Viikonlopun riennot osa 1.. SuoRan valtakunnallinen näyttely

Menneelle viikonlopulle sattuikin tuplabuukkaus.. Vaikka minulla on Minin kisakalenteri (ainakin alustava sellainen) ja muiden heppamenojen listaus ollut tietokoneen työpöydällä muistilappuna auki jo alkuvuodesta, onnistuin kuitenkin jättämään tarkistamatta, oliko minulla jo ohjelmassa jotain, kun pyydettiin esittämään Kuukson Kaipausta SuoRan valtakunnalliseen näyttelyyn. Krista kuulee sanan näyttely, Krista hihkuu automaattisesti "joo!" :D No ennemmin tai myöhemmin tajusin vilkaista kalenteriani ja aivan - siellähän oli Niinisalon kenttikset 11.-12.7. kun näyttely järjestettiin 11.7. Eihän siinä sitten auttanut kuin jännityksellä odottaa niin näyttelyn kuin kilpailujenkin aikatauluja.. Lammi onneksi sattui suoraan matkan varrelle Niinisaloon täältä lähtiessä, joten ylimääräistä kiertoa siitä ei seuraisi. Lopulta saatiin listoja, ja 2-vuotiaiden varsojen luokka sitten onneksi alkoi jo heti kymmeneltä, ja parhaan varsan valinta oli ilmoitettu alkavaksi klo 12. Minin koulustartti oli puoli kolmen aikoihin, ja matka-aikaa välille Lammi-Niinisalo kertyisi noin 2,5 tuntia. Selvää siis oli, että sikäli kun parhaan varsan kehään jatkuisi tie, ainakin koulurata jäisi näkemättä, mutta elättelin vielä toiveita rataesteiden suhteen.

Niinpä sitten ohjasin menomondeon lauantaiaamuna kohti Lammia ja Friisin tallia. Perillä odottikin siinä yhdeksän aikaan pelkkiä kysymysmerkkejä, kun minkäänlaista selvää opastusta esim. parkkialueesta ei ollut paikalla.. Lopulta joku tuli heinäpellolle ohjailemaan liikennettä ja sain omankin autoni parkkiin ("jonnekin sinne sivuun" - ja vähän myöhemmin sitä sitten pyydettiin siirtämään, ettei se ole väliajan valjakkonäytöksen tiellä, tosin kun paikalla ei edelleenkään ollut mitään opastusta asiasta, maratonesteinä toimivien pyöröpaalien viereen jätetty hajurakokin oli pian autoilla täytetty). Kävin vaihtamassa vaatteet ja pian Team Qxo:n hevoskuljetus oli myös saapunut paikalle. Groomitiimi puunasi Ukon näyttelykuosiin ja minä sain sitten napata valmiin hevosen mukaani verkattavaksi. Kevään varsanäyttelyssä Kouvolassa meillä oli hieman erimielisyyksiä askellajien esittämisen suhteen ja syksyn komea ysi ravista kalpeni seiskaksi, joten nyt oli pieni revanssin paikka. Nyt ravi kuitenkin lähti jo verkassa tosi hyvin ja suunnankin sai valita esittäjä.

Poisjääntejä oli 2-vuotiaissa useampi, joten eipä aikaakaan kun oli jo Ukon vuoro kehässä. Liikkeet se esitti hyvin, mutta rakennearvostelu meni vähän pyörimiseksi.

© Essi Pasanen

Oman arvosteluvuoron päätteeksi ei saatu tietoon sen enempää palkintoa, pisteitä kuin lausuntoakaan, eikä tuolla mitään kuulutusta ollut muutenkaan. Kun aikamme oltiin palloiltu hoomoilasena luokan loppumisen jälkeen (välissä vielä odotettiin yhtä koko näyttelypaikalta puuttuvaa hevosta), saatiin lopulta lypsettyä tieto että Ukko jatkaa kuitenkin parhaan varsaan valintaan. Siinä vaiheessa kello oli jo niin paljon, ettei hevosta kannattanut laittaa enää takaisin koppiinkaan, joten jatkoin sen viihdyttämistä hölkkäämällä pitkin heinäpeltoa ennen kuin lähdettiin kohti kehää 1, jossa varsaluokan loppukehä oli. Ykköskehä siis oli jonkun matkan päässä heinäpellolla olleista kehistä 2 ja 3. Ja perille päästyä ykköskehä paljastui noin 10 x 20 metrin upottavaksi hiekkalaatikoksi, ehkä pieneksi tarhaksi? Kun viimeisetkin kolmevuotiaat oli arvosteltu, huudeltiin meitä sisään kehään. Omista tai kilpakumppaneiden pisteistä ja palkinnoista ei edelleenkään ollut tietoa, mutta siinä vaiheessa selvisi jo sen verran, että parhaan varsan valintaan kutsuttiin 38 pistettä tai enemmän saaneet hevoset.

Kehää kierrettiin ja kierrettiin ja samaa tahtia nousi kierrokset Ukonkin korvien välissä. Ja vähän myös omien korvien välissä, sen verran tiukille veti aikataulu, kun olin saanut Niinisalosta väliaikatietoja, että Linda aikoi mennä rataesteet aika suoriltaan koulun jälkeen, kun siinä oli harrasteen esteitä 15:45 asti..  Ja kehää vain kierrettiin. Välillä otettiin ravipätkää ja sitten taas kierrettiin. Välillä seistiin ja odoteltiin (paitsi Ukko) ja sitten taas kierrettiin. Kehästä kuulemma puuttui vielä yksi hevonen. Jaaha. Noin puolen tunnin odottelun jälkeen se suvaitsi saapua paikalle, ja pikkuhiljaa päästiin sitten sijojakin ratkomaan. Ukko liiteli itsensä varsaluokan 2. sijalle II+ palkinnolla ja 39 pisteellä, joten meni hyvin, muttei minun kannaltani liian hyvin ;) Siispä Ukko ja Team Qxo suuntasivat kotimatkalle, ja minä ripeästi, joskin jo vähän luovutusmielialalla, kohti Niinisaloa. Kun ei ehtisi, niin ei ehtisi. Mutta jätetäänpä se seuraavaan postaukseen.

Vaikka tuloksen puolesta meidän tiimillä olikin hyvä päivä, täytyy kyllä sanoa että tämä näyttely oli puitteidensa ja järjestelyidensä puolesta aika hämmentävä kokemus. Kuulutusten puute ja koko se "emmätiiä"-meininki oli iso miinus, ja oli aika vaikea pysyä kärryillä näyttelyn kulusta. Jokusen valtakunnallisen kun on aiemmin kiertänyt ja yhtä ollut mukana järjestämässäkin, niin kyllä tästä se tietty tilanteen vaatima arvokkuus puuttui. Oliko toimihenkilöitä liian vähän vai mistä kiikasti, mutta aikamoinen sirkus tämä oli.

Okei. En malta. Pieni teaseri. Ensi kertaan!