maanantai 22. lokakuuta 2012

HIHS-reportaasi

..eli kokovartalokingslandbingoa* ja muita kansanhuveja Horse Show'ssa.

Lauantaiaamu alkoi hyvin liukkaasti tallinteolla ja pikaisella itsensä ihmisen näköiseksi kunnostamisella siinä luulossa että olisin muka tunnin aikataulustani jäljessä, mutta Kouvolaa kohti kulkiessa valkeni että ei, minulla oli ollut kello ihan suunniteltuun aikaan soimassa, eli päädyin rautatieasemalle tuntia etuajassa. No, ei se mitään, Netflix oli onneksi jo puhelimeenkin asennettu eli tunti vierähti rattoisasti.. Minähän jätin armaan menomondeon kotiin lepäämään ja kuljin vallan vihreällä aatteella julkisilla (VR kun tarjoaa syksyn ajan kympin junamatkoja), ja kotimatkan kimppakyydillä. Pasilassa olin ennen yhtätoista ja käppäilin kohti Areenaa. Expossa oli niin järjetön tungos, että pienen ahdistuskiertelyn ja tilannekartoituksen jälkeen suuntasin katsomoon koululuokan alkua odottamaan.

Olenkohan tullut lopullisesti niin kukkahattutädiksi, etten osaa enää nauttia kouluratsastuksesta täysillä? Katse kiinnittyi vain kaiveleviin kannuksiin, jännittyneisiin hevosiin ja sensellaiseen epäoleelliseen. Tai ehdottomasti olennaiseen, jos asian haluaa siltä kantilta katsoa. Ehkä minä sitten olen kallistumassa sille kantille, mutta on se valitettavaa, että nykyajan kilpakouluratsastuksessa harvoin toteutuvat ne periaatteet joita itse pitää arvossa. Hiljainen degeneraatio klassishenkiseksi kukkahattutädiksi joka kengättömällä "tästä kyllä tulisi vaikka mitä mutta kilpaurheilu ei sovi minun arvomaailmaani" -hevosellaan laukkailee kuolaimettomin suitsin auringonlaskuun on ilmeisesti alkanut.. Kuinka moneen ruutuun voikaan jo vetää ruksin? Pohjaton varustemaniani onneksi taitaa minut vielä pitkään pitää kaukana katu-uskottavuudesta niissä porukoissa. Eli kürluokan päätyttyä seuraavan esteluokan ajaksi ostoksille mars. Tässä kohtaa ei nyt muisteta sitä viime postauksen "en osta mitään" -lupausta, eihän?

Reitsport Manski on usean vuoden perinteellä jokaisen himoshoppailijan pelastus (tai turmio..), ja jo ennakkotiedot kuiskivat että heidän kojuistaan löytyisi 50 eurolla Kingslandin softshell-takkeja ja ehkä vähän semmoista ajattelin siis ostaa. Lopullisesti päätöksen sinetöi ihana punainen väri, mikä kuulostaa ensialkuun äärimmäisen epä-kristamaiselta, mutta olen viime aikoina himoinnut jotain punaista - ostinhan tovi sitten muutaman punaisen satulahuovankin.. Jäljellä oli vielä muutama vähän pienemmässä koossa (loppuillasta vain XL ja XXL unisex-kokoja), joten Kingsland Jubileen nappasin kainalooni. Ovh. 135 euroa ja tuolla Manskin verkkokaupassakin maksaa tarjouksessa 75,90, joten ihan hyvät kaupat. Minullehan sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka edustaisikin muutaman vuoden vanhaa mallistoa.. Viereisestä 25 euron rekistä tarttui matkaan myös tummansininen slipoveri, jota käytän ehkä näyttelyissä tai jotain sensuuntaista mutta olihan se HALPA. No, suhteellisen halpa. Eikun mitä. No, ainakin minulla oli jonkinlainen itsehillintä tallella enkä ostanut niitä kahta, myös harmaata väriä oli tarjolla nimittäin ja sellaista ihan viime metreille himoitsin, mutta totesin sävyn kuitenkin liian vaaleaksi.

Reippailin tämmöisen ostoskollaasikuvankin ensimmäistä kertaa. Antakaa laatu anteeksi.. :D
Yhtä asiaa minulla sentään oli lupa ja oikeasti aikomus ostaa, eli lopultakin päätin investoida Roecklin fleecevuorisiin hanskoihin. En pidä Light&Gripin talvimallin tuntumasta ollenkaan, fleecevuori on jotenkin niin liukas, että hanska ei istu käteen yhtään niin hyvin kuin kesämalli. Ja minähän sitten talvisinkin viimeiseen asti sinnittelen kesähanskoilla, mutta nyt päätin että tälle on tultava loppu. Manskin toiselta ständiltä löytyivät sitten 40 euron hintaan nämä Suprema Winter -hanskat, jotka istuivat Roecklille tyypillisesti, no, kuin hanska käteen. Hassua, sillä Supreman kesähanska taas mielestäni ei ole niin miellyttävä kuin Light&Grip! Hanskojen väri on tuommoinen "kivipesty" harmaa. Hanskojen lisäksi ennakkoon vihreää valoa oli annettu GG Ariel -suitsille - jos sattuisi niin hyvin että sellaiset löytyisivät, mutta ei. Heppatarvikkeeseenhan näiden piti tulla syyskuussa, mutta siirtyivätkin maaliskuulle! Odottavan aika on tuskaisen pitkä :( Ja kun nyt kerran ostokset kerralla esittelin, niin päivän arvottuani kahden HV Polon kassimallin (ja vielä useamman värin) välillä, ostin lopulta tuollaisen harmaan kangaskassin. Todella tilava kassi, jossa mahtuu kulkemaan niin kameralaukku kuin muutakin tavaraa. Tällä kertaa jäi muuten kamerakin kotiin, koska en yksinkertaisesti jaksanut raahata sitä mukaan (ja tiesin että molempien näytösten nelosrivin paikat eivät ole ihanteellisia valokuvausta ajatellen).

Esteluokkia tuli ja meni ja näytöskin ehti vaihtua välissä, mutta eipä näistä sen enempää koska mitään elämää suurempaa ei mieleen jäänyt. Illan kohokohta oli minulle tietysti se suomenhevososuus, jota saisin odotella aika myöhään. Esteluokka meni mukavasti, mutta ennalta pelkäämäni "ennätyskoe" oli juuri niin vitsi kuin saattoi olettaa. Hirveällä rummutuksella on tätä markkinoitu ja viimeiseen asti hehkutettiin ennätyksen rikkomisella, mutta tajusihan sen nyt tyhmäkin ettei tässä mitään 172 senttiä tulla ylittämään. Jotain vihiä pitäisi järjestäjille antaa jo sen, ettei yhtään ratsukkoa ilmoittautunut kuninkaallisten Samuli Puissanceen, ja siellä sentään olisi ollut jaossa isot rahat! Kasaan raavitut ratsukot hyvässä urheiluhengessä tekivät minkä pystyivät, ja minä kauhulla katselin sitä harvaa okseria jossa takapuomi alkoi olla puolta metriä etupuomia korkeammalla. Okei, en ole esteihmisiä ja mitäpä minä tietäisin, mutta kuitenkin jonkin verran hevosen näkökykyä ymmärtäen voisin kuvitella että tuollainen rakenne on vaikea hahmottaa eikä ehkä ihan paras valinta, kun tiedetään että hevoset menevät kykyjensä ylärajoilla? Itselle tämän "kisan" lopputulos oli jo ennalta selvä, mutta sääliksi kävi sitä osaa yleisöstä, joka luuli että todellista korkeushyppyä olisi näytöksessä nähty.

Suomenhevosten koulunäytös oli hienoa katseltavaa, näkyipä upeasti tyyppien ja kokojen kirjo! Ja Hessin Leevi se vain komistuu koko ajan, vaikka ei se siellä "ponien" perässä hipsutellessaan päässyt oikein liikkeitään näyttämään ;) Oli mukava muutenkin nähdä sitä ehdotonta kärkeä paikalla. Laskinkos pikaisesti, että kahdeksasta esiintyjästä oli kantakirjaoreja ainakin viisi? Sujuva katrilli tuollaiselta joukkiolta minimaalisella ennakkoharjoittelulla.

Vaikka muuten eivät nuo puoliveristen hyppelöt juuri saaneet sydäntäni sykähtämään, meinasin hihkaista ääneen, kun illan päättävässä six-barissa areenalle astelikin ihana Cocodrillo! (Lähtölistoja ei kannata lukea.) Giovanni Consortin valtava ratsu valloitti Hamina Bastionin 2011 ja ohimennen myös minut. Nyt six-barissa se jäi valitettavasti toiseksi, mutta aivan ihastuttava, ja valtavia hyppäävä hevonen joka tapauksessa

*Uudissana "kokovartalokingsland" sai tiettävästi alkunsa viime vuoden HIHS:n alla, kun ht.netissä kovasti tuskailtiin, mikä ihme on tapahtuman pukeutumisetiketti, ja kokovartalokingsland tuomittiin ehdottomasti. Sana jäi kuitenkin elämään, ja tänä vuonna ideaa jalostettiin asteen pidemmälle nimimerkin ":)" toimesta: Muistakaahan sitten pelata Kingsland-bingoa HIHSissä! Eli se joka bongaa ensimmäisenä kaikki Kingslandin vaatekappaleet (pipo, huivi, takki, huppari, liivi, housut, kengät, sukat, jnejne, ei tarvitse olla saman ihmisen päällä) huutaa kovaan ääneen KOKOVARTALOKINGSLAND!!!! ja voittaa.

perjantai 19. lokakuuta 2012

Huomenna!


Helsinki is the place to be! Näin se vuosi vain on huomaamatta vierähtänyt viime kerrasta, ja taas on HIHS:n aika. Tänä vuonna päätin sitten satsata näytöksiin kunnolla, viime vuonnahan kävin vain perjantain aamunäytöksessä. Tällä kertaa oli kyllä alunperin tarkoitus mennä vain lauantain iltanäytökseen johon sai SuoRan jäsentarjouksella liput kaksi yhden hinnalla, mutta annoin lopulta kiusaukselle periksi ja ostin turkasen kalliin lipun myös päivän GP-näytökseen. Pitäähän sitä kunnon kouluratsastustakin nähdä aina välillä.. Shoppailubudjettiin tämä toinen näytöslippu teki kyllä loven, joskaan ei mitään ei varsinaisesti olla menossa ostamaan. Köh. Köh. No, katsotaan!

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Miniformula kiihdyttelee

Eipä Miniä sitten koskaan sinne tänään olleeseen Kouvolan mätsäriin ilmoitettu, kun jo ennestään päätöksen kanssa emmin ja alkuviikosta oli sitten niitä muitakin murheita riittämiin, että se viimeinen ilmoittautumispäivä oli ja meni. Vimmaisen treenailun ja puunailun sijaan Mini saikin useamman vapaapäivän jälkeen tänään vaihteeksi juosta liinan päässä. Mikä loppujen lopuksi päättyi niin, että pienten kiihdyttelyjen jälkeen tämä vaihtui suosiolla irtojuoksutukseksi, ja tamma sai rällätä sydämensä kyllyydestä.. Mini taisi luulla olevansa osallisena lähistöllä ajetuissa autokilpailuissa, joiden pörinä kantautui meille asti.

Eipä nyt kummempia kuulumisia meille, pelkkää samaa harmaata arkea. Tuli nyt kuitenkin muutama kuva tältä päivältä napattua joten tuossapa noita :) Kameralla tosin oli vissi mielipide varjoon jääneen kentän valaistusolosuhteista joten asiallisia juoksukuvia ei juurikaan tarttunut muistikortille.

Psst! Muistahan edellisen postauksen lahjakortit MySelleriaan.. Vielä ovat hyvää kotia vailla. Kaikki tosin taitavat tällä hetkellä kohdistaa rahavarojaan ja shoppailuhimojaan ensi viikon Horse Show'hun! Itse taidan ottaa varaslähdön ja käydä ratsaamassa Agrimarketin HIHS-tarjousvalikoiman paikallisessa Agrissa jo huomenaamuna, olettaen että jaksan herätä riittävän hyvissä ajoin ennen töihin lähtöä. Jos nuo halvat enkkuviltit ovat edes kohtalaisen laatuisia ja näköisiä, pitäisi muutama käydä hakemassa ihan sisustuskäyttöön nojatuolin peitteeksi. Paljon on muitakin hyviä tarjouksia mm. rehuissa!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Lahjakortteja tarjolla

Tilasin MySelleriasta "pienen paketin" joka tupsahti tänään pihaan. Sisältöä esittelen ehkä toisena ajankohtana, mutta nyt olisi hyvää kotia vailla pari lahjakorttia! Liian hyvää ollakseen totta? Tavallaan..

Jaossa on:
-10 euron lahjakortti, minimiostos 199 €
-20 euron lahjakortti, minimiostos 279 €
-50 euron lahjakortti, minimiostos 399 €
Jäljellä enää 10 euron lahjakortti!



Lahjakortti on saajalleen luonnollisesti ilmainen, mutta alennuskoodi siis aktivoituu vasta minimiostossumman täytyttyä. Lahjakortit ovat voimassa 31.10.2012 asti, enkä itse nyt todellakaan tarvitse noin kalliita tilauksia äkkiseltään. Mutta jos joku lahjakortin haluaa, kirjoita alle kommenttina sähköpostiosoitteesi, ja minkä näistä lahjakorteista haluat. Myös anonyymit ja ei-lukijat ovat tervetulleita. Nämä lähtevät nopeimmille, eli kuka ensin varaa, se sen saa. Reilun pelin nimissä, ethän varaa itsellesi korttia jos et aio sitä käyttää! Ja yksi per nuppi, tietenkin.

MySelleriassa on edullisesti (no, ainakin Suomen hintoihin nähden) mm. Equilinen, HV Polon ja Vereduksen tuotteita ja muuta laatutavaraa, kuten FreeJumpin jalustimia (jollaiset saattoivat minunkin paketissani olla, koska halusin ne nyt koulusatulaankin, köh). Isonkin tilauksen siis saa aika nopeasti kasaan.. ;) Toimituskulut olivat omalla paketillani n. 20 euroa ja toimitus Suomeen kesti viikon.

Mini sai myös tällaisen Equilinen riimusetin tulevia edustustehtäviä varten

Parhaat lähtee ensin

Päivä on ollut surullinen, hiljainen, ja täynnä epäuskoa ja pahaa oloa. Aamu ei olisi voinut alkaa karmeammilla uutisilla: Sumiainen on kuollut. Facebookin selaaminen puhelimelta puoliksi unessa torkkujen välissä katkesi kuin olisi saavillinen jäävettä kaadettu niskaan. Ei voi olla. Ei tämä ole mahdollista, ei tämä ole reilua.

Vasta muutama viikko sittten, Anjalan näyttelyn alla muistelin ja hämmästelin miten elämä onkaan kuljettanut: 7 vuotta sitten SuoRan valtakunnallisen näyttelyn ollessa Perhossa, Sumiainen oli siellä Best in Show, ja minähän se siellä oriluokan sihteerinä hääräsin ja ihastuin tuohon tukkajumalaan ensinäkemältä, ja siitä asti seurasin tiiviisti oriin uraa ja menestymistä. Aivan sattumalta tuli joitakin vuosia myöhemmin muutettua tänne samoille seuduille, ja kun Mimmua ensimmäisen kerran astutettiin, meni aivan viime metreille pohdinta Jaapelin ja Sumiaisen välillä. Valintahan kallistui lopulta Jaapeliin: tulevan varsan piti olla se "nuorena yksi varsa alta pois" -projekti, ja mennä heti myyntiin (yeah right). Myöhemmin osuin Sumiaisen omistajan kanssa samalle työpaikalle ja viime vuodet olenkin saanut ilon seurata oriin elämää hieman lähempää, ollut kisareissuilla kuvailemassa sun muuta. Ja huipentumana tuo Anjalan näyttelyesittäminen: ympyrä sulkeutui, tavallaan. Minjalle pikkusisarustakin siitä toivoin tälle kesälle, mutta kiimaongelmiin kaatui se yritys. Siitä varsasta olisi tullut se minun näyttelytykkini, uljas ja kaunis..

Minin itsensä astuttaminen Sumiaisella on myös ollut mietteissä, mutta viime vuoden ongelmien jälkeen kaipasin itselleni välivuotta siitä stressistä. Ei olisi pitänyt - nyt se on myöhäistä. Tätä olen itkua pidätellen yrittänyt sulattaa koko päivän. I palkinnon kantakirjaori, hienoluonteinen herrasmies, upea suorittaja, mutta ennen kaikkea omistajansa pitkäaikainen rakas ystävä on poissa.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Kristan seikkailut kameran takana ja edessä

Tulipa taas todettua, että pitäisi ehkä harrastaa tätä kameran ulkoiluttamista hieman säännöllisemmin.. KJR:n seuramestaruudet kilpailtiin viikonloppuna, ja sekä lauantain koulukisoissa että sunnuntain estekisoissa kävin hieman räpeltämässä. Räpeltämässä todellakin, varsinkin esteiden kanssa mietin ihan tosissani, koskahan edes olen estekisoja viimeksi kuvannut, ja olenko ikinä nykyisen kameran aikaan? No, olihan siellä onnistuneempiakin otoksia kohdalla, mutta ei erityisen kehuttava lopputulos kaiken kaikkiaan.. Tarkennukset ja ajoitukset ihan miten sattuu. Reeniä, reeniä!

KJR 061012
KJR 071012

Lauantain visiitti kisapaikalle jäi melko lyhyeksi, kun olin saanut visiitillä olevan veljeni lupautumaan kameran taakse, jos vaikka pitkästä aikaan saisin Minin edistymisestä itselleni kuvamuistoja. Hmm. Edistymisestä. Niin.. Ilmeisesti en ole tämän ratsukon ainoa joka on käynyt lukemassa ht.netissä nuorten hevosten ratsastamista koskevia keskusteluja, sillä Minillä ainakin on hyvin vahvasti mielessä, että nöpöhölkkä ei ole varsahevosten askellaji ja aina pitää mennä eteenpäin, eteenpäin eteenpäin eteenpäin. Tuulinen sää ja kentän vierellä juoksevat koirat eivät ainakaan auttaneet asiaa, ja vauhtivarsan päivän vaihteet olivat lujaa, lujempaa ja täysiä, ja kuvat sen mukaisia. Sattui sinne edes muutama julkaisukelpoinen (?) sekaan.. No, ei kai sitä voi olettaa, että jos samalle viikolle on jo sattunut kaksi täydellisyyttä hipovaa ratsastuskertaa, se kolmaskin olisi samaa luokkaa ;)


Viikonlopusta söi alun perin tähdellisemmille asioille (kuten sen uhkailemani varusteinventaarion loppuunviennille, öhöm...) kaavailtua aikaa myös Ratsumäen uusin tulokas, hyvin nopealla päätöksellä meille perjantaina muuttanut Netti-koiruus! Ei tämä nyt ihan hätäilty homma kuitenkaan ollut, on toisen hankinta ollut mietteissä ja nyt sattui sopiva kohdalle. Netti on parivuotias laikamixnarttu, ja pienen vikkelän Sakarin tapaan Rekku Rescuelta tullut. Kotiutuminen on sujunut hienosti ja Sakulle Netti on aivan täydellinen, yhtä innokas ja leikkisä painikaveri :)


Enpä ole muuten saanut Miniä sinne ensi sunnuntain Kouvolan mätsäriin vielä ilmoitettua, ja kovasti vielä jahkailen, kannattaako sinne tuon karvaisen pallomahan kanssa lähteäkään. Tiistaina on viimeinen ilmoittautumispäivä, mutta oma fiilis on nyt se, että muutaman viimeisen viikon rientojen jälkeen voisi välissä ottaa ihan lunkisti. Sitä seuraavana viikonloppuna onkin jo luvassa mikäs muukaan kuin Helsinki International Horse Show, jonne minäkin SuoRan jäsentarjouksen kautta ostin liput lauantai-illalle..

Ne viimeaikaiset riennot ovat olleet mm. tämän näköisiä

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Iltaisia ahaa-elämyksiä

Näin se vain on lokakuunkin jo alettua pikkuhiljaa tyydyttävä kohtaloonsa ja siihen, että on pimeää, ja märkää, ja siitä huolimatta on vain jaksettava ja ratsastettava. Vaikka sitten töiden jälkeen illalla. No mitäs ihmeellistä siinä on, ihan normaali skenaariohan tuo tietysti on jokaiselle, minun työajoillani se vain tarkoitti tänäänkin seuraavaa aikataulua (jos et ole pidempiaikainen lukijani ja tunne minun ja hevosteni vuorokausirytmiä, tässä kohden kannattaa vetää syvään henkeä):
  •  20:00 työt loppuivat
  • noin 20:30 kotosalla, poneja metsästämään tarhasta, jalkojenpesun kautta karsinaan heinäannoksen äärelle, iltamössöt turpoamaan
  • siinä kymmenen jälkeen takaisin talliin Miniä harjailemaan ja varustamaan
  • noin 22:30 ratsastamaan, suunnilleen 40 minuuttia alku- ja loppuverkkoineen
  • hevosen purku ja hoito, varusteet paikoilleen, suitsetkin tulin siinä pesseeksi, ja rapaiset suojat.. ja tallista poistuminen hieman ennen kahtatoista. Koska oli vielä niin "aikaista", menin antamaan yöheinät ja iltaruuat hieman myöhemmin..
Kolmen vuoden iltatyönteon jälkeen sitä kääntyy tämä vuorokausirytmi aika veikeästi! En ole koskaan ollut aamuihminen, mutta nykyään on jo täysin vieras ajatus, että heräisin niin aikaisin, että ehtisin sekä käynnistää aivotoimintani riittävälle tasolle, tehdä aamutallin, hoitaa ja ratsastaa hevosen, ja vielä itsekin ihmistyä tulevaa työpäivää varten ennen puoltapäivää, jolloin pitää jo töihin lähteä. Niinä viikkoina, kun työt alkavat vasta iltapäiväkolmelta, ehtii sentään hienosti valoisaan aikaan ratsastaa talvellakin, mutta illatkin venyvät mukavasti kun kotona on vasta yhdentoista aikaan.

Tästä kuvasta ei kyllä näe paljon mitään, kiitos puhelimen ja kentän valon hedelmällisen yhteistyön
Nyt on kuitenkin edes auttavasti toivuttu flunssasta ja selätetty muita enemmän ja vähemmän päteviä syitä ja tekosyitä, ja päästy treenaamisen makuun. Ja kyllä tässä touhussa onkin vaihteeksi pientä voittajafiilistä: jotain on tehty oikein, ja sekä minä että hevonen osataan oikeasti jotain ja opitaan (molemmat) koko ajan lisää! Tämän illan ratsastus sujui taas niin hienosti, että. Siinä sitä liideltiin vaivatta ensimmäistä kertaa raviväistöjä kuutamon loisteessa, hevosella joka vielä joskus kuukausi sitten ensimmäisissä väistöharjoitteissa oli ensialkuun aivan järkähtämättömän varma (ja osaamisestaan todella ylpeä) siitä, että molemmista pohkeista väistetään oikealle.. ;)