Hevoset 2017

Messukevät jatkui perinteiseen tapaan Helsingin jälkeen Tampereella, vaikka melko hilkulla olikin tämän vuoden jääminen kokonaan väliin. Lippu tuli kuitenkin taas viime tingassa arvonnasta voitettua, joten piti myös pummia kimppakyyti, ja niin Hevoset-messut kutsuivat minua lauantaina.

Keppareita, silmänkantamattomiin keppareita

Jos moitin jo Horse Fairin sekavaksi uudistunutta ohjelmasivustoa, oli Hevoset lähtenyt ensivilkaisulta yhtä hankalalle linjalle taulukoineen - ne tosin saa yhdellä klikkauksella kätevästi aikajärjestykseen, minkä huomasin itse vasta nyt, kun omaa messupäivää suunnitellessa totesin vain "nope", suljin sivut ja kaivoin messuoppaan virkaa toimittavan Hippoksen ja korostustussin esiin. Old school! Ohjelmatärpit sentään tallensin taulukkona Google Driveen kätevästi puhelimella selattavaksi. Jos HHF meni tänä vuonna vähän lonkalta vetäistynä, oli vuorostaan Tampereen reissu tupaten täynnä ohjelmaa ja sen verran päällekkäisyyksiä, että jostain oli aina tingittävä.

Itse olin eniten kiinnostunut Hyvinvoiva hevonen -seminaarista, mutta beggars can't be choosers ja tämä pätee myös kyydinkinuajiin, lähtöaikataulu oli sellainen että ei ehtinyt. ProAgrian uudistuneen Hevosen ruokinta ja hoito -kirjan kävin kuitenkin lohdutukseksi kotiuttamassa expon puolelta, messutarjoushintaan 30 eurolla. Katsotaas, saisiko tuosta jonkun kirja-arvostelunkin aikaiseksi, mutta ensivaikutelma on ennestään pätevän kirjan päivitetystä versiosta hyvin vaikuttunut!

Saavuttiin paikalle hieman yhdentoista jälkeen, ja kahlattuani tiiviin ihmismassan läpi A-hallista E:n puolelle oli ensimmäinen ohjelmanumero satulaseppä Lina Lagströmin esitys satulan rakenteesta, runkovioista ja erilaisista toppausmateriaaleista Racing-areenalla. Tuli paljon uuttakin asiaa tässä puolen tunnin sessiossa. Sen päätyttyä ihan suoraan sanoen unohdin että perässä klo 12 alkaen olisi seurannut satulansovitusta, ja kun expoa hetken silmäiltyäni tajusin erheeni, oli katsomo jo sen verran täynnä etten enää viitsinyt änkeä sen ääreen. Playssonin blogimiitissäkin olin miettinyt pyörähtäväni, mutta etäisyys koko messualueen täysin vastakkaiselta laidalta katsoen tuntui liian pitkältä :P Expon puolella ehti vaihtaa kuulumisia tuttavien kanssa, ja lähdin sitten puskemaan tietäni takaisin A-halliin seuraavan ohjelmanumeron ääreen.

Jaana Tainio ja Niina Kirjorinne. Kirjorinteen blogi on jo pitkäaikainen suosikkini. Vanha ratsu Capital on siirtynyt toisenlaiseen opetuskäyttöön.

Helmikuussa harmitti aivan suunnattomasti kun Ääneseudun Ratsastajien Polleparkissa järjestämä biomekaniikka- ja satulaklinikka meni sivu suun, mutta messuilla pientä lohtua tarjosi Niina Kirjorinne omalla ständillään, kun tuolla klinikalla yhdessä Kirjorinteen kanssa esiintynyt eläinlääkäri ja eläinkiropraktikko Jaana Tainio avasi tunnin verran hevosen anatomian ja biomekaniikan perusteita. Tunti on toki vain pintaraapaisu, mutta hyvin antoisa sellainen! (Ja muistin huokailla myös maaliskuussa Kaustisella järjestetyn Tainion hevosenavauskurssin perään..) Livelähetyksen videot löytyvät parissa pätkässä FB:sta F:ma Niina Kirjorinne. Kun pari viikkoa sitten olin Heli Hyytiäisenkin biomekaniikkaluennolla, tässä alkaa taas kurssikuume uhkaavasti nousta..

Onnellinen hevonen -osaston ohjelmaa olisi tehnyt mieli seurata vaikka koko päivä, mutta kun tuota päällekkäistä kiinnostavaa oli niin paljon, suuntasin sinne vasta kuulemaan Tuija Rosenqvistin haastattelua hevosen oma-aloitteisuudesta ja ratkaisukyvystä esteillä. Hevosen oikeus valita on herättänyt paljon keskustelua viime aikoina, joten oli mielenkiintoista kuulla ratsastusalan ammattilaisen mielipide asiaan. Kenttähevosista tulikin oivallettua tuossa tuokiossa paljon uusia näkökulmia, siitä miten tiukka kontrolli ja orjallinen kuri ei olekaan tuon lajin hevosten kanssa niin toivottu asia, vaan hevosen oma ratkaisukyky on tärkeä turvallisuustekijä maastoesteillä eikä sitä voi esimerkiksi liialla kouluratsastuksen hinkkaamisella tappaa, ja siksi huipputason hevosilla se kouluratsastuksellinen taso ei ole niin korkea. Kun hevonen saa kehittää itseluottamustaan ja harjoitella omien ratkaisujen tekemistä, se osaa niitä tiukassa paikassa tehdäkin. Tähän hyvänä harjoituksena Rosenqvist mainitsi esimerkiksi jumppasarjojen hyppäämisen pitkin ohjin, näin etäisyyksien ja ponnistuspaikkojen arvioinnista oma-aloitteisesti tulee hevoselle tuttua. Jos ja kun joudutaan tilanteeseen jossa hevonen joutuu tekemään omia ratkaisujaan, ratkaisukykyään treenanneella hevosella on paremmat valmiudet toimia järkevästi ja turvallisesti kuin hevosella, joka aina säntillisesti noudattaa ratsastajan jokaista komentoa ja on tottunut siihen, että se aina tuodaan täydellisiin paikkoihin eikä sen tarvitse (eikä se edes saa) käyttää omaa päätään. Mielenkiintoista!

Seuraavaksi Onnellinen hevonen -lavalle luennoimaan astui Minna Tallberg, joka piti tiiviin paketin kivun vaikutuksesta hevosen käyttäytymiseen, ilmeisiin ja eleisiin. Jos pää pursusi asiaa ja oivalluksia jo ennestään, ei Tallbergin luentokaan helpolla päästänyt, vaan oli jopa päivän kohokohta. Eikä se kurssikuume ainakaan helpottanut, kun jo ennestään olin haaveillut Tallbergin pidemmän ja laajemman hevostuntemus-luennon järjestämisestä täällä Kouvolan seudulla.

Loppupäiväksi sentään vaihdoin viihteelle, kun Hankkija-areenalla esiintyivät suomenhevosoriit..

Lavilan Viljo

Säämies

Lakeuden Ihme

Vaihdoissa oli kaikilla astetta enemmän nostetta!

Nämä Pohjanmaan pienet punaiset menevät minulla aina sekaisin eikä asiaa ainakaan helpota kun ne laitetaan samaan esitykseen, mutta kuvassa pomppuvaihtojaan esittämässä Romeon Poju

Ja tässä vauhdikas Pikku-Jätkä

Valon Veikka

Pientä messuväsymystä jo kokien kiertelin oriesitysten jälkeen vielä expoa. Päästyäni juuri kehumaan joukosta bongatulle tutulle etten ollut ostanut kuin sen yhden kirjan, kävelin Hankkijan osaston ohi ja satuin vilkaisemaan koria jossa oli EQCoden tummanharmaita, hopeakanttisia villavilttejä 35 eurolla. Kun värit olivat niin just minua ja materiaalikin tuntui hyvältä, olihan se pakko sitten kaapata kainaloon ja kassalle. Eipä noilla näköjään normaalistikaan ole hintaa kuin 39,90 että ei tuo alennus nyt niin huima ollutkaan, mutta joka tapauksessa tosi hyvän oloinen viltti tuohon hintaan. Onneksi olin sopinut perjantaina kahden varastossa hillotun Equiline-huovan kaupoista, ostomorkkis oli hieman pienempi.

Painavan viltin kanssa siirryin sitten katsomoon ja istahdin alas ensimmäistä kertaa sitten satulaesityksen. Katselin Hevosopiston suomenhevosesitystä ja ponien Eliittinäyttelyn, ja sitten kyytimme lähti kohti kotia.

Pakollinen vastakkainasettelu Helsingin ja Tampereen messujen välillä kallistuu kyllä tänä vuonna Tampereen kirkkaaseen voittoon - HHF supistuu ja pyörii (imho) liikaa estekisojen ympärillä, Hevoset pullistelee liitoksistaan kävijäennätyksiä lyöden ja sisällöllä, jonka parissa viettäisi helposti kaksi päivää. Moittia ei voi kuin sitä, että valinnanvaikeus iski kun puoliakaan kiinnostavista ohjelmanumeroista ja tietoiskuista ei ehtinyt näkemään, vaikka messuilla vierähti melkein koko päivä. Nytkään en ihan oikeasti ehtinyt edes syömään :D

Jos sattuu seuraamaan minua Instagramissa, on ehkä huomannut että bucket listini kohokohta, "joskus vielä Equitanaan" on vaihtunut muotoon "2019 Equitanaan!" ja siksi verestän saksan "taitojani" ala-asteelta (ei vaan, luinhan minä lukiossakin muuten uudelleen kurssin tai pari alkeita). Duolingon kieltenopiskelusovelluksen jokapäiväinen naputtelu on helppoa, riittävän matkakassan kartuttaminen voi olla toinen juttu, mutta onhan tässä kaksi vuotta aikaa.. ;)

P.S. Kenen kuningasidea oli tehdä talvinen ulkoasu? Ehkä minä tämän vielä johonkin päivitän.
Edit: Nyt vallalla joku hätävaraquickfix ilman lumihiutaleita. Eli tätä varmaan käytetään seuraavat viisi vuotta.