keskiviikko 27. helmikuuta 2013

M: Pfiff Amaretto

PFIFF AMARETTO on myyty.


Loppuun vielä asiaan kuulumaton kuva-arvoitus.. Mikä ihme tämä on? :D

lauantai 23. helmikuuta 2013

Minunkin päiväni kuvina ja sitä rataa

Olen aina silloin tällöin miettinyt tällaisen postauksen toteuttamista, mutta kun Karin suorastaan haastoi siihen ja kirjoittelemisen aiheet ovat muuten melko niukat, on aika luoda sekalainen katsaus minun hevosettomaan elämääni, ja tähän perjantaiseen vapaapäivään. (Psst, blogin ollessa hiljaa, muistakaahan tykätä siitä Minin FB-sivusta niin selviää mitä tapahtuu "samaan aikaan toisaalla"..)

Kameran etsiminen vei hetken..

09:00 uskollinen Motorola Defy+ (jota käy syyttäminen kaikista tämän postauksen luokattoman huonolaatuisista kuvista, by the way) kajauttaa ilmoille ensimmäisen herätyksen Alarm Clock Xtreme -sovelluksen suosiollisella avustuksella. Edessä on sarja matikantehtäviä torkun ansaitsemiseksi The Avengersin tunnarin mahtipontisissa fiiliksissä. 9:30 mukaan liittyy myös toinen herätys MacGyverin tunnarilla. Olen kokeillut lukemattomia kombinaatioita herätyksiini, mutta tämä tuntuu toimivalta yhdistelmältä. Tai sitten se on vain tämä hevosettomuus, mikä saa aamuni tuntumaan kevyemmiltä.

09:58 minut lopulta pakottaa torkuttelun ihmemaasta kokonaan hereille Sipi, joka tulee läpsimään minua naamaan. Pyjamahousut ja toppatakki päälle, koirat mukaan ja.. talliin? Nytkö se dementia jo iski?


Ei suinkaan, sillä tallihan ei ole täysin tyhjä, vaan Minin karsinaan muutti alivuokralaiseksi tallijänes Ulla, joka nauttii uudesta 15 neliön ihmemaastaan. "Tallirutiinien" jälkeen käydään pihalla odottaneiden koirien kanssa pienellä lenkillä.


10:36 back in da house. Aamupalaksi paahtoleipää ja grillattua lohta, sekä jättimukillinen (luonnossa ei ihan noin kalvakkaa) minttuteetä eukalyptushunajan kera. Flunssaa pukkaa, joten kyytipoikana myös pieni kourallinen erilaisia nappeja.

Aamupalaa syödessä on myös aikaa selata viime aikoina postilaatikkoon tipahtaneet lehdet
Saan viestin että aamupäivän hevostarvikemyyntitreffit siirtyvät myöhempään ajankohtaan, joten kaikessa rauhassa siirryn suihkuun siinä yhdentoista aikoihin. Kouvolaan pitäisi lähteä jossain vaiheessa päivää, mutta pienimuotoiset päikkärit/puhelimella sängyssä surffailu vetävät pidemmän korren toistaiseksi.


13:16
menen ja varaan Heppatarvikkeen FB-alekorista harmaan GG Zagal -huopasetin, jonka perään olen haikaillut jo keväästä asti, mutta jostain syystä en sitä koskaan raaskinut ostaa. Nyt puoliunisena sekin onnistui ilman omatunnontuskia. Huopia ei ole vielä myymälässä, joten suunta on edelleen Kouvolaan, muuten olisin hakenut sen heti. Havahdun lopulta henkisestikin hereille ja valmistaudun lähtöön ihmisten ilmoille.

Tässä kohtaa yleensä tämän sortin postauksissa esitellään toistakymmentä purkkia ja purnukkaa "kevyen päivämeikin" valmistamiseen. En harrasta meikkaamista, pääsen vähemmällä.
En harrasta myöskään peilin kautta -omakuvia, mutta tämän kerran ja sopivasti salaman sensuroimana. Tukka silmille ja menoksi..
Pariisin Kevään Astronautti soimaan

14:10
lähtee lopultakin menomondeo kohti Kouvolaa ja saapuu puolisen tuntia myöhemmin Prismaan hakemaan mustetäydennystä ahnaalle printterille. Mukaan tarttuu myös mm. Skyfall blu-ray sekä koska kaikesta tästä hevosenlihavouhkaamisesta on tullut niin kovin nälkä, lähituottaja-hyllystä paketti herkullista Liha-Iitin Kauravoima-ryynimakkaraa. Harmikseni kylmäsavuhepo on ilmeisesti Prisman valikoimista täysin poistunut, koska sitä ei ole näkynyt aikoihin.. Piipahdin myös hevostarvikeosastolla, lähinnä etsimässä raippoja kun tuunailuintoni on herännyt, mutta päädyin -50% vaaterekin ääreen. Ihan hilkulla että en ostanut Horzen toppatakkia, mutta järkeilin että kai minulla niitä takkeja kuitenkin riittää.

Not awkward at all
N. 15:45 Googlen sijaintihistoriasta päätellen alkaa kotimatka joka seisahtuu 16:11 (taaskin sijaintihistorian bongaus) Anjalan Siwassa, kun pari pakettia odottaa noutajaansa.

16:20 taas kotosalla. Puran ostokset ja paketit, joista toinen on CDONilta (George R.R. Martinin A Song of Ice and Fire -kirjasarja; innostuin tuossa lopultakin katsomaan Game of Thronesia, ja kaksi tuotantokautta hurahtikin muutaman vuorokauden sisään) ja toinen Hööksiltä.

Hööksin paketista paljastuu HV Polo Nolan -college, jota juuri puoleen hintaan myytiin
Seuraa lisää puhelimella surffailua, koirien kanssa puuhailua (mitä saa sijoittaa tänne muuallekin pitkin päivää, en vain ole jaksanut luetella sitä erikseen) ja muuta ajanvietettä. Noin 17:30 innostun valmistamaan itselleni jotain syömistä, eli maailman parasta flunssaruokaa: herkkusienikeittoa, jota on höystetty kuivatuilla sienillä, muutamalla valkosipulinkynnellä, sekä sellaisella määrällä chiliä että hikeä pukkaa syödessä.

Se näyttää kyllä paremmalta luonnossa mutta Defyn valo- ja värirajoittuneisuus oli taas aivan omaa luokkaansa..
Lisää ei mitään. Olin vielä alustavasti aikatauluttanut tähän alkuiltaan tallikäynnin, mutta myöhemmin paljastui puhelinyhteyksien petollisuus sitä suunnitellessa. Huomenna uusiksi.

Noin klo 18 alan pohtimaan, toteutanko illan leffaanlähdön vai en. Minulla on 28.2. vanheneva, nipun viimeinen sarjalippu Studio 123:lle, joka pitäisi käyttää nyt tai ei koskaan. Ohjelmistossa ei kuitenkaan mitään erityisen innostavaa ollut, koska Les Misérablesin haluan ennemmin katsoa Kino 123:n jättikankaalla. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Parker, jolle ei juuri ole kehuja arvosteluissa uhrattu. Lueskelen vinon pinon arvioita pientä toivonkipinää etsien, ja lopulta Nyt-liitteen kolmen tähden on kelvattava. Punnitsen riskit (hukkaan heitetyt bensarahat vs. hukkaan heitetty lippu), teen päätöksen viime hetkellä ja suuntaan kohti Kuusankoskea.

19:35 reissu on sen arvoinen jo löytäessäni leffajulistelaarista Moonrise Kingdomin.

Leffan alkua odotellessa piti tietysti päivittää FB
20:00 leffa alkaa. Tämä olikin yksityisnäytös, sillä olen ainoa salissa, muiden toiminnannälkäisten suunnattua 19:45 viereiseen saliin A Good Day to Die Hardin pariin (teki mieli varoittaa heitä).


22:00 elokuva päättyy eikä ollut lainkaan niin huono. Nokka kohti kotia.

Hevosen kanssa indeed
22:41 kotona taas. Pientä kevyttä iltapalaa: heppamakkaraa, paahtoleipää ja venäläisiä suolakurkkuja. Mmm. Istahdan nojatuolilinnoitukseeni tietokoneen (jota en ole ehtinyt avata koko päivänä!) ääreen ja alan kirjoittamaan leffablogiin päivitystä Parkerista (julkaisu 23:56), sen jälkeen käyn tämän tekstin kimppuun.

02:17 painan "Julkaise"-nappulaa. (Ja päivitän hetken päästä tuonne väliin Invisible Manin soittopalkin. En tiedä teinkö nuo upotukset oikeaoppisesti, yritin googlailla ohjeita toimenpiteeseen.)

Tässä vielä puhelimeni hyvin karkeat sijaintimerkinnät tai lähinnä arvaukset tälle päivälle

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Miniä moikkaamassa

Eihän sitä pikku ponisteristaan malttanut liian kauaa erossa pysyä, ja kun jäi se valtava tavarakuormakin jälkeen, lähti ääriään myöten täynnä oleva menomondeo kohti Lempäälää torstai-iltana työvuoroni päätyttyä. Surullisinta tässä tavarapaljoudessa on ehkä se, miten paljon edelleen jäi yhtä sun toista kotiin.. Edessä lienee taas mitään säälimätön varustehuoneen siivous ja kaiken turhan myyntiinlistaus. No, reissatessa pidettiin tietysti osaltaan huoli siitä, että minulta ei koskaan tavara lopu, ja perjantaina Tampereen-kierroksella mukaan tarttuivatkin esimerkiksi W-Profilen pony-kokoiset suitset 40 eurolla (varsakuume.. mikä se on?) ja Eskadronin Next Generation -riimu (se sentään oli full) 15 eurolla Ratsukellarista..

Perjantaina pääsin tietysti myös tallille! Olihan vauvaa pikkuisen ollut jo ikävä.. Vaaleanpunaisissa unelmissani ehkä melkein kuvittelin, kuinka Mini jo Mondeon tutun hurinan kuullessaan hirnuu innoissaan ja juoksee suoraan portille vastaan. Ja -anteeksi kielenkäyttöni- paskat :D Ihan rehellisesti sanoen hevonen ei millään muotoa ilmaissut, että olisi edes tunnistanut minut. Kun talutin sitä tarhasta talliin, se yritti livahtaa vieressä kulkevan Annikan syliin. Vähän tuli ehkä surku..

Minin ensimmäinen viikko on mennyt ihan ympäristöön totutellessa. Sehän on koko tähänastisen elämänsä asunut samassa tallissa vain muutaman muun hevosen kanssa, joten isossa tallissa on sille paljon uutta ja ihmeellistä. Annika ottikin haltuunsa Minin Facebook-sivun - käykääpä katsomassa siellä, mitä kaikkea se onkaan keksinyt ;) Hieman levoton tamma siis vielä oli, mutta eiköhän tuo nopeasti totu, kun kotiutuu kunnolla. Ratsainkin on haettu vasta rentoutumista ja rauhallista tahtia, ja tottumista siihen että kentällä tai siitä ohi menevällä tallin omalla maastoradalla voi kulkea samaan aikaan muitakin. Pikku maalaisponille ihan uusia asioita - ei sitä tosiaan ole koskaan edes ratsastettu samaan aikaan toisten hevosten kanssa, kun ei sellaisia toisia hevosia ole ollut! Onneksi Mini on kuitenkin perusluonteeltaan rohkea ja reipas, joten kunhan se kulttuurishokista toipuu, päästään jo kunnon työnteon makuun pikkuhiljaa.












sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Sinne meni

Arkistokuvaa reissuriimusta
Meinasi jo iskeä epätoivo Minin muuttokyytiä järjestellessä, kun itsellä ei talvikelpoista kalustoa tahi sen ajamiseen vaadittavia kirjaimia kortista löydy. Lopulta bongasin ht.netin markkinoilta ilmoituksen vuokrattavasta, B-kortilla ajettavasta hevosautosta. "Päätyössään" se on Eläinten liikkuva suolahoitola, mutta on myös vuokralle tarjolla. Kipaisin siis perjantaina töiden jälkeen hakemaan alle Nastolasta vieraan menopelin, joka olikin oikein siisti ja hyvä ajaa. Ennalta vähän pelkäsin onko siinä varusteille juurikaan tilaa, mutta kaikki välttämätön saatiin hyvin mahtumaan kyytiin, ne kymmenet satulahuovat ja muut turhakkeet seuraavat perässä sitten kun menen Miniä taas katsomaan, eli näillä näkymin jo ensi viikonloppuna. Pakkaamisen jälkeen käytin Miniäkin vähän autossa, jotta ei aamulla tule yllätyksenä, mihin sitä oikein joutuu. Jo reissuriimua (über-lampaankarvapehmustettu nahkariimu jota käytetään vain kuljetuksissa) pukiessa Mini oli ihan tohkeissaan, se selvästi yhdistää sen kuljetukseen, kun ei ollut vielä nähnyt koko autoakaan. Tallinmäki mentiinkin sitten ylös puolihölkkää, kun se lopulta auton ja avonaisen lastaussillan havaitsi. Ainakin se tykkää matkustaa! Tutustuttiin autoon ja käytiin sisällä syömässä pari porkkanaa. Sitten poni sai mennä yöpuulle, toistaiseksi viimeistä yötä karsinaan jossa se on asunut melkein koko ikänsä (eikä se sen viereistä karsinaa pidemmälle ole eksynytkään). Lapset lentää pesästä! Viimeinen iltatalli! Ei enää vedenkantoa! Jihuu!

Aamulla lähtö oli hieman ennen yhdeksää, ja "Suolaamo" körötteli tasaisen varmasti kohti Lempäälää. Pienen kiertolenkin ("laitan navin päälle vasta sitten loppumatkasta.. eiku missä me ollaan?") jälkeen saavuimme turvallisesti perille Rautian tallille. Mini purettiin autosta ja pääsi pian tarhaan uusia maisemia ja (aidan takaa) kavereita ihmettelemään. Ensin se pörhelsikin kaula kaarella komeaa ravia ympäri tarhaa (eikä minulla tässä vaiheessa tietenkään ollut kameraa mukana), mutta rauhoittui pian ja ryhtyi lunkisti syömään. Tavarat vielä autosta pois ja niin saikin jo kotimatka alkaa. Ideaparkin kautta, pakkohan siellä oli pyörähtää kun vierestä mentiin. Kotimatka sujui hyvin (ihan sitä alun perin suunniteltua reittiä) ja Nastolassa auto vaihtui sinne jääneeseen menomondeoon. Tuntuipa oma, ihan hyvän kokoinen farkkukin melko pieneltä tuon jättimäisen MB Sprinterin jälkeen.. :) Mutta olisi tuollainen hevosauto kyllä näppärä peli.


Kun kymmenen tunnin reissaamisen ja melkein 700 kilometrin jälkeen lopulta saavuin kotipihaan, oli tunne omituinen. Normaalisti kotiintulo tarkoittaa aina suoraan heinävintille painelua ja hevosten syöttöä. Ei, nyt ei tarvinnut. Neljä kuukautta hyvin ansaittua (?) lomaa, samalla kun Mini saa nauttia taitavasta ja tavoitteellisesta ratsastuksesta. Ihannediili, sanon minä, vaikka uskon että kun tämän hevosettomuuden alkuhuuman jälkeen iskee karu arki, voi olo olla aika orpo. Onhan tätä elämää eletty reilut viisi vuotta ja aina tallista on se vähintään kaksi pollea löytynyt.