Viisi vuotta

1.11.2007 lähtien on tullut tällä mäellä asuttua. Uskomatonta, miten vuodet ovatkin vierineet! Paljon on tullut nähtyä ja koettua: iloja ja suruja, menestyksiä ja menetyksiä. Suunnitelmia ja haaveita, joista osa toteutuneita, osa edelleen edessäpäin, osa iäksi haudattuja.. Elämä kotitallia pyörittäessä on sitovaa ja ajoittain raskasta, mutta silti minulle ainoa kuviteltavissa oleva hevosenomistamisen muoto. Minulle ei ole tärkeintä ratsastaminen, enkä oikein osaa edes kuvitella millaista olisi, jos minulla olisi hevonen jossain täysihoitotallilla - minusta on ihanaa olla mukana hevosenelämän kaikissa osa-alueissa, kantaa se vastuu ja päätösvalta kaikesta. Oma tupa, oma lupa, vaikka välillä (niin, siis ainakin talven ja suuren osan syksyä ja kevättä..) mennäänkin hammasta purren ja mietitään, miksi ihmeessä tähän on tullut lähdettyä.

Kaikki tytöt koolla, kesä 2009

Miksipä, niin? Kun miettii menneitä vuosia, tulee ehkä ensimmäisenä mieleen ne pettymykset ja haaveet, jotka eivät toteutuneet. Kaksi unelmahevostani olen joutunut vuosien varrella myymään, jotta arki ja ajan- ja rahankäyttö on pysynyt hallinnassa. Mutta mitä olen saanut: itse kasvattamani nuoren, upean hevosen, jonka kasvua olen saanut seurata alusta asti, aamusta iltaan, vuodesta toiseen. Hevosen jonka olen itse kouluttanut, hevosen joka tuntee minut, ja minä sen, niin läpikotaisin kuin vain mahdollista. Ja lukemattoman paljon arvokkaita muistoja ja kokemuksia. Vaikka kaikki ei aina loppujen lopuksi menisi suunnitelmien mukaisesti, voi silti muistaa ne hyvät hetket. Sen tunteen, kun Mimmu ja seurahevosena aluksi ollut Ystävä saapuivat ensi kerran kotipihaan. Piinaavan jännityksen, kun hieroin kauppoja Hirmusta, josta olin haaveillut jo vuosia. Kaikki tallissa asuneet vieraat hevoset, jotka kukin ovat opettaneet jotain, olivat sitten kuinka lyhyellä ohikulkumatkalla tahansa. Viisi vuotta on ollut pitkä aika, ja siihen on mahtunut paljon. Toivottavasti tällä tiellä jatketaan vielä pitkään :)