Kohta tapahtuu jotain peruuttamatonta..

..jos nämä kelit eivät muutu yhtään talvisemmiksi! Dramaattinen aloitus, kyllä, mutta alkaa minun sisäistä pientä klippaajaani taas syyhyttää. Minun klipperini on ollut jo tovin lainassa Jennalla ja ihan tarkoituksella en ole kiirehtinyt sen takaisin haun kanssa: pelkään, että siinä käy niin, että kone surahtaa ja hups vain, Mini on karvaton. Tilannehan on se, että poni on kasvattanut liki täyden talvikarvan, ja lämpöasteet huitelevat edelleen plussan puolella eikä ennusteissa näy tälle tulevan muutosta lähiaikoina. Jo pienellä liikutuksella tuo karvamonsteri hikoaa kuin pieni sika..

Minullahan on viimeiset kolme talvea ollut "käyttöhevoseni" klipattuna, syystä että iltatyöni vuoksi ratsastan lähinnä aamupäivisin, ja hevonen pitäisi saada kuivaksi ja tarhauskelpoiseksi ennen töihin lähtöä - muuten se köllöttää loimineen sisällä koko päivän, ja tarhaa sen pari hassua tuntia aamulla. Eli, simppelein ratkaisu on ollut antaa klipperin laulaa ja nähdä sitten se lisäloimituksen vaiva, mutta mahdollistaa pitkä tarhausaika ja kuiva hevonen. Mini ei kuitenkaan vielä niin aktiiviliikutuksella ole, että näkisin klippausta tarpeelliseksi. Ainakaan kokoklippaus ei tule kyseeseen.. Mutta jos kelit näyttävät jatkuvan tällaisina vielä pitkään, pahoin pelkään että se jonkunlaisen vauhtiraidan tulee saamaan!

Tänään oltiin maastoilemassa ja Mini sai ensimmäistä kertaa töppöset jalkaansa, koska viime lenkillä tuntui vähän arkovan kavioitaan kovilla tienpätkillä. Tässä toinen syy miksi odotan sitä "oikeaa" talvea: Mini on kyllä tarkoitus laittaa kenkään, mutta tarhan savivelli ei tällä hetkellä ole sille kovin otollinen alusta. Miksikö kengät? Minulla on kengättömyydestä melkein yksinomaan positiivisia kokemuksia, ja jos Mini viettäisi koko talven kotosalla, se todennäköisesti saisi bootsit ja jatkettaisiin hyväksi koetulla linjalla. Omassa hoidossa on helppo valvoa olosuhteita, kavioiden kuntoa ja sitä, onko hevosella kaikki hyvin. Vaan kun Minillä on kevättalvella edessään muutto muualle ratsutettavaksi.. Kenkien kanssa elämä on tietyissä asioissa helpompaa ja kun tarkoitus on ihan täysipainotteisesti treenata laatuarvostelukarsintaan, se ainakin hokkiajaksi tulee kengät saamaan jotta talvikelit eivät mene maneesittomalla tallilla pelkäksi köpöttelyksi. Bootsien kanssa askartelukin on oma taitolajinsa, joten kaiken yksinkertaisuuden vuoksi on vain parempi laittaa ne kengät alle. Kuten olen ennenkin todennut, kengättömyys ei ole minulle uskonto. Pidän sitä hyvänä vaihtoehtona niin kauan kun se hevoselle sopii, siitä ei aiheudu millekään osapuolelle vaikeuksia, ja olosuhteet voi järjestää suotuisiksi (esim. talvella tarhojen ja kulkureittien liukkaus/sen poisto), mutta muuttujia siihen hommaan liittyy paljon enemmän kuin kengitetyn hevosen pitoon.

Mutta takaisin tähän päivään. Minillähän ei siis omia bootseja (vielä?) ole, mutta Mimmulta jääneet Cavallo Sportit ovat tuossa nurkissa pyörineet ja odottaneet että laitan ne myyntiin - isomman parin sain kyllä juuri Facebookin kautta kaupattua. Jäljelle siis jäivät nuo kolmoset, joista en ollut aivan varma, sopisivatko ne Minille. Sen etukaviot ovat melko pyöreät, kun Sportin pitäisi käydä hieman suipompaan kavioon. Testasin noita kuitenkin pari päivää sitten ja huomasin, että ihan napakastihan ne istuivat joten ei muuta kuin baanalle vaan. Mini ei töppösten ilmestymistä suuremmin noteerannut vaan köpötteli iloisesti menemään, tehtiin kuitenkin hieman rauhallisempi lenkki jotta pääsee totuttelemaan rauhassa, ja näkee hiertävätkö ne. Hyvältä näytti ja tuntui, joten ainakin on maastoilumahdollisuus turvattu sitä kenkäystä odotellessa!