä 6.1.
Sitten ratsaille. Onhan Annika kertonut että heillä ihan hyvin on mennyt, mutta kyllä tämä ylpeä kasvattaja-omistaja sai kylmiä väreitä etenkin tamman laukasta ihan muista syistä kuin hyytävän viiman vuoksi. Siis omaansahan on helppo kehua ja pitää lupaavana, mutta on se vain hienoa nähdä sen lunastavankin niitä lupauksia! Varsinkin laukkaa ihastellessa hymyilin kuin Hangon keksi.. Voimaa lisää ja ai että! Pyörryn varmaan kun pääsen näkemään sen ensimmäistä kertaa esteillä, erittäin hyvin kuulemma jo menee ja luontaista esteälyä sekä ennen kaikkea suurta sydäntä hommaan löytyy. Helppo uskoa näillä vanhemmilla.. ;) Tänään otettiin kuitenkin iisisti tuoreen hokinpolkeman vuoksi.


(Video kannattaa avata isommaksi ja laatuakin löytyy Full HD:hen asti.)










Laittelen ehkä vähän paremmalla viitsimyksellä enemmän kommentteja Ministä ja ruinaan Annikaltakin "raporttia", mitä kuukauden aikana on tehty ja millä mielellä edetään. Nyt pitkän päivän jälkeen kuitenkin unten maille, mutta piti nämä kuvat ja ennen kaikkea tuo ihana laukkavideo saada kuitenkin puskettua pihalle :)