lauantai 11. joulukuuta 2010

Vaihtoehtoa vaihtoehdon päälle

Ei tässä oikein enää tiedä, onko lintu vai kala, kun kengättömän klipatun kilpahevosen valjastaa "työhevoseksi".. (Klippauksesta tosin ei enää näy juuri jälkeäkään, pitäisi ajaa uusiksi.)

Monta vuotta olen suunnitellut testaavani, saisiko pienellä trukkilavalla jotain aikaiseksi kentän talvikunnossapidossa, mutta aina tämä on jäänyt. Lähinnä siis sillä voisi avata lumista uraa, ja miksei siitä sulan maan aikana pieneen lanaamiseenkin olisi, jos keksintö toimii. Kesällä tulin ostaneeksi leveän y-rintaremmin ihan muista syistä, ja nyt kinosten kertyessä tuumasin, että miksipä ei. Länget tietysti olisivat tällaiseen puuhaan hyvät pidemmän päälle, ja katsotaan jos niitä innostuisi vielä hankkimaankin jos projekti etenee toivotusti. Mutta on y-rintaremmi parempi kuin suora, kovin raskasta vetoa tuo kuitenkaan ei ole. (Jos Joulupukki lukee tätä, ihan vaikka tällaiset voi mulle kyllä tuoda, oon ollut tosi kiltti koko vuoden! Oikein autenttiset työvaljaat tietysti olisi asteen enemmän nam.)

Ensin testailtiin ihan pelkän lavan kanssa. Lavaan on ruuvattu renkaat, "vetoliinoissa" on palohaat molemmissa päissä, toinen kiinni lavaan, toinen rintaremmiin. Mimmua tiettävästi ei ole ajettu sen jälkeen kun se oli nelivuotias, joten pienellä varovaisuudella aloitettiin ja ihan vain taluttelin pihaa ympäri kunnes olin varma ettei se välittänyt liinoista suoralla eikä kääntyessä, eikä noteerannut takaa kuuluvia ääniä. No, eihän niissä tietenkään mitään ongelmaa ollut, joten ohjasajettiin pari kierrosta. Käytiin ajamassa pari rinkiä kentällä, muutaman kerran hyppäsin "kyytiin" kun kevyt lava sellaisenaan liirasi minne sattuu. Hyvin sujui koko homma, joten ei muuta kuin nikkaroimaan prototyypin seuraavaa vaihetta. Minjakin sai talutellen kokeilla lavan vetoa ja meni oikein kivasti, eipä sillä vielä ole mitään ollut perässään.

Lava sai eteensä vanerista levyt, jotka tosin käytössä osoittautuivat liian korkeiksi, kun lunta oli tullut ylempään kuvaan nähden jo parikymmentä senttiä lisää. Nyt kentän lumikertymä huitelee jo puolta metriä ja paikoin kinostunut korkeammaksikin. Lunta kertyi liikaa levyjen eteen, ja ilman aisoja ei hökötys tietenkään kulkenut kovin suoraan. Mutta kyllä sillä jonkinlaisen ringin sai aikaiseksi, jota lähteä työstämään. Kenttää kyllä pitää ratsastaa nyt paljon ja kauttaaltaan, jotta lunta ehtisi edes vähän tamppaamaan tasaiseksi.. Helppohan se on pitää kunnossa kenttää jolla trafiikkia riittää, mutta yhden ratsukon kulkemiset (eikä todellakaan kentällä joka päivä) ei paljon auta. Kevyesti lumen peittämään pihatiehen tämä auran "väliversio" oli oiva malli (ja varmasti pätevä vesien kuljetukseen, jos tänä talvena mennään taas kantovesille jossain vaiheessa - toivottavasti kuitenkaan ei). Nyt siis madalletaan vaneria, ja testataan kentällä uudestaan.

Mamma on valjaissa kuin kotonaan, mikä taas herätti Mimmua ostaessa mieleen tulleen ajatuksen, että mikä ettei tuota "joskus vielä" yrittäisi kantakirjata ajettavuudella T-suunnalle. Vesien ajeluun kellarista käsin jos joudutaan, saa Mimmu opetella odottamaan kuormaa tehdessä, käynti on ripeä ja ajettavuus erinomainen.. ;) No, kaikki aikanaan, se on jo isompi investointi lähteä koko työajokalustoa laittamaan.

maanantai 6. joulukuuta 2010

The winner takes it all

Jotta sellaiset geimit Elimäellä eilen, KJR:n seuraestekilpailut. Ratsastaja nähnyt Mimmun aiemmin vain kuvissa ja tunnetumpi nykyään kouluradoilta, Mimmu ylipäänsä hypännyt viimeksi Harjun kisoissa, siis todelliset mustat hevoset osallistumassa.. ;) Luokiksi valikoituivat 60 cm "testirata" ja 80 cm, jossa ratkaistiin myös seuramestaruus. Radoilta pelkkää nollaa ja hiuksianostattava uusinta, hieman tuuriakin matkassa: tuloksena kaksi luokkavoittoa sekä Kymijoen ratsastajien senioriestemestaruus. Videolla alla 80 cm luokka, perusrata ja uusinta (jossa korkeus 90 cm). Mamma oli niin intopinkeä että vähän käsijarru päällä varmuuden vuoksi.. ;) Kuten videolla näkyy, Mimmu on ihan liekeissä!


Töppösiä on muuten nyt päästy jo enemmänkin koeajamaan, ja vaikuttavat oikein näppäriltä maastoilussa, ihan reipastakin laukkalenkkiä on heitetty, pysyvät jalassa, eivät pyöri eivätkä hankaa. Ja Mimmulla tuntuu olevan entistä hauskempaa niiden kanssa "tömistellessä".. Nyt luntakin on onneksi (ääni kellossa saattaa kohta muuttua jos hanki jatkaa kasvuaan tätä tahtia?) sen verran että kentällä on hyvä ratsastaa ihan paljain jaloin. Eikä tuo kengättömyys kisoissakaan ainakaan tahtia haitannut!

Hevospaljouskin tuli jo ratkaistuksi, Hirmu meni muutamassa päivässä ilmoituksen laittamisen jälkeen ja lähti lauantaina uuteen kotiinsa. Haikeat fiilikset, onhan takana yli seitsemän pitkää vuotta ja tuo hurmaava hymy kyllä jättää jälkensä :) Mutta samalla kivi putosi sydämeltä, Himpula vaikuttaisi saaneen hyvän kodin ja sen se on ansainnut.

keskiviikko 24. marraskuuta 2010

Töp-töp-töppöset!

Bootsit haettu tänään postista ja testattu :) Oikein sopivan kokoiset tuntuivat olevan, eikä Mimmu niitä kummastellut juurikaan. Kevyesti kokeiltiin ratsain (lumimyrsky oli sitä luokkaa että meinasi pyyhkäistä minut satulasta, joten ei selässä kauaa viihtynyt..) ja Mimmu sai vielä irtona juosten testata, miten töppöset kestävät vauhtia. Oikein hyvältä näyttää!

Ja kysymykseen "miksi kengättä?" sain taas iltatallissa joukon hyviä syitä lisää, kun hokkikenkäinen Hirmu oli tarhassa mukiloinut Mimmua ja vähän itseäänkin.. Ei onneksi pahemman oloisia vekkejä, mutta katsellaan :/

Him Suuri Ja Hirmuinen tekee kuvassa.. öh, en tiedä.

lauantai 13. marraskuuta 2010

Himpula kotona ja muita kuulumisia

Haanen Hirmu aka. Hirppa, Himppa, Himpula, Himsu, Himurantti jne. palasi kotitallin vahvuuteen viime sunnuntaina. Voi rakasta kieroturpaa <3 Nyt on vain valitettavasti ennemmin tai myöhemmin edessä jonkun myyminen tästä laumasta, mutta asioillahan on tapana järjestyä parhain päin (?), toivottavasti nytkin. Meikää kun ei ole tehty rahasta/vapaa-ajasta/motivaatiosta niin kolmen hevosen kanssa pelaaminen ei pidemmän päälle onnistu, ilman että siinä joku osapuoli (ellei kaikki) kärsii.

Että tällaiset töppöset
Mimmun syksynpituinen kengättömyyskokeilu on tuntunut oikein onnistuneelta, arkomista ei ollut missään vaiheessa, kaviot ovat todella hyväkuntoiset märästä syksystä huolimatta (kengän kanssa samoilla keleillä olisi kavio tuttuun tapaan mennyt aivan haperoksi) ja asiaa pidemmän aikaa pähkäilleenä tein sitten päätöksen, että ainakaan toistaiseksi sille ei kenkiä laitetakaan. Niinpä kaviot vuoltuani ja mitattuani tilasin Vainikan Aitasta Mimmulle Cavallon Sport-bootsit esim. reippaampien maastolenkkien suojaksi, ja niihin asennettavat nastat talven varalle (sekä hieman tykötarpeita kavionhoitoon). On vähän kukkahattutätiolo, mutta minkäs sille mahtaa! Uskon että tämä on Mimmulle toimiva ratkaisu. Nyt odotellaan innolla lenkkareita, tai niitä ennen kyllä odotellaan laskua, mutta sitä hieman pienemmällä innolla..

Minja sen kuin kasvaa ja kaunistuu kuten sillä tapana on.. Kovempaa kasvua taitaa kyllä tehdä huiman pörröinen talvikarva :)

sunnuntai 31. lokakuuta 2010

Lahjattomat treenaa..

..tai jotain sinne päin oli päivän teema, kun Mimmu kävi Sallin kanssa Harjussa esteitä vähän kisailemassa. Ei meinaan ollut ratsastanut sillä toukokuun jälkeen eikä yhteinen historia erityisen pitkä ole muutenkaan. Mimmukin vähän kevyemmällä ollut koko syksyn, ja hyppäämättä lukuunottamatta tämän viikon muutamaa testihyppyä minun kanssani (juurihan vannoin että en ole esteille suuntaamassa, no oli kuitenkin vähän pakko).. Odotettavissa siis oli että Mimmu posottaa menemään kuin mikäkin kaheli ja puomit sinkoilee epähuomiossa vähän joka suuntaan kun sillä on niin hauskaa.. No, joka tapauksessa oli selvää että hauskaa sillä olisi!

Luokkana oli 70 cm clear round, ja se puhdas ratahan sieltä tuli, nappisuoritus molemmilta osapuolilta! Mimmu sentään malttoi käyttäytyä pienen kisatauon jälkeen, vaikka kisapaikalle saapuessa tuntui alkuun taluttaessa siltä, että Pörisevä Mielettömän Iso Ja Komea Hevonen oli lentoon lähdössä, huolimatta siitä että minä hihitin sen käytökselle.. :) Asialliset hommat hoidetaan, tuumasi kuitenkin Mimmu, palasi yläilmoista tavallisten kuolevaisten seuraan ja oli oikein edustava. Ollakseen isomahainen kengätön puskaratsu. Joskin klipattu sellainen.


maanantai 25. lokakuuta 2010

Tallilla tapahtuu

"Mä oon nakuna.."
Täällä mitään tapahdu, kunhan aloitin raflaavalla otsikolla, kun niiden keksiminen yleisesti ottaen on niin pirun hankalaa. Hahhahhaa.

Nyt kun olemme päässeet yli huikean hauskan avauksen, siirrytäänpä asiallisempiin aiheisiin. Minja palasi nopeasti kävelevien kirjoihin, itse ontuma ei itse asiassa kestänyt montaa päivää, mutta skeptisenä uskoin sen olevan kipulääkkeen aikaansaannosta. Kuurin loputtua ei mitään oireita kuitenkaan ilmennyt, ja parin sairastarhapäivän jälkeen siirryttiin ihan normaaliin elämään ilman jälkeäkään mistään. Hienoa! Mimmu valmistautui hurjaan talveen kasvattamalla hurjan talviturkin, joka ei minun työaikoihini sovi. Saman ongelman edessä kuin viime keväänä, siis: ratsastaa on pakko päivällä ennen töihin menoa, eikä mammuttikarvan kuivattaminen tarhauskelpoiseksi mahdu tähän yhtälöön, eikä myöskään parin tunnin tarhausaika aamulla tule kuuloonkaan. Ei siis muuta kuin klipperiä lainaksi ja kone surisemaan! Jäljellä ei voi paljon ylpeillä mutta ajaa se asiansa..

Tosiratsunnäköisen hevosen omistajana olikin kiva lähteä lauantaina Hartwall Areenalle katsomaan niitä ihan oikeita tosiratsuja. Lievä skeptisyys ja vastarannankiiskiasenne show'ta kohtaan (takanahan on kolme Hissiä kestänyt boikotti) haihtui nopeasti, upeita kisasuorituksia ihastellessa. Kun koko Areena (ennätysyleisöllä!) pidätti hengitystä ja eli mukana jokaisen esteen Juulin ja Escapen hypätessä GP:ssä... Ei siitä tunnelmasta paljoa voi parantaa. Expo oli odotettavan vaatimaton mutta eipä ostoslistallakaan ollut mitään erikoisempaa. Mukaan tarttuikin vain kaksi kirjaa, odottamani uutuus, Eerika Häkkisen ja Johanna Viitasen Pieni kauhukauppa ja muita mielikuvaharjoituksia, sekä George Morrisin Taitava ratsastaja - Alkeista esteille (en kyllä meinannut suunnata sinne esteille, pysytään alkeissa..), jonka ostamista olen suunnitellut jo pitkään mutta korkean hinnan takia se on jäänyt. Nyt sitten senkin sai Agrimarketin osastolta hintaan 25 euroa :) Päivä oli pitkä (kaksi näytöstä) enkä illalla voinut jäädä aivan loppuun asti vaikka se sydäntä raastoikin, koulu-GP:n viimeisen ratsukon lähtöajan kolkutellessa puoli yhtä oli pakko taipua. Kotimatkaa kun oli vielä ja hevoset vailla iltaruokia*, ja halusin nukahtaa mieluummin omaan sänkyyn kuin rattiin. Kaikkiaan mahtava päivä, ja ensi vuonna kyllä uudestaan, sikäli kun Gordin organisaatioineen vielä onnistuu tämän ihmeen järjestämään.

* Epätyyppillisen vuorokausirytmini ja tallirutiinini vuoksi hevoset kyllä saivat ilta-, tai siis yöruokansa aivan ajallaan, no worries. Ja oli niitä poissaollessanikin ruokittu ;)

Meinasi jo unohtua, mutta onhan tänään myös eräs merkkipäivä. Kaupat Mimmusta tehtiin tasan kolme vuotta sitten! Ratsumäkeen muutimme 1.11.2007.

torstai 14. lokakuuta 2010

Mistä aloittaa?

Kirjoittelu on unohtunut tyystin ja onhan tässä välissä ehtinyt tapahtua.

Kuninkaallisissa Aarre Arvokkain otti voiton 5-vuotiaiden laatuarvostelussa, ja muutenkin oli mukavat pippalot. Joskin yksipäiväinen visiitti on aika ankea, nytkään en lauantaina käydessä nähnyt Aarre Arvokkainta askellajikokeessa, enkä toista velipoikaa Pikku-Seikkaa esteillä. Mestaruuksien toinen osakilpailu olisi ollut kiva, ja jos olisi päässyt sunnuntainakin, olisi lauantaina voinut ihastella vähän pidempään puoliverivarsoja EBEF-tapahtumassa. No, kaikkea ei voi saada, kun töissäkin pitää käydä.

Turvallisuusvastaavan tärkeään rooliin opiskelemassa meillä on pieni harjoittelijapoika Sakari, rekkurescuelainen sekalainen sankari ja sirkustaitelija. 5.7. syntynyt hurmuri on valloittanut koko Ratsumäen ja vähän jo muutakin maailmaa.

Ikävämpinä uutisina, viime keskiviikkona oli aamutallissa vastassa täysin kolmejalkainen Minja. Missään ei lämpöä eikä turvotusta, painoa varasi jalalle mutta liikkuminen vaikeaa. Eläinlääkärin valistunein päätelmä oli lihas- tai luuvamma lavan seudulla ja alkujaan määrättiin koppilepoa kipulääkityksellä, katsoen mihin tilanne etenee. Varsa ei onneksi enää tunnu ontuvan, joten ehkä selvittiin säikähdyksellä? Nyt ei auta kuin odottaa ja katsoa..

Odotetaan, odotetaan, myös ensi lauantaita.. Kolme viimeistä HIHSiä on jäänyt väliin kalliita lippuja ja niiden huonoa vastinetta boikotoidessa, mutta nyt tämä "jos ette tule, koko HIHSiä ei enää ole" -propaganda sai minutkin heltymään, ja päivälippu lauantaille tuli hankittua. Eihän se vanhaa sarjalippuperinnettä korvaa, mutta pitäähän sitä ainakin tietää, mistä purnaa. Ja tämähän voi olla se viimeinen Hissi. Väkisinkin tässä kuume nousee, Areenan fiilistä ei voita mikään. Siispä, Helsinki International Horse Show, ready or not, here we come.

perjantai 27. elokuuta 2010

Kohti syksyä, kohti Ypäjää

Jo on ilmasto viilennyt, illat pimenneet, luonto muuttanut väriään, hirvikärpäset mönkineet piiloistaan.. Mutta turha tuota surra, syksy tuo mukanaan aina hyviäkin asioita. Enää viikko suomenratsujen kuninkaallisiin Ypäjällä! Toivomme onnea ja menestystä velipojille, siis Jaapelin jälkeläisille laatuarvosteluissa. Aarre Arvokkain näkyy starttaavan myös tämän viikon sunnuntaina Lahdessa 5-v. Racing-sarjan finaalissa - siis ihan niiden "oikeiden" puoliveriratsujen seassa ainoana suomenhevosvahvistuksena. Sen verran upea ilmestys se oli viime vuonna, että ties vaikka pesee koko porukan ;)


Kotitallilla elämä on palautunut normirutiineihin laidunkauden päätyttyä. Mimmun sydän suli nopeasti Minjan yrityksille päästä mamman kainaloon takaisin, ja parivaljakko tarhaa kimpassa oikein tyytyväisenä. Aiemmin mainittuihin suomenhevosnäyttelyihin Kausalaan ei tullut lähdettyä, sen sijaan upea Sumiainen kävi pokkaamassa sieltä ykköspalkinnon ja Best In Show -tittelin. Ensi kevään orivalinnat jo kaivertavat mieltä, ja Sumppi on kyllä kovasti yksi vaihtoehdoista.. Niitä tosin on aika pitkä lista. Kun vain saa rankattua, mitä siltä tulevalta varsalta haluaa, tekeekö sitä omaan käyttöön vai myyntiin.. Tosin myyntiinhän se Minjakin tehtiin, mitäpä minä estehevosella, mutta tuolla se vain tallissa seisoo edelleen :P

perjantai 6. elokuuta 2010

Varsinaiset ämmät..

Mimmukin sitten palasi kotitallille, joten nyt on kaikki "ämmät" koossa :) Yhteiselo laitumella alkoi sopuisasti (*koputtaa puuta*), Minja kyllä kovasti haluaisi äidin kainaloon, mutta mamma pitää tuimalla ilmeellä ja uhittelulla ipanat kaukana ja ne ymmärtävät pysyä. Ensimmäisen päivän jälkeen ainoa haavahoitoa tarvitseva olikin omille jaloilleen potkinut Mimmu.. Onneksi ei ollut isompaa vahinkoa, se nyt tästä vielä puuttuisi.

Mimmusta on tullut niin vahva ja vauhdikas estetykki, että meillä on aika paljon keskustelun aihetta ratsastuksen suhteen. Mutta kivahan se on kun on jotain mitä työstää, kyllä siitä vielä se ajatuksella toimija esiin kaivetaan.. On myös tammalle vähän kerrynyt tuota ylimääräistä painoa, joten laihdutuskuuri kehiin :P

Surullisempina uutisina, tallin turvallisuusvastaava, 14 vuoden kunnioitettavaan ikään ehtinyt seropiherra Jalo lähti joukostamme viime viikolla. Ikävä jäi!

maanantai 26. heinäkuuta 2010

Kesä se vain kuluu

Rautalammilla juhannuksena
Vuosi 2010 tulee jäämään mieleen äärimmäisistä sääoloistaan - nyt 30 asteen helteissä paahtuessa tuntuu aika utopistiselta, että vielä alkuvuodesta taisteltiin 30 asteen pakkasissa, oli metrin hanki ja pitkästä aikaa "oikea talvi" :)

Kesä ei ole ihan joka mielessä mennyt niin kuin piti, Mimmun kisaaminen sai nimittäin jäädä yksinkertaisesti rahanpuutteen takia. Annika on kuitenkin ahkerasti treenannut sen kanssa Rautalammilla, ja Mimmu palaa kotiin elokuun alussa. Syksyn kuviot vielä vähän auki, katsotaan mitä keksitään. Meikäkin joutuu "kesäloman" (töitä on kyllä tehty aamusta iltaan..) jälkeen takaisin satulaan, mikäli kroppa kestää sinne asti :) Alkukesästä rusautettu polvi vihoittelee edelleen, ja uusimpana yritti Kurre tempaista minulta sormet sijoiltaan. Ei hevosnainen tervettä päivää näe, vai miten se oli..

Mini puolestaan on aikuistunut valtavasti, se näyttää jo aivan isolta hevoselta! Kausalassa olisi suomenhevosten show-näyttely 15.8. jonne kovasti kutkuttaisi raahata molemmat tammat, mutta saapa nähdä. Rahanmenoa sekin osaltaan tietää, mutta varsinkin Minjasta olisi kiva kuulla lausunto tässä kasvuvaiheessa..


Tulihan ne Loviisan ravitkin sitten käytyä katsastamassa 28.6. Rakastuin Maahiseen :)

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Kymi GP

Eilen piti käydä vähän Kouvolan raviradalla kansainvälistä tunnelmaa haistelemassa, kun on nyt jo kahtena kesänä pitänyt käydä Kymi GP kokemassa mutta aina on jäänyt väliin. Eikä kyllä muutenkaan ole tainnut tulla käytyä raveissa kuin viime keväänä viimeksi.. Ja olihan siellä tunnelmaa tosiaan! Kymi GP:n voittaja Brioni oli hieno, mutta sykähdyttävin esitys oli kyllä Prince de Montfort 3100 metrillä :)

Vähäsen kuvia:

Brioni

Prince de Montfort

Ikuinen suosikkini Köppinen!

Köppistä olen fanittanut varsasta asti. Tässä hän on palkittuna I palkinnolla ja näyttelyn parhaana varsana Sipoossa 22.4.2006.


Iski taas kyllä pieni ravikärpäsen purema. Pitänee ainakin kesäratojen kunigatar, Loviisa käydä pitkästä aikaa kokemassa tänä kesänä!

maanantai 31. toukokuuta 2010

On the road again

Eni-Haun eläintaksilla Mimmu matkasi tänään pitkän reissun Sippolasta Rautalammille. On ilo omistaa hevonen joka on noin helppo matkustaja - se juoksee autoon eikä inahda koko matkan aikana - jos vaikka perillä odottaisivat kilpailut..

Hetkeä ennen lähtöä vielä napsimassa viimeiset mehevät laidunruohot Turman tallilla.

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Lisää hyppelyä

Viikonlopun esteharjoitusten perusteella tähyilemme luottavaisin mielin kesään, ja Annikalla näpit syyhyää entistä pahemmin Rautalammin päässä! Kiitos lainapilotti Salli :)

Hyppytreenejä

Tiukan treenikevään jälkeen Mimmu alkaa olla kuosissaan! Kuntoa on rakennettu huolella, ja viikon kuluttua Mimmu lähtee Rautalammille tositoimiin. Nyt pitää vielä ottaa ilo irti viimeisestä viikosta tamman kanssa, sitä ei tiedä koska se tulee takaisin kotiin :) Mutta en myöskään malta odottaa, että Mimmu pääsee kisaamaan oikein tavoitteellisesti. Siinä hommassa se kun on aivan elementissään.

Eilen Mimmu pääsi taas vähän hyppelemään, ja sama ohjelma on luvassa tänään.




Vertailun vuoksi.. Tässä Mimmu helmikuussa vasta klipattuna ja tositreenailun alussa ;)

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Laidun kutsuu

Aidat viritelty lumimassojen jäljiltä kuosiin, siispä vihreälle totutus alkoi tänään :)





keskiviikko 12. toukokuuta 2010

"Sitten keväämmällä"

Sitä vain ollaan päädytty melkein toukokuun puolenväliin, ja Minjan ajo-opetusprojekti on jumittunut asteelle "valjaisiin totutus selvillä, jatketaan sitten keväämmällä". No, tästä ei paljoa keväämmäksi enää pääse, ei kalenterin eikä kelin mukaan, joten ei auta kuin ottaa itseään niskasta kiinni, jotta saadaan perusasiat haltuun ennen kesää. Nyt siis olemme muutamana iltana heittäneet valjaat niskaan ja harjoitelleet vähän ohjasajoa. Varsanajoon sopivia kärryjä ei tässä olekaan hollilla kun koppakärryni ovat mallia sotanorsun vedettävät, ja oma investointibudjetti näyttää hiljaiselta Mimmun kisakauteen valmistautuessa, joten saa nähdä koska päästäänkään varsinaisesti ajamaan. Mutta hyvähän se on varsan kanssa puuhastaa, ja Mini selvästi nauttii uudesta tekemisestä. Jos hiljaa hyvä tulee, niin tästä tuleekin erinomainen..

Synttäritkin on jo viikon päässä! Hui! Niin sitä vain vuosi sitten jännitettiin, kyttäiltiin mahaa ja tulkittiin varsomisen lähestymisen merkkejä. Ja tämmöinen jumalattoman pieni mytty sieltä sitten saatiin :)