Blogiexpo2016

Hieman tekivät sääolosuhteet sunnuntaina vastarintaa, kun aamu valkeni hyvinkin valkeana, sakean lumipyryn korvattua luvatun vesikelin. Pöpperöisillä teillä puksuttelu kohti Lahtea vei normaalia enemmän aikaa, ja siinä vaiheessa kun autosta hukkui ohjaustehostin, en tiennyt itkisikö vai nauraisiko. Hetken tuumaustauko ABC:n pihassa sai Corsan heräämään henkiin, joten matka jatkui turvallisesti määränpäähän saakka..

Heti ovelta sain kaulaan VIP-passin ja mukaani Iberon hauskan swag bagin ❤ Sen verran olin aikataulustani myöhässä että ohjelmalavalla oli valjassepän luento ehtinyt jo alkaa, mutta tein silmäyksen expoalueen tarjontaan ja jäin sitten seuraamaan esityksen loppua siitä, millainen on ratsastajalle sopiva satula. Shoppailumahdollisuuksia taisi kovasti verottaa Just Dressagen poisjäänti sairastapauksen vuoksi, mutta olisi sieltä ostettavaa silti löytynyt. Omassa takaraivossa nakutteli koko päivän ajatus siitä, millaisia remontteja Corsa mahtaa itselleen aamupäivän oireilun jälkeen tarvita, joten lompakko pysyi visusti piilossa, vaikka Wilma Hurskaisen valokuvakirjaa ja myös Chia de Gracian myymää Kanervasta Karpaloon -opusta olin jo ostoslistalleni laittanutkin.

Bloggaajien hevostaitokilpailun jälkeen oli vuorossa yksi odotetuimmista osioista, Wilma Hurskaisen valokuvausluento. Kun aiheena on kameran säädöt, tulee perusasioissa tietysti (onneksi? kun on jotain nähtävästi tarttunut omaankin päähän :D) paljon ennalta tutun kertausta, mutta tarttui muistiinpanoihin silti hyviä huomioita esimerkiksi erilaisen valaistuksen hyödyntämisestä tehokeinona ja siitä, miten tasaisen harmaina kuvauspäivinä voi yrittää pelastaa sen mikä pelastettavissa on (lohduttavaa myös kuulla, että ammattikuvaajallekin ne olosuhteet voivat olla ihan yhtä masentavat). Myös polttovälin vaikutuksista kuvaan nähtiin todella havainnollistavia esimerkkejä. Hurskaisen juuri ilmestyneen The Woman Who Married a Horse -kirjan ostoa olin tosiaan suunnitellut, mutta onneksi sen saa tilattua itselleen myös netistä. Sarjan kuvia löytyy myös kuvaajan kotisivuilta, suosittelen tutustumaan! Vähän erilaista näkökulmaa kuin iänikuiset perusposeerauspönötykset. Oli mielenkiintoista myös kuulla tarinoita kuvien takaa, ja siitä miten ne täydelliset kuvausolosuhteet on itse luotava: esimerkiksi Windows-kuvassa (kotisivuilla gallerian kuudes kuva) ikkunoiden valon vangitsema pöly ei suinkaan ole siinä vain sattumalta, vaan sen on assistentti pöllyttänyt ilmaan juoksemalla ympäriinsä ennen kuvan ottoa. Tunnustan, että ainakin itse jään monesti erikoisissa olosuhteissa kuvattuja kuvia vain katselemaan, että oi kun pääsis tonne ja oi kun olis tommosta ja kyllähän minäkin jos. Mielikuvitusta käyttöön, ja sitä valokuvan taikaa voi löytyä mistä vain.

Hurskaisen jälkeen ohjelmalavalla päästettiin valloilleen kouluratsastaja ja valmentaja Antti Lehtilä, jonka esitykseltä en ehkä etukäteen odottanut niin paljon, mutta lopulta tulin kirjoittaneeksi pitkät muistiinpanot innostavia ajatuksia siitä, miten pitää yllä treenimotivaatiota tavoitteellisuuden ja suunnitelmallisuuden kautta, unohtamatta rakkautta lajiin, joka antaa sen pohjimmaisen palon mennä eteenpäin. Saatanpa noista purkaa ihan erillisen postauksenkin, joten en nyt asiaa enempää avaa.

Kahdelta aloitteli toimintaansa Kisamatkalla-banneripaja, mutta itse olin niin kiinnostunut Koulutuskeskus Salpauksen uusista (tai ovathan nuo kai jo vuoden käytössä olleet) tiloista Jokimaalla, että lähdin mukaan tallikierrokselle. Kouluhan siirsi Asikkalassa olleen hevosalan opetustoimintansa Jokimaalle tallin uudistamistarpeen puskiessa päälle ja rakennutti mm. ison upean maneesin. Tutustuminen aloitettiin valjastuskatoksien päässä olevasta kengityspajasta, jossa oli juuri kengityskurssi käynnissä. Kengityksen opiskelu Salpauksessa itseäkin kiinnostaisi kovasti, jos sen joskus elämäntilanne sallisi.. Ratsutallissa oli käynnissä kuiviketesti Fortumille, jonka Järvenpään laitokselle talleilta lähtee lanta polttoon. Huikean maneesin (ratsastusala 24 x 80) ihastelun jälkeen pyörähdettiin vielä ravitallissa. Peltohommiin Salpauksen opiskelijat pääsevät käsiksi Asikkalan opetusmaatilalla.

Kuvia tallikierrokselta

Tallikierroksen jälkeen siirryin loungen puolelle, missä Kirsi Ståhlberg juuri lopetteli nettikäyttäytymisestä puhumista. Keittolautanen buffasta lämmitti ulkona palelun jälkeen asettuessani seuraamaan blogeja ilmiönä käsittelevää paneelikeskustelua. Hyviä pointteja tuli esille tuossakin keskustelussa. St. Hippolytin Eira Jokela sai puolen tunnin ruokintaluentoonsa mahtumaan paljon asiaa, joskin itselleni sisältö oli jo tuttua aiemmasta ja laajemmasta koulutuksesta.

Just Dressagen muotinäytös oli vaihtunut lennossa Equitarin muotinäytökseksi, mutta hyvin oli paikkailtu puutetta. Lavalla nähtiin mm. Montarin ja Pfiffin ratsastusvaatteita. Varustelinjalla jatkettiin myös blogipaneelissa, jonka aihepiiri kiersi mm. siinä, ovatko kalliit varusteet tarpeellisia tai omistavatko keskustelijat itse sellaisia. Paatunut materialisti tunsi piston sydämessään, kun kaikki vannoivat halpis- ja kirppislinjan nimeen ja tuomitsivat törsäilyn :D Toki kerskakulutus on suuri ongelma enkä itsekään nyt ihan surutta ostele mitä vain ja milloin vain, ja heittele käyttökelpoisia tavaroita roskikseen vain koska ovat so last season. Laadukkaasta ja kestävästi varusteesta olen valmis maksamaan, etenkin jos on saatavilla tietoa tuotteen alkuperästä (valitettavasti tämä ei ole turhan yleistä). Faktahan on, että ei kahdenkympin suitsiin silputtu eläin ole varmastikaan kovin hyvissä oloissa elänyt tai loppuaan kohdannut, ja tuskin tuotanto muutenkaan kestää päivänvaloa tarkemman syynin alla. Valitettavasti ei se hintakaan aina korreloi laadun tai eettisen tuotannon kanssa, kun brändi ajaa kaiken edelle, mutta jos esimerkiksi suitset ostat suomalaisen valjassepän käsityönä, ruotsalaisen Tärnsjön nahasta valmistettuna (lähiteurastamoista peräisin, vuodan leimojen perusteella alkuperän voi selvittää tilatasolla), ei ostoksestaan hinnasta huolimatta tarvitse potea suurta morkkista.

Paneelin jälkeen päivä huipentui blogien palkitsemistilaisuuteen, jossa jokseenkin odotetut blogit veivät voitot, eikä varmastikaan ansiotta. Vaikka palkintojenjako ei sinänsä suuresti kiinnostanut, kannatti kyllä pitää persus penkissä loppuun saakka, arvonnasta nimittäin voitin House of Horsesin riimun Minille joulupakettiin ;)

Kaikkiaan Blogiexposta jäi mukava kuva, koko päivä vierähti yllättävänkin sutjakkaasti. Luentoja/tietoiskuja olisi toki voinut olla enemmän, jotta ohjelmaa olisi ollut koko päivän niin ohjelmalavan kuin loungen puolella antaen yleisölle valinnanvaraa, mutta toimi näinkin. Expoonkin olisi enemmän näytteilleasettajia mahtunut, mutta kun itse olin nollabudjetilla matkassa, olen viimeinen ihminen siitä valittamaan. Buffasta sai edullista syötävää (sain kylläkin vippinä soppalipun, pitäisikö se nyt ilmoittaa verottajalle?) ja itse olen sen verran raviradoilla pyörinyt, että kritisoituun kylmyyteenkin osasin varautua, vaikka vilpoisaahan siellä oli.

Blogiexpo vastasi odotuksiani, koenhan oloni kotoisammaksi siellä "tuulipukukansan" keskellä kuin juhlallisessa gaalatunnelmassa. Hatunnosto Playssonin tiimille, töitä on tämänkin eteen tehty ja puskettu eteenpäin vaikka htnetissä kaikki hanakasti ammuttiin alas jo kauan ennen koko tapahtumaa. Blogiexpon videoita löytyy Playsson.netin FB:sta, ja käyttäjäkyselyssä pääsee antamaan palautetta tästäkin tapahtumasta.