maanantai 12. maaliskuuta 2018

Helsinki Horse Fair 2018

Maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa vietettiin Helsinki Horse Fair -messuja jo kahdeksannen kerran. Itse lähdin matkaan sunnuntaina, kuten suunnittelinkin. Aivan aamusta ei paikalle rynnätty, mutta pelipaikoille ehdin parahiksi (blogipassin noutamisen ja pikaisen expokierroksen jälkeen) seuraamaan mielenkiintoista karjankäsittelynäytöstä Ajalin Areenalle.

Toiminta ei välttämättä vastaa niitä mielikuvia joita karjanajo hevosilla ensimmäisenä herättää: mitään lännenratsastuksen ropingiahan tämä ei ole, missä villisti laukaten lassotaan karkuun pinkovia pikkulemmuja. Karjaa käsitellessä tarkoituksena on mahdollisimman rauhallisesti ja vähäeleisesti, karjaa ahdistelematta ja stressaamatta ohjata niitä liikkumaan paikasta a paikkaan b. Hiehot olivat ainakin nyt kolmentena messupäivänä jo oikein lunkeja ja niiden ohjailu sujui kitkoitta, silloinkin kun porukasta poimittiin tiettyjä yksilöitä erilleen. Hevosten työskentelyä oli erityisen kiehtovaa katsoa, ja etenkin toisen ratsun ilmeistä ja eleistä tuli hyvin selväksi, mitä se luontainen karjavaisto hevosella on. Harmi että omassa tammalinjassani ilmeisesti kulkee hyvin vahva synnynnäinen lehmäpelko, karjatyö voisi muuten olla hauska harrastus :D Tulin areenan laitaan sen verran myöhässä että en kehdannut raivata itselleni paikkaa aidan viereen, joten kuvat jäivät tästä näytöksestä ottamatta.

Anna Kärkkäisen pitämää nuorten suomenhevosten esteklinikkaa jäinkin sitten hyvissä ajoin odottamaan areenan laidalle ja virittelin kameran valmiiksi. ("Oonkohan ikinä testannut millaista jälkeä tämä tekee ihan tapissa olevilla ISO-arvoilla? En varmaan? No katsotaan!" eli hauskaa raepuuroa tiedossa.)


Klinikka oli ehdottomasti odotetuin ohjelmanumero tämän vuoden messuilla, eikä pettänyt odotuksia tippaakaan. Vaikka nämä nuoret luonnollisesti tekivät hyvin simpppeleitä harjoituksia puomeilla ja esteillä, tähdäten 4- ja 5-vuotiaiden laatuarvosteluratoihin, jäi mieleen paljon tärppejä ja ajatuksia. Kunnioitan Kärkkäistä valtavasti ratsastajana (se lienee jokaisen Jaapeli-fanin automaattinen ominaisuus), mutta aiemmin en ole päässyt valmennuksia seuraamaan. HHF-messujen klinikka viimeistään vahvistikin sen, että Suomenhevosten superviikonloppuun on lähdettävä Ypäjälle jo perjantaina, jolloin päivän päätteeksi on luvassa Annan koulu- ja estevalmennukset.






Haven oli paikalla kuvaamassa messuja, ja klinikka (kuten messujen muukin ohjelma kaikilta kolmelta päivältä) on katsottavissa YouTubesta jälkikäteen, joten en sen sisältöä ala sen suuremmin referoimaan. Ja suosittelen ehdottomasti katsomaan, itsekin olen sen videolta tiiraillut jo useampaan kertaan painaakseni mieleen tärkeitä oppeja. Katsotaas, onnistuinko jakamaan sen oikeasta kohdasta..



(Jep, sen yleisökysymyksen esittäjä olen minä.)

Juuri tällaista vähän kokeneemmalle kävijälle suunnattua sisältöä messuilta toivoisi enemmänkin. Uskon, että se söpöjä heppoja katsomaan lähtenyt maallikkokatsoja saa elämyksen irti jo siitä hevosen näkemisestä, nytkin katsomosta kuului ihastuneita huokailuja hevosten tehdessä ravipuomeja ja hypätessä maahankaivettua ristikkoa. Jos koko tällainen klinikka on selitetty auki tyyliin "nyt hevonen ravaa, ravi on kaksitahtinen askellaji jossa blaablaablaa", informaatiotulva on maallikolle joka tapauksessa niin valtava, että siitä ei jää oikein mitään käteen, mutta se vesittää kokemuksen myös lajiin vihkiytyneeltä. Kärkkäinen puhui klinikassaan selkeästi ja asiantuntevasti, niin että kokonaisuudesta sai paljon irti. Tätä lisää! Ainoa pieni moite klinikasta oli, että hevoset ja ratsastajat olisi voinut esitellä ihan koko nimillään ja vaikka sukutiedoillaankin (hevoset, ei ratsastajat, heh heh).

Klinikan jälkeen vuorossa oli tarkempaa expoalueen kiertämistä. Edellisistä vuosista kutistunut näytteilleasettajalista konkretisoitui vasta kun huomasi expon pinta-alan pienentyneen tilaa jakamalla. Se, että myyjiä oli vähemmän, ei itseäni niinkään haitannut, mutta tilanahtaus kyllä. En tiedä, yritettiinkö tilaa rajaamalla luoda illuusio siitä että expo on yhtä täynnä kuin ennenkin, mutta nyt tietyt osiot expoalueesta olivat hyvin ahtaita, eikä käytävillä aina kunnolla mahtunut liikkumaan väkijoukkojen parveillessa myyntikojujen ympärillä. Väljempi asettelu toisi tilaa hengittää, ja myös tilaa tehdä ostoksia! Samasta asiasta noottia myös joillekin näytteilleasettajille - jos se koko mansikoita maksanut muutaman neliön palsta on tungettu aivan ääriään myöten, katosta lattiaan täyteen tavaraa, en minä ainakaan jaksa sinne sekamelskaan mennä penkomaan mitään..


Expo-ostokseni jäivät tällä kertaa heti messuille saapuessani mukaan tarttuneeseen kuorinta- ja rasvasettiin, siis ihan itselleni.. Kaverin pysähtyessä viereiselle kojulle seisoin liian joutilaana käytävällä ja tulin tempaistuksi käsien suolakuorintaa testaamaan. Sen verran kuivat ja karheat nämä näpit talvisin ovat, että noin vain minut ylipuhuttiin ostamaan tuo setti hurjaan messutarjoushintaan, yhteensä vain 65 euroa, jotain ylihienoa luonnonkosmetiikkaa ja kuolleenmerensuolaa ja ties ja mitä. Ostokset jo maksettuani minulta käytiin vielä kyselemään että mitä käytän kasvoihini, en kehdannut vastata että suurinpiirtein vettä ja Helosania, joten juoksin vain paikalta pois. Kuvan GG Orion -huopaa, jonka perään jo messuennakossani haikailin, pyörittelin pitkään Reunoksen ständillä.. Mutta lopulta järkeilin, että ei se ihan hintansa väärtin tuntuinen ollut laadultaan (vaikka ovh 55 e olikin nyt nipistetty messutarjouksena 49 euroon), kun siinä ei ulkonäönkään puolesta nyt mitään niin erikoista kuitenkaan ollut. Mustan olisin ehkä voinut ostaa, yhtään mustaa kouluhuopaa kun minulla ei ennestään ole, mutta onneksi yhtään mustaa fullia ei ollut tarjolla.

Hyvin huteran aasinsillan kautta pääsemme mustaan Salmiakki Poikaan, joka oli seuraava ohjelmanumero jota tiirailin areenan laidalta. Orilla oli mukanaan "ystävä", hienosti pas de deux'na samat liikkeet esittänyt keppariratsukko. Vaikka sapelihakuiset etuset rankkaavatkin "Mikin" pois Minin oriehdokkaiden listalta, on se vaan komea!

Heli Hyytiäisen sairastuminen johti jo edellisen viikonlopun Lahden luennon peruuntumiseen, ja myös Helsinki Horse Fairissa hänen hevosfysioterapia-tietoiskunsa tilalle oli tullut vaihtoehtoista ohjelmaa. Marja Raekallion hevosen kipu -luennon pidemmän version olin kuullut jo muutama vuosi takaperin SRL:n hyvinvointifoorumissa, mutta aina yhtä ajankohtainen oli tämä tiiviimpikin kertaus siitä, mitä tieteellisen tutkimuksen saralla hevosen kivun tunnistamisesta on selvitetty.

Päivän päätteeksi piti hortoilla vielä GoExpon puolella, tsekaten Varustelekan ja Back on Trackin ständit. Back on Trackin uudehko +physio-mallisto oli edelleen minulta näkemättä ja kokematta, joten piti päästä niitä kerrankin ihan livenä hipistelemään. Rannetuki oli pettymys vanhaan perinteiseen malliin nähden - vähemmän tukea ja saumat ikävissä paikoissa, mutta nilkkatuki taas pesi vanhan ihan 6-0 muotoilunsa puolesta. Tukea se ei kyllä taida juuri tarjota ollessaan hyvin ohut ja lähinnä sukkamainen rakenteeltaan, mutta poissa olivat vanhan tuen ikävä kantapääaukko ja saumat, jotka ainakin omassa jalassa käyvät äkkiä hiertämään etenkin jos sen laittaa suoraan ihoa vasten, jolloin keraamisen kankaan vaikutus on tietysti paras. Täytyy tuo nilkkatuki jossain vaiheessa lisätä bottiperheeseeni jos sattuu hyvä tarjous kohdalle, mutta nyt se jäi vielä hyllyyn.

Kaiken kaikkiaan messut olivat tänä vuonna "ihan kivat", suomenhevosklinikka kuitenkin niin iso plussa, että se käänsi kokonaisuuden selvästi voiton puolelle. Ostoshysteriaan HHF tarjosi tällä kertaa ehkä entistä pienemmät mahdollisuudet, mutta muuten tuntuma oli pääpiirteittäkin aika tuttu ja turvallinen. Jos Horse Fairia tahtoo verrata Tampereen messuihin, kuten ainakin ht.netin kriittinen raati hanakasti tekee, on Hevoset näistä jo lähtökohtaisesti aika selvä voittaja - kaikkea on vain niin paljon enemmän, ja erityisesti ohjelmatarjontaa harrastajan ja ammattilaisenkin näkökulmasta.

Horse Fairissa on aina vahvasti osana se "kaupunkilaisperheet pääsevät katsomaan heppoja" -fiilis, ja mikä siinä, jos hevoskärpänen pääsee uusia potentiaalisia harrastajia puraisemaan, sehän on vain hienoa lajin kannalta. Toivotaan kuitenkin, että HHF ei niitä (meitä) pitkän linjan harrastajia unohda kävijöidensä joukosta, ja ottaa huomioon hevosharrastuslajien koko kirjon. Mielenkiintoiset klinikat ja niitä puolen tunnin tietoiskuja pidemmät luennot ovat siihen hyvä keino. Jos yksikin ohjelmanumero on aivan erinomainen, kaikki muu tulee vain kaupanpäällisenä siinä mukana!