Pikakelauksella kesäkertaus

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty? Ei tunnu pätevän blogipostauksiin. Sen suuremmitta selittelyittä siirrytään itse asiaan, eli kertaamaan kesän ja alkusyksyn tapahtumia..

Edellisessä postauksessa läpikäytyjen voitokkaiden Keuruun kenttäkisojen jälkeen on tapahtunut loppujen lopuksi Minrintamalla aika vähän - kun ratsukko ei heinäkuussa lähtenytkään Niinisaloon ja itse en töiden puolesta päässyt mukaan Ypäjän Kisaviikolle, missä starttasivat tuttarin, kohtasimme seuraavan kerran vasta elokuisten Keuruun kilpailujen merkeissä.

Keuruulla kisattiin tutustumisluokassa Keski-Suomen yleinen kenttämestaruus, mutta viimevuotisen hopeamitalin puolustus jäi tällä kertaa haaveeksi. Totutusti sujuvan koulun (68,30 %) jälkeen ratsukko lähti kakkossijalta rataesteille, mutta kun hyvältä tuntuneen verryttelyn jälkeen hevonen ja ratsastaja olivatkin maneesiin päästyään hieman eri aaltopituuksilla, sieltä matkaan tarttui 17 virhepistettä neljän puomin ja yhden aikavirheen muodossa. Sunnuntain maastokokeessa itseluottamus ei edellisen päivän pettymysten jälkeen enää riittänyt nelosestettä pidemmälle, kun pohjaan tullut ensiyritys päätyi esteeseen eikä siinä enää uudet vauhditkaan auttaneet, joten hylky tuli.

Siel vähän satoi

Keuruun kisoista siis piti saada postattua ennen Suomenratsujen Kuninkaallisia, jotta voisi tehdä sitten oikein perusteellisen Ypäjä-raportin.. No, tekosyyt sikseen ja palataan tuohon syyskuun ensimmäiseen viikonloppuun. Minin kisaohjelmaksi valikoituivat Kelmi Cupin osakilpailut, niistä toinen toki sillä varauksella, että jatkopaikka heltiäisi olemalla omassa 23 ratsukon ryhmässä 20 parhaan joukossa. Saavuimme torstaina Ypäjälle ja perjantaina oli vuorossa ensimmäinen startti. Ennen Minin urheiluja kerkesin vielä toimia irtohypytyksen kauraämpärinä 3-vuotiaiden laatuarvostelussa Kuukson Kaipaukselle (rakennearvostelu harmittavasti meni niin tiukasti Minin kanssa päällekkäin, että sen jouduin jättämään väliin), joka sitten sijoittuikin kokonaiskisassa kolmanneksi ollen myös paras pienhevonen.

Minille ja Lindalle tämä Kelmi Cupin ensimmäinen osakilpailu (ohjelmana FEI:n CCIP** kenttäkilpailuohj. poneille) oli vasta toinen Helpon A:n startti ja ensimmäinen 2-tasolla, mutta pienellä tsemppauksella uskaltautuivat mukaan tähän "tutustumistason" Cup-kilpailuun. Ratsukko starttasi luokan alkupäässä, jo kolmentena, ja sai hyvästä suorituksesta pisteitä 61,071 %:n edestä. Loppusijoitus oli 11/23, eli tavoite jatkoon pääsystä kirkkaasti ylitetty!

"Kuuliainen hevonen, jota ilo katsoa"

Lauantaina vuorossa oli Helppo A:10, johon pääsi ensimmäisen osakilpailun 40 parasta (eli a- ja b-ryhmistä 20 + 20). Toisessa osakilpailussa Mini ja Linda onnistuivat pisteiden valossa vielä hieman parantamaan menoaan edellisestä päivästä, kun tulokseksi tuli 62,100%. Kun vielä valmentaja kehui että molemmat olivat näyttäneet radalla juuri sen mihin tällä hetkellä pystyvät, oli 2-tason debyyttiin ja vielä näissä ympyröissä syytä olla tyytyväinen. Sijoitus toisessa osakilpailussa ja näin koko Cupissa oli 20/40, eli toive "puolivälin paikkeilla" toteutui oikein hyvin, eikä sijoitukseenkaan olisi loppujen lopuksi ollut kuin reilu pari prosenttiyksikköä matkaa. Ponski on siis ihan rehellisesti HelppoA-tasoinen suomenratsu ja kun tulos oli tämä vasta uutta tasoa tunnustellessa, jännittävää nähdä, mitä talven treeneissä saadaan aikaiseksi!

Kun hevostaan tottuu katsomaan kaiken maailman kenttäratsujen seassa, sitä tulee vähän sokeaksi sille että se on, kuten tuomarikommenteissakin kuultiin, aika "sporttinen" suomenhevonen!

Mini ja Linda ajelivat lauantaina starttinsa päätteeksi kotia kohti, joten sunnuntai sujui täysin kisaturistin roolissa. Kekkonen kruunasi Kuukson Kaipauksen avaaman sumiaislaisten menestysputken nappaamalla sijoituksen 4-vuotiaiden laatuarvostelussa, ja myös jaapelilaisten leirissä saatiin riemuita Aapeli Aikamoisen kasvattajakilpailuvoiton myötä.

Isompien koitosten suhteen Miniponin kisakausi olikin sitten näillä näkymin siinä, joten minäkin alan pikkuhiljaa käpertyä talviunille ja käyn odottelemaan ensi kevättä..

Minirintaman lisäksi kesään on toki mahtunut monenlaisia kuvioita täällä kotiympyröissäkin, muun muassa kisa- ja näyttelyjärjestämistä KJR:n riveissä ja jokusen näyttelykeikan myös esittäjän roolissa. Itselle uusiin kenttäkisapaikkoihin tuli tutustuttua kisahoitajan roolissa Keravalla ja Kangasalla.. Tämä on nyt vähän tällaista "jos haluut tietää missä meen, kato somesta" -meininkiä, mutta häpeämättömän itsepromootion riskilläkin pitää sanoa että Instagramin puolella kaikki tapahtuu, jos on tapahtukseen. Kaikkia pikkujuttuja ei vain näe tähdelliseksi raapustella blogiin asti, vaikka niitä olisikin sitten kiva vanhana lueskella ja muistella..

Kesälomaan mahtui myös jotain ei-poniaiheista, kun SRK:n jälkeen suuntasin muutamaksi päiväksi Alankomaihin

Poneja piti silti tietysti etsiä silläkin retkellä

Valokuvausrintamalla onkin sitten ollut h-y-v-i-n hiljaista, viha-rakkaussuhteeni mössö-Tamroniin on kärjistynyt yksinomaan vihasuhteeksi enkä haluaisi kuvata sillä mitään. Rakkaan Nikkorin lyhyehkö polttoväli taas aiheuttaa niin paljon rajallisuutta elämään, että ei senkään kanssa oikein ole hyvä. Itken siis itseni uneen ja haaveilen päivästä, jolloin voin ostaa jonkun kivan 70-200 f2.8:n. Nikkor on luonnollisesti se pipe dream tässä kategoriassa, mutta tuntuu hintaluokaltaan olevan täysin tavoittamattomissa, etenkin kun huomioi sen mihin käyttöön minä sitä loppujen lopuksi tarvitsen, tai lähinnä haluan. Viime aikoina tosin olen nähnyt todella hyvää jälkeä Sigman vastaavan, mutta huomattavasti halvemman putken tuottamana (juu, tietenkään kyse ei ole pelkästä kalustosta, vaan myös kuvaajasta), ja sen hankinta kovasti kutkuttelee. Eihän se varmasti yhtä hyvä ole kuin Nikkor, mutta jos extralaadulle tulee hintaa ylimääräinen tuhatlappunen, pitää vähän miettiä mitä harrastusvälineistöltään oikeasti vaatii ja tarvitsee. Faktahan on että minusta ei ikinä näillä luonnehäiriöillä varustettuna tule ahkeraa ja tuotteliasta kisakuvaajaa, eli ajatus siitä, että kalusto joskus alkaisi maksaa itseään takaisin, on poissuljettu. Kärvistelen siis sillä mitä minulla on, mutta samalla yritän patistaa itseäni pienen Sigma-rahaston keräämiseen. Ensi kesään on taas matkaa, että ehtiihän tässä pienen pesämunan säästää kun tavoitteen asettaa.