Mistä aloittaa?

Kirjoittelu on unohtunut tyystin ja onhan tässä välissä ehtinyt tapahtua.

Kuninkaallisissa Aarre Arvokkain otti voiton 5-vuotiaiden laatuarvostelussa, ja muutenkin oli mukavat pippalot. Joskin yksipäiväinen visiitti on aika ankea, nytkään en lauantaina käydessä nähnyt Aarre Arvokkainta askellajikokeessa, enkä toista velipoikaa Pikku-Seikkaa esteillä. Mestaruuksien toinen osakilpailu olisi ollut kiva, ja jos olisi päässyt sunnuntainakin, olisi lauantaina voinut ihastella vähän pidempään puoliverivarsoja EBEF-tapahtumassa. No, kaikkea ei voi saada, kun töissäkin pitää käydä.

Turvallisuusvastaavan tärkeään rooliin opiskelemassa meillä on pieni harjoittelijapoika Sakari, rekkurescuelainen sekalainen sankari ja sirkustaitelija. 5.7. syntynyt hurmuri on valloittanut koko Ratsumäen ja vähän jo muutakin maailmaa.

Ikävämpinä uutisina, viime keskiviikkona oli aamutallissa vastassa täysin kolmejalkainen Minja. Missään ei lämpöä eikä turvotusta, painoa varasi jalalle mutta liikkuminen vaikeaa. Eläinlääkärin valistunein päätelmä oli lihas- tai luuvamma lavan seudulla ja alkujaan määrättiin koppilepoa kipulääkityksellä, katsoen mihin tilanne etenee. Varsa ei onneksi enää tunnu ontuvan, joten ehkä selvittiin säikähdyksellä? Nyt ei auta kuin odottaa ja katsoa..

Odotetaan, odotetaan, myös ensi lauantaita.. Kolme viimeistä HIHSiä on jäänyt väliin kalliita lippuja ja niiden huonoa vastinetta boikotoidessa, mutta nyt tämä "jos ette tule, koko HIHSiä ei enää ole" -propaganda sai minutkin heltymään, ja päivälippu lauantaille tuli hankittua. Eihän se vanhaa sarjalippuperinnettä korvaa, mutta pitäähän sitä ainakin tietää, mistä purnaa. Ja tämähän voi olla se viimeinen Hissi. Väkisinkin tässä kuume nousee, Areenan fiilistä ei voita mikään. Siispä, Helsinki International Horse Show, ready or not, here we come.