perjantai 29. huhtikuuta 2011

Kirjaviisauskin on parempi kuin ei mitään

Uusia lukijoita on ilmestynyt kuin sieniä sateella :) Ja juuri silloin kun minulla ei ole oikein mitään kirjoitettavaa (koska olisikaan..)! Tervetuloa seuraamaan Ratsumäen elämää.

Uskon syvästi, että ihminen ei voi omistaa liikaa hevosaiheista kirjallisuutta. Pelkkä teoria ei tietenkään tee ihmisestä taitajaa, mutta pieni aivotyö ei koskaan ole pahasta! Itse olen erikoistunut etenkin vähän vanhemman kirjallisuuden metsästykseen - moniin kirjoihin on varastoitu iso pala suomalaista, katoavaa hevoshistoriaa. Ratsastuksen periaatteet eivät ole vuosisatojenkaan varrella muuttuneet mihinkään, itse asiassa monissa vanhoissa suomalaisissakin kirjoissa on paljon syvempää oppia tarjolla kuin nykyisissä "pintaraapaisuissa".

Viimeaikaisen Huuto.nettailun seurauksena kokoelmiini liittyi mm. pari kauan kaivattua klassikkoa - Soini Talaskiven Suomalainen hevoskirja sekä Stig Holmstedtin, Monica Magnusson-Falkin & Lennart Peterson-Broddan Varsominen: Tamman kiimasta vieroitukseen, ah! Sopii ihmetellä, miksei Varsomisen veroista kirjaa ole viime vuosina kirjoitettu, tai edes otettu uutta painosta tuosta, sillä vaikka kirja on 20 vuotta vanha, on se aivan täyttä asiaa edelleen. Kysyntää tuollaiselle kirjalle varmasti olisi, se kun sisältää "kaikesta kaiken", selkeästi ja ymmärrettävästi selostettuna ja hyvillä kuvilla varustettuna. Kyllä niitä alkeistason perusoppaita julkaistaan vuosittainkin monia, ja aina silloin tällöin vähän "edistyneempää" ratsastuskirjallisuuttakin, mutta muut erikoistuneemmat teokset ovat valitettavan harvassa. Perhemediat on kyllä julkaissut osana Terve hevonen -sarjaansa kirjat Tamman astuttaminen ja Varsa, mutta kun yhdysvaltaisen kirjoittajan jokseenkin tieteellisen kuiva teksti Perhemedialle tunnuksenomaisena tökerönä käännöksenä on jätetty soveltamatta Suomen oloihin, tietäähän sen mitä siitä syntyy..

Soini Talaskivi puolestaan on kääntänyt ja kirjoittanut lukuisia teoksia, tunnetuimpana ehkä tämä Suomalainen hevoskirja, alunperin ilmestynyt 1977, oma kappaleeni on toista tarkastettua painosta vuodelta 1990. 400-sivuinen tiiliskivi sisältää edelleen vertaistaan vailla olevan ratsastusteoriaosion, vaikka esimerkiksi ruokintaohjeille tai näkemyksille suomenhevosen tulevaisuudesta saa nykypäivän lukija vähän naurahtaakin. Mutta yllättipä tämä kengityssivuille kääntäessä - täällähän on kuva Easybooteista! Tosiaankin, kirja kertoo että alkuperäiset Easybootit on esitelty Essenin Equitana-messuilla 1975. Ja lainaan: "Sellaiset kengät, jotka pannaan jalkaan vain käytön ajaksi, kun hevonen tallissa, laitumella jne. kulkee avojaloin, tuntuisivat ensi ajattelemalta terveelliseltä ratkaisulta. Tulevaisuus näyttää mihin ne kelpaavat."

No, nyt joka tapauksessa kirjat kiinni ja tallille :)

perjantai 22. huhtikuuta 2011

Hoplaa!

 Olenko lievästi innoissani tästä lopullisesta kevään tulosta? Eilen nikkaroin lumen alta paljastuneille estetolpille uudet jalat (asialistalla vain viimeiset kolme vuotta.. tallinvintillä odottaa myös yksi ihan itse tehty uusi tolppa itselleen paria, ja kannattimia..) ja Mimmu pääsi vähän hyppäämään. Ja kun esteet olivat jo valmiiksi kentällä, tänään väkersin irtohypytyskujan valmiiksi ja vein Minin pitkän tauon jälkeen hyppäämään. Ei sitä kovin montaa kertaa ole kujasta hypytetty, mutta monesti irtojuoksuttaessa on kentällä ollut este jota se saa oman mielensä mukaan hypätä (ja sen kyllä mielellään tekee). Hyppääminen sujui oikein hyvin, muutaman kerran pienellä esteellä se vähän lennätti puomeja (tolppien "nerokas" kannatinjärjestelmä ei salli pientäkään hipaisua.. toinen pitkään asialistalla ollut nikkaroinnin kohde), mutta kun estettä vähän nosti, oli varsakin jo tarkkana.


Ja ettei Mimmulle tullut paha mieli, sai sekin mennä ottamaan pari pomppua..Tulin kyllä itse juosseeksi enemmän kuin hevonen, kun yritin saada siitä hyvää kuvaa.. En onnistunut, Mimmulle ei tänään kelvannut ollenkaan hypytyskuvio "mamma seisoo kameran kanssa ja minä automaattisesti tulen esteelle pyydettäessä" :P Esteen korkeudeksi mittasin 120 cm, siihen loppuikin tuosta tolppaparista reiät.

Kentällä pyöriessä jouduin hyttysparven hyökkäyksen kohteeksi, ja saman kohtalon kokivat hevoset, kun ne hikisinä vein takaisin tarhaan. Siispä myrkyt esiin ja suihkimaan..

keskiviikko 20. huhtikuuta 2011

Tuumasta toimeen

Sen juoksutuksen suhteen, siis. Ei muuta kuin lapselle vermeet niskaan ja menoksi! Vermeet tässä tapauksessa: suitset, juoksutusvyö, sivuohjat ja juoksutusliina. Koska tarkoitus oli työskennellä lähinnä käynnissä, en laittanut varsalle suojia. Ja sarjassamme älä kokeile tätä kotona: ei avustajaa. Meillähän ei missään opetuksen vaiheessa ole ollut käytössä avustajaa, ei ohjasajossa tai muussakaan. Asiat pitää vain pilkkoa tarpeeksi pieniksi osasiksi ja edetä askel kerrallaan, tällaisen fiksun varsan kanssa pärjää kyllä ilmankin. Paljon maastakäsin työskenneltynä Minjalla oli jo ennakkotaitoina ympyrälle lähettäminen, äänikomennot yms., joten ei tässä liinassa juoksuttamisen kanssa mitään suurta eroa entiseen ollut, aiemmin on vain työskennelty naruriimun kanssa ja vähän pienemmällä ympyrällä.

Ja toimihan se kuin ajatus.. Mini lähti ympyrälle, pysyi ympyrällä, teki hienoja siirtymisiä (käynti-ravi). Alkuverryttelyn jälkeen sivuohjat kummastuttivat pienen hetken, vaikka löysällä tietysti olivat, mutta niistäkin päästiin yli muutaman päännakkelun jälkeen. Kauaa ei työskennelty kun poni toimi näinkin hyvin, lopuksi se sai juosta irti ensin sivuohjien kanssa, ja hetken vielä venytellä ilman.

Kännykkälaatua
 Taitava lapsi!

Ihan oikeaa teoriaa juoksuttamisesta:
Juoksutuksen ABC (Hevoset ja Ratsastus)

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Ja lumen alta löytyi..

..kenttä! Hiphei, lumi sitten suli kuitenkin, noin viikossa kinos haihtui kentältä, ja suureksi ihmetykseksi se vielä kuivuikin saman tien. Jee!

Ohjelmalistalla:
  • Mimmun kanssa vääntöä, vääntöä ja vääntöä - ehkä vähän esteitäkin
  • Minjan kanssa irtohypytystä, ohjasajon hienosäätöä, ja liinassa juoksutuksen aloittaminen
  • vähän haravointia ja "lanaamista"..
Jee! Kenttä!

Se Nikkilän varsanäyttelyn uusi yritys varmistui lauantaiksi 14.5., joten myös näyttelyharjoittelua pitänee pienissä määrin tehdä. Näyttelyyn oli Hippoksen Heppa-sivun mukaan saatu päätuomariksi Terttu Peltonen, joten nyt ei pitäisi jäädä ratsuvarsan kanssa purnaamista (= selittelyn varaa) siitä että raviäijät vain siellä J-suunnan varsoja suosivat, olisi tämä muuten.. ;)

Näin pitkälle kevääseen kun on jo päästy, pitää alkaa Mimmun kiimojakin katsomaan sillä silmällä. Johan tässä kohta päästään varsantekohommiin.. Sulho Sumiainen voitti lauantaina Harjussa Kaakkois-Suomen suomenhevosten aluehallimestaruuden kouluratsastuksessa (huh, varsinainen termihirviö!) kolmatta kertaa peräkkäin. Sen kisakausi on muutenkin alkanut sinivalkoisissa merkeissä, tähän mennessä kolmesta kansallisesta startista on kolme voittoa. Hyvä Sumppi!

Sumiainen

maanantai 11. huhtikuuta 2011

Kaikki murheet poistaa kunnon rock'n'roll show

'
Orisuora nähty, tosin erittäin pikaisena pyörähdyksenä ja kuvamateriaalia löytyy vain Sumiaisesta..

Nyt olisikin sitten parin päivän reissaamisten jälkeen aika tarttua talikkoon ja siirtyä pihamaalle tarhansiivoukseen.. Kyllä se siitä vielä.

lauantai 9. huhtikuuta 2011

Hevosia aamusta iltaan..

Helkky & Floris, HIHS '06
Hillitön kirjoitustahti päällä! Tänään oli siis ohjelmassa Kymijoen Ratsastajien järjestämä kouluvalmennus Korialla, minä kyllä pysyttelin turvallisesti katsomon puolella. Helkky Pakarisen valmennuksista pidin todella paljon jo opiskeluaikoina Perhossa hänen siellä monesti valmentaessaan, joten kun tilaisuus tuli, piti ehdottomasti lähteä imemään vaikutteita pitkästä aikaa. Tulikin vähän ikävä Perhon aikoja, kun maneesinpenkkiä tuli kulutettua tuntikaudet kaikkien mahdollisten valmennusten merkeissä :) Helkyn tyyli niin valmentajana kuin ratsastajana on kovasti mieleeni, ja menin jo lupaamaan, että jos valmennus taas järjestetään (nyt osallistujamäärä oli todella pieni, ja ensi kerraksi pitäisi saada lisää), lähtee Mimmukin mukaan. Pahimmassa tapauksessa pitää sitten varmaan itse toimia ratsastajana, jos ei muita kiinnostuneita ilmene.. :D Tosin sitä ennen toivottavasti on saanut jo vähän kentällä treeniä alle, muuten ei kyllä ole kaunis näky luvassa.

 Ja jottei elämä mene liian kouluratsastushenkiseksi, on viikonloppuna mahdollisuus seurata Ypäjä Spring Show'n meininkiä livestreamina netissä: http://www.hevosia.com/html/live/suora.html. Huomenna ohjelmassa Suomenhevosten GP-sarjan avausosakilpailu (alustavan aikataulun mukaan klo 9:30)!

..Jota en kyllä pysty itse katsomaan (ellen ota mukaan läppäriä ja mokkulaa? hmmm..), kun ennakkotiedoista poiketen tulee kuitenkin lähdettyä huomenna Harjuun, koska Sumiainen kutsuttiin Orisuoraa avaamaan. Siispä aamusta mukaan matkaan, kuvaamaan Sumiaisen esitys, ja kipin kapin takaisin kotiin ja illaksi töihin :)

Vuoleskelua ja mietiskelyä

Sori, jauhan taas kengättömyydestä, mutta en vieläkään yritä aivopestä ketään - omakin aivopesu on kesken! :) Olen viime aikoina tankannut päätäni vastikään hankkimallani Jamie Jacksonin Horse Owner's Guide to Natural Hoof Care -kirjalla, sekä selannut kymmenittäin barefoot-sivuja netissä. Nyt kun tiet ovat jo pääosin sulaneet, ollaan pienen kynnyskysymyksen edessä Mimmun kengättömyyden suhteen: millaista käyttöä kaviot kestävät, miten paljon täytyy käyttää bootseja (ja millaista käyttöä bootsit kestävät)? Talvellahan bootseja on käytetty liukkauden vuoksi, ja muuten kavioiden kuluminen on ollut niukkaa. Tänään vuolin kaviot "kesämalliin", talven mittaan kertynyt ylimääräinen aines on vuoltu nyt pois lohkeilun estämiseksi. Nyt ei auta kuin seurailla tilannetta! Eilenkin tamma on käynyt 20 km lenkin sorateillä ilman bootseja.. Niistä en vielä takatalven pelossa uskaltanut nastoja ruuvata pois joten ovat hetken "hyllyllä". Kun nastat on irroitettu, bootsitellaan sitten tarpeen mukaan, lähinnä varmaan pidemmille maastolenkeille on tarvetta. Kohtahan se kenttäkin on jo sula (optimismia!), pehmeä hiekka ei kavioita juuri kuluta.

Sakari on kova auttamaan kun hevosia vuollaan. Kavionpalaset ovat parhaita tuoreena, ja on tuo sekasortoinen pakkikin tosi jännä kapistus..

perjantai 8. huhtikuuta 2011

Tilannekatsaus tai jotain sinne päin

Blogi on pitkän aikaa hortoillut aiheidensa puolesta siellä täällä, joten uhrataan vaihtelun vuoksi yksi kirjoitus raportoimaan, mitä varsinaiselle pääaiheelle eli Ratsumäen hevosille kuuluu.

Kaikessa lyhykäisyydessään: ei paljon mitään :P

Mimmu on palannut silloin-tällöin-köpsöttelystä täysipainoiseen aktiiviliikutukseen uuden hoitajan myötä, ja on taas sellainen höyrypää ettei pahemmasta väliä! No, eihän se koskaan ryöstä tai mitään muuta vastaavaa, mutta "rauhalliset maastolenkit" vaan ovat jotain mikä ei Mimmun tajuntaan oikein mahdu. 20 kilometrin lenkinkin jälkeen se jaksaa salakavalasti livahtaa loppukäynneillä puolijuoksuun, jos vähän mentäisi vielä.. Ja varmasti tekisi saman reissun heti uudestaan jos saisi. Tällaisen hevosen kanssa onkin hankala ns. lomaltapaluu-liikutusta harjoittaa, kun on niin vaikea arvioida todellista kuntoa: pää kyllä vetäisi mitä vaan, mutta ratsastajan harkintaa vaaditaan siinä, mikä on liikaa.. Toistaiseksi siis lähinnä maastoillaan, talven aikana on kentän virkaa toimittanut pihan aurattu parkkipaikka. Nyt kentältäkin on lumi lähtenyt hurjaa vauhtia sulamaan, joten kohta pääsee valjastamaan tuon pohjattoman työmoraalin kouluratsastuksellisiin tarkoitusperiin.. Huomenna pitäisi lähteä katsomaan Helkyn kouluvalmennuksia Korialle, eiköhän sieltä tartu mukaan työmotivaatiota ja ideoita itsellekin :)

Minja puolestaan on sen jälkeen kun päätin, että kevätnäyttelyyn ei välttämättä tarvitsisi mennä, muuttunut tasapaksusta pallerosta niin kauniiksi ja siroksi ja ryhdikkääksi ja uljaaksi ja mitälie. Aargh, ota nyt tuosta selvää! Vähän jo muutin mieleni näyttelyyn menosta ja meinasin lähteä varsan kanssa joko lähinäyttelyyn Sippolaan tai "kotiseutumatkalle" Sipooseen, mutta kyytiä en sitten saanut järjestymään. Mutta koska Sipoon näyttely meni peruutukseen vähäisten ilmoittautuneiden vuoksi, nyt jännätään toteutuuko se myöhemmin keväällä. Olisi kiva päästä Nikkilään tuttuja katsomaan.

Mini mittaamassa kentän lumitilannetta..

lauantai 2. huhtikuuta 2011

Anonyymit Hevostarvikeaddiktit

Tilattuani juuri keskisuuren merikontillisen verran tavaraa, laskin yhteen viimeisen reilun puolen vuoden Horzen tilausten summan. En julkaise sitä, enkä todellakaan halua laskea, kuinka paljon rahaa olen lisäksi käyttänyt muihin liikkeisiin. Mutta nyt - on aika tunnustaa.

Olen Krista ja olen hevostarvikeaddikti. (Hei Krista, vastaa hevostarvikeaddiktien katuva kuoro - tunnistat kyllä itsesi, älä epäröi myöntää. Miksi muuten kaikissa "anonyymi"-kokouksissa alkuun esitellään itsensä? Tosin kokemukseni näistä rajoittuu elokuvamaailman tarjoamaan mielikuvaan, en ole todellisuudessa ikinä missään käynyt. No, asiaan.)

Alku oli suorastaan huomaamaton. Jo pienenä tyttönä muistan kuinka ihanaa oli vierailla kylän hevostarvikeliikkeessä, kiertää, katsella, ihailla ja hypistellä. Minulla on edelleen tallessa liila kaviokoukku jonka sain sen avajaisista, ja liila piikkisuka jonka ostin sen kaveriksi. (Liila, what was I thinking?) Ikää minulla on ollut ehkä seitsemän vuotta. Pikkuhiljaa nurkkiin kasaantui tavaroita. Toki itselle tarpeellisia ratsastusvarusteita, ja myös pienisuuri kokoelma harjoja ja muita hoitovälineitä. Kuitenkin vielä harmitonta ja pienessä mittakaavassa pysyvää. Tämä on täysin hallinnassa.

Ensimmäinen huolestuttava askel oli rakkauteni Kyra.K-vaatteisiin. Vanha Börjesin takki jäi nopeasti taakse.. Sain Kyraa välikäden kautta halvalla, ja pian olikin takkia joka lähtöön. Ensimmäiset takit saadessani olin ehkä 12-vuotias, ja pian niitä riittikin. Traveller, Edinburg, Pontus, Edward, you name it, kaikkea löytyi. Aloin keräämään hevostarvikepostimyyntien kuvastoja. Niistä sitten ruksittiin tuntikaudet sopivia kokoelmia. Sitten kun minulla on oma hevonen, haluan tommosen, tommosen, ton sinisenä, noita kaksi.. Jos tältä sivulta saa valita vain yhden, minkä ottaisit? Jne.. Pian suomalaiset kuvastot eivät enää riittäneet, aina piti ostaa Your Horse tai Horse & Rider jos niissä sai kuvastoja mukana. Näistä opiskelin hevosvaruste-englantini hämmästyttävälle tasolle, Börjes sai tukea ruotsin suhteen. Yläasteella kahden viikon TET-harjoittelun suorittaminen eläintarvikeliikkessä ei myöskään auttanut varustekuumetta, kun hyllyihin järjestelin kaikkea ihanaa. Läksiäislahjaksi sain Mountain Horsen Stable Loaferit. Merkkitietoisuuteni kasvoi kasvamistaan. Löysin Roecklin hanskat Porvoon Agro-HG:stä 2001 tai 2002, enkä ole sittemmin juuri muilla hanskoilla ratsastanut. Ei vain pysty. Käteni hylkivät kaikkea muuta. Roeckl on rakkaus, kuin toinen iho, jotain käsittämättömän ihanaa. Minulla on jopa valkoiset Roecklit, pelkästään näyttelyitä varten, kilparatsastustahan minä en harrasta edes vahingossa. Tuli naruriimu (Silver Tip) ja ensimmäiset nahkasaappaat (Mountain Horse High Rider).

Alamäki alkoi lopullisesti 2003 kun lähdin Keski-Pohjanmaan maaseutuopistoon Perhoon opiskelemaan hevostenhoitajaksi + suorittamaan sivussa lukiota. Ns. mollijaksot eli maaseutuopistolla opiskeltavat kuukaudet kuluivat käytännössä turpeen/purun, hiekan, hien ja paskan peittämissä tallivaatteissa päästä varpaisiin. Todella syvällä käytiin välillä. Ihmisellä oli enemmän kaiken maailman tallirompetta kuin asuntolan säilytystilat kestivät. Työhanskoja kului ja hukkui arviolta satoja pareja. Mutta koskaan en anna itselleni anteeksi sitä, että hukkasin melkein tuliterät Roeckl Supremat.. Taisin lainata ne jollekulle enkä koskaan saanut takaisin :( Takkeja kertyi: Equiline, Anky, Kyra.. Wahlsténin treenitakkikin piti ostaa koulutakkina kun "halvalla" sai. Maailman lämpimin takki, mutta myös maailman epäkäytännöllisin. Opiskeluihin tietysti kuului myös varusteiden korjausta ja valmistusta. Ompelin ihan itse sormet verillä nahkariimun ja ketjutaluttimen, opin ymmärtämään syvemmin nahan ja ompelujäljen laatua. Opin (teoriassa) miten nahkaa parkitaan aivoja käyttäen. Onneksi välillä piti ihmistyä lukiota varten, muuten en tiedä missä oltaisiin.

Se Nahkariimu, ja Se Vuokrahevonen
Vuonna 2006 minulle tuli viimeisen kouluvuoden ajaksi ylläpitohevonen. Oi voi. Kuinka paljon rahaa voikaan opiskelijabudjetilla puolen vuoden aikana upottaa hevoseen, joka ei edes ole oma? Pääsin ostamaan sille jo muutaman vuoden ihailemani Glen Gordonin suitset. Ja pari satulaa.. Ihana Isabell Werth -koulupadi minun huopakokoelmaani koristaa edelleen, mutta suurin osa tavaroista jatkoi hevosen mukana seuraavaan osoitteeseen. Enhän minä nyt hevosta ollut hankkimassa..

Ne Suitset
Vajaa puoli vuotta myöhemmin olin kuitenkin hevosenomistaja. Voin lopettaa ihan koska haluan -valhetta en uskonut enää itsekään. Hevosen mukana onneksi tulivat melko runsaat varusteet. (Kehtaanko edes myöntää, että viimeinen pisara minkä vuoksi koin meidän Mimmun kanssa olevan a match made in heaven, olivat sen Claridge House hunter-suitset joita olin Hööksiltä itkenyt vuosikaudet ja nyt ne olivat jo myynnistä poistuneet?) Kotitallia piti kuitenkin varustaa, ja toki hevosenkin varusteita vähän täydentää oman maun mukaisilla. Viimeiset vuodet ovat olleet sellaista syöksykierrettä, että en rupea erittelemään, mitä kaikkea oikein olen ostanut. Jotain kuitenkin kielii se, että kun kotitallin varustehuoneeseen on aiemmin mahtunut noin kymmenpäisen ratsastuskoulun varusteet, nyt se pursuaa ulos asti yhden hevosen tavaroita. Niin, yhden hevosen tavaroita, olisi itsensä huijaamista väittää niitä kahden hevosen tavaroiksi, sillä toinen hevonen kuitenkin on varsa (toki silläkin omat suitsensa on, itse asiassa kolmet, kun se on kaksista jo kasvanut ulos).

Eikä pelkästään ostaminen ja käyttäminen riitä. Olen myynyt, välittänyt ja vaihtanut. Seurannut alan tuotekehitystä ja uutuuksia sairaalloisella mielenkiinnolla. Surrut toisten merkkien poistumista markkinoilta (Kyra..) ja ihastunut uusiin.

Sairaalloista on myös pakkomielteeni värikoordinointiin. Olen harjoittanut tätä lapsesta asti. Värikehitykseni on kulkenut punaisesta vihreän kautta melko nopeasti sinisten upean monipuoliseen maailmaan (tärkeimpänä tummansininen), yhdistettynä harmaaseen tai hopeaan. En voi edes kotikentällä ratsastaa ilman että oma varustukseni edes jollain muotoa sopii hevosen varusteisiin. Vaikeaa tämä ei tietenkään ole, silloin kun omistaa lähinnä yhteensopivia varusteita. Välillä yllätän itseni tekemällä pieniä lipsahduksia tarkoin harkitusta värimaailmastani - syynä usein Eskadronin vaihtuvat kokoelmat tai jokin hetkellinen mielenhäiriö.

Aina välillä herään hetkellisesti todellisuuteen ja lupaan itselleni, että nyt en osta mitään. Ainakaan mitä en tarvitse. Mutta sitten on juuri alennus siellä, outletmyynti täällä, tai muuten vain pakko mennä käymään tuolla, ja Agrimarketissakin sattui juuri olemaan jotain kivaa tavaraa rehunhakureissulla. Riimujen ja satulahuopien suhteen yritän pysyä tiukkana. Ne ovat juuri niitä, joita nurkat pursuavat, kun entisiäkin on aivan liikaa, mutta ei apua toi on aivan ihana tuo uusi, eihän nyt yksi mitään haittaa. No, rehellisesti sanoen nurkat pursuavat yhtä lailla suojia, pinteleitä, suitsia.. Ei ole mitään mitä tarvitsisin. Mutta. Verkkokaupat ovat aivan liian helppo väline ostamiseen. Kun hevostarvikeliikkessä fyysisesti raha ja tavara vaihtavat omistajaa, tuntee edes jonkun piston sydämessään. Mutta netissä se on vain klik, klik, verkkopankkiin, klik. Ja kun kerran nyt tuollaisen tilaa ja postikulut maksaa, niin samassa kaupassahan juuri oli halvalla tuollainen ja tuollainen ja tuonkin olen aina halunnut..

Eikö ongelman myöntäminen ole ensimmäinen askel parantumiseen? En kyllä usko, että tästä voi parantua. Olen liian heikko vastustamaan addiktiotani. Mielestäni olen siinä vaiheessa, että en osta mitään ylimääräistä, mutta tiedän toki, että se ei ole aivan totta, viimeistään siinä vaiheessa kun hämmästelen hupenevaa pankkitilin saldoa. Minkä tahansa voi perustella tarvitsevansa, kun kovasti yrittää. Tiedän kuitenkin, että en ole yksin tämän asian kanssa. Tiedän, että meitä on paljon.

Pallomahainen mammalomahevonen edustaa Glen Gordonissa. Myös mätsäävä kisaloimi löytyy.
Shop 'til you drop, my fellow addicts! Minun ostoslistallani ovat seuraavana Kingslandin kesätakki ja Equiline-huopa Suomenratsujen shopista, seuran logolla varustettuna, tietysti. Ihanan kallista.