Sinne meni

Arkistokuvaa reissuriimusta

Meinasi jo iskeä epätoivo Minin muuttokyytiä järjestellessä, kun itsellä ei talvikelpoista kalustoa tahi sen ajamiseen vaadittavia kirjaimia kortista löydy. Lopulta bongasin ht.netin markkinoilta ilmoituksen vuokrattavasta, B-kortilla ajettavasta hevosautosta. "Päätyössään" se on Eläinten liikkuva suolahoitola, mutta on myös vuokralle tarjolla. Kipaisin siis perjantaina töiden jälkeen hakemaan alle Nastolasta vieraan menopelin, joka olikin oikein siisti ja hyvä ajaa. Ennalta vähän pelkäsin onko siinä varusteille juurikaan tilaa, mutta kaikki välttämätön saatiin hyvin mahtumaan kyytiin, ne kymmenet satulahuovat ja muut turhakkeet seuraavat perässä sitten kun menen Miniä taas katsomaan, eli näillä näkymin jo ensi viikonloppuna. Pakkaamisen jälkeen käytin Miniäkin vähän autossa, jotta ei aamulla tule yllätyksenä, mihin sitä oikein joutuu. Jo reissuriimua (über-lampaankarvapehmustettu nahkariimu jota käytetään vain kuljetuksissa) pukiessa Mini oli ihan tohkeissaan, se selvästi yhdistää sen kuljetukseen, kun ei ollut vielä nähnyt koko autoakaan. Tallinmäki mentiinkin sitten ylös puolihölkkää, kun se lopulta auton ja avonaisen lastaussillan havaitsi. Ainakin se tykkää matkustaa! Tutustuttiin autoon ja käytiin sisällä syömässä pari porkkanaa. Sitten poni sai mennä yöpuulle, toistaiseksi viimeistä yötä karsinaan jossa se on asunut melkein koko ikänsä (eikä se sen viereistä karsinaa pidemmälle ole eksynytkään). Lapset lentää pesästä! Viimeinen iltatalli! Ei enää vedenkantoa! Jihuu!

Aamulla lähtö oli hieman ennen yhdeksää, ja "Suolaamo" körötteli tasaisen varmasti kohti Lempäälää. Pienen kiertolenkin ("laitan navin päälle vasta sitten loppumatkasta.. eiku missä me ollaan?") jälkeen saavuimme turvallisesti perille Rautian tallille. Mini purettiin autosta ja pääsi pian tarhaan uusia maisemia ja (aidan takaa) kavereita ihmettelemään. Ensin se pörhelsikin kaula kaarella komeaa ravia ympäri tarhaa (eikä minulla tässä vaiheessa tietenkään ollut kameraa mukana), mutta rauhoittui pian ja ryhtyi lunkisti syömään. Tavarat vielä autosta pois ja niin saikin jo kotimatka alkaa. Ideaparkin kautta, pakkohan siellä oli pyörähtää kun vierestä mentiin. Kotimatka sujui hyvin (ihan sitä alun perin suunniteltua reittiä) ja Nastolassa auto vaihtui sinne jääneeseen menomondeoon. Tuntuipa oma, ihan hyvän kokoinen farkkukin melko pieneltä tuon jättimäisen MB Sprinterin jälkeen.. :) Mutta olisi tuollainen hevosauto kyllä näppärä peli.

Kun kymmenen tunnin reissaamisen ja melkein 700 kilometrin jälkeen lopulta saavuin kotipihaan, oli tunne omituinen. Normaalisti kotiintulo tarkoittaa aina suoraan heinävintille painelua ja hevosten syöttöä. Ei, nyt ei tarvinnut. Neljä kuukautta hyvin ansaittua (?) lomaa, samalla kun Mini saa nauttia taitavasta ja tavoitteellisesta ratsastuksesta. Ihannediili, sanon minä, vaikka uskon että kun tämän hevosettomuuden alkuhuuman jälkeen iskee karu arki, voi olo olla aika orpo. Onhan tätä elämää eletty reilut viisi vuotta ja aina tallista on se vähintään kaksi pollea löytynyt.