sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

336 km, 4 h 57 min

Näyttelyhulluus iski ihan lopullisesti, kun koko kesän jahkaamisen jälkeen viimeisen ilmoittautumispäivän uhkaavasti lähetessä ryhdyin ihan tosissani miettimään, lähdetäänkö Minin kanssa kuitenkin 20.8. SuoRan valtakunnalliseen suomenhevosratsujen ja pienhevosten näyttelyyn Joensuuhun. Matkaa on Google Mapsilta kysyttäessä otsikon lupaamat kilometrit, aika-arvio tietysti kopin kanssa ajellessa ylittyy.. Mutta hei, kerran se vain kirpaisee. Ja perjantaina laitoin ilmoittautumisen menemään! Nyt vain toivotaan, että näyttely alkaisi vasta klo 12, jotta ei tarvitsisi yön yli kestävää reissua tehdä. Pitäisi kuitenkin järjestää majoittumiset hevoselle ja huoltojoukoille, ja kustannuksiakin tämä mukavasti lisäisi.. Mutta ei myöskään houkuta ajatus matkaan lähdöstä aamuyön tunteina.

Itse asiassa Mini on jo kokenut näyttelyhevonen. Tässä valtakunnallisissa 2008 Mimmun kanssa, ja siellähän se varsa on mahassa kasvamassa!
Tulevana lauantaina vuorossa KJR:n järjestämä show-näyttely Kausalassa, onneksi ihan "omilla nurkilla". Tavallaan vähän hirvittää lähteä näyttelyihin nyt, kun siellä Lappeenrannassa meni niinkin hyvin (mitä edelleenkään en ihan käsitä). Parempi kuitenkin lähteä hakemaan se kylmä totuus ennen kuin jää liikaa leijumaan yhden Best in Show -tittelin kanssa ;) Eihän sitä tiedä.

Lastausharjoituksiakin jatkoimme perjantaina Mimmun hoitajan ollessa tallilla kaverinsa kanssa, lastaus sujui silmänräpäyksessä, ajeltiin sitten pihan ympäri ja purettiin varsa. Helppoa kun heinänteko, joka tosin ei ole erityisen helppoa..?

torstai 28. heinäkuuta 2011

Ensimmäiset lastausharjoitukset

Mimmu kävi vielä aamulla tunnustelemassa, onko kiima ohi (astutettu sunnuntaina ja tiistaina ja oli ohi nyt, eli toivotaan parasta!), joten minulla oli auto ja traileri pihassa valmiina. Koittaisiko lastata Miniä? Sen kanssahan lastausta ei ihan virallisesti ottaen olla koskaan harjoiteltu oman kaluston puutteessa - on vain tarpeen vaatiessa lähdetty reissuun (eli kerran vuotiaana näyttelyyn ja kaksi kertaa nyt 2-vuotiaana) ;) Nyt kun on taas oma traileri, on korkea aika opettaa varsa helpoksi lastata.

No ei muuta kun tuumasta toimeen, varsalle naruriimu päähän, taskut täyteen porkkanoita ja nokka kohti traileria. Tavoitteena oli pitkän kaavan tehdä selväksi että kopissa on kivaa, ulkona ei. Koska tein varsanopetusta tapani mukaan yksin eikä ollut mikään kiire, ottaisimme ihan vaikka askeleen kerrallaan ja sitä rataa. No. Kävelimme pysähtymättä sisään traileriin. Ei tämän näin pitänyt mennä :D Mini sai suun täydeltä porkkanoita rouskuteltavaksi, ja oli kuin joka päivä olisi tehty näin. Otettiin muutaman kerran uusiksi, välillä pysäyttäen ja peruuttaen/ottaen eteenpäin "kesken matkaa". Yksin ollessa en tietenkään voinut kuin kävelyttää varsaa traileriin ja pois, puomien ja sillan sulkemisen yrittäminen yksinään ei olisi ollenkaan järkevää, vaikka ajan myötä tavoitteena onkin varsa jonka saa yksin lastattua, kuten emänsäkin :)

Että jos joku lukijoistani ihmettelee miksi loppuviimein kirjoitan Minjan kanssa puuhasteluista, niin tässä on syy.. Yleensä sen kanssa käy kaikki kuin tanssi, ja siitä seuraa hyvin epärealistiselta kuulostavaa varsabloggausta! :D

perjantai 22. heinäkuuta 2011

Kengättömyysraporttia

Kengättömyys taas tasaiseen tahtiin tuntuu kuumentavan tunteita eri foorumeilla. Kun pitkään aikaan en ole kertonut siitä, miten meidän "kokeilumme" edistyy, niin eiköhän nyt voisi senkin tehdä :) Viimeksi olen tainnut kevään korvilla arvuutella, miten tässä oikein käy lumien lähdettyä.

Mimmu on ollut kengättä nyt kohta vuoden. Sekä etu- että takakavioissa alkaa olla nyt kasvanut "läpi" tänä aikana kasvanut kavio. Etenkin takakavioissa kasvuraja on todella selvä, kavioissa oli lievä vinous joka lähti heti suoristumaan kun kengät otettiin pois. Vuolulla tätä ei ole tarvinnut korjata, kavio lähti itse kasvamaan oikeaan suuntaan. Bootseja on käytetty koko ajan vähemmän, kaviot ovat todella vahvat eikä mitään ongelmia ole ollut. Bootsit (Cavallo Sport) ovat kestäneet hyvin kovilla sorateillä ratsastusta, kulumaa ei ole paljonkaan tullut lisää sen jälkeen kun "pintakarkeus" lähti. Sen verran kuitenkin on pohja ohentunut, että nastoja noihin ei enää saa kiinni, eli talveksi pitää ostaa uudet bootsit nastoitettaviksi. Olen vähän miettinyt Easyboot Trailien ostoa ihan vertailun vuoksi, mutta toisaalta olen ollut Sporteihinkin kovin tyytyväinen!

Yksi harvoista kuvista missä Mimmulla on bootsit jalassa. Tämäkin kännykällä otettu. Tässä ollaan juhannusretkellä Sumiaisen luona (n. 10 km suuntaansa), tosin käynnin tarkoitus oli vain valokuvien kotiintoimitus. Meillä ei ole (vielä) gaiterseja bootseissa, mutta lampaankarvapehmusteet olen niihin askarrellut. Bootseja on nyt käytetty vain etujaloissa.
Ensi talven suhteen pitääkin jo miettiä, saako Minjakin jalkaansa bootsit, vai kengät, kunhan sen ratsutus alkaa.. Mahdollisimman pitkään sen tietysti mielellään pitää ilman kenkiä, ja astuttaahan se olisi tarkoitus kuitenkin ensi kesänä, joten saisi ainakin sinne nelivuotiaaksi olla ilman mikäli kaikki menee suunnitelmien mukaan, ja edellyttäen tietysti että kaviot kestävät hyvin. Kengättömyysuskonnon kannattaja tietysti pitäisi itsestään selvänä että sen kaviota eivät naulat pääse vahingoittamaan.. No, ei nyt ihan niin villeiksi heittäydytä. Kilpahevonenhan tuosta ehdottomasti on tarkoitus tulla, joten sen mukaan eletään. Kyllä todistetusti on pidetty urheiluhevosia terveenä kenkien kanssa aika kauan ;) Mutta jännäähän se olisi katsoa, miten pitkälle ilman kenkiäkin pääsee. Mitenkään yleistämättä, sen vaikutelman olen saanut että pääasiassa taitavat "kengättömyysporukat" olla ihan harrastehevosten pitäjiä, ja hevosen välineistämistä kilpailuun katsotaan vähän karsaasti (näin ainakin Suomessa, maailmalta kyllä löytyy tarinoita menestyvistä kilpahevosista).. Ja senhän nyt tietää, miten epäilevästi kengättömyyteen yleisesti suhtaudutaan, vaikka se monelle hevoselle voisi olla ihan toimiva ratkaisu. Ainakin nyt Mimmun kanssa kokemukset ovat olleet pelkästään positiivisia. Mutta kokeiluhan tehtiin ihan vain kokeilun vuoksi, ei kenkienkään kanssa mitään varsinaista ongelmaa koskaan ollut, satunnaisia irtokenkiä lukuunottamatta.

No, näistä ylevistä pohdinnoista arkisempiin toteamuksiin! Mimmu ultrattiin tänään, ja todellakin on kiima aluillaan. Sunnuntaina oriin luo ja uusinta tarpeen mukaan tiistaina :)

torstai 21. heinäkuuta 2011

Horzen Blogikilpailu: Muistoja muutaman vuoden takaa

Horzen tämänkuisen blogikilpailun tehtävänä on kirjoittaa luova artikkeli jostain muistosta hevosen kanssa, tai ratsastuksesta yleensä. Haastavaa!

Ajatukseni palasivat heti kesään 2008, ja Mimmun edelliseen astutukseen. Koska blogi on aloitettu vasta vuonna 2009 Mimmun ollessa pitkälle tiineenä, ei tuosta ajasta olekaan juuri mitään kirjoitettu. On nimittäin hyvä muistaa, että vaikka tiinehtyminen sujuikin kuin tanssi, ihan helpolla ei silloinkaan päästy..

Tamma oli juhannuksen ajan oriin luona Riverrridge Ranchilla Joutsenossa, ja kiiman loputtua lähdin sitä hakemaan kotiin. Mimmu nousi tapansa mukaan kiltisti trailerin kyytiin ja matka saattoi alkaa. Puolisen tuntia ajeltuamme kävi se, mitä kenellekään ei hevosta kuljettaessa toivoisi: kuului kova pamahdus ja mustaa savun tuprutusta näkyi sivupeilissä - trailerista puhkesi rengas! Onneksi traileri pysyi pystyssä (kyseesssä vielä yksiakselinen malli). Pysäytin yhdistelmän varovasti tien laitaan, missä purimme hevosen kyydistä, keskellä vilkasta autotietä. Siirsin vielä auton ja trailerin hieman sivummalle, missä tutkimme vaurioita ja mietimme, mitä seuraavaksi. Tässä kohdassa seuraa kokemuksen syvällä rintaäänellä hieman opetuksen sanoja.. Mukana oli kyllä trailerin vararengas. Mukana oli kyllä tunkki, ja rengasavain. Mutta on syytä tarkistaa, että auton paksissa kulkeva rengasavain on sellaista pulttikokoa, että se käy myös trailerin renkaisiin..! Ikävää, että tällaiset asiat tulee oppia kantapään kautta.

Siinähän seisoimme, valtatien reunassa, kaukana lähimmästä huoltoasemasta tai muusta asutuksesta. Mimmu onneksi suhtautuu elämään asenteella ”niin kauan kuin riittää ruokaa, kaikki on hyvin” - nytkin se ruohosti metsänreunassa vailla huolen häivää, kuin tällainen lakisääteinen ruokatauko kuuluisi asiaan. Itse olin aivan paniikissa, miettiessäni miten oikein pääsemme kotiin, ja miten käy sen mahdollisen tiineyden tällaisessa hyökytyksessä. Ei auttanut kuin soittaa tiepalveluun, mistä onneksi saimme teiden ritarin kiinni ja apua renkaanvaihtoon. Muhkean laskun saatuani oli aika lastata hevonen taas kyytiin.

Koska päivässä ei suinkaan riittänyt vastoinkäymisiä tarpeeksi, kävi vielä niin että lastaussiltaa avatessa se tipahti arvaamatta sitä toiselta puolelta laskevalta, ja oma selkäni kärsi tästä rusahduksesta niin, että ratsastamaan ei ollut juuri asiaa koko kesänä, ja edelleenkin vamma muistuttaa olemassaolostaan aika ajoin. Kun lopulta pääsimme kotiin, itse hirvittävästä selkäkivusta kärsien, oli iloisena yllätyksenä toinen hevoseni hukannut itseltään kengän. Ennen kuin kenkää ehdittiin laittamaan takaisin, seuraavana päivänä hevonen karkasi tarhasta, tuloksena sen kengättömän kavion kuluminen onnettomaksi nysäksi kylän asfalttiteillä rallatellessa. Hevonen kyllä juoksi suoraan takaisin kotiinkin ennen kuin etsintäpartio ehti liikenteeseen, onneksi. Tapana oli tämän jälkeen sitten vitsailla, että kulttuurinnälkäinen Hirmu käväisi läheisessä kesäteatterissa ;) Kengän takaisinlyönti tuohon onnettomaan kavionpalaan päättyikin sitten kaviopaise-epäilyyn, hauteiden paketoimiseen ja muutaman päivän karsinassaoloon.. Tulin miettineeksi hartaasti ja syvään, mikä tässä hevosenpidossa oikein viehättää, kun pientä valonpilkahdustakaan ei minulle suotu. Kyseinen kesä ei todellakaan ollut onnekas! Näiden tapahtumien jälkeen sain vielä kärsiä muun muassa varpaan murtumisen, sekä jouduin tikkauttamaan käteni. Mimmukin kerran loukkasi itsensä niin, että veren määrästä päätellen sen olisi voinut luulla vuotaneen kuiviin. Vaikka tästä on jo muutama vuosi aikaa, edelleen karmiva näky tamman kirjaimellisesti verellä kuorrutetusta jalasta saa sydämen jättämään välistä pari lyöntiä. Kyseessä kuitenkin oli, luojan kiitos, vain pieni haava, joka oli sattunut todella pahaan paikkaan.

Sanomattakin selvää, että tällaisessa tuuriputkessa olin aivan sataprosenttisen varma, että tamma ei tiinehdy - tähtiin on kirjoitettu että kaikki maailman epäonni lankeaa minun niskaani, ja sillä hyvä. Muutama viikko astutuksen ja koko tämän show'n jälkeen olivatkin kohtalon hetket käsillä, kun koitti aika ensimmäisen tiineystarkastuksen. Jo valmiiksi pettyneenä toin tamman talliin eläinlääkärin tutkittavaksi. Olin niin varautunut siihen, että alkiota ei olisi, että tamman toteaminen tiineeksi yllätti minut täysin. Mutta eihän se voi olla! Oli se. Ja oli vielä seuraavassakin tarkastuksessa. Kaikesta tästä piinasta huolimatta minua todellakin siunattiin maailman ihanimmalla varsalla, joka syntyi seuraavan vuoden toukokuussa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tämän blogitekstin avulla osallistun Horzen bloggauskilpailuun ja minulla on mahdollisuus voittaa 500 euron lahjakortti Horzen verkkokauppaan, www.horze.fi.

tiistai 19. heinäkuuta 2011

Ja taas mennään

Totuuden hetket olivat käsillä, kun Mimmua tänään ultrattiin pienen hengähdystauon jälkeen. Jos toivoakaan ei olisi kierron normalisoitumisesta, saisi varsaprojekti valitettavasti tälle kesälle jäädä. Mutta! Tekikö tehtävänsä luontaishoidot vai aika, mutta sikäli normaalitoimiselta näytti tamma, että sai kiimapiikin ja ultrataan perjantaina, jos todellakin olisi astutuskypsä viikonloppuna. Toinen vaihtoehto olisi ollut viedä tamma oriasemalle jossa pääsee "jatkuvaan seurantaan" luonnostaan tulevaa kiimaa odottamaan, mutta tämä vaan on mennyt niin kalliiksi jo muutenkin.. Katsotaan nyt tämä mahdollisuus. Jos ei tiinehdy (tai edes tule kiimaan), ensi keväänähän se varmasti on viisainta viedä asemalle, antaa päivähoitomaksujen raksuttaa ja pitää tamma siellä kunnes tulosta syntyy. Keinosiemennyksellä voisi saada parempaa tulosta, mutta ainakaan tällä kaudella ei nyt oria mennä sen vuoksi vaihtamaan. Ja luomunahan tämä viimeksikin tiinehtyi oikein hyvin. Melkoisen stressaava on ollut tämä kesä kaikille osapuolille :P

Ja nyt muuten kelpaakin mennä! Olen tässä pitkin kevättä ja kesää etsinyt sopuhintaista traileria, jotta helpottuu ainainen kuljetusten järjestäminen. Vähän matkustanut Minikin pitäisi rutinoida varmaksi koppiin menijäksi, ja ensi keväänä viimeistään sen kanssa pitäisi reissata laatuarvostelua varten harjoittelemaan. Ja kun ensi kesänä parhaassa tapauksessa on tarkoituksena astuttaa molemmat, ja ehkä ihan parhaassa tapauksessa Mimmulla olisi se varsakin alla.. Ehdottomasti jo tarvitsi oman trailerin. Periaatteessa hakusessa oli 1,5 hevosen traileri kun vetoautokin on ihan farmari vain, mutta nytpä sattuikin vielä osuvampi peli. Kevyt kahden hevosen kaksiakselinen lasikuitukoppi, eikä hinnalla pilattu. Tässä matkustaa hyvin vaikka tamma varsoineen (kun nyt olisi ensin sellainen!) tai kaksi varsaa/nuorta. Ikää tällä Fredillä jo on (enemmän kuin minulla :D), mutta todella hyvin se on pidetty ja kunnostettu. Eipä siis auttanut muu kuin ajella perjantaina Nurmijärvelle J. Matikaiselle koppikaupoille :) Hieno on traileri, tilava ja ihan moitteettomassa kunnossa.

Mini ihmettelee pihaton ikkunasta maailman menoa. Joko niitä lastausharjoituksia ryhdyttäisiin.. Vai näyttelyharjoituksia.. Hmmm..

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Aina ei voi voittaa, mutta yrittää saa aina, ja muita kliseitä

Olen tässä miettinyt, mitä blogiin oikein tämänhetkisestä tilanteesta päivittää, ilman että siitä muodostuu angstia tihkuva vuodatus siitä, miten eniten v*tuttaa kaikki. No.

Kirvestä ei ole vielä heitetty kaivoon Mimmun suhteen (mutta ote varresta alkaa jo uhkaavasti livetä), viimeisenä vetona olemme kokeilleet vaihtoehtoisten hoitomuotojen apua hormonitoiminnan käynnistämiseksi. Eläinrefleksologi kävi hoitamassa Mimmua perjantaina (vyöhyketerapiaa, akupunktiota ja homeopatiaa) ja tulee uudestaan keskiviikkona. Elämäntapaskeptikkona olen aina suhtautunut jokseenkin epäilevästi "näihin juttuihin", mutta hei, tässä on nyt kaikki keinot käytettävä vielä kun kesää on jäljellä. Onhan näistä monelle apua ollut. Ja jos tässä ei mitään saada tapahtumaan, aloitetaan ensi keväänä jo hyvissä ajoin tämänkin puolen huolehtiminen.

Sikäli jos tamma minulla ensi keväänä on. Voi vitsi, nyt se angsti tulee kuitenkin. Koskaan en ole kuvitellutkaan että harkitsisin Mimmun myymistä, mutta täytyy myöntää että nyt se on pieninä välähdyksinä kummitellut takaraivossa. Ehkä se haluaisi mieluummin olla (kilpa)ratsu kuin siitostamma? Jos myisin Mimmun, ei minun tarvitsisi enää miettiä, mitä teen Minjan kanssa. Se saisi jäädä minulle, se olisi mielenkiintoinen projekti vuosien ajan viedä eteenpäin. (Eikä asiaa ollenkaan helpota se, että vielä jonain kauniina päivänä tässä pitää itsekin hankkia joku aikuisten oikea ammatti, eikä se kaunis päivä voi tulla liian aikaisin mikäli työtilanteeni jatkuu aina vain näin epämääräisenä. Joten siis todellisuudessa helpoimmalla tästä syöksykierteestä pääsisi kun laittaisi pisteen tälle hevostouhulle nyt ihan kaiken kaikkiaan.. Mutta miten noin hyvistä hevosista voi päästää irti?)

Minun hyväntuuliseen talliblogiini ei ollenkaan kuuluisi tällainen kirjoittaminen! No, aina ei ole hyvä päivä. Eikä hyvä vuosikaan.

Yritetään nyt edes lopettaa tämä johonkin positiiviseen. Minjan kanssa olisi taas kerran treenailtava näyttelyhommia, koska 6.8. pukkaa ohjelmistoon suomenhevosten shownäyttelyä Kausalassa. Ja nyt on ihan oikeasti keksittävä joku niksi (jos askartelisin sellaisen arabinäyttelyhuiskan?) millä se kehässä ravaaminen saadaan kuntoon, nimittäin rupean kyllä itkemään jos se tekee sen jumituksensa taas :D Vaikka siitä könkkäyksestä viimeksi ysin ravi muodostuikin. Liikoja ei uskalla toivoa menestyksestä, pitää olla realisti ja muistaa että shownäyttely on aina shownäyttely, ja tuomareilla on omat mieltymyksensä.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

Operaatio kaaoksen kesytys

Satulahuone (kooltaan noin 2 x 3 metriä) on jo pikkuhiljaa kertynyt ovelle asti täyteen tavaraa, jolle ei ole mitään varsinaista paikkaa. Ja tavaraa kyllä on paljon. Mimmun käytyä esteleirillä viime viikolla oli senkin kamoja vielä vähän levällään, ja kaiken kukkuraksi ne viisi uutta satulahuopaa Bastionista. Oivoi.

Tästä lähdettiin. Jösses. Yritän kyllä pitää melko siistiä tallia, mutta yhtälö liikaa tavaraa + liian vähän säilytystilaa oli johtanut huomaamatta tähän kaaokseen. Levällään lattialla huopia ja loimia ja laatikoita täynnä sitä, tätä ja tuota..

Ideoita pursuten siirryin eilen läheiseen Robin Hoodiin ja palasin varastohyllyn ja muutaman uuden säilytyslaatikon kera. Kasasin (yllättävän helposti) metallisen hyllykön, ja sitten pitikin rientää töihin.

Tänään projekti jatkui aamusta satulahuoneen totaalisella tyhjennyksellä ja siivouksella. Yhden rikkinäisen satulatelineenkin ruuvasin pois seinästä. Eiköhän kolmelle satulalle riitä viisi telinettä..

 Tavaraa, siis osa niistä. Oikeassa nurkassa häämöttää varastohylly odottaen oikeaa paikkaansa satulahuoneessa.

Välillä piti käydä kuvaamassa Miniä, joka laitumella pörhisteli keksittyään, että kun kovasti hirnuu, naapurin hevoset vastaavat :)

Varastohylly löysi paikkansa (ja täyttyi saman tien satulahuovista.. eikä tuossa todellakaan ole kaikkea, hyvin iso pino on matkalla pesuun) ja muukin kalustus sai vähän vaihtaa järjestystä. Ylimääräiset suitset ja nahkavarusteet piiloutuivat säilytyslaatikkoihin, eivätkä suitsitelineet enää pursuile. Projekti on edelleen kesken, mutta alkaa näyttää valoisammalta!  Pitää nyt myös laittaa myyntiin muutamat loimet ja muut, jotka ovat pyörineet nurkissa odottaen jotain "parempaa hetkeä"..

sunnuntai 3. heinäkuuta 2011

Helteinen Hamina

 Huh huh! Takana kahden päivän irtiotto arjesta ja Hamina Bastioni Horse Festival. Hamina kun sijaitsee ihan kivenheiton päässä, olihan sitä paikalle lähdettävä. Kelit olivat aivan läkähdyttävät, mutta ei nyt valiteta - onpa kaikilla olleet hyvät heinäpoudat tällä viikolla.. Sitäpaitsi leipätyöni (hah hah..!) leipomossa on siedättänyt minut äärioloihin varsin hyvin. Katsomossa istuminen oli kuitenkin yhtä tuskaa, tänään pysyttelin suosiolla enimmäkseen kentän toisella laidalla, missä tuuli kiersi ihanasti.

Hilauduttuani paikalle perjantai-aamuna katsastin expon ensimmäisenä. Pikasilmäyksellä katselin, että ei nyt kummoinen valikoima. Varttia myöhemmin raahasin valtavaa satulahuopakassia, joten se siitä sitten :D Mukaan tarttui kolme Equilinen ja kaksi Eskadronin huopaa, ostin kun halvalla sain -hengessä. Mitäänhän en tarvitse, varsinkaan satulahuopia. Pahin ylilyönti oli se, että yksi Equilinen huovista oli übersöpöstelyn huipentuma, uudesta Hello Kitty -mallistosta harmaa yleishuopa vaaleanpunaisilla kanteilla! Jos jaksaisin niin ottaisin näistä ihanuuksista kuvatkin.. Perjantai meni muutenkin vähän törsäilyn puolelle, nautin Bläk-ravintolan suussasulavan grillatun härän ulkofileepihvin ceasar-salaatilla (19 euroa - siis pihvi ja muutama rehu! mutta hyvää se oli). Mutta onhan tuollainen tarjonta käytettävä hyödykseen, ja Bastioni kuitenkin on vain joka toinen vuosi :)

Lauantaina kukkaronnyörit oli tiukasti köytetty, ostin vain aiotusti Lähtövuorossa Anna-Julia Kontio -kirjan SRL:n ständiltä ja täydensin Tunne Hevonen -kokoelmaani muutamalla puuttuvalla lehdellä. Muuten keskityin esitteiden keräilyyn, ja tuttujen tapaamiseen. (Ja epähuomiossa olin päässyt telkkariinkin..)

Toki siellä Bastionissa ratsastettiinkin, mutta täytyy sanoa että vähän halju vaikutelma jäi itse kisoista, ei vain ollut sellaista kunnon fiilistä. Suomalaismenestystä oli niukasti, ja kouluratsastusta nähtiin vain vähän näytöshenkisessä neljän ratsukon kutsukilpailussa. Tämän päivän pääluokan, Hamina GP:n voitti ihana taloja hyppäävä Cocodrillo johon ihastuin jo eilisessä Masters-luokassa, ratsastajanaan Giovanni Consorti. Jessica Timgren - Zanra Z sijoittui viidenneksi. Huomenna hypätään Nations Cup -osakilpailu, jossa suomalaisten menestyminen näyttää kahden ensimmäisen päivän tulosten perusteella aika kaukaa haetulta. Mutta, koskaan ei pidä sanoa ei koskaan.. ;)