Iltaisia ahaa-elämyksiä

Näin se vain on lokakuunkin jo alettua pikkuhiljaa tyydyttävä kohtaloonsa ja siihen, että on pimeää, ja märkää, ja siitä huolimatta on vain jaksettava ja ratsastettava. Vaikka sitten töiden jälkeen illalla. No mitäs ihmeellistä siinä on, ihan normaali skenaariohan tuo tietysti on jokaiselle, minun työajoillani se vain tarkoitti tänäänkin seuraavaa aikataulua (jos et ole pidempiaikainen lukijani ja tunne minun ja hevosteni vuorokausirytmiä, tässä kohden kannattaa vetää syvään henkeä):

•  20:00 työt loppuivat
• noin 20:30 kotosalla, poneja metsästämään tarhasta, jalkojenpesun kautta karsinaan heinäannoksen äärelle, iltamössöt turpoamaan
• siinä kymmenen jälkeen takaisin talliin Miniä harjailemaan ja varustamaan
• noin 22:30 ratsastamaan, suunnilleen 40 minuuttia alku- ja loppuverkkoineen
• hevosen purku ja hoito, varusteet paikoilleen, suitsetkin tulin siinä pesseeksi, ja rapaiset suojat.. ja tallista poistuminen hieman ennen kahtatoista. Koska oli vielä niin "aikaista", menin antamaan yöheinät ja iltaruuat hieman myöhemmin..

Kolmen vuoden iltatyönteon jälkeen sitä kääntyy tämä vuorokausirytmi aika veikeästi! En ole koskaan ollut aamuihminen, mutta nykyään on jo täysin vieras ajatus, että heräisin niin aikaisin, että ehtisin sekä käynnistää aivotoimintani riittävälle tasolle, tehdä aamutallin, hoitaa ja ratsastaa hevosen, ja vielä itsekin ihmistyä tulevaa työpäivää varten ennen puoltapäivää, jolloin pitää jo töihin lähteä. Niinä viikkoina, kun työt alkavat vasta iltapäiväkolmelta, ehtii sentään hienosti valoisaan aikaan ratsastaa talvellakin, mutta illatkin venyvät mukavasti kun kotona on vasta yhdentoista aikaan.

Tästä kuvasta ei kyllä näe paljon mitään, kiitos puhelimen ja kentän valon hedelmällisen yhteistyön

Nyt on kuitenkin edes auttavasti toivuttu flunssasta ja selätetty muita enemmän ja vähemmän päteviä syitä ja tekosyitä, ja päästy treenaamisen makuun. Ja kyllä tässä touhussa onkin vaihteeksi pientä voittajafiilistä: jotain on tehty oikein, ja sekä minä että hevonen osataan oikeasti jotain ja opitaan (molemmat) koko ajan lisää! Tämän illan ratsastus sujui taas niin hienosti, että. Siinä sitä liideltiin vaivatta ensimmäistä kertaa raviväistöjä kuutamon loisteessa, hevosella joka vielä joskus kuukausi sitten ensimmäisissä väistöharjoitteissa oli ensialkuun aivan järkähtämättömän varma (ja osaamisestaan todella ylpeä) siitä, että molemmista pohkeista väistetään oikealle.. ;)