lauantai 24. joulukuuta 2016

Jouluntoivotus Ratsumäeltä


Hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta!

(Heppakerho-ohjaajana voi löytää askarteluinnostuksen. Oma korttipajani tosin ehti aktivoitumaan vasta tänään joten kovin moni ei päässyt näistä luomuksista luonnossa nauttimaan, mutta laitetaan vahinko kiertoon virtuaalisena!)

torstai 22. joulukuuta 2016

Hippos hoitaa homman: Jalostusarvostelulausunto

Joku omistautuneempi lukija olisi voinut jo ehtiä ihmetellä, enkö ikinä aio julkaista Minin jalostusarvostelulausuntoa. Noh..

Kun edes oikeiden pisteiden saaminen oli pienen työn ja purnaamisen takana (jalostusarvostelun tunnelmia tässä postauksessa), jäin suosiolla kaikessa rauhassa odottamaan, että Minin sanallinen lausuntokin ilmestyisi Heppaan. Osa siitä oli luettu näyttelypaikalla ja oli sentään videolla tallessa, mutta esimerkiksi ratsastettavuuden ja estekokeen arviot oli jätetty kokonaan välistä. Joten minä odotin. Välillä jo mietin, pitäisikö sen perään kysellä, mutta kun kaverin keväämmällä arvosteltu tammakin sai lausuntonta julki vasta joskus syksyllä, ajattelin sitten että ovat ne siellä tulossa. Aikanaan. Joskus. Hipposta kun ei mitenkään nopean toiminnan laitoksena tunneta. Jotain perää täytyy olla niissäkin hötönettilegendoissa, joissa kerrotaan jonkun pöytälaatikkoon unohtuneista rekisteröintipapereista..

Päivittäiset Hepanpotkijaiset muodostuivat luontevaksi osaksi arkirutiiniani ja niinhän siinä kävi ihan huomaamatta, että näyttelystä tuli kuluneeksi jo puolisen vuotta. Siinä vaiheessa kiehahti, kun huomasin, että kaikkien syyskauden näyttelyiden osalta lausunnot oli julkaistu. (Mieltäni kuitenkin lämmitti, kun tein pienen tilastokatsauksen kaikki näyttelytulokset tarkastaen ja huomasin, että Mini on vuoden korkeimmat käyttöpisteet saanut R-tamma!) Lopultakin oli laitettava sähköpostia kohti Hippostaloa ja kyseltävä, että mikä tässä nyt oikein mättää. Ensin ei meinannut kuulua postiin vastaustakaan, mutta tänään sähköpostilaatikkooni tupsahti odotettu viesti - lausunto on nyt kokonaisuudessaan julkinen ja luettavissa Heppa-järjestelmässä!

R-suunnan jalostuarvostelu II palk.
Pisteet: 7,5-7,5-6/7,5-7,5=36
Lausunto: 
Hyvänpuoleiset tyypit. Syvä pyöreä melko sopusuhtainen runko, ylhäälle asettuva kaula jossa hyvä ylälinja, lyhyt korkea säkä, sään takaa hieman painunut selkä, hyvä lautanen. Etujalat väljäasentoiset suppuvarpaiset, etujaloissa sivuttaissiirtymää, supistuneet etusääret, takajalat melko hyväasentoiset. Kookkaat säännölliset holvikkaat kaviot, takakaviot matalakantaiset. Takajalkojen vuohisten jännetupet hieman täyttyneet. 
Etujalkojen liikkeet ahtaat kerivät ja takajalkojen liikkeet ahtaanlaiset käynnissä, hyvä yliastunta. Ahtaanlaiset raviliikkeet, etujalkojen liikkeet hieman kerivät, rytmikäs ravi. 
Estekoe 8,3: A) Tekniikka 8,5: Terävä ponnistus, etujalat jäävät hieman rungon alle, melko hyvä takajalkojen tekniikka, korjaa hyvin, hyvä energia. B) Kapasiteetti ja laukka 8,0: Laukassa hyvä energia, kapasiteetikas. C) Asenne ja yhteistyöhalu 9,5: Rohkea, kuuliainen, hevosella on esteäly.
Liikkeet 7,2: Käynti 6,0: Puhdas, lyhyt, aktiivinen. Ravi 7,0: Tahdikas, irtonainen, säännöllinen, ei veny riittävästi. Laukka 8,5: Puhdas, tahdikas, hyvässä tasapainossa, pystyy pidentämään ja lyhentämään.
Ratsastettavuus 9,5: Erittäin yhteistyöhaluinen, erinomainen eteenpäinpyrkimys, hyvä tasapaino, hieman vino, pystyy pidentämään ja lyhentämään askelta, erittäin miellyttävä ratsastaa. 
Luonne 10: Erittäin kuuliainen ja yhteistyöhaluinen, erittäin toimiva mitata ja tarkastaa. 
Käyttöpisteet yht. 35 p.
 Kelpaahan tuota lukea, vaikka nyt puolen vuoden jälkeenkin. Ja ai että, täyden kympin ratsastettavuus meni "hieman vinoon". Sekin on ihan hyvin niistä lähtökohdista, kun vielä edellisenä iltana uhkailtiin hevosen olevan sellaisessa kiimassa, että on ihan Herran haltuun, mitä Killerillä tulee tapahtumaan.. Estekokeen lausunnostakin löytyi yllätys, sillä oletin kapasiteetti ja laukka -arvosanan olevan enemmän siitä laukasta peräisin, mutta oli kuitenkin mainittu tamma kapasiteetikkaaksi. Rakenteeseen kun olisi jostain saanut taiottua sen puuttuvat kaksi pistettä, olisihan Mini sen ykköspalkinnonkin voinut ansaita ;)

tiistai 6. joulukuuta 2016

Olipa kerran musta perjantai

Kuten olen blogissakin jokusen kerran itsekseni mutissut, minun on kovasti tehnyt mieli hankkia joku 70-200 mm f/2.8 -luokan objektiivi kokoelmiini. Nikkor toki on ihan omissa sfääreissään (etenkin tuorein malli, joka maksaa yli 3000 euroa), Tamron oli jo haaveiltavissa, mutta Sigman vastaava olisi vieläkin realistisemmin hinnoiteltu. Jos vaikka hyvässä alennuksessa saisi? Ja milloinkas niitä hyviä alennuksia tässä loppusyksystä löytyy?

Pelonsekaisella jännityksellä odottelin siis Black Fridayta. Paikallinen Foto Monza oli jo julkistanut haaveideni Tamronin kuuluvan heidän aletuotteisiinsa, mutta kun vuorokausi torstaista perjantaiksi vaihtui, paljastui aleprosentti sen verran vaatimattomaksi, että sai jäädä väliin. Rajalan Black Friday halusi puolestaan pantata alennuksiaan kunnes lopulta kaatui koko sivusto, joten päätin suosiolla palata asiaan parin tunnin yöunien jälkeen. Ja Rajalaltahan se sitten löytyi. Sigma NAF 70-200mm f/2.8 EX APO DG OS HSM. Melkein 200 euron alennuksella, nyt sopuisasti 699,00 euroa (ei, siinä ei oikeasti ole mitään sopuisaa minun lompakolleni, mutta antakaa minun edes ajatella niin).

Pari klikkausta myöhemmin tuijotin tilausvahvistusta ja mietin, tuliko nyt tehtyä virhe.


Nyt kun Sigma on pari kertaa ehtinyt katsomaan heppoja.. mä luulen että kyllä tämä tästä.

tiistai 22. marraskuuta 2016

Blogiexpo2016

Hieman tekivät sääolosuhteet sunnuntaina vastarintaa, kun aamu valkeni hyvinkin valkeana, sakean lumipyryn korvattua luvatun vesikelin. Pöpperöisillä teillä puksuttelu kohti Lahtea vei normaalia enemmän aikaa, ja siinä vaiheessa kun autosta hukkui ohjaustehostin, en tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Hetken tuumaustauko ABC:n pihassa sai Corsan heräämään henkiin, joten matka jatkui turvallisesti määränpäähän saakka..

Heti ovelta sain kaulaan VIP-passin ja mukaani Iberon hauskan swag bagin ❤ Sen verran olin aikataulustani myöhässä että ohjelmalavalla oli valjassepän luento ehtinyt jo alkaa, mutta tein silmäyksen expoalueen tarjontaan ja jäin sitten seuraamaan esityksen loppua siitä, millainen on ratsastajalle sopiva satula. Shoppailumahdollisuuksia taisi kovasti verottaa Just Dressagen poisjäänti sairastapauksen vuoksi, mutta olisi sieltä ostettavaa silti löytynyt. Omassa takaraivossa nakutteli koko päivän ajatus siitä, millaisia remontteja Corsa mahtaa itselleen aamupäivän oireilun jälkeen tarvita, joten lompakko pysyi visusti piilossa, vaikka Wilma Hurskaisen valokuvakirjaa ja myös Chia de Gracian myymää Kanervasta Karpaloon -opusta olin jo ostoslistalleni laittanutkin.

Bloggaajien hevostaitokilpailun jälkeen oli vuorossa yksi odotetuimmista osioista, Wilma Hurskaisen valokuvausluento. Kun aiheena on kameran säädöt, tulee perusasioissa tietysti (onneksi? kun on jotain nähtävästi tarttunut omaankin päähän :D) paljon ennalta tutun kertausta, mutta tarttui muistiinpanoihin silti hyviä huomioita esimerkiksi erilaisen valaistuksen hyödyntämisestä tehokeinona ja siitä, miten tasaisen harmaina kuvauspäivinä voi yrittää pelastaa sen mikä pelastettavissa on (lohduttavaa myös kuulla, että ammattikuvaajallekin ne olosuhteet voivat olla ihan yhtä masentavat). Myös polttovälin vaikutuksista kuvaan nähtiin todella havainnollistavia esimerkkejä. Hurskaisen juuri ilmestyneen The Woman Who Married a Horse -kirjan ostoa olin tosiaan suunnitellut, mutta onneksi sen saa tilattua itselleen myös netistä. Sarjan kuvia löytyy myös kuvaajan kotisivuilta, suosittelen tutustumaan! Vähän erilaista näkökulmaa kuin iänikuiset perusposeerauspönötykset. Oli mielenkiintoista myös kuulla tarinoita kuvien takaa, ja siitä miten ne täydelliset kuvausolosuhteet on itse luotava: esimerkiksi Windows-kuvassa (kotisivuilla gallerian kuudes kuva) ikkunoiden valon vangitsema pöly ei suinkaan ole siinä vain sattumalta, vaan sen on assistentti pöllyttänyt ilmaan juoksemalla ympäriinsä ennen kuvan ottoa. Tunnustan, että ainakin itse jään monesti erikoisissa olosuhteissa kuvattuja kuvia vain katselemaan, että oi kun pääsis tonne ja oi kun olis tommosta ja kyllähän minäkin jos. Mielikuvitusta käyttöön, ja sitä valokuvan taikaa voi löytyä mistä vain.

Hurskaisen jälkeen ohjelmalavalla päästettiin valloilleen kouluratsastaja ja valmentaja Antti Lehtilä, jonka esitykseltä en ehkä etukäteen odottanut niin paljon, mutta lopulta tulin kirjoittaneeksi pitkät muistiinpanot innostavia ajatuksia siitä, miten pitää yllä treenimotivaatiota tavoitteellisuuden ja suunnitelmallisuuden kautta, unohtamatta rakkautta lajiin, joka antaa sen pohjimmaisen palon mennä eteenpäin. Saatanpa noista purkaa ihan erillisen postauksenkin, joten en nyt asiaa enempää avaa.

Kahdelta aloitteli toimintaansa Kisamatkalla-banneripaja, mutta itse olin niin kiinnostunut Koulutuskeskus Salpauksen uusista (tai ovathan nuo kai jo vuoden käytössä olleet) tiloista Jokimaalla, että lähdin mukaan tallikierrokselle. Kouluhan siirsi Asikkalassa olleen hevosalan opetustoimintansa Jokimaalle tallin uudistamistarpeen puskiessa päälle ja rakennutti mm. ison upean maneesin. Tutustuminen aloitettiin valjastuskatoksien päässä olevasta kengityspajasta, jossa oli juuri kengityskurssi käynnissä. Kengityksen opiskelu Salpauksessa itseäkin kiinnostaisi kovasti, jos sen joskus elämäntilanne sallisi.. Ratsutallissa oli käynnissä kuiviketesti Fortumille, jonka Järvenpään laitokselle talleilta lähtee lanta polttoon. Huikean maneesin (ratsastusala 24 x 80) ihastelun jälkeen pyörähdettiin vielä ravitallissa. Peltohommiin Salpauksen opiskelijat pääsevät käsiksi Asikkalan opetusmaatilalla.

Kuvia tallikierrokselta
Tallikierroksen jälkeen siirryin loungen puolelle, missä Kirsi Ståhlberg juuri lopetteli nettikäyttäytymisestä puhumista. Keittolautanen buffasta lämmitti ulkona palelun jälkeen asettuessani seuraamaan blogeja ilmiönä käsittelevää paneelikeskustelua. Hyviä pointteja tuli esille tuossakin keskustelussa. St. Hippolytin Eira Jokela sai puolen tunnin ruokintaluentoonsa mahtumaan paljon asiaa, joskin itselleni sisältö oli jo tuttua aiemmasta ja laajemmasta koulutuksesta.

Just Dressagen muotinäytös oli vaihtunut lennossa Equitarin muotinäytökseksi, mutta hyvin oli paikkailtu puutetta. Lavalla nähtiin mm. Montarin ja Pfiffin ratsastusvaatteita. Varustelinjalla jatkettiin myös blogipaneelissa, jonka aihepiiri kiersi mm. siinä, ovatko kalliit varusteet tarpeellisia tai omistavatko keskustelijat itse sellaisia. Paatunut materialisti tunsi piston sydämessään, kun kaikki vannoivat halpis- ja kirppislinjan nimeen ja tuomitsivat törsäilyn :D Toki kerskakulutus on suuri ongelma enkä itsekään nyt ihan surutta ostele mitä vain ja milloin vain, ja heittele käyttökelpoisia tavaroita roskikseen vain koska ovat so last season. Laadukkaasta ja kestävästi varusteesta olen valmis maksamaan, etenkin jos on saatavilla tietoa tuotteen alkuperästä (valitettavasti tämä ei ole turhan yleistä). Faktahan on, että ei kahdenkympin suitsiin silputtu eläin ole varmastikaan kovin hyvissä oloissa elänyt tai loppuaan kohdannut, ja tuskin tuotanto muutenkaan kestää päivänvaloa tarkemman syynin alla. Valitettavasti ei se hintakaan aina korreloi laadun tai eettisen tuotannon kanssa, kun brändi ajaa kaiken edelle, mutta jos esimerkiksi suitset ostat suomalaisen valjassepän käsityönä, ruotsalaisen Tärnsjön nahasta valmistettuna (lähiteurastamoista peräisin, vuodan leimojen perusteella alkuperän voi selvittää tilatasolla), ei ostoksestaan hinnasta huolimatta tarvitse potea suurta morkkista.

Paneelin jälkeen päivä huipentui blogien palkitsemistilaisuuteen, jossa jokseenkin odotetut blogit veivät voitot, eikä varmastikaan ansiotta. Vaikka palkintojenjako ei sinänsä suuresti kiinnostanut, kannatti kyllä pitää persus penkissä loppuun saakka, arvonnasta nimittäin voitin House of Horsesin riimun Minille joulupakettiin ;)

Kaikkiaan Blogiexposta jäi mukava kuva, koko päivä vierähti yllättävänkin sutjakkaasti. Luentoja/tietoiskuja olisi toki voinut olla enemmän, jotta ohjelmaa olisi ollut koko päivän niin ohjelmalavan kuin loungen puolella antaen yleisölle valinnanvaraa, mutta toimi näinkin. Expoonkin olisi enemmän näytteilleasettajia mahtunut, mutta kun itse olin nollabudjetilla matkassa, olen viimeinen ihminen siitä valittamaan. Buffasta sai edullista syötävää (sain kylläkin vippinä soppalipun, pitäisikö se nyt ilmoittaa verottajalle?) ja itse olen sen verran raviradoilla pyörinyt, että kritisoituun kylmyyteenkin osasin varautua, vaikka vilpoisaahan siellä oli.

Blogiexpo vastasi odotuksiani, koenhan oloni kotoisammaksi siellä "tuulipukukansan" keskellä kuin juhlallisessa gaalatunnelmassa. Hatunnosto Playssonin tiimille, töitä on tämänkin eteen tehty ja puskettu eteenpäin vaikka htnetissä kaikki hanakasti ammuttiin alas jo kauan ennen koko tapahtumaa. Blogiexpon videoita löytyy Playsson.netin FB:sta, ja käyttäjäkyselyssä pääsee antamaan palautetta tästäkin tapahtumasta.

perjantai 18. marraskuuta 2016

Blogiexpo2016 lähestyy!


Jokimaa vetää puoleensa hevosbloggaajia ja muita aihepiiristä kiinnostuneita sunnuntaina, kun Playsson.netin tiimi on ahkeroinut kasaan järjestyksessään toisen Blogiexpon. Viimevuotinen Tampereella järjestetty Blogiexpo jäi minulta harmittavasti väliin, joten into päästä mukaan tänä vuonna oli alun alkaenkin kova. Pitopaikaksi vielä julkistettiin kohtalaisen matkan päässä oleva Lahti, joten tämänkertainen Blogiexpo on tullut jo hyvissä ajoin merkatuksi omaankin kalenteriin. Kun kaiken huipuksi Ratsumäkeä vielä oikein VIP-kutsulla muistettiin, oli homma viimeistään sinetöity. eli 20.11. suunta kohti Jokimaan Ravikeskusta. (ja ei, tämä ei ole minkään sortin maksettu mainos tai muu kytkykauppa, vaan ihan spontaani innostuksenpurkaus.)

Vaikka oma bloggaaminen kituukin säästöliekillä, blogimaailman käänteitä tulee kyllä tiukasti seurattua, ja muiden blogeja paljon luettua. Niinpä Blogiexpon ohjelmasta löytyy monta mielenkiintoista täkyä, ja suoranaisten blogiaiheiden lisäksi käsitellään myös mm. treenimotivaation etsimistä ja hevosen ruokintaa. St. Hippolytin Eira Jokelan rehukoulutukseen muuten osallistuin syyskuussa Kymen Ravi ja Ratsu -liikkeessä ja vakuutuin kuulemastani, kyseessä oli tiivis mutta monipuolinen ja mielenkiintoinen rehuluento jossa "omakehun" osuus oli minimaalinen, ja kieltämättä St. Hippolytin konsepti vaikutti lyhyen mainospuheen perusteella sellaiselta, että omakehuun on syytäkin. Täytyy nytkin pakata muistiinpanovälineet mukaan! :) Wannabe-valokuvaajaa kiinnostaa luonnollisesti Wilma Hurskaisen hevoskuvaustietoisku, ja hyvällä tuurilla nettisuunnittelua ja grafiikkaa käsittelevä Kisamatkalla-banneripajan osio antaa tärppejä ja inspiraatiota tämän keskeneräisen ulkoasun viimeistelyyn..

Ilmaisesta sisäänpääsystä (ja parkista) huolimatta blogiexpoillessa saattaa päästä myös rahoistaan, sillä paikalla on pari varustemyyjää ja muuta esittelypistettä. Puolivitsillä voisi heittää, että varustekauppojahan on melkein yhtä monta kuin HIHS:ssa.. ;)

sunnuntai 6. marraskuuta 2016

Kuvatunnelmia: HIHS

Helsinki International Porsche Horse Show meinasi tänäkin vuonna jäädä välistä kalliiden lippuhintojen ja hankalan kulkemisen vuoksi, mutta tilaisuuden tarjoutuessa lähdin kuitenkin katsastamaan Jäähallin tunnelman yhden välivuoden jälkeen. Kun ensimmäinen Horse Show Jäähallin aikakaudella meni lähinnä expon puolella promohommissa, tämä olikin oikeastaan ensimmäinen kerta, kun oikein kunnolla pääsin perehtymään uuteen kisapaikkaan.


Näytös oli perjantai-illan Kansainvälinen Päänäytös, jonka aikana ehti hyvin sekä katsella esteluokkia että tutustua (kovasti parjatun) expon tarjontaan. Tällä kertaa ehdin piipahtamaan myös verryttelykentän katsomossa, ainoastaan Ladies' Night jäi katsastamatta, kun sen olemassaoloon havahtuessa kello olikin jo niin paljon, että alueella oli ehditty lyödä pillit pussiin. Iltanäytöksessä muuten toivoisi niin expon kuin muunkin oheistarjonnan olevan auki "viimeiseen asti".. Toki ymmärrän etenkin expolaisten pitkät päivät, että ei siellä ihan aamusta yöhön asti jaksa roikkua. Suurin harmi taisikin olla suljettu pehmiskoju, kun siellä asioinnista olin ehtinyt aikaisemmassa vaiheessa iltaa haaveilla :D

Tallinnan kuvailuista innostuneena kamera matkasi mukaan myös Helsinkiin, joskin näennäisen valoisa halli ja todella korkean ISO-arvon testailu saivat kokeilemaan vähän liiankin rohkeita asetuksia suljinajan puolella, kun "kuivaharjoittelin" pienemmällä aukolla siinä missä Tallinnassa Nikkor työskenteli pääosin f/1.8-lukemilla. Etenkin tummien hevosten esiinkaivaminen noista kuvista on vähän työlästä, kun hallin valaistus vielä näytti kuvia katsellessa siltä, että esteen etupuolella on valoa vähemmän kuin takapuolella, eli pää jää pimeyteen teki mitä hyvänsä. Kimo on aina kuvaajan ystävä! Kuvailua ei tosin tullut harjoitettua kuin ensimmäisen luokan ajan, kun rataa muuttaessa minulta vietiin este pois, joten keskityin ratsastukseen.




Esteratsastusta mielenkiintoisemmaksi osoittautui illan viimeisenä nähty ohjelmanumero, jossa esiteltiin Working Equitationia. Laji on aiemminkin kiinnostanut, ja oli hienoa nähdä sitä ihan livenä.









P.S. Blogin ulkoasu on jonkinasteisen remontin alaisena. Mikään ei ole varmaa eikä pysyvää!

lauantai 5. marraskuuta 2016

Kuvatunnelmia: TIHS

Lokakuun kohokohtia alati pimenevän syksyn keskellä ovat onneksi Horse Show't. Siinä missä viime vuonna oma tieni ei kulkenut sen kummemmin Tallinnaan kuin Helsinkiinkään, tänä vuonna vahinkoa paikattiin molemmilla puolilla Suomenlahtea.

Ensimmäisenä vuorossa oli lokakuun toisena viikonloppuna TIHS, ja Virossa vierähtikin koko viikonloppu hotelliyöpymisineen ja kahden päivän rannekkeineen. Mukaan jaksoin raahata myös kameran, jota tuli vähän ulkoilutettua katsomossa. Pidemmän kisaraportin puutteessa vähän kuvatunnelmia Tallinnasta, kun nyt jaksoin ensimmäistä kertaa koko albumia selailla.. :D





Uusi estemalli, lentävä yllätyspuomi? Kolautettu puomi aiheutti uhkaavan näköisen läheltä piti -tilanteen lähtiessään liitämään esteen etupuolelle, mutta näppärästi ratsu ratkaisi tilanteen

Torihevosen historiaa ja nykypäivää esiteltiin vauhdikkaassa näytöksessä, joka marssitti Saku-hallin hiekalle useita kymmeniä hevosia






Mitään ei tavalliseen tapaan ollut tarkoitus ostaa, mutta Effolin halvat shinet ja kiva varusteidenkiillotussieni (sekä ihastuttavat pikkupullot- ja tuubit, joita tosin ei tässä kuvassa ole mukana) ja Reunoksen 40 euron Equiline-huopa osoittautuivat ylitsepääsemättömiksi

tiistai 27. syyskuuta 2016

Kurssittelua kotikoneella - Tallitoimijan verkkoluennot

Kuten saatan joskus olla maininnutkin, olen vannoutunut hevosalan kursseilla, luennoilla, koulutuksissa, seminaareissa sun muissa tietoiskuissa juoksija, ajan ja välimatkojen sallimissa rajoissa. Luentokansio täyttyy muistiinpanoista kuitenkin harmittavan harvakseen, kun etenkin ne välimatkat monesti ikävänä realiteettina hidastavat tätä harrastusta. Hevosten hoitoa, ruokintaa, teveydenhoitoa, kengitystä jne. opiskellessa ei koskaan ole valmis, ja kattavakin tietomäärä kaipaa aika ajoin päivitystä nykyaikaan ja uusimman tutkimustiedon mukaiseksi.

Kursseille menossa kuitenkin on aina se lähtemisen vaiva, ja sitä suurempi vaiva se on, mitä enemmän joudut luistamaan omista töistäsi oppia hankkiaksesi. Esimerkiksi aamusta iltaan täystyöllistetyn talliyrittäjän voi olla hankala lähteä useiden tuntien ajomatkan päähän luennolle istumaan, kun olisi sitä tähdellisempääkin tekemistä.. Ja jos kerrankin sen vapaapäivän ja tuuraajan itselleen hyvissä ajoin suunnittelee ja järjestää, niin eiköhän joku hevoshoidokeista vähintäänkin ähkyn itselleen lähtöaamuna tekaise, joten se siitä. Aniharvoin tulee tilaisuuksia katsoa jotain luentoja streamattuna netissä, mutta niiden kanssa yleensä käy niin että a) niitä ei muista b) ajankohta ei yksinkertaisesti sovi eikä luennosta tule tallennetta jälkikäteen katseltavaksi, tai c) yhteyttä ei saadakaan toimimaan ja nettistream joudutaan perumaan..

Mutta tähän vaivaan on myös lääke.. Tallitoimijan verkkoluennot -hanke! Tästä on ihmeen vähän näkynyt keskustelua, joten kannanpa omankin korteni kekoon hommaa promotakseni, jos joku ottaisi tärpin - tästä nimittäin sietää olla aidosti innoissaan.


Hankkeen tiimoilta on järjestetty aloitusluentojen kiertue, joka eilen saapui myös Kouvolaan. Aloitusluennot ovat ilmaisia (kahvitkin kuuluvat kauppaan) eikä ennakkoilmoittautumista tarvita. Koko hankkeen ensisijainen kohderyhmä on hevosyrittäjät, tallityöntekijät, valmentajat, kengittäjät ja eläinlääkärit, jotka asuvat rahoittavien Ely-keskusten alueella, mutta mukaan ovat tervetulleita harrastajatkin. Hanke toteutetaan Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun, Keski-Suomen, Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Savon ja Kaakkois-Suomen alueilla, eli se palvelee juuri meitä, joilla on aina pitkä matka kaikkialle.

Aloitusluennoille ehtii ensi viikolla mukaan vielä Joensuussa (3.10.), Rovaniemellä (4.10.) ja Kajaanissa (5.10.). Aloitusluennolla näytetään esimerkki videoluennosta (Antero Tupamäen osteokondroosiluento), kuullaan Hevostietokeskuksen asiantuntijan luento vaihtuvista aiheista (Kouvolassa oli eri hevosryhmien ruokinta, jossa kuultiin mielenkiintoinen kooste Hevostietokeskuksen erityyppisillä talleilla teettämästä ruokintatutkimuksesta) ja tottakai kerrotaan hankkeesta ja tulevista verkkoluennoista enemmän.

Itse hankkeen idea siis on yksinkertaisuudessaan, että verkkoluennoille mukaan ilmoittautunut käyttäjä pääsee omilla tunnuksillaan kirjautumaan Hevostietokeskuksen Intranettiin, jonne kasataan useiden kymmenien videoluentojen kirjasto ja oheismateriaalia. Videoiden suuri etu on tietysti se, että niitä voi katsoa omaan tahtiinsa, missä ja milloin itselle parhaiten sopii. Aiheetkin saa valita oman mielenkiinnon ja tiedonjanon mukaan, kurssille osallistuminen ei ole "suorittamista". Mukana voi siis olla juuri sellaisella panoksella, minkä itse pystyy antamaan. Luentoihin sisältyy niin videoituja perinteisiä Powerpoint-sulkeisia kuin käytännönläheisempää, esim. talleilla kuvattua materiaalia ja erilaisia demoja. Ja kaikki tämä siis on osallistujille ilmaista, kiitos Ely-keskusten hankkeelle myöntämän yli 180 000 euron tuen!

Aihealueina verkkoluennoilla ovat:
1. Hevosten valmennuksen ja kengityksen verkkokurssi
2. Hevosten ja tallinhoidon verkkokurssi
3. Hevosten hyvinvoinnin ja ruokinnan verkkokurssi

Videoiden yhteyteen tulee vapaaehtoisia tehtäviä, ja kokonaisuuksista voi halutessaan suorittaa myös tentin oman oppimisensa mittariksi. Ilmeisesti jonkinlaista keskusteluyhteyttä verkkoluennoille osallistujien ja luennoitsijoiden välille oli myös vireillä, mikä poistaisi sen ainoan miinuksen, eli "kyselytuntien" puuttumisen. Monilla luennoilla itse luentosisällön lisäksi arvokasta lisäetua tuovatkin juuri keskustelut ja se, että pääsee asiantuntijoilta kysymään neuvoja suoraan omaan tilanteeseensa.

Hevostietokeskuksen sivuilta saa faktat haltuun ja löytyy ohjeet ilmoittautumiseen.

tiistai 20. syyskuuta 2016

Pikakelauksella kesäkertaus

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Ei tunnu pätevän blogipostauksiin. Sen suuremmitta selittelyittä siirrytään itse asiaan, eli kertaamaan kesän ja alkusyksyn tapahtumia..


Edellisessä postauksessa läpikäytyjen voitokkaiden Keuruun kenttäkisojen jälkeen on tapahtunut loppujen lopuksi Minrintamalla aika vähän - kun ratsukko ei heinäkuussa lähtenytkään Niinisaloon ja itse en töiden puolesta päässyt mukaan Ypäjän Kisaviikolle, missä starttasivat tuttarin, kohtasimme seuraavan kerran vasta elokuisten Keuruun kilpailujen merkeissä.

Keuruulla kisattiin tutustumisluokassa Keski-Suomen yleinen kenttämestaruus, mutta viimevuotisen hopeamitalin puolustus jäi tällä kertaa haaveeksi. Totutusti sujuvan koulun (68,30 %) jälkeen ratsukko lähti kakkossijalta rataesteille, mutta kun hyvältä tuntuneen verryttelyn jälkeen hevonen ja ratsastaja olivatkin maneesiin päästyään hieman eri aaltopituuksilla, sieltä matkaan tarttui 17 virhepistettä neljän puomin ja yhden aikavirheen muodossa. Sunnuntain maastokokeessa itseluottamus ei edellisen päivän pettymysten jälkeen enää riittänyt nelosestettä pidemmälle, kun pohjaan tullut ensiyritys päätyi esteeseen eikä siinä enää uudet vauhditkaan auttaneet, joten hylky tuli.


Siel vähän satoi



Keuruun kisoista siis piti saada postattua ennen Suomenratsujen Kuninkaallisia, jotta voisi tehdä sitten oikein perusteellisen Ypäjä-raportin.. No, tekosyyt sikseen ja palataan tuohon syyskuun ensimmäiseen viikonloppuun. Minin kisaohjelmaksi valikoituivat Kelmi Cupin osakilpailut, niistä toinen toki sillä varauksella, että jatkopaikka heltiäisi olemalla omassa 23 ratsukon ryhmässä 20 parhaan joukossa. Saavuimme torstaina Ypäjälle ja perjantaina oli vuorossa ensimmäinen startti. Ennen Minin urheiluja kerkesin vielä toimia irtohypytyksen kauraämpärinä 3-vuotiaiden laatuarvostelussa Kuukson Kaipaukselle (rakennearvostelu harmittavasti meni niin tiukasti Minin kanssa päällekkäin, että sen jouduin jättämään väliin), joka sitten sijoittuikin kokonaiskisassa kolmanneksi ollen myös paras pienhevonen.

Minille ja Lindalle tämä Kelmi Cupin ensimmäinen osakilpailu (ohjelmana FEI:n CCIP** kenttäkilpailuohj. poneille) oli vasta toinen Helpon A:n startti ja ensimmäinen 2-tasolla, mutta pienellä tsemppauksella uskaltautuivat mukaan tähän "tutustumistason" Cup-kilpailuun. Ratsukko starttasi luokan alkupäässä, jo kolmentena, ja sai hyvästä suorituksesta pisteitä 61,071 %:n edestä. Loppusijoitus oli 11/23, eli tavoite jatkoon pääsystä kirkkaasti ylitetty!

"Kuuliainen hevonen, jota ilo katsoa"
Lauantaina vuorossa oli Helppo A:10, johon pääsi ensimmäisen osakilpailun 40 parasta (eli a- ja b-ryhmistä 20 + 20). Toisessa osakilpailussa Mini ja Linda onnistuivat pisteiden valossa vielä hieman parantamaan menoaan edellisestä päivästä, kun tulokseksi tuli 62,100%. Kun vielä valmentaja kehui että molemmat olivat näyttäneet radalla juuri sen mihin tällä hetkellä pystyvät, oli 2-tason debyyttiin ja vielä näissä ympyröissä syytä olla tyytyväinen. Sijoitus toisessa osakilpailussa ja näin koko Cupissa oli 20/40, eli toive "puolivälin paikkeilla" toteutui oikein hyvin, eikä sijoitukseenkaan olisi loppujen lopuksi ollut kuin reilu pari prosenttiyksikköä matkaa. Ponski on siis ihan rehellisesti HelppoA-tasoinen suomenratsu ja kun tulos oli tämä vasta uutta tasoa tunnustellessa, jännittävää nähdä, mitä talven treeneissä saadaan aikaiseksi!


Kun hevostaan tottuu katsomaan kaiken maailman kenttäratsujen seassa, sitä tulee vähän sokeaksi sille että se on, kuten tuomarikommenteissakin kuultiin, aika "sporttinen" suomenhevonen!

Mini ja Linda ajelivat lauantaina starttinsa päätteeksi kotia kohti, joten sunnuntai sujui täysin kisaturistin roolissa. Kekkonen kruunasi Kuukson Kaipauksen avaaman sumiaislaisten menestysputken nappaamalla sijoituksen 4-vuotiaiden laatuarvostelussa, ja myös jaapelilaisten leirissä saatiin riemuita Aapeli Aikamoisen kasvattajakilpailuvoiton myötä.

Isompien koitosten suhteen Miniponin kisakausi olikin sitten näillä näkymin siinä, joten minäkin alan pikkuhiljaa käpertyä talviunille ja käyn odottelemaan ensi kevättä..


Minirintaman lisäksi kesään on toki mahtunut monenlaisia kuvioita täällä kotiympyröissäkin, muun muassa kisa- ja näyttelyjärjestämistä KJR:n riveissä ja jokusen näyttelykeikan myös esittäjän roolissa. Itselle uusiin kenttäkisapaikkoihin tuli tutustuttua kisahoitajan roolissa Keravalla ja Kangasalla.. Tämä on nyt vähän tällaista "jos haluut tietää missä meen, kato somesta" -meininkiä, mutta häpeämättömän itsepromootion riskilläkin pitää sanoa että Instagramin puolella kaikki tapahtuu, jos on tapahtukseen. Kaikkia pikkujuttuja ei vain näe tähdelliseksi raapustella blogiin asti, vaikka niitä olisikin sitten kiva vanhana lueskella ja muistella..

Kesälomaan mahtui myös jotain ei-poniaiheista, kun SRK:n jälkeen suuntasin muutamaksi päiväksi Alankomaihin
Poneja piti silti tietysti etsiä silläkin retkellä
Valokuvausrintamalla onkin sitten ollut h-y-v-i-n hiljaista, viha-rakkaussuhteeni mössö-Tamroniin on kärjistynyt yksinomaan vihasuhteeksi enkä haluaisi kuvata sillä mitään. Rakkaan Nikkorin lyhyehkö polttoväli taas aiheuttaa niin paljon rajallisuutta elämään, että ei senkään kanssa oikein ole hyvä. Itken siis itseni uneen ja haaveilen päivästä, jolloin voin ostaa jonkun kivan 70-200 f2.8:n. Nikkor on luonnollisesti se pipe dream tässä kategoriassa, mutta tuntuu hintaluokaltaan olevan täysin tavoittamattomissa, etenkin kun huomioi sen mihin käyttöön minä sitä loppujen lopuksi tarvitsen, tai lähinnä haluan. Viime aikoina tosin olen nähnyt todella hyvää jälkeä Sigman vastaavan, mutta huomattavasti halvemman putken tuottamana (juu, tietenkään kyse ei ole pelkästä kalustosta, vaan myös kuvaajasta), ja sen hankinta kovasti kutkuttelee. Eihän se varmasti yhtä hyvä ole kuin Nikkor, mutta jos extralaadulle tulee hintaa ylimääräinen tuhatlappunen, pitää vähän miettiä mitä harrastusvälineistöltään oikeasti vaatii ja tarvitsee. Faktahan on että minusta ei ikinä näillä luonnehäiriöillä varustettuna tule ahkeraa ja tuotteliasta kisakuvaajaa, eli ajatus siitä, että kalusto joskus alkaisi maksaa itseään takaisin, on poissuljettu. Kärvistelen siis sillä mitä minulla on, mutta samalla yritän patistaa itseäni pienen Sigma-rahaston keräämiseen. Ensi kesään on taas matkaa, että ehtiihän tässä pienen pesämunan säästää kun tavoitteen asettaa.

tiistai 21. kesäkuuta 2016

Keuruun kenttäkilpailut 19.6.

Kun kenttäkilpailukausi oli onnistuneesti avattu harrasteluokassa sijoittuen Niinisalossa, oli ratsukon määrä palata taas tuttarin pariin "kotikisoissa", KeSeRa:n ja ÄSeRa:n järjestämissä 2-tason kenttäkilpailuissa Keuruulla. Vähäisen osallistujamäärän vuoksi kaksipäiväisiksi kaavaillut kilpailut kutistuivat yksipäiväisiksi, mitkä olivatkin Minille ensimmäiset laatuaan, kun aiemmin ovat aina osallistuneet kaksipäiväisiin kisoihin.


Jos olisin suunnannut sunnuntai-aamuksi suoraan Keuruulle, olisi lähtö tapahtunut jo aamuyön puolella muutenkin pitkänä päivänä, siispä ajoin lauantai-iltana Äänekoskelle mistä ajelisin sitten mukana kisapaikalle. Pitäähän sitä kai vastuuntuntoisen hevosenomistajan edes joskus käydä katsastamassa, missä poni asustaa.. ;) Ja pääsinhän minä ponin selkäänkin! Edellisestä kerrasta Minin selässä onkin kulunut yli kolme vuotta.. Linda jumppaili sen illalla kevyesti ja hyppäsi vähän innarisarjaa, minkä jälkeen minä hetken keventelin ennen kuin lähdettiin tekemään pieni käyntimaastokierros toisen hevosen seurana. 9,5 pisteen ratsastettavuus tuntui kyllä juuri siltä miltä pitääkin, herkkä ja kuuliainen, ihana Mini. Illan päätteeksi tietysti pakattiin kisakamat ja muut, jotta kaikki oli aamulla lähtövalmiudessa.

Perillä Korpi-Jukolan tilalla olimme aamulla hyvissä ajoin, soihan herätyskin jo viideltä. Kilpailut alkoivat klo 8:30 tutustumisluokan kouluosuudella, ja Minin lähtövuoro oli 13 osallistujan luokan loppupäässä, numerolla 10, siis puoli kymmenen aikoihin. Kilpailupäivää edeltäneiden runsaiden sateiden vuoksi koulu- ja estekoe siirrettiin kentältä maneesiin. Muutoksen myötä kouluohjelmakin vaihtui Helppo B:3:sta lyhyen radan K.N. Specialiin.

Totuttuun tapaan koulu sujui Miniltä ja Lindalta varsin mallikkaasti. Yhdestä väärinratsastuksesta (unohtunut voltti) hieman tasoitusta kilpakumppaneille, mutta 65,20 % riitti luokan johtopaikkaan koulukokeen jälkeen. Esteille jatkettaisiin iltapäivällä tuloksella -52,2. Mini pääsi varusteiden purkamisen, kävelytyksen ja muun hoidon jälkeen koppiin huilimaan ja heinää mutustamaan. Aikaa tapettiin katsomalla muiden suorituksia ja tietysti käymällä maastoradan näytössä kävelemässä rata läpi. Onneksi päivän mittaan sadetta ei kovinkaan paljoa tullut, edes niitä varmuuden vuoksi mukaan pakattua paria vaihtovaatekertaa ei tarvittu.




Kun harrasteen koulut oli ratsastettu ja esterata rakennettu, päästiin yhden aikaan aloittamaan estekokeet. Tuloslistan valossa Minin suoritus esteillä näyttää tyypilliseltä parin puomin nappaamiselta, mutta totuus oli hieman tapahtumarikkaampi.. Rata alkoi todella lupaavan näköisesti, Mini hyppäsi terävästi ja eteni hyvin. Matka jatkui sujuvasti myös nelosesteeltä ..seiskalle. Linda ehti täpärästi muuttaa kurssia viereiselle, oikealle esteelle ja Mini näytti mistä se kympin luonne on tehty, ponnistaen rohkeasti okserille joka ylittyi puhtaasti. Sarjaesteen B-osalle ei sitten askel enää sopinutkaan, vaan Mini luisteli siitä läpi. Kello seis ja este kasaan, uudella yrityksellä B-osalta vielä hipaisusta puomi mukaan. Loppurata jatkui yhtä hyvin kun alkoikin, ja "se tavallinen" 8 vp jäi virhepistesaldoksi yhdellä kiellolla ja yhdellä pudotuksella, kun ratsukko selvitti radan myös ilman aikavirheitä. Tärkeintä ettei tullut hylkyä väärän esteen hyppäämisestä! Tuloksissakin sijoitus tipahti vain kolmanneksi. Estesuorituksen jälkeen oli vielä muutama tunti välissä ennen maastoa, joten Mini laitettiin taas huolellisen hoitelun jälkeen traileriin odottamaan.

Vaikka kunnon vesisateilta säästyttiin, oli päivä todella synkkä ja harmaa, joten kuvanlaatu sen mukaista, kun videointihommien vuoksi pääasiallinen putkivalinta oli mössö-Tamron,
Kun sitten päästiin maastorataa kohti kävelemään, ei ainakaan väsymys Ministä paistanut - kovin terhakkaasti se tepasteli menemään, kun tiesi mitä tuleman pitää. Ratsukon verkkailun seuraamisen lomassa kävin kuvaamassa muutamaa tuttua, kunnes koitti Minin ja Lindan starttivuoro. 10, 9, 8., jne.. ja menoksi.





Viimeistä estettä lähestyessä ehdin jo epäillä kovin hitaasti etenevän Minin radalla väsähtäneen, mutta syy mateluun oli aivan päinvastainen - ponihan oli painellut sellaista haipakkaa, että uhkasivat tulla maaliin reilusti aliajassa. Hidastelun jälkeenkin alituksesta lisättiin vielä -0,8 pojoa virhepistesaldoon, joka lopulta oli sitten tasan -61.

Equipe näytti ihan muikeaa tuloslistaa luokan päätteeksi, mutta kun se myös välissä ehti hieman päivittyä, ei uskallettu vielä juhlia ennen palkintojenjakoa. Lopulliset tulokset sen kuitenkin vahvistivat: tutustumisluokan voitto ratsukolle Linda Lamberg - Ratsumäen Minja! Tarkkaa laskelmointia koko päivän suoritukset, kakkonen seurasi -0,1 pisteen päässä perässä ;) Pitkä päivä sai siis antoisan päätöksen sinivalkoisen ruusukkeen myötä, ja hymyssä suin sai lähteä taittamaan matkaa kohti kotia.