tiistai 26. joulukuuta 2017

Rauhallista joulunaikaa


Vaikka blogi on kuinka säästöliekillä pyörinyt, aina on edes jouluntoivotukset muistettu laittaa. Tänä vuonna pari päivää myöhässä, mutta ajatushan se on tärkein. (Mikä ei ehkä ole vedenpitävin argumentti, kun unohduksesta puhutaan. No, joka tapauksessa.)

Rauhallista joulunaikaa lukijoille, jotka vielä matkassa mukana roikkuvat :)

Talliblogikaan ei ole virallisesti tauolla, ei kadonnut eikä millään muotoa uhan allakaan, se vain on ja odottaa. Kuvia olisi paljon, sanoja ehkä vähemmän - rästihommia ja niiden alle hautautumista kuitenkin kaikkein eniten. Vanha virsi: kun ei saa aikaiseksi sellaisiakaan asioita joista olet tilivelvollinen muille, omat turhanpäiväiset projektit kuten blogit tulevat tärkeysjärjestyksessä aina viimeisenä.

maanantai 26. kesäkuuta 2017

Kun kesä ja kenttäratsastus vievät mennessään.. (NR 20.-21.5.)

Luonnoksissa on jo pitkään roikkunut pari sanaa sisältänyt Niinisalo-postauksen aloitus, olihan kenttäkilpailukauden avaus koko kevään kohokohta. Tässä vain on ollut olevinaan niin kiirettä, ettei sitä ole kerennyt viimeistelemään! Silloin elämä oli vielä hidasta kitumista arjen harmaudessa kohti kesälomaa, mutta ajellessani tuona toukokuisena perjantaina kohti Kankaanpäätä, aurinko maalasi lopultakin kasvuun ja kevääseen heränneen maiseman niin epätodellisen värikkääksi, että oli kuin verho olisi vetäisty silmien edestä. Tästä se taas alkaisi. Todellinen hevoskesä.

Niinisalossa Mini juhli 8-vuotissyntymäpäiväänsä ja starttasi ensimmäisen kerran 3-tason entistä sh-helppoa, eli mikä suomenhevosten 95 cm tuo nyt nykysäännöissä onkaan. Suomenhevosluokassa oli yhteensä 4 ratsukkoa. Koulukokeen (kenttäkutonen) tulos mahtui kaikilla ratsukoilla vähän reilun prosenttiyksikön sisään, Mini ja Linda olivat 64,48 prosentin suorituksella siinä vaiheessa kolmantena (toinen tuomari oli sijoittanut jopa ykköseksi).





Estekokeen kolme pudotusta ja pieni yliaika kerryttivätkin pistesaldoa 15 virhepisteellä, eli tulos kahden osakokeen jälkeen oli 68,3, jolla sijoitus tipahti 4/4. Koko kilpailujen vähäisen osallistujamäärän vuoksi kisapäivä oli aika lyhyt, ja maastoradan näytön jälkeen päästiin loppuillaksi rentoutumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.



Maastoon poni pinkaisi reippaasti matkaan, mutta ensimmäinen kielto tuli tukille joka odotteli jyrkän mäen päällä rannasta noustessa. Uudella yrityksellä yli ja matka jatkui. Kipaisin itse tien toiselle puolelle, ja ehdin nähdä kiellon uuteen paikkaan muuttaneelle "rantabaarille". Damn. Uudet vauhdit siivittävät yli ja vielä parista seuraavastakin esteestä, ratsukon kadotessa metsään kohti radan viimeistä.




Kamalan orpo olo muuten, kun on tottunut sellaiseen luksukseen kuin Equipe Online, ja se yhtäkkiä ei olekaan käytössä! :D Ei auttanut kuin odottaa ratsukkoa loppuverryttelyn jäljeen trailerin luokse saapuvaksi, mutta niinhän siinä sitten oli käynyt, että kolmas kielto tuli viimeiselle esteelle ja tuloksena hylky. Kaikesta huolimatta radasta ja ponista oli jäänyt hyvä fiilis, vaikka luokkanosto ei hyväksyttyä suoritusta tuonutkaan.

Kun kerran kenttäkausi oli polkaistu käyntiin, tässä onkin paineltu tasaista tahtia kisoista ja valmennuksista toiseen. Harjun kilpailut olivat vuorossa Niinisalon jälkeisenä viikonloppuna, ja olin mukana hevosenhoitajana molempina päivinä. Erittäin sujuvat kisat, toimivat puitteet ja kivat, uudistetut radat - toivottavasti kisaajatkin jatkossa löytävät Harjun paremmin :)



Jätettäköön kesäkuun (kenttä)hevostelut omaan postaukseensa.. :)

sunnuntai 7. toukokuuta 2017

Kirjavinkki: Hevosen ruokinta ja hoito

ProAgrian Hevosen ruokinta ja hoito ei ole ehkä koskaan saavuttanut sellaista kulttistatusta kuin monet muut perinteikkäät hevosalan oppaat, vaikka olisi sen kenties ansainnut. Ensimmäinen painos on ilmestynyt jo 1994 (nimellä Hevosen kasvatus, ruokinta ja hoito) ja saanut ainakin muutaman uudistetun version vuosien varrella, viimeisen (ennen tätä kaikkein uusinta, tietenkin) vuonna 2007 jolloin "kasvatus" jo tipahti nimestä, joskaan ei vielä sisällöstä pois. Itse olen omistanut kirjasta vuoden 2003 ja vuoden 2007 painokset, aiempi oli meillä hevosalan opinnoissakin oppikirjana.

Kirja on aina ollut asiantunteva, perusteellinen ja kattava, kaikentasoisille hevosharrastajille ja -ammattilaisille sopiva teos, jonka sisällön voit luottaa olevan ajantasaista, tutkittua ja kotimaisiin oloihin sovellettua.


Kymmenessä vuodessa tuo ajantasaisuus ehtii monessa asiassa vanhentua ja hevostalouden tuulet vaihtaa suuntaa, ja niinpä ProAgria on tänä vuonna julkaissut kirjasta uudistetun painoksen, jota ovat olleet työstämässä hevosten ravitsemuksen ja jalostuksen erikoistutkija, MMT, Markku Saastamoinen, eläinlääketieteen tohtori Seppo Hyyppä, sekä yrityspalveluasiantuntija Auli Teppinen. Kirjan on toimittanut Elina Nihtilä.

Uudistus ei ole ollut pelkästään ulkoinen kasvojenkohotus, vaikka myös kirjan visuaalista ilmettä saa kiitellä (pehmeäkantisuudesta kuitenkin pieni miinus). Kirjan alaotsikoksi lisätty Hyvinvoiva hevonen - tyytyväinen omistaja lupailee jo uudistuneesta sisällöstä, ja kirjan avaava luku hevosen hyvinvoinnista on lyhyt "puolustuspuhe", jossa korostetaan hevostaitojen merkitystä, hevosen lajinmukaisia tarpeita ja sitä, että hevosen hyvinvointi on muutakin kuin fyysistä terveyttä. (Sisällöltään se tosin on monilta osin sama kuin aiemman painoksen hevosen käyttäytymistä koskeva luku, joka tästä versiosta on näin tipahtanut kokonaan pois.) Hyvinvointi on kuuma aihe, ja sen esiin nostaminen on tältäkin kirjalta tärkeä teko, mutta laajemminkin asiaa olisi voinut käsitellä.

Ruokintaa koskeva osio on kirjan pisin ja perusteellisin, jakautuen ruoansulatukseen ja rehuihin sekä ruokinnan suunnitteluun ja toteutukseen. Saastamoisen asiantuntijuutta ei voi monikaan kyseenalaistaa, ja tässä kirjassa ladellaan vain raakaa, ajantasaista, tutkittua faktaa. Ruokintasuositukset, rehutaulukot sun muut ovat uusimman saatavilla olevan tiedon mukaisia, ja kantavat eteenpäin taas joitakin vuosia. Tärkeää tietoa, jota ei kannata sivuuttaa vaikka aiheen mielestään jo tuntisikin - kertaus on opintojen äiti, ja mukana on tottakai niitä uusiakin tiedonmurusia, jotka saattavat suorastaan kumota vanhan osaamisen.

Kiitellä täytyy myös Hyypän terveydenhoitoa koskevaa lukua, sekä tallioloja ja -säädöksiä käsittelevää Elinympäristö ja olosuhteet -osiota, jotka tosin ovat pieniä päivityksiä ja ajantasaistamista lukuunottamatta sisällöltään ja rakenteeltaan hyvin entisen kaltaiset.

Kokonaan uutta sisältöä kirjassa on alaotsikkoonkin päätynyt Tyytyväinen omistaja -osuus. Nimike ei onnistu kuvaamaan lukua oikeastaan lainkaan, sillä se käsittelee hevosalan yrittämistä, vaan ei nimi miestä pahenna, eikä myöskään tätä tiiviydestään huolimatta monipuolista katsausta yrittäjyyteen eri kanteilta. Vanhan kirjan yrittäjyyttä koskeva kappale käsitteli käytännnössä vain kannattavuuslaskelmia, jotka esitellään nyt tiivistetyssä muodossa ProAgrian nettisivuilla (kirjassa on osoite ja QR-koodi).

Kaikkiaan kirjasta jää positiivinen kuva, teksti on asiantuntevaa mutta helppolukuista, kirjan taitto tekee siitä entistä mielenkiintoisemman ja kuvitus tukee hyvin sisältöä. Pyörää ei ole keksitty uudelleen, mutta ajankohtaisiin (tai ainakin tämän viimeisen 10 vuoden aikana yleistyneisiin) ilmiöihin on tartuttu, mistä kertovat mm. lisäykset aineenvaihduntahäiriöistä, hevosten liikalihavuudesta ja hiekkaähkyistä. Pikanttina lisänä myös kengättömyyttä käsitellään, eikä edes täystyrmäävästä näkökulmasta. Kirjan käsittelemät aiheet käydään läpi riittävän perusteellisesti, mutta edelleen kaiken tasoisia lukijoita miellyttävällä, asiallisella muttei liian raskaalla tyylillä.

Sisältöä täydentämään on myös tehty muutamia, ProAgrian nettisivuilta löytyviä videoita, jotka kirjaa lukiessa voi näppärästi avata QR-koodin avulla (osoite löytyy myös tekstimuodossa kirjasta). Hauska idea, joka toivottavasti myös kestää aikaa (eli osoitteita ei muuteta tai videoita poisteta). Videoita on kaikkiaan kolmesta aiheesta, ja pisin niistä on hevosen terveystarkastusta käsittelevä, melkein puolituntinen.


Kuulostaa melko täydelliseltä, eikö? Luin kuitenkin uudistunutta kirjaa rinta rinnan vuoden 2007 painoksen kanssa, ja tuoreen teoksen ollessa omillaan varsin pätevä pakkaus, vertailussa löytyy myös moitittavaa roimasti supistuneesta sisällöstä.

Vaikka kymmenen vuoden takaisessakaan kirjassa kasvatus ei enää mahtunut kirjan nimeen, sisältöön sitä sentään mahtui muutaman sivun verran. Koska ajantasaista tietoa kasvatusasioista on joskus vaikea saada, olisin mielelläni nähnyt myös tässä kirjassa tiiviin katsauksen aiheeseen. Siitoshevosten ruokinnan seasta löytyy kuitenkin taas ProAgrian sivuille vievä osoite ja QR-koodi, jonka takaa löytyi suppeasti tietoa astutuksesta ja varsomisesta. Parempi sekin kuin ei mitään, mutta koska näiden tietojen toivoisi kuuluvan myös jokaisen hevosharrastajan yleissivistykseen, niiden toivoisi olevan itse kirjassakin mukana. Linkkien klikkailu kesken kirjan lukemisen tuntuu vähän hankalalta, ja ainakin itse koen painetun sanan lukemisen helpommaksi kuin näytöltä tapahtuvan.

Astutus ja varsominen eivät kuitenkaan ole ainoat aiheet joita leikkuri on kaltoin kohdellut, vaan uusimmasta kirjasta kokonaan uupuvat (eikä niitä ole millään nettisisällöllä korvattu) hevosen hoitoa, hevosjalostusta ja hevosen valmennusta koskevat luvut. Toki, hevosen harjaukseen ja perushoitoon saa tietoa muualtakin, mutta kun tehdään kattavaa, miksei tehdä sitten oikeasti kattavaa? Kokonaisvaltaisen hyvä hoito on kuitenkin sitä parasta hyvinvoinnin ylläpitoa. Myös jalostuksen perusteet ovat tärkeää perustietoa kenelle tahansa hevostelijalle, mutta erityisesti suren menetettyä valmennuslukua.

Karusti yleistäen voi sanoa, että ratsupuolella hevosen valmentaminen on valitettavan suuresti hämärän peitossa oleva asia, ja raviharrastajissakin löytyy niitä, jotka toimivat pitkälti vanhentuneiden käsitysten ja käytäntöjen pohjalta.  Tätä tietoutta pitäisi pyrkiä aktiivisesti lisäämään, ei vähentämään! Vuoden 2007 painoksen takakansi vielä erikseen kehaisee, että silloisessa uudistuksessa valmennusosiota on entisestään laajennettu, ja sitten se tipautetaan kokonaan pois!

Kun hevosen hyvinvointi on kirjassa pyritty nostamaan entistä suuremmalle jalustalle, puutteeksi on laskettava myös, ettei hevosen kouluttamista ja sitä, miten hevonen oppii, käsitellä lainkaan. Nämä, jos mitkä, ovat sellaiset aiheet joista suomenkielistä kirjatietoa on tietyissä piireissä kammoksuttua Kaimion kirjaa lukuunottamatta nihkeästi saatavilla, ja joiden tuominen ihan joka lajin harrastajien ja ammattilaisten ulottuville helposti lähestyttävässä ja omaksuttavassa muodossa, niin sanotusti virallisen, luotettavan tahon allekirjoittamana, olisi tärkeää.

Vaikka asiantuntevaa sisältöä on päivitetty parhaan nykytiedon mukaan, ja kääritty se kauniiseen pakettiin, ei uusi Hevosen ruokinta ja hoito näin rajujen leikkausten jälkeen voi pelkkää varauksetonta ylistystä saada. Uuden kirjan odottaisi luonnollisesti olevan entistä parempi, ei huonompi. Sillä huonompihan se tässä vertailussa selvästi on, ja eniten kiukuttaa kun niin paljon "valmista", korkeintaan pientä ajantasaisuuden tarkastusta vailla olevaa sisältöä on jätetty pois.

Lopuksi on pakko myös huomauttaa, että kirjan lähdeluettelo on hämmentävän suppea. Vielä v. 2007 painoksessa oli lähteet lueteltu hyvin yksityiskohtaisesti jokaisen luvun päätteeksi. Vaikka uudistunut kirja kierrättääkin monelta osin samaa sisältöä edeltäjänsä kanssa, kirjan viimeiseltä sivulta löytyvä lähdeluettelo käsittää vain pari hassua kirjaa sekä vinon pinon erilaisia lakeja ja säädöksiä, lähinnä tallirakennus- ja lannankäsittelyasioihin viitaten. Selvä puute tämäkin, sillä kun "teos pohjautuu uusimpaan tutkittuun tietoon", ovat lähteet mielestäni ensiarvoisen tärkeät.

Kirjan voi hankkia ProAgrian verkkokaupasta, hintaan 33,90 € sekä fyysisenä että e-kirjana.

lauantai 6. toukokuuta 2017

Horros päättyy huhtikuussa

Huhtikuu on aina aktiivisen hevoskesän käyntiinpolkaisu (vaikka kelit eivät paljon kesää ole muistuttaneetkaan) - henkeä on vedetty talven yli ja tästä ne melkein jokaviikkoiset riennot ympäri Suomea aina alkavat, eletään viikonlopusta viikonloppuun eikä meno hiljene ennen syyskuuta..

Hevosmessuista tulikin jo omassa postauksessaan kirjoitettua, mutta menokauden nousukiito alkoi jo aprillipäivänä Ratsastuskeskus Ainosta, missä osallistuin muiden seuramme nuorisovastaavien kanssa SRL:n Buustia nuorisotoimintaan -koulutukseen. Tuon koulutuksen takia jäi jo perinteeksi muodostunut Mini-kauden avauskin eli Keski-Suomen esteratsastuksen aluehallimestaruudet tänä vuonna väliin ja jouduin tyytymään Equipen kautta etäseurantaan. Itse koulutuspäivä oli mielenkiintoinen (jopa tällainen epäsosiaalinen ryhmätehtävistä ahdistuja heittäytyi ja osallistui) ja oli hienoa tutustua ensimmäistä kertaa Ainon huikeisiin puitteisiin. Samaan aikaan toisaalla Mini jäi täpärästi mitaleilta neljänneksi, mutta oli tehnyt hyvän oloiset suoritukset.

Seuraavana viikonloppuna siis messuiltiin lauantaina, mutta sunnuntai kului puolestaan kisahoitsun ja -kuvaajan (sekä vannoutuneen sumiaisenjälkikasvufanaatikon) hommissa. Aikainen herätys ja pitkä päivä palkittiin parista muuttujasta huolimatta ruusukkeella herra Kekkosen 2-tason debyytistä.


Sitten päästiinkin jo pääsiäiseen, joka oli lopulta ennakko-odotuksia hiljaisempi, "pahimmillaan" kun menoja oli kaavailtu jopa kolmeksi päiväksi (lauantaina maastoestetreenit Ypäjällä, sunnuntaina seuran match show Iitissä, maanantaina Keski-Suomen hallimestaruudet tällä kertaa kouluratsastuksessa). Kun Ypäjä kaatui keleihin eikä Mini lähtenyt aluehallimestaruuksiin mittelemään, riitti yksi tapahtumapäivä sille viikonlopulle. Seuramme nuorten järjestämä match show oli Iitissä Stable Usvalaaksossa, ja järjestelyissä auttamisen ohella (Ratsumäen talliblogi myös sponsoroi mätsäriin shinepullon, jolla lopulta palkittiin tuuheimman tukan haltija) vedettiin kenraaliharjoitukset russponi Jupiterin kanssa. Seuraavana viikonloppuna nimittäin..

No, itse asiassa ensin perjantaina oli kyllä vuorossa Nostalgia-ravit Kouvolan raviradalla, ja kun töistä sain lipun (tai oikeastaan koko nipullisen, eli riitti kavereillekin jaettavaksi), pitihän sinne tänä vuonnakin lähteä. Koko aamupäivän vielä satoi räntää ja sää näytti siltä että ravireissu sai jäädä väliin, mutta illaksi sateet kaikkosivat ja aurinko paistoi lopulta pilvettömältä taivaalta. Valokuvausta ajatellen se ei Kouvolassa ole ihan ideaalein tilanne, mutta tulipa räpsittyä mielenkiintoisia vastavalopelleilyjä jos ei muuta :D





..Mutta se viikonlopun varsinainen ohjelma, ja yksi kevään kohokohdista muutenkin, oli ponioripäivät! Ensimmäistä kertaa ylipäätään mukana näissä kinkereissä, ja tietysti vaatimattomasti heti ponin kanssa, vaikka turistiksi on niin ratsu- kuin ponioripäivillekin pitänyt jo monena vuonna lähteä. Team Qxon jalostusarvostelukevät jatkui Kuukson Kaipauksen jälkeen 3-vuotiaan gotlanninrussori Ai.Ka. Jupiterin Ypäjän-reissulla. Lauantai meni näyttelyohjeita päntätessä ja shettisten arvosteluja Uudet Hevoskasvattajat -livestriimin kautta seuratessa, ja sunnuntaina lähdimme halkomaan lumista maisemaa kohti Ypäjää. Paikan päällä pyydettiin esittämään vielä toinenkin russi, ihana herrasmies Piktor, joten kehässä tuli juostua sitten kahden ponin kanssa. "Jupi" palkittiin II palkinnolla ja päivän parhaana russina, Piktorin pisteet valitettavasti jäivät alle hyväksymisrajan.


Poni on myynnissä jalostuksesta kiinnostuneeseen kotiin!
Ponioripäivistä jäi kyllä sellainen kipinä, että oikeasti täytyy ottaa ensi vuoden turistireissu vakavaan harkintaan, eivätkä ne ratsuoripäivätkään pahaa tekisi (niitäkin tuli sentään tänä vuonna seurattua Uudet hevoskavattajat -streamin kautta). Joskus vuosia sitten tuli ahkerasti seurattua niin poni- kuin ratsuhevosjalostuksenkin suuntauksia, mutta nyt on myönnettävä, että into on kohdistunut niin vahvasti suomenhevosiin, että on ihan pihalla siitä, mitä ratsujen ja ponien saralla tapahtuu. Itsensä sivistäminen myös muiden kuin oman rodun/lajin parissa tuo kuitenkin lisää näkemystä myös siihen omaan tekemiseen.

Vappuviikonloppukaan ei lepoa (tai suurempia pippaloita) suonut, sillä Kymijoen Ratsastajat järjesti 1-tason este- ja kouluratsastuskilpailut lauantaina ja sunnuntaina. Lauantaina kuvailin kisoja portinavauksen ohessa, sateisena sunnuntaina linnoittauduin kansliatelttaan kameran kanssa zoomailemaan. Estekisojen kuvat pungersin jo kisaviikonloppuna julkaisukuntoon (käsite on suhteellinen) ja nettiin asti, koulukuvat odottavat vielä oikeaa hetkeä ja innostusta. Pientä ruostetta havaittavissa kuvaajan otteissa talven jälkeen, mutta ensimmäiset kunnon kuvailut "uuden" (onhan se jo puolisen vuotta minulla ollut, mutta kuvattua on talvikaudella tullut loppujen lopuksi vähän) putken kanssa jättivät hyvän fiiliksen. Parikiloisen möhkön kannattelu tuntui kyllä käsissä väkivaltaisena puutumisena kisojen jälkeisinä aamuina, miksei niitä ranne-botteja muista käyttää ennaltaehkäisevästi, ja missä ne kaikki ylipäänsä ovat aina silloin kun niitä tarvitsee.. ;)



Siinähän se huhtikuun kertaus sitten olikin pääpiirteissään. Toukokuussa tahti tuntuu vain kiihtyvän, eilen oli jo Rabbelugnin Ratsastajien järjestämä Tiina Tuunasen ja Anni Timosen luento kilpahevosten hoidosta (tästä en kirjoittele sen enempää vaikka mielenkiintoinen ilta olikin ja omia muistiinpanoja on monta sivua, sillä Ellikiltä on tulossa tekstiä tapahtumasta). Yhdelle viikonlopulle on mieltäylentävä neloisbuukkaus, katsotaanpa minne silloin on suunta.. :D Saatan ehkä ruksia bucket listiltäni eversti Carden klinikan (ellei jopa samana viikonloppuna myös Kyran, jos Ypäjälle asti lähtisi), mutta ykköstavoite kuitenkin lienee päästä omaa poniakin näkemään. Syyskuun kuninkaallisista on jo kulunut pitkä aika..

tiistai 11. huhtikuuta 2017

Hevoset 2017

Messukevät jatkui perinteiseen tapaan Helsingin jälkeen Tampereella, vaikka melko hilkulla olikin tämän vuoden jääminen kokonaan väliin. Lippu tuli kuitenkin taas viime tingassa arvonnasta voitettua, joten piti myös pummia kimppakyyti, ja niin Hevoset-messut kutsuivat minua lauantaina.

Keppareita, silmänkantamattomiin keppareita
Jos moitin jo Horse Fairin sekavaksi uudistunutta ohjelmasivustoa, oli Hevoset lähtenyt ensivilkaisulta yhtä hankalalle linjalle taulukoineen - ne tosin saa yhdellä klikkauksella kätevästi aikajärjestykseen, minkä huomasin itse vasta nyt, kun omaa messupäivää suunnitellessa totesin vain "nope", suljin sivut ja kaivoin messuoppaan virkaa toimittavan Hippoksen ja korostustussin esiin. Old school! Ohjelmatärpit sentään tallensin taulukkona Google Driveen kätevästi puhelimella selattavaksi. Jos HHF meni tänä vuonna vähän lonkalta vetäistynä, oli vuorostaan Tampereen reissu tupaten täynnä ohjelmaa ja sen verran päällekkäisyyksiä, että jostain oli aina tingittävä.

Itse olin eniten kiinnostunut Hyvinvoiva hevonen -seminaarista, mutta beggars can't be choosers ja tämä pätee myös kyydinkinuajiin, lähtöaikataulu oli sellainen että ei ehtinyt. ProAgrian uudistuneen Hevosen ruokinta ja hoito -kirjan kävin kuitenkin lohdutukseksi kotiuttamassa expon puolelta, messutarjoushintaan 30 eurolla. Katsotaas, saisiko tuosta jonkun kirja-arvostelunkin aikaiseksi, mutta ensivaikutelma on ennestään pätevän kirjan päivitetystä versiosta hyvin vaikuttunut!


Saavuttiin paikalle hieman yhdentoista jälkeen, ja kahlattuani tiiviin ihmismassan läpi A-hallista E:n puolelle oli ensimmäinen ohjelmanumero satulaseppä Lina Lagströmin esitys satulan rakenteesta, runkovioista ja erilaisista toppausmateriaaleista Racing-areenalla. Tuli paljon uuttakin asiaa tässä puolen tunnin sessiossa. Sen päätyttyä ihan suoraan sanoen unohdin että perässä klo 12 alkaen olisi seurannut satulansovitusta, ja kun expoa hetken silmäiltyäni tajusin erheeni, oli katsomo jo sen verran täynnä etten enää viitsinyt änkeä sen ääreen. Playssonin blogimiitissäkin olin miettinyt pyörähtäväni, mutta etäisyys koko messualueen täysin vastakkaiselta laidalta katsoen tuntui liian pitkältä :P Expon puolella ehti vaihtaa kuulumisia tuttavien kanssa, ja lähdin sitten puskemaan tietäni takaisin A-halliin seuraavan ohjelmanumeron ääreen.

Jaana Tainio ja Niina Kirjorinne. Kirjorinteen blogi on jo pitkäaikainen suosikkini. Vanha ratsu Capital on siirtynyt toisenlaiseen opetuskäyttöön.
Helmikuussa harmitti aivan suunnattomasti kun Ääneseudun Ratsastajien Polleparkissa järjestämä biomekaniikka- ja satulaklinikka meni sivu suun, mutta messuilla pientä lohtua tarjosi Niina Kirjorinne omalla ständillään, kun tuolla klinikalla yhdessä Kirjorinteen kanssa esiintynyt eläinlääkäri ja eläinkiropraktikko Jaana Tainio avasi tunnin verran hevosen anatomian ja biomekaniikan perusteita. Tunti on toki vain pintaraapaisu, mutta hyvin antoisa sellainen! (Ja muistin huokailla myös maaliskuussa Kaustisella järjestetyn Tainion hevosenavauskurssin perään..) Livelähetyksen videot löytyvät parissa pätkässä FB:sta F:ma Niina Kirjorinne. Kun pari viikkoa sitten olin Heli Hyytiäisenkin biomekaniikkaluennolla, tässä alkaa taas kurssikuume uhkaavasti nousta..


Onnellinen hevonen -osaston ohjelmaa olisi tehnyt mieli seurata vaikka koko päivä, mutta kun tuota päällekkäistä kiinnostavaa oli niin paljon, suuntasin sinne vasta kuulemaan Tuija Rosenqvistin haastattelua hevosen oma-aloitteisuudesta ja ratkaisukyvystä esteillä. Hevosen oikeus valita on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina, joten oli mielenkiintoista kuulla ratsastusalan ammattilaisen mielipide asiaan. Kenttähevosista tulikin oivallettua tuossa tuokiossa paljon uusia näkökulmia, siitä miten tiukka kontrolli ja orjallinen kuri ei olekaan tuon lajin hevosten kanssa niin toivottu asia, vaan hevosen oma ratkaisukyky on tärkeä turvallisuustekijä maastoesteillä eikä sitä voi esimerkiksi liialla kouluratsastuksen hinkkaamisella tappaa, ja siksi huipputason hevosilla se kouluratsastuksellinen taso ei ole niin korkea. Kun hevonen saa kehittää itseluottamustaan ja harjoitella omien ratkaisujen tekemistä, se osaa niitä tiukassa paikassa tehdäkin. Tähän hyvänä harjoituksena Rosenqvist mainitsi esimerkiksi jumppasarjojen hyppäämisen pitkin ohjin, näin etäisyyksien ja ponnistuspaikkojen arvioinnista oma-aloitteisesti tulee hevoselle tuttua. Jos ja kun joudutaan tilanteeseen jossa hevonen joutuu tekemään omia ratkaisujaan, ratkaisukykyään treenanneella hevosella on paremmat valmiudet toimia järkevästi ja turvallisesti kuin hevosella, joka aina säntillisesti noudattaa ratsastajan jokaista komentoa ja on tottunut siihen, että se aina tuodaan täydellisiin paikkoihin eikä sen tarvitse (eikä se edes saa) käyttää omaa päätään. Mielenkiintoista!


Seuraavaksi Onnellinen hevonen -lavalle luennoimaan astui Minna Tallberg, joka piti tiiviin paketin kivun vaikutuksesta hevosen käyttäytymiseen, ilmeisiin ja eleisiin. Jos pää pursusi asiaa ja oivalluksia jo ennestään, ei Tallbergin luentokaan helpolla päästänyt, vaan oli jopa päivän kohokohta. Eikä se kurssikuume ainakaan helpottanut, kun jo ennestään olin haaveillut Tallbergin pidemmän ja laajemman hevostuntemus-luennon järjestämisestä täällä Kouvolan seudulla.

Loppupäiväksi sentään vaihdoin viihteelle, kun Hankkija-areenalla esiintyivät suomenhevosoriit..

Lavilan Viljo
Säämies
Lakeuden Ihme

Vaihdoissa oli kaikilla astetta enemmän nostetta!
Nämä Pohjanmaan pienet punaiset menevät minulla aina sekaisin eikä asiaa ainakaan helpota kun ne laitetaan samaan esitykseen, mutta kuvassa pomppuvaihtojaan esittämässä Romeon Poju
Ja tässä vauhdikas Pikku-Jätkä
Valon Veikka
Pientä messuväsymystä jo kokien kiertelin oriesitysten jälkeen vielä expoa. Päästyäni juuri kehumaan joukosta bongatulle tutulle etten ollut ostanut kuin sen yhden kirjan, kävelin Hankkijan osaston ohi ja satuin vilkaisemaan koria jossa oli EQCoden tummanharmaita, hopeakanttisia villavilttejä 35 eurolla. Kun värit olivat niin just minua ja materiaalikin tuntui hyvältä, olihan se pakko sitten kaapata kainaloon ja kassalle. Eipä noilla näköjään normaalistikaan ole hintaa kuin 39,90 että ei tuo alennus nyt niin huima ollutkaan, mutta joka tapauksessa tosi hyvän oloinen viltti tuohon hintaan. Onneksi olin sopinut perjantaina kahden varastossa hillotun Equiline-huovan kaupoista, ostomorkkis oli hieman pienempi.

Painavan viltin kanssa siirryin sitten katsomoon ja istahdin alas ensimmäistä kertaa sitten satulaesityksen. Katselin Hevosopiston suomenhevosesitystä ja ponien Eliittinäyttelyn, ja sitten kyytimme lähti kohti kotia.


Pakollinen vastakkainasettelu Helsingin ja Tampereen messujen välillä kallistuu kyllä tänä vuonna Tampereen kirkkaaseen voittoon - HHF supistuu ja pyörii (imho) liikaa estekisojen ympärillä, Hevoset pullistelee liitoksistaan kävijäennätyksiä lyöden ja sisällöllä, jonka parissa viettäisi helposti kaksi päivää. Moittia ei voi kuin sitä, että valinnanvaikeus iski kun puoliakaan kiinnostavista ohjelmanumeroista ja tietoiskuista ei ehtinyt näkemään, vaikka messuilla vierähti melkein koko päivä. Nytkään en ihan oikeasti ehtinyt edes syömään :D

Jos sattuu seuraamaan minua Instagramissa, on ehkä huomannut että bucket listini kohokohta, "joskus vielä Equitanaan" on vaihtunut muotoon "2019 Equitanaan!" ja siksi verestän saksan "taitojani" ala-asteelta (ei vaan, luinhan minä lukiossakin muuten uudelleen kurssin tai pari alkeita). Duolingon kieltenopiskelusovelluksen jokapäiväinen naputtelu on helppoa, riittävän matkakassan kartuttaminen voi olla toinen juttu, mutta onhan tässä kaksi vuotta aikaa.. ;)

P.S. Kenen kuningasidea oli tehdä talvinen ulkoasu? Ehkä minä tämän vielä johonkin päivitän.
Edit: Nyt vallalla joku hätävaraquickfix ilman lumihiutaleita. Eli tätä varmaan käytetään seuraavat viisi vuotta.

torstai 23. maaliskuuta 2017

Ori poikineen - suomenhevosten superviikonloppu

Jos tulevana suvena.. aargh! Jämpti & Lakeuden Ihme
Luulin että on kulunut tarpeeksi aikaa, että voin jo katsella OriSuoran kuvia ilman, että se kirottu Lauri Tähkä alkaa soida päässäni. Olin väärässä.

Työelämäni ensimmäisen talviloman ajankohta oli valittu tarkkaan, sillä Bastille keikkaili Helsingissä 8.3. ja suomenhevosten superviikonloppua puolestaan vietettiin Ypäjällä 10.-12. maaliskuuta. Kotiuduttuani torstaina yhden yön kaupunkilomaltani oli edessä matkatavaroiden vaihto pitkää hevos- ja kuvausviikonloppua varten (hätäisen pakkaamisen vielä keskeytti aivan viime tinkaan mennyt uuden kamerarepun tupsahdus pakettiautomaattiin, sillä reppu oli ihan pakko saada mukaan), ja taas mentiin. Kirkkonummella ratsuttajan luona orinäyttelyyn oli valmistautunut sph-ori Kuukson Kaipaus, jonka ohjaksissa olisi juoksuhommia luvassa Ypäjällä. Kun se sai numerokseen iloisesti ykkösen ja näyttely alkoi perjantaina kello 7:30, lähdettiin suosiolla jo edeltävänä iltana puunaamaan heppaa ja laittamaan kaikki valmiiksi aamua varten, aamulla kun piti startata tallilta jo ennen viittä. Tallikämpässä nukutun yön jälkeen pistettiin ponny kyytiin ja se oli menoa sitten.


Siinä aamuseitsemältä lenkkareita kiristellessä olin kyllä kerrankin hyvin iloinen siitä, että aikaiset aamuherätykset kuuluvat arkirutiineihin.. :D Päivä alkoi mittauksilla, ell-tarkastuksella ja rakennearvostelulla, jotka Ukko suoritti mallikkaasti. Välissä oli aikaa seurata muiden arvosteluja ennen Ukon irtohypytystä.

Hiljalan Fantom lautakunnan syynissä
Ja näin Ukko hyppää (ja Krista juoksee):


Kulta-ahon Kasimir oli itselleni jo lähtökohtaisesti viikonlopun mielenkiintoisimpia oreja
Perjantain osalta omat suoritukset olivat ohi, ja loppupäivä kului turistina R-oriiden estekokeita ja illan kutsukilpailuja katsellessa ja kuvaillessa.

Perjantaipäivän parhaana (T- ja ajettavuuskokeen P-oreista) palkittiin Ta-suunnalle jalostusarvosteltu monitoimiori Velhonen

Tuomarin lahjominen oli sallittua, ja Carl-Harry Frey sai fanijoukkojen ihailun lisäksi mm. kukkia, vaaleanpunaiset lasit ja puukon (tarkemmin "puukon tai puukosta", tuloksesta riippuen)
Jalopeno vei kür-kilpailun voiton


Perjantai oli pitkä päivä, ja aikaisin alkoi myös lauantai, sillä askellajikokeessakin Ukon suoritusvuoro oli ensimmäisenä, 7:30..



Meinasi tulla tippa linssiin kuvaajallakin tämän upean 4-vuotiaan menoa ihastellessa. Isänsä Sumiaisen pienempi painos. Ja taas minä jossittelin sitä minun sumppivarsaunelmaani. Mutta ehkä se on sitten ukkovarsa. Tai kekkosvarsa. Pitäisi vain olla vähän isompi tamma sitä yhdistelmää varten, 147 cm + 149 cm ei ehkä ole järkevin paritus, eiköhän tuo yksi väliinputoajakokoinen jo riitä.. :P

Hienosti sujuneiden suoritusten jälkeen ei Team Qxon osalta odoteltu enää kuin palkintojenjakoa, joten aamupalan kautta oli suunta takaisin katsomoon. Oriiden koulukokeita ja Anna Kärkkäisen työskentelyä koeratsastajana oli kiehtovaa seurata. Vaikka ori esiintyi kuinka edukseen oman ratsastajan kanssa, aina Anna sai niistä pykälää enemmän irti!

Edelleen liputin Kulta-ahon Kasimirin puolesta..
..ja niinhän se R- ja PR-oriiden osalta parhaana palkittiin!
Tuomaristo otti aikansa päätöksiä ja palkintoja miettiessään, mutta lopulta päästiin palkitsemisiin asti. Ukon tuloksia ei tarvinnut kauaa jännittää, kun se oli ensimmäisenä myös arvosteluaan kuulemassa: hieno II palkinto tälle nuorukaiselle!



Kun orinäyttely saatiin palkitsemisten myötä päätökseen, Ypäjä-hallin valtasi suomenratsujen ja -pienhevosten orishow OriSuora, joka oli koonnut paikalle lähes 30 jalostukseen hyväksyttyä komistusta. Olin suunnitellut sen videoimista ja osan esityksistä kuvasinkin, mutta taidan jättää klipit vain omaksi ilokseni. Uudet hevoskasvattajat -FB:ssa kun on esitykset nähtävillä, ja monella oreilla on omatkin videonsa julkaistuna. Jalustasta huolimatta oma kuvausjälki ei ole ihan priimaa, kun kameran nokassa oli 70-200mm objektiivi.. Akkukin alkoi huomautella varauksen vähyydestä, joten loppupäästä otin ihan vain kuvia joistain oreista.

Lakeuden Ihme
Rannan Ruhtinas
Kaiken kaikkiaan kahdessa päivässä tuli nähtyä hieno kattaus suomenhevosoreja! Aiemmin en olekaan orinäyttelyihin päässyt paikalle, mutta oli mielenkiintoista olla myös "kulissien takana", tallioloissa seuraamassa hevosia (niin näyttelyyn kuin kutsukilpailuun/OriSuoraan osallistuvia). Laajassa valikoimassa oreja oli varmasti jokaiselle jotakin, suomenhevosen monikirjoisuus tuli hyvin esille kun esillä oli hevosia laidasta laitaan mm. koon ja tyypin osalta. Onhan se hassua ajatella, että esimerkiksi pieni ja ponimainen, 138 cm korkea Vuohimäen Havu ja suuri ja sporttinen, 170 cm korkea Hessin Leevi edustavat samaa rotua! Orinäyttelystä suomenhevosjalostus sai monta mielenkiintoista uutta vaihtoehtoa, joissa oli myös suvullisesti mukavaa vaihtelua. Omaa suosikkia on paha nostaa tuosta joukosta, mutta kun Kasimir kiinnosti koko näyttelyn ajan, täytyy varmaan kompata tuomariston valintaa ;) Ja tottakai myös Kuukson Kaipausta on kehaistava, vaikka osittain puolueellinen sen suhteen olenkin. Sumiaisen jälkeläisnäyttö on pienestä määrästä huolimatta laadultaan huikeaa, ja on hienoa saada orille nyt hyväksytty poika jatkamaan sukua.

Kiinnostuitko Ukosta? Tsekkaa tiedot Facebookista!