sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Kunhan kirjoittelen

Vaikka tästä ei päivittäisseurantaa ole tarkoituskaan tulla (ja kirjoitusinnollani voin vannoa ettei tule), voisi sitä yhden entryn verran miettiä vaikka mennyttä päivää.

Ihanan kevätauringon helliessä ei ole parempaa tekemistä kuin maastoilu, ja siitä yritetään nyt ottaa kaikki ilo irti niin kauan kun satula sopii selkään. Sen verran autoteitä saa kulkea meilläpäin maastoillessaan ettei ilmankaan viitsi mennä. No, tänäänkin siis suunnattiin läheisille metsäteille kiertelemään maita ja mantuja. Kotipihassa nähtiin heti kaksi hirveä pellolla loikkimassa joten Mimmu oli "hieman" pörheä ja pinkeä kun matkaan lähdettiin :) Asfalttiosuudesta selvittyämme ei tarvinnut kahta kertaa käskeä ja sitten paineltiin pontevaa paraatiravia mahan hytistessä mukana. Laukkaakin vielä on menty aina pienet pätkät kerrallaan, tulee mamma kovin kiukkuiseksi jos ei pääse vähän irrottelemaan.. Eiköhän se itse kuitenkin parhaiten tiedä mikä mukavalta tuntuu. Kotiinpäin pitkät käynnit metsissä haahuillen. Eikä Mimmulle enää yksikään kuivatusloimi mene päälle, mutta onneksi on reilu hiitticooleri pelastamassa paksukarvaisen ja kovasti hikoavan mahakkaan.. Karvakin kyllä pöllyää kuin kevät olisi jo pidemmälläkin, sen vuoksi B-vitamiinikuuri nyt päällä.

Viimeinen 3 kk siis on käynnistynyt, ja piiiiitkästä odotuksesta on enää jäljellä niin kovin vähän.

tiistai 17. helmikuuta 2009

Kantavan tamman ruokinta

 Hyödynnetäänpä hieman opiskeluaikaisia töitä tietokoneen uumenista. Tässä ote ruokinnan kurssin etätehtävästä, lähteenä Ruokinnalla Tuloksiin 3:

Tasapainoinen ruokinta edesauttaa tamman tiinehtyvyyttä, ja kiimat voivat heikentyä joko ravinnon puutteesta tai sen liiallisuudesta, joten jo astutusvaiheessa on syytä kiinnittää huomiota tamman ruokintaan. Valkuaista voi antaa enemmän kuin liikutus edellyttää, joko apilapitoisella heinällä tai valkuaisrehuilla. Parasta rehua on kuitenkin laidunruoho koska se on ravinteikasta ja parantaa myös tamman psyykkistä hyvinvointia, mikä lisää hormonitoimintaa. Jos halutaan astuttaa aikaisin kevättalvella, tarvitaan kunnollista lisärehuruokintaa; monipuolista kivennäis- ja vitamiinilisää. Kalsium-fosforisuhteen pitää olla oikea, sillä liian fosforipitoinen ruokinta häiritsee lisääntymistoimintoja. Muita tärkeitä kivennäisiä ovat Cu, Mn ja Se. Erityisesti E- ja A-vitamiinien saannista tulee huolehtia, mutta myös B-vitamiinit ovat tärkeitä. Ongelmatammoilla voi kokeilla kasviöljyä, koska muilla kotieläimillä on havaittu rasvahappojen puutteen heikentävän kiimoja. Öljy myös parantaa vitamiinien imeytymistä.

Tiineyden alkuvaiheessa tamma tarvitsee ruokaa vain liikutustaan vastaavan määrän, mutta rehujen laadun on oltava moitteeton. Pilaantuneet rehut aiheuttavat varhaisluomisia. Ruoansulatushäiriöitä on vältettävä tekemällä ruokinnanmuutokset erittäin varoen ja syöttämällä vain hyvin sulavia rehuja. Tamman liiallista lihomista on vältettävä, koska runsas rasvakerros vähentää sikiön kasvutilaa ja lihavilla tammoilla on myös enemmän varsomisvaikeuksia. Liian laihaksikaan ei tammaa tietenkään saa päästää. Laidunkaudella pelkkä ruoho usein riittää, mutta syksyllä ruokinta hankaloituu. Heinän on oltava laadukasta, viljaa annetaan liikutuksen mukaa. Sopivia lisärehuja ovat lese, viherrehutuotteet, porkkanat ja pellavansiemenet. Valkuaisen tarve ei ole noussut, mutta sen tulee olla hyvälaatuista. Tamman voi myös jo totuttaa myöhemmin annettaviin valkuaisrehuihin. Kivennäisissä on olennaista aineiden oikea suhde ja päällekkäisten rehujen välttäminen. Erityisesti A- ja D-, mutta myös E-vitamiinin tarve on kohonnut hieman. Nuolukivi on totta kai oltava tarjolla koko tiineyden ajan.

Kun varsomiseen on 3 kk, kasvaa ravinnontarve sikiön kasvun vuoksi. Lisääntynyt energiantarve vastaa noin puolta kaurakiloa, ja sen voi täyttää vaikka lisäämällä heinämäärää. Lihomista on yhä vältettävä, mutta liian niukkaakaan ei energiansaanti saa olla. Säännöllinen kevyt liikutus on tärkeää. Valkuaisen tarve nousee n. 50g srv:a. Kivennäisiäkin pitää annostella enemmän. D- ja E-vitamiinien tarve nousee sikiön luuston ja lihaksiston kehityksen takia.

Tamma on ajoissa (1-2kk ennen laskettua aikaa) siirrettävä varsomiskarsinaan vasta-aineiden kehittymisen takia, ja muutamaa viikkoa ennen jätetään ruokinnasta pois kaikki vaikeasti sulavat rehut. Lese-melassileikeseos on hyvää rehua, mutta melassiin totutus on tehtävä ajoissa. Varsomisen lähestyessä pienennetään väkirehuannoksia selvästi ja annetaan paljon heinää/ruohoa. Melassin ja leseen syöttöä voi jatkaa, ja sekaan voi laittaa suolaa. Heti varsomisen jälkeen tammalle ei anneta ruokaa, pikkuhiljaa tarjotaan heinää ja ehkä hieman lesettä. Vettä on luonnollisesti oltava tarjolla.


Mimmun ruokinta on ollut melko yksinkertaista, se on tehokas rehunkäyttäjä (poliittisesti korrekti ilmaisu armottomalle rohmulle joka lihoo ruuan näkemisestäkin). Todella kuivaa säilöheinää se saa päivittäin n. 12 kg, minkä lisäksi 2 litraa Racing Prixiä, 3 dl mellaleikettä, ripauksen suolaa ja talvikaudella ADE-lisän. Viimeisellä kolmella kuukaudella ruokinta täydentyy ½ litralla Racing Proteinia ja 1 desillä Racing Mineralia, tämä siis ihan näinä päivinä (uusiin rehuihin totutettu muutaman viikon aikana). Jos heinänsyönti alkaa loppuvaiheilla vähentyä, lisätään tarvittaessa Prixin & Proteinin määrää. Racing Lifeguardia varmaankin syötetään myös viimeisillä viikoilla - olkootkin kallista huuhaata, mutta mitäpä ei täti tekisi kun mainoksessa luvataan tervettä varsaa ;)

Ja mitä hoitopuoleen tulee, varsomiskarsina on Mimmun oma reilunkokoinen yksiö, rokotukset, madotukset ja raspaukset on hoidettu säännöllisesti, ja liikutettu on viime aikoina n. 2-4 kertaa viikossa, monipuolisesti maastoilua, kentällä kevyesti koulua sekä ihan puhtaasti vaihtelun vuoksi esim. naruriimuratsastusta (Mimmu kun on täysin painoavuilla toimiva) ja ohjasajoa. Liikutusta on tarkoitus jatkaa ihan loppumetreille tamman mielialan mukaan..

Miksi juuri suomenhevonen?

Ht.netin sennulassa käydään mielenkiintoista keskustelua suokeista, siitä miksi ne ovat itsepäisiä ja hankalia, jyrääviä junttipullia ja miksi kukaan oikean ratsuhevosen selässä käynyt ei suomenhevoseen päin enää vilkaisekaan. Ja vastapuoli tietysti vouhkaa, kuinka suokki on heille ainoa oikea valinta ja että se on todellista hevosmiestaitoa vaativa, viisas, monipuolinen, kaunis, suloinen rotu. Unohtamatta kuluneita viittauksia talvisotaan ja itsenäiseen Suomeen. Tästä heräsi (joskin blogin varsinaisen otsikon ohi) hieman pohdintaa siitä, mihin itse asetun tällä riitaisalla vyöhykkeellä ja mitä suomenhevonen minulle edustaa.

Vaikka itse kaksi suomenhevosta omistankin, en voi väittää olevani rotufanaatikko suuntaan tai toiseen. En halua tuputtaa ihmisille "omaa" rotuani ja haukkua jotain muuta. En kai ole tuntenut tarpeeksi hevosia riittävän monista roduista, että voisin listata tietyt luonteenpiirteet tai käyttäytymiset juuri rodun ominaisuuksiksi, synnynnäisiksi asioiksi joihin ei hevosen saama kasvatus ja koulutus voi mitenkään vaikuttaa. Tottakai suomenhevosessa on rotuna monia asioita joita arvostan: kotimaisuus, monipuolisuus, ulkonäkö, koko se "kulttuuri" ja perinne mikä niihin liittyy. Mutta jokainen hevonen on mielestäni yksilö, rodustaan huolimatta. Kahta samanlaista suokkia en ole koskaan tuntenut - enkä kyllä yhtään todellista junttipullaakaan. Useita omalla tavallaan huumorintajuisia, rehellisiä, luotettavia ja ahkeria eri tai useammankin ammatin edustajia sen sijaan. Olen tehnyt heinätöitä suomenhevosella, ratsastanut laukanvaihtoja suomenhevosella, ajanut raviradalla suomenhevosella, opettanut suomenhevosvarsoja kärryjen eteen ja satulan alle.. Tottavie rotukysymys on pitkälle kiinni omista kokemuksista ja muistoista.

Oman näkemykseni mukaan hevonen kuin hevonen alkaa nopeasti muistuttaa niitä ennakkoluuloja, joita jollain ihmisellä on siitä. Jos hevosta käsitellessään on päättänyt että tämä on jyräävä idiootti, ja suhtautuu hevoseen sellaisena, hevonen varmasti antaa takaisin juuri sitä mitä siltä on odotettu. Jos ihminen ei omalla käyttäytymisellään ansaitse hevosen luottamusta, miksi hevonen tällaista ihmistä yrittäisi miellyttää. Suomenhevosta väitetään tässä suhteessa erityisen herkäksi - se ei siedä epäjohdonmukaista ja huonoa kohtelua - ja jos niin on, niin hyvä! Eihän mikään hevonen ansaitse sellaista? Jos hevosen rotuominaisuuksiin kerran voidaan laskea se että se ei anna käsitellä itseään miten tahansa vaan sen kanssa on hyvä kehittää hevosmiestaitoja, ei se liene täysin huono asia.. Toinen rotu jonka kanssa olen enemmän puuhastellut on arabi, ja ehkä näissä molemmissa sitten kiehtoo se, että niiden kanssa asiat on tehtävä kunnolla, ja välit on pidettävä hyvinä. Ja kun tämä perusasetelma on saatu työllä ja vaivalla vahvalle pohjalle, johtajuus on selvillä ja luottamus kunnossa, ei ongelmia oikeastaan tulekaan. Näin sen pitäisi kyllä mielestäni olla minkä tahansa hevosen kanssa, rotuun, kokoon, ikään, sukupuoleen tai mihinkään muuhun katsomatta.

Mutta se perimmäinen kysymys, miksi juuri suomenhevonen? En minä asiaa ole koskaan sen tarkemmin analysoinut. Tässä vain kävi näin. On paljon muitakin rotuja joita ihailen. Nämä molemmat vain sattuivat olemaan yksilöinä hienoja, yhtä lailla olisin voinut ostaa vaikka arabin, friisiläisen, irish cobin tai muun tupsujalan, puoliverisen, PRE:n, welsh cobin.. Sen sijaan asia, josta olen itseäni vannottanut, oli etten ikinä hankkisi yhtään tammaa.. Niitä kuitenkin on kaksi ;)

maanantai 16. helmikuuta 2009

Mimun Milja

Mimmu on kaikin puolin loistava hevonen, vaikka omistajan ylpeydellä itse sanonkin. Se on helppo käsitellä ja hoitaa, tarvittaessa lupsakka ja rauhallinen, kuitenkin sisällä on kilpurin luonne joka herää henkiin heti kun näkyvillä on esteitä tai muuta mikä viittaa vauhdikkaaseen menoon. Esteet ovatkin sen leipälaji ja nimekkäiltäkin valmentajilta on tullut paljon kehuja. No, minun lajini se ei kuitenkaan ole.. Onneksi Mimmu tuupertaa innolla kanssani koulua, ja sillä ratsastus onkin ilo. Tarkka ja herkkä se on, ja pitää kyllä huolen että ei anna mitään ilmaiseksi, mutta kun se puupää kuski lopulta löytää oikeat nappulat, kaikki sujuu kuin tanssi. Kokoamiskykyä löytyy ja Mimmu vääntää vaikka laukkapiruetteja - olisikin hienoa joskus päästä katsomaan, mitä kaikkea siitä irtoakaan oikeasti osaavan ratsastajan kanssa. Liikkeet eivät ole päätähuimaavan loistokkaat, mutta erityisesti laukassa on poljentoa ja venymiskykyä. Maastossa Mimmu toimii yhtä lailla, ja vaikka onkin innokas, ei se koskaan sikaile tai yritä ryöstää. Tosi paikan tullen ei hätkähdä tukkirekkaa, vaikka joskus pieni steppailu piristääkin hänen päiväänsä..

Rakenteelta en hakenutkaan isoa, kevyttä pv:mäistä sporttisuokkia, minusta Mimmu reilulla 150 sentillään ja muhkealla olemuksellaan todistaa hienosti, että perinteisen suokin näköinen suokki voi olla suorittaja ja ratsu. Ajettu sillä on nuorempana (Mimmu on toiminut ratsuna kai 4-vuotiaasta), ja tarkoituksena olisikin laittaa vielä kärryt perään jonain kauniina päivänä. Myös T-suunnan kirjaus ajettavuudella houkuttaa, mutta kaikki aikanaan.. Varsomisen jälkeen olisi tarkoitus panostaa esteuraan sen verran kuin rahkeet ja taloudellinen tilanteeni sallivat.

Ktk-pisteet ja lausunto

16.10.2008 Lappeenranta 7-8-7/7-7=36 III, luonne 8, liikkeet 6, ratsastettavuus 8, tyyli 8, yht. 30p

Hyvänpuoleiset tyypit, syvä avo runko, pitkä kaula, leveät leukaperät, jyrkkä lapa, jyrkähkö lautanen. Melko hyvin kestäneet jalat, etujalat hieman vasikkapolviset ja hieman sapelissa, takajalat hyväasentoiset. Hyvänpuoleiset kaviot.

Etujalkojen liikkeet ahtaat suorat ja takajalkojen liikkeet länkisääriset käynnissä, irtonaiset käyntiliikkeet. Etujalkojen liikkeet ahtaat ja takajalkojen liikkeet suorenevat ravissa. Estekoe: Rohkea, ponnistus ajoittain liian läheltä tai kaukaa, hieman huolimaton jaloistaan, pyöreä hyppykaari, luottavainen ja rehellinen. Käynti 6: Vapaa käynti hyvä, niukka yliastunta, jännittyy kuolaintuntumalla. Ravi 6: Tahdikas, puutteellinen irtonaisuus ja lennokkuus. Laukka 6: Puhdasta, melko lyhyttä, tulisi olla aktiivisempi takaa. Ratsastettavuus: Yhteistyöhaluinen, taipuisa, ajoittain vahva suusta. Eteenpäinpyrkivä, herkkä ja luottavainen.

Mitat: 151 151 165 180 42 57 20,0 2

Jaapeli

Esitellään hieman tulevan varsan isäpappaakin.

Jaapeli on Anna Kärkkäisen kanssa suomenhevosten kenttä- ja estemitaleita kahminut, todella upean suorituskyvyn omaava 1995 syntynyt tummanpunarautias ori. Sen isä on työsuunnalle kantakirjattu ori Jaafet (kolminkertainen työmestari) ja emä J-suunnan ktk-tamma Riana, ja se edustaa nykysuomenhevoselle aika harvinaisia sukulinjoja. Jaapelin historiasta voi lukea Ratsastus.netistä: ihan tavanomainen nousu kisakentille oriilla ei ollut. Menestyksekkään kilpauran jälkeen ori siirtyi pääasiallisesti siitokseen, vuodesta 2006 Jaapeli on vaikuttanut RiverRidgeRanchilla/Hiekkaharjun Tilalla Joutsenossa (esittely). Jälkeläisiä Jaapelille on syntynyt kaikkiaan 21, tälle kesälle olisi odotettavissa ennätysikäluokka sillä tammoja oriilla kävi v. 2008 16 kpl.

Kuvassa Jaapeli Ypäjällä Suomenhevosten kuninkaallisissa v. 2005, missä ori osallistui sh-estemestaruuksiin ja sijoittui toiseksi. Siellä myös näin Jaapelin ensi kerran, ja olin ihan myyty!

Ktk-pisteet ja lausunto
22.10.2003 Ypäjä 8-7-7/9-9=40 I, tyyli 8, luonne 8, liikkeet 7, ratsastettavuus 7, yht. 33p


Hyvät tyypit, ryhdikäs, pyöreä pitkä kevyt runko, pitkä kaula, hyvä säkä, pitkä lanne, loiva lautanen. Kuivat jalat, etujalat hieman ulkokierteiset, takajalat hieman pihdissä, pitkät hieman pystyt vuohiset, erittäin hyvät kaviot.

Etujalkojen liikkeet ahtaat ja takajalkojen liikkeet suorat ahtaanlaiset käynnissä, hyvä yliastunta, etujalkojen liikkeet ahtaat hieman kerivät ja takajalkojen liikkeet suorat juostessa. Tyyli: rohkea ja varovainen, hypyissä hieman kiireinen. Käynti: puhdas, hieman kiireinen. Ravi: tahdikas, melko irtonaista, takajalat jäävät taakse. Laukka: hyvä tasapaino, kiireinen, voimaton. Ratsastettavuus: kevyt ja herkkä, takaosastaan ja selästään saisi työskennellä paremmin. Luonne: yhteistyöhaluinen, pyrkivä, hieman jännittynyt.

Mitat: 153 153 162 166 41 53 19,5 4

Kuvat kertovat vol. 2

Ne todelliset mahakuvat! Uusimmasta alkaen.

Tänään eli 16.1., 243 vrk. Sivukuvat eivät kyllä kerro koko totuutta, pitäisi tarkastella leveyttä ;)


25.1. Maha on jo aika iso (221 vrk)..


..mutta ei se tahtia haittaa.


25.12. Maha joulupäivän hölkällä..


10.12. Mimmu kovin tuimana..


5.11. Joko Noin Iso? Kuvakulma vähän hämää.. ;)

Kuvat kertovat vol. 1

Miten sporttimahasta* tulee vauvamaha:
*no, niin sportti kun tuommoinen muhkusuokki voi olla ;)

Mimmun irtohypytystyyliä 6.6.08 - ei mahaa


28.6. - siellä on jo joku..


Harjussa 24.8. - mahaa?


Rautalammilla 31.8.


Rautalammilla 28.9 - hienosti mahakin liitää..


Lappeenranta 16.10. - 4 kk lähestyy ja vatsalinjassa näkyy ehkä jo muutosta?

Lähtölaskennassa enää 93 päivää


..ja sen kunniaksi ajattelin aloittaa ihan erillisen blogin vauvaseurantaa varten.

"Mitä tähän asti on tapahtunut:"
25.10.2007 Mimmu siirtyi omistukseeni. Ensimmäinen orivalinta oli Jaapeli :) Keväälle siirtyessä mietittiin kyllä kaikki mahdolliset komistukset läpi mutta Jaapeli pysyi ykkösenä. Huhti-toukokuussa Mimmu oli hakemassa vähän lisäoppia ja kisakokemusta, ja vasta kesäkuussa päästiin todella vauvantekohommiin. Kiimaa piti piikillä avittaa näytille, ja saatiinhan se tamma sitten oriin luo. Astutukset 17.-18.6., sitten haettiin tamma kotiin ja jännitettiin ensimmäistä ultraa. Ja tärppäsihän se, heti ensi yrityksellä. Varsa on ensimmäinen niin minulle kasvattajana kuin Mimmulle emänä.. Kesä kääntyi syksyyn Harjun show-näyttelyn kautta (7-7-7-7-7 35p. ja II, ei kovin lohduttavaa..) ja Mimmu kävi taas Rautalammilla sivistymässä, kilpailemassa ja treenaamassa kantakirjausta varten. 16.10. Mimmu 4 kk tiineenä suoritti ahkerasti R-suunnan kokeet Lappeenrannassa, tuloksena rakenteesta 7-8-7/7-7 36 p. ja käyttöpisteet 30, III palkinto. Ei ollut ihan parhaimmillaan ja korotusta onkin tarkoitus yrittää kunhan tamma on taas kisakuosissa. Estekokeesta, ratsastettavuudesta ja luonteesta saatiin kuitenkin kaikista 8 pistettä, mihin oltiin tyytyväisiä. Nehän ne tamman vahvuudet ovatkin.

Hyppelöt ja rankempi treeni saivat tietenkin jäädä, ja nyt on vain kotioloissa mahaa kasvatettu hyvällä ruualla, kevyellä liikunnalla ja paljolla rakkaudella :)

Ylemmässä kuvassa Mimmu Rautalammilla alue-estekilpailuissa, alemmassa maha tänään.