HIHS-reportaasi

..eli kokovartalokingslandbingoa* ja muita kansanhuveja Horse Show'ssa.

Lauantaiaamu alkoi hyvin liukkaasti tallinteolla ja pikaisella itsensä ihmisen näköiseksi kunnostamisella siinä luulossa että olisin muka tunnin aikataulustani jäljessä, mutta Kouvolaa kohti kulkiessa valkeni että ei, minulla oli ollut kello ihan suunniteltuun aikaan soimassa, eli päädyin rautatieasemalle tuntia etuajassa. No, ei se mitään, Netflix oli onneksi jo puhelimeenkin asennettu eli tunti vierähti rattoisasti.. Minähän jätin armaan menomondeon kotiin lepäämään ja kuljin vallan vihreällä aatteella julkisilla (VR kun tarjoaa syksyn ajan kympin junamatkoja), ja kotimatkan kimppakyydillä. Pasilassa olin ennen yhtätoista ja käppäilin kohti Areenaa. Expossa oli niin järjetön tungos, että pienen ahdistuskiertelyn ja tilannekartoituksen jälkeen suuntasin katsomoon koululuokan alkua odottamaan.

Olenkohan tullut lopullisesti niin kukkahattutädiksi, etten osaa enää nauttia kouluratsastuksesta täysillä? Katse kiinnittyi vain kaiveleviin kannuksiin, jännittyneisiin hevosiin ja sensellaiseen epäoleelliseen. Tai ehdottomasti olennaiseen, jos asian haluaa siltä kantilta katsoa. Ehkä minä sitten olen kallistumassa sille kantille, mutta on se valitettavaa, että nykyajan kilpakouluratsastuksessa harvoin toteutuvat ne periaatteet joita itse pitää arvossa. Hiljainen degeneraatio klassishenkiseksi kukkahattutädiksi joka kengättömällä "tästä kyllä tulisi vaikka mitä mutta kilpaurheilu ei sovi minun arvomaailmaani" -hevosellaan laukkailee kuolaimettomin suitsin auringonlaskuun on ilmeisesti alkanut.. Kuinka moneen ruutuun voikaan jo vetää ruksin? Pohjaton varustemaniani onneksi taitaa minut vielä pitkään pitää kaukana katu-uskottavuudesta niissä porukoissa. Eli kürluokan päätyttyä seuraavan esteluokan ajaksi ostoksille mars. Tässä kohtaa ei nyt muisteta sitä viime postauksen "en osta mitään" -lupausta, eihän?

Reitsport Manski on usean vuoden perinteellä jokaisen himoshoppailijan pelastus (tai turmio..), ja jo ennakkotiedot kuiskivat että heidän kojuistaan löytyisi 50 eurolla Kingslandin softshell-takkeja ja ehkä vähän semmoista ajattelin siis ostaa. Lopullisesti päätöksen sinetöi ihana punainen väri, mikä kuulostaa ensialkuun äärimmäisen epä-kristamaiselta, mutta olen viime aikoina himoinnut jotain punaista - ostinhan tovi sitten muutaman punaisen satulahuovankin.. Jäljellä oli vielä muutama vähän pienemmässä koossa (loppuillasta vain XL ja XXL unisex-kokoja), joten Kingsland Jubileen nappasin kainalooni. Ovh. 135 euroa ja tuolla Manskin verkkokaupassakin maksaa tarjouksessa 75,90, joten ihan hyvät kaupat. Minullehan sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka edustaisikin muutaman vuoden vanhaa mallistoa.. Viereisestä 25 euron rekistä tarttui matkaan myös tummansininen slipoveri, jota käytän ehkä näyttelyissä tai jotain sensuuntaista mutta olihan se HALPA. No, suhteellisen halpa. Eikun mitä. No, ainakin minulla oli jonkinlainen itsehillintä tallella enkä ostanut niitä kahta, myös harmaata väriä oli tarjolla nimittäin ja sellaista ihan viime metreille himoitsin, mutta totesin sävyn kuitenkin liian vaaleaksi.

Reippailin tämmöisen ostoskollaasikuvankin ensimmäistä kertaa. Antakaa laatu anteeksi.. :D

Yhtä asiaa minulla sentään oli lupa ja oikeasti aikomus ostaa, eli lopultakin päätin investoida Roecklin fleecevuorisiin hanskoihin. En pidä Light&Gripin talvimallin tuntumasta ollenkaan, fleecevuori on jotenkin niin liukas, että hanska ei istu käteen yhtään niin hyvin kuin kesämalli. Ja minähän sitten talvisinkin viimeiseen asti sinnittelen kesähanskoilla, mutta nyt päätin että tälle on tultava loppu. Manskin toiselta ständiltä löytyivät sitten 40 euron hintaan nämä Suprema Winter -hanskat, jotka istuivat Roecklille tyypillisesti, no, kuin hanska käteen. Hassua, sillä Supreman kesähanska taas mielestäni ei ole niin miellyttävä kuin Light&Grip! Hanskojen väri on tuommoinen "kivipesty" harmaa. Hanskojen lisäksi ennakkoon vihreää valoa oli annettu GG Ariel -suitsille - jos sattuisi niin hyvin että sellaiset löytyisivät, mutta ei. Heppatarvikkeeseenhan näiden piti tulla syyskuussa, mutta siirtyivätkin maaliskuulle! Odottavan aika on tuskaisen pitkä :( Ja kun nyt kerran ostokset kerralla esittelin, niin päivän arvottuani kahden HV Polon kassimallin (ja vielä useamman värin) välillä, ostin lopulta tuollaisen harmaan kangaskassin. Todella tilava kassi, jossa mahtuu kulkemaan niin kameralaukku kuin muutakin tavaraa. Tällä kertaa jäi muuten kamerakin kotiin, koska en yksinkertaisesti jaksanut raahata sitä mukaan (ja tiesin että molempien näytösten nelosrivin paikat eivät ole ihanteellisia valokuvausta ajatellen).

Esteluokkia tuli ja meni ja näytöskin ehti vaihtua välissä, mutta eipä näistä sen enempää koska mitään elämää suurempaa ei mieleen jäänyt. Illan kohokohta oli minulle tietysti se suomenhevososuus, jota saisin odotella aika myöhään. Esteluokka meni mukavasti, mutta ennalta pelkäämäni "ennätyskoe" oli juuri niin vitsi kuin saattoi olettaa. Hirveällä rummutuksella on tätä markkinoitu ja viimeiseen asti hehkutettiin ennätyksen rikkomisella, mutta tajusihan sen nyt tyhmäkin ettei tässä mitään 172 senttiä tulla ylittämään. Jotain vihiä pitäisi järjestäjille antaa jo sen, ettei yhtään ratsukkoa ilmoittautunut kuninkaallisten Samuli Puissanceen, ja siellä sentään olisi ollut jaossa isot rahat! Kasaan raavitut ratsukot hyvässä urheiluhengessä tekivät minkä pystyivät, ja minä kauhulla katselin sitä harvaa okseria jossa takapuomi alkoi olla puolta metriä etupuomia korkeammalla. Okei, en ole esteihmisiä ja mitäpä minä tietäisin, mutta kuitenkin jonkin verran hevosen näkökykyä ymmärtäen voisin kuvitella että tuollainen rakenne on vaikea hahmottaa eikä ehkä ihan paras valinta, kun tiedetään että hevoset menevät kykyjensä ylärajoilla? Itselle tämän "kisan" lopputulos oli jo ennalta selvä, mutta sääliksi kävi sitä osaa yleisöstä, joka luuli että todellista korkeushyppyä olisi näytöksessä nähty.

Suomenhevosten koulunäytös oli hienoa katseltavaa, näkyipä upeasti tyyppien ja kokojen kirjo! Ja Hessin Leevi se vain komistuu koko ajan, vaikka ei se siellä "ponien" perässä hipsutellessaan päässyt oikein liikkeitään näyttämään ;) Oli mukava muutenkin nähdä sitä ehdotonta kärkeä paikalla. Laskinkos pikaisesti, että kahdeksasta esiintyjästä oli kantakirjaoreja ainakin viisi? Sujuva katrilli tuollaiselta joukkiolta minimaalisella ennakkoharjoittelulla.

Vaikka muuten eivät nuo puoliveristen hyppelöt juuri saaneet sydäntäni sykähtämään, meinasin hihkaista ääneen, kun illan päättävässä six-barissa areenalle astelikin ihana Cocodrillo! (Lähtölistoja ei kannata lukea.) Giovanni Consortin valtava ratsu valloitti Hamina Bastionin 2011 ja ohimennen myös minut. Nyt six-barissa se jäi valitettavasti toiseksi, mutta aivan ihastuttava, ja valtavia hyppäävä hevonen joka tapauksessa ♥

*Uudissana "kokovartalokingsland" sai tiettävästi alkunsa viime vuoden HIHS:n alla, kun ht.netissä kovasti tuskailtiin, mikä ihme on tapahtuman pukeutumisetiketti, ja kokovartalokingsland tuomittiin ehdottomasti. Sana jäi kuitenkin elämään, ja tänä vuonna ideaa jalostettiin asteen pidemmälle nimimerkin ":)" toimesta: Muistakaahan sitten pelata Kingsland-bingoa HIHSissä! Eli se joka bongaa ensimmäisenä kaikki Kingslandin vaatekappaleet (pipo, huivi, takki, huppari, liivi, housut, kengät, sukat, jnejne, ei tarvitse olla saman ihmisen päällä) huutaa kovaan ääneen KOKOVARTALOKINGSLAND!!!! ja voittaa.