Lahjattomat treenaa..

..tai jotain sinne päin oli päivän teema, kun Mimmu kävi Sallin kanssa Harjussa esteitä vähän kisailemassa. Ei meinaan ollut ratsastanut sillä toukokuun jälkeen eikä yhteinen historia erityisen pitkä ole muutenkaan. Mimmukin vähän kevyemmällä ollut koko syksyn, ja hyppäämättä lukuunottamatta tämän viikon muutamaa testihyppyä minun kanssani (juurihan vannoin että en ole esteille suuntaamassa, no oli kuitenkin vähän pakko).. Odotettavissa siis oli että Mimmu posottaa menemään kuin mikäkin kaheli ja puomit sinkoilee epähuomiossa vähän joka suuntaan kun sillä on niin hauskaa.. No, joka tapauksessa oli selvää että hauskaa sillä olisi!

Luokkana oli 70 cm clear round, ja se puhdas ratahan sieltä tuli, nappisuoritus molemmilta osapuolilta! Mimmu sentään malttoi käyttäytyä pienen kisatauon jälkeen, vaikka kisapaikalle saapuessa tuntui alkuun taluttaessa siltä, että Pörisevä Mielettömän Iso Ja Komea Hevonen oli lentoon lähdössä, huolimatta siitä että minä hihitin sen käytökselle.. :) Asialliset hommat hoidetaan, tuumasi kuitenkin Mimmu, palasi yläilmoista tavallisten kuolevaisten seuraan ja oli oikein edustava. Ollakseen isomahainen kengätön puskaratsu. Joskin klipattu sellainen.

Tallilla tapahtuu

"Mä oon nakuna.."

Täällä mitään tapahdu, kunhan aloitin raflaavalla otsikolla, kun niiden keksiminen yleisesti ottaen on niin pirun hankalaa. Hahhahhaa.

Nyt kun olemme päässeet yli huikean hauskan avauksen, siirrytäänpä asiallisempiin aiheisiin. Minja palasi nopeasti kävelevien kirjoihin, itse ontuma ei itse asiassa kestänyt montaa päivää, mutta skeptisenä uskoin sen olevan kipulääkkeen aikaansaannosta. Kuurin loputtua ei mitään oireita kuitenkaan ilmennyt, ja parin sairastarhapäivän jälkeen siirryttiin ihan normaaliin elämään ilman jälkeäkään mistään. Hienoa! Mimmu valmistautui hurjaan talveen kasvattamalla hurjan talviturkin, joka ei minun työaikoihini sovi. Saman ongelman edessä kuin viime keväänä, siis: ratsastaa on pakko päivällä ennen töihin menoa, eikä mammuttikarvan kuivattaminen tarhauskelpoiseksi mahdu tähän yhtälöön, eikä myöskään parin tunnin tarhausaika aamulla tule kuuloonkaan. Ei siis muuta kuin klipperiä lainaksi ja kone surisemaan! Jäljellä ei voi paljon ylpeillä mutta ajaa se asiansa..

Tosiratsunnäköisen hevosen omistajana olikin kiva lähteä lauantaina Hartwall Areenalle katsomaan niitä ihan oikeita tosiratsuja. Lievä skeptisyys ja vastarannankiiskiasenne show'ta kohtaan (takanahan on kolme Hissiä kestänyt boikotti) haihtui nopeasti, upeita kisasuorituksia ihastellessa. Kun koko Areena (ennätysyleisöllä!) pidätti hengitystä ja eli mukana jokaisen esteen Juulin ja Escapen hypätessä GP:ssä... Ei siitä tunnelmasta paljoa voi parantaa. Expo oli odotettavan vaatimaton mutta eipä ostoslistallakaan ollut mitään erikoisempaa. Mukaan tarttuikin vain kaksi kirjaa, odottamani uutuus, Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia, sekä George Morrisin Taitava ratsastaja - Alkeista esteille (en kyllä meinannut suunnata sinne esteille, pysytään alkeissa..), jonka ostamista olen suunnitellut jo pitkään mutta korkean hinnan takia se on jäänyt. Nyt sitten senkin sai Agrimarketin osastolta hintaan 25 euroa :) Päivä oli pitkä (kaksi näytöstä) enkä illalla voinut jäädä aivan loppuun asti vaikka se sydäntä raastoikin, koulu-GP:n viimeisen ratsukon lähtöajan kolkutellessa puoli yhtä oli pakko taipua. Kotimatkaa kun oli vielä ja hevoset vailla iltaruokia*, ja halusin nukahtaa mieluummin omaan sänkyyn kuin rattiin. Kaikkiaan mahtava päivä, ja ensi vuonna kyllä uudestaan, sikäli kun Gordin organisaatioineen vielä onnistuu tämän ihmeen järjestämään.

* Epätyyppillisen vuorokausirytmini ja tallirutiinini vuoksi hevoset kyllä saivat ilta-, tai siis yöruokansa aivan ajallaan, no worries. Ja oli niitä poissaollessanikin ruokittu ;)

Meinasi jo unohtua, mutta onhan tänään myös eräs merkkipäivä. Kaupat Mimmusta tehtiin tasan kolme vuotta sitten! Ratsumäkeen muutimme 1.11.2007.

Mistä aloittaa?

Kirjoittelu on unohtunut tyystin ja onhan tässä välissä ehtinyt tapahtua.

Kuninkaallisissa Aarre Arvokkain otti voiton 5-vuotiaiden laatuarvostelussa, ja muutenkin oli mukavat pippalot. Joskin yksipäiväinen visiitti on aika ankea, nytkään en lauantaina käydessä nähnyt Aarre Arvokkainta askellajikokeessa, enkä toista velipoikaa Pikku-Seikkaa esteillä. Mestaruuksien toinen osakilpailu olisi ollut kiva, ja jos olisi päässyt sunnuntainakin, olisi lauantaina voinut ihastella vähän pidempään puoliverivarsoja EBEF-tapahtumassa. No, kaikkea ei voi saada, kun töissäkin pitää käydä.

Turvallisuusvastaavan tärkeään rooliin opiskelemassa meillä on pieni harjoittelijapoika Sakari, rekkurescuelainen sekalainen sankari ja sirkustaitelija. 5.7. syntynyt hurmuri on valloittanut koko Ratsumäen ja vähän jo muutakin maailmaa.

Ikävämpinä uutisina, viime keskiviikkona oli aamutallissa vastassa täysin kolmejalkainen Minja. Missään ei lämpöä eikä turvotusta, painoa varasi jalalle mutta liikkuminen vaikeaa. Eläinlääkärin valistunein päätelmä oli lihas- tai luuvamma lavan seudulla ja alkujaan määrättiin koppilepoa kipulääkityksellä, katsoen mihin tilanne etenee. Varsa ei onneksi enää tunnu ontuvan, joten ehkä selvittiin säikähdyksellä? Nyt ei auta kuin odottaa ja katsoa..

Odotetaan, odotetaan, myös ensi lauantaita.. Kolme viimeistä HIHSiä on jäänyt väliin kalliita lippuja ja niiden huonoa vastinetta boikotoidessa, mutta nyt tämä "jos ette tule, koko HIHSiä ei enää ole" -propaganda sai minutkin heltymään, ja päivälippu lauantaille tuli hankittua. Eihän se vanhaa sarjalippuperinnettä korvaa, mutta pitäähän sitä ainakin tietää, mistä purnaa. Ja tämähän voi olla se viimeinen Hissi. Väkisinkin tässä kuume nousee, Areenan fiilistä ei voita mikään. Siispä, Helsinki International Horse Show, ready or not, here we come.