sunnuntai 28. kesäkuuta 2009

Päivitystä välillä


On taas ollut vähän hiljaiseloa blogin puolella.. :)

Koko lauma on jo jonkin aikaa tarhannut kimpassa, hyvin Hirmu otti Minjan vastaan ja sopivan napakalla otteella toimii hoitotätinä. Nyt on heinät pellolla nurin, ja pääsevät siis laitumelle kunhan heinät on korjattu ja ruoho vähän päässyt kasvamaan. Sitä odotellessa!

Erinäiset talliremontit, budjettilaskut ja toiminnan laajennukset vaivaavat taas mieltä. Pieni ratsastustalli elättäisi täällä itsensä (ja minutkin) pessimistisimmilläkin laskelmilla, ja olisi mielekästä pyörittää. Tallipaikkojakaan ei tarvitsisi lisää, joskin karsinat uudelleen sijoittamalla saisi yhden uuden isoponiboksin, pienen pihaton haluaisin, ja iso ryhmätarha pitäisi kunnostaa (= hakkuuaukion raivaus lähinnä). Hevosia ja poneja tietysti pitäisi ostaa muutama lisää, mutta periaatteessa alkukustannukset ja lainantarve olisivat maltilliset esim. täysihoitotalliksi muuttamiseen verrattuna (ja myös tulot suuremmat). Tottakai tämä vaatisi myös itseltäni kouluttautumista, harrasteohjaajan tutkintoa lähinnä. Ratsastuksenohjaajaksi opiskelua voisi harkita sitten myöhemmin, jos/kun nälkä kasvaa. No, jatketaan laskelmia ja selvitetään vähän remontti- ja muita hintoja. Halua omaan yrittäjyyteen kuitenkin olisi, kun palkkatilanne ei hevostenhoitajana työskennellessä ole huikea ja tulevaisuudennäkymät ovat olemattomat, mutta hevosala kuitenkin on se oma juttu.

Tallistakin voisi laittaa vähän kuvia näytille:


tiistai 9. kesäkuuta 2009

Takaisin satulaan

Eilen Hirmukin sai uudet popot alle, joten päästiin takaisin ratsuiluprojektin pariin, jota koitin vähän aktivoittaa ennen rokotuslomaa. Koko talvikausi kun meni miten meni, mutta nyt yritän vähän ryhdistäytyä ja muutakin kuin satunnaisesti maastoilla sen kanssa. Eilen siis harrastettiin vähän lännenratsastushenkistä kentällä palloilua. Tähän väliin huomio: minun lännenratsastukseni on melko lailla itseoppinutta, ja sulautettu muuhun ratsastukseen. Toisin sanoen, koko "filosofiani" ratsastuksessa (ja yleisesti hevosenkäsittelyssä) perustuu siihen että poimitaan kaikista tyylisuunnista, ideologioista yms. laaja paketti, "työkalupakki", josta voi poimia itselleen (ja kulloinkin käsiteltäville hevosille) sopivia asioita toimivaksi kokonaisuudeksi. Itse kun en missään nimessä ole kiinnostunut kilpaurheilusta, ja ratsastan lähinnä omaksi ilokseni, haluan sen olevan mahdollisimman helppoa ja yksinkertaista, mutta silti hevosta oikein kehittävää ja "hyvää ratsastusta". Näinpä erityisen paljon vaikutteita olen imenyt Centered Ridingista, klassisesta ratsastuksesta ja westernistä. Mimmu onneksi toimii vähälläkin vaivalla kuin unelma, ja Hirmukin sen verran ymmärtää että sen kanssa on mukava puuhastella :) No, joka tapauksessa eilen lännenvermeillä harjoiteltiin painoavuilla siirtymisiä ja kääntymisiä ("neliöharjoitusta"). Nämäkin Himpura handlaa oikein hyvin, mutta sen keskittymiskyky on sama kuin 3-vuotiaalla ADHD-lapsella, mikä asettaa korkean kynnyksen omalle kärsivällisyydelle.. Jatkuvasti saa olla kehumassa ja uutta tekemistä keksimässä, ilman että menee ihan touhottamiseksi.

Ja kiipesinpä eilen Mimmunkin selkään! Niin kaihoisasti se työnarkomaani katseli satuloidun Hirmun perään, että nakkasin sillekin suitset päähän ja vein kentälle lapsineen. Minä kun luulin että Mimmu olisi niin tohkeissaan Minjan perään ettei ratsastuksesta tulisi mitään - ja mitä vielä! Kunhan selkään pääsin, ei tamma luonut katsettakaan varsalle, joka veti pukkilaukkaa pitkin kenttää. Mimmu suorastaan huokui tyytyväisyyttä, joten pientä liikuntaa varmaan ryhdytään harrastamaan.

No, nyt sinne tallille taas.

torstai 4. kesäkuuta 2009

Blogi uudistuu

Tästä eteenpäin blogissa kertoilen vähän laajemmin kotitallin asioista, ja kenties luvassa on myös yleistä pohdiskelua hevosalasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Katsotaan :)

Eilen oli eläinlääkäripäivä, rokotukset ja madotukset on taas vaihteeksi hoidettu ja Minja sai tarkastuksessa puhtaat paperit ("hengitys - joo, näyttää hengittävän"), joten tänään kävin tekemässä vakuutushakemuksen. Vastedes neiti on turvattu perushenkivakuutuksella, ratsun eläinlääkärikuluvakuutuksella sekä vastuuvakuutuksella. Kallista lystiä, mutta onpa sekin asia nyt hoidossa.

Lienee oikeus ja kohtuus tässä yhteydessä esitellä myös toinen, tai siis kolmas hevoseni. Haanen Hirmu on 9-vuotias suomenhevostamma, johon tutustuin ja ihastuin opiskeluaikoinani Perhon maaseutuopistolla, missä se on syntynyt ja kasvanut, ja tehnyt päivätyönsä hevostenhoitajaoppilaiden ajotunneilla juosten. Sittemmin kun hevosia siellä vähensivät, oli se pakko saada omaksi. Semmoista persoonaa ei ole toista, eivätkä Himpuran luonteenpiirteet ihan kaikkia viehätäkään. Huumorintajua tamma kysyy käsittelijältään, se kun on vähän blondi ja ikuinen varsa, mutta hupia se myös tarjoaa kun sille aikansa ja kärsivällisyytensä uhraa. Minulla Hirmu on puhtaasti puskahevosena, sillä ajellaan ja ratsastellaan vailla suurempia tavoitteita. Ratsuna se osaa aivan perusasiat, eikä juuri välitä kentällä pyörimisestä, mutta maastossa on varma ja mukava. Hirmu on minulle "elämäni hevonen", hurmaava temppukone jonka kanssa ei tarvitse ottaa paineita mistään.